2015

Leppoisan lauantain aamu alkoi lempeällä Alku-kaurapuurolla. Kovin verkkaisesti lähdin liikkeelle. Ja sellainen runsaan ajan tuntu ollut koko päivän. Oli aikaa käydä rauhassa kauppahallissa. Jutella tuttujen puodinpitäjien kanssa, ja sortua Juustokuusta ostamaan monta pientä palasta: ruskeaa goudaa, parmiaggianoa ja Troncal-chorizoa. Kauppias puhui Troncalista siihen tyyliin, että oletti minun heti tietävän, kuinka erinomaista ja maailmankuulua erikoisherkkua se onkaan. Minä hövelinä nyökyttelin ja osoitin olevani vallan tietoinen, että onhan se troncal nyt ihan eksellenttia. Totta puhuen: nevö hööd.

Kauppias kehotti tekemään siitä chipsejä. Chipsejä? – Jep, jep. Ja minähän tein. Leikkasin niin ohuita siivuja kuin pystyin, liki läpikuultavia siivuja yritin. Ladoin niitä leivinpaperin päälle ja pistin hetkeksi kuumaan uuniin (”pari, kolme minuuttia parisataa astetta”). Mukavia snackseja tuli.

Napostelimme nuo ruokaa tehdessä sellaisenaan. Mutta ajattelin, että olisivat oivallisia myös esimerkiksi kurpitsa- tai bataattisosekeiton ohessa, tai murusteltuna keiton pinnalle. Teen toistekin.

Lenkille suoriuduin vasta kaupunkireissun jälkeen, ja kuinka rumannäköistä olikaan joka puolella. Ja kuinka tuntuikaan huhtikuulta. Lösö keli, minulla ihan liikaa vaatetta, mutta samanaikaisesti tuntui hyvälle aistia tuulessa häivähdys kevään tulosta, ymmärtää, että helmikuu on pian ohi.

Pehtoori tyhjensi piazzan, sisäpihan, lumesta. Eikä ollutkaan mikään ihan pikkuinen kolausoperaatio.

Minulla on kulunut aikaa paitsi mielenkiintoisen graduaihion lukemiseen myös surffailuun. Etsin vuodesohvaa. Helsingissä hotelliyöpymisiä kun on tarkoitus vähentää: tarvitaan vuodesohva. Tytär on saanut vuokratuksi kaksion, ja olen luvannut maksaa pienen osan vuokrasta sekä hyvän vuodesohvan, jotta voimme käydä luonaan bunkkaamassa kun Helsinkiin on asiaa tai läpikulkumatkalla yösijaa tarvitaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuulestatemmatussahan pidättäydytään ihan tietoisesti päivän politiikasta, eikä oteta kantaa ”kohujulkkisten” tai muiden lööppihenkilöiden elämänmenoon, mutta tämä on vaan pakko jakaa. Ihan hillitön!!! Kuuntele!

170

Ensivaikutelma on tärkeä, eikö? Se, miten uusi tuttavuus tervehtii tai se miten ihminen jossain ryhmätilanteessa esittelee itsensä. Myös sillä on vaikutusta, millainen on ihmisen kehon kieli. Katsooko silmiin, hymyileekö, ja sanooko vain vähän, mutta sitäkin viisaampia vai puhua pajattaako antamatta toiselle, toisille suunvuoroa. Kaikki nuo voi tehdä miinus- ja plus-merkkisesti: tekemällä samalla hyvän tai huonon vaikutuksen. Riippuu ihmisistä.

Ensimmäisen kerran jälkeen molemmilla on jo jonkinlainen ennakkokäsitys, eikä sen tietenkään tarvitse lukita suhtautumista ja käsitystä toisesta viimeiseen tappiin asti. Ja sitten tuttavuuden ja tuttuuden myötä se aika varhain saatu käsitys yleensä vain vahvistuu.

Mutta käykö muille siten kuin tässä vastikään on minulle käynyt. Työyhteisössä on yksi henkilö, jonka olen tuntenut sen neljännesvuosisadan ainakin. Emme ole olleet kovinkaan paljon tekemisissä, mutta toistuvasti tapaamme eri yhteyksissä ja olemme tehneet pienimuotoisesti yhteistyötä vuosien varrella. Minusta hän on ollut aina asiallinen, ehkä vähän etäinen, kuitenkin ihan mukava, aikaansaapa työssään, eikä millään muotoa epäreilu tai vaikea lähestyttävä, ja pidän hyvin paljon hänen tavastaan puhua.

Olen kuitenkin aina kokenut, että hän ei paljon minusta piittaa, ei juuri kysy mielipiteitäni, saatikka että tekemisiäni millään muotoa arvostaisi, tai niistä edes tietäisi. Mutta mikäs siinä, miksi olisi pitänytkään. Mutta ei siis mitään ristiriitoja, jos kohta ei paljon yhteistä duunaamistakaan.

Mutta nyt. Nyt on tapahtunut jotain, mikä on muuttanut käsitystä. Ei, minun käsitykseni eivät ole muuttuneet, ne ovat hyvin entisen kaltaiset, mutta hän on muuttanut suhtautumistaan minuun. Olen ihan kummastuksissani kun hän on ihan varta vasten käynyt kysymässä neuvoa minulta. Ja olen kuullut, että tämä henkilö oli takanapäin oikein kehaissutkin minua. Tervehtii iloisesti aina tavatessamme ja jää juttelemaan, hymyilee. Tuntuu hassulle. Ja mukavalle tietysti. Enkä yhtään tiedä, mikä on ”naksahtanut”, että minusta onkin tullut ilmeisesti ihan hyvä tyyppi. Mutta en valita. Tällainen metamorfoosi ei tunnu ollenkaan hassummalta.

Minun blogini ei ole niin suosittu, että mitään tuotepakkauksia, testattavia ruokia saatikka keittiövempaimia olisi postista tipahdellut – kuten tiedän monille bloggareille käyvän. Mutta silti olen joskus ennenkin tehnyt tänne sellaisia ”tuote-esittely-postauksia”. No jotain ruoka- ja herkkujuttujahan ne suositukseni ovat – tietysti – olleet, enimmäkseen. Nyt olen kuitenkin kerännyt muutamia siivouspäivä-teemaan liittyviä tuotteita, jotka olen mitä mainioimmiksi havainnut.

Tänään(kään) en ole itse mitään siivoillut, mutta meillä on siistiä. Meillä on käynyt meidän S., joka pitää joka kuukausi huolen siitä että täällä voi siivousasioissa keskittyä pieniin seikkoihin. Ehkä siksi juuri tänään näistä ajattelin kirjoitella. Tai oisko tuo eilinen mainonta-postaus innostanut itseänikin mainostamaan? Monia, mielenkiintoisia ja mukavia kommentteja tuli eiliseen postaukseen, ja lisää mahtuu. Ja eilen toimimattomana ollut laskiaiswrap-linkkikin avautuu nyt kunnolla.

Mutta nyt siis näihin pieniin juttuihin…

Ensiksi sappisaippua. Tahranpoistaja, pöytäliinoista punaviiniläikät, huulipunahipaisut paidasta, tomaattipirskahdukset essusta… Lähtee. Paremmin kuin Tabortilla. On halvempikin.

Ja muovipussit (tai melkein oikeastaan vain ne, valokuvakehysten ja taulukehysten lisäksi) pitää hakea Ikeasta. Silloin kun siellä käyn, ostan näitä. Ne on värikkäitä ”minigrippi”-pusseja. Vähän tukevampaa muovia, erinomaisissa pakkauksissa, kestäviä eväspusseja, joita käytän monta monituista kertaa. Tuollaisiin olen pakannut mm. kaikki laturit, jotka eivät ole ihan aktiivikäytössä. Noihin on hyvä laittaa monenmoista pikkutilpehööriä (piparkakkumuotit etc.) talteen laatikoihin. Näkee läpi, mitä sisältävät ja tavarat pysyvät jotensakin järjestyksessä. Paikka kaikille, kaikki paikoilleen, vai miten se menee?

Pidän valkoisista paksuista froteenipyyhkeistä, paksusta valkoisesta kylpytakistani, tarvitsen valkoisia paitapuseroita. Ne eivät pysy määrättömän kauan valkoisina. Tohtori Beckman auttaa taas. Yhdellä pussillisella valkaisee koneellisen valkoisia. Loistavasti kuten paketin kyljessä lukee.

Riedelin viinilasien kiillottamiseksi on olemassa ihan omanlaisiaan liinoja. Enpä toista yhtä hyvää lasien (myös rillien) putsaajaa tiedä. Kestää, kestää. Välillä kun pesee, niin taas voi kiillotella lasit, läppärin ja tietokoneen näytön ja kristallit. Hyvä riepu on tuo.

Ranskan lahja puhtaanapitoon. Marseille-saippua. Keksin sille vastikään uuden käyttökohteen: minulla on valkoiset kännykän suojakuoret. Tai siis sellainen nahkainen kotelo, joka ei enää ollut valkoinen. Ei edes charmantin harmaa. Se oli likainen. Ja ei muuta kuin pumpulituppoon kunnolla marseille-saippuaa, ja pientä putsailua. Vesirätillä ”huuhtominen” ja nokialaiseni voi taas kelliä puhtaan valkoisten kansien välissä. Marseille-saippualla voi putsailla kaikenmoista arkaakin, yhden silkki-iltapukuni helmaan kapituli-illallisten jälkeen tulleen tahran sain tuolla pois. Vaaleat kesäballerinat olen putsannut tuolla. Sitä paitsi se ei ole käsille niin pahaksi kuin monet tavissaippuat.

Suosittelen. Noita kaikkia.

Annoin periksi ystävänpäivälle…

Samppaajaa (viini)ystävien kanssa. Olipa ihan erilainen ilta kuin koskaan ennen … Ihan tavattoman mukava, rauhallinen, oppivainen.

Ja kyllä, kyllä tarjoomuksetkin maistuivat. Kaikille.

Huomenissa ohjeita …