Puolisokkona viinejä ja laskiaislauantain menu

Talvipäivä. Tavattoman kaunis ja tyven sellainen. Erinomaisen hyvä ulkoilusää. Kävelin duuniin hakemaan parit tiedostot, enkä olisi malttanut sisälle takaisin tullakaan. Tintitkin lauloivat isosti. Aurinkolasit olisi tarvinnut.

Hyvillä mielin vielä eilisen jälkeen. Oli kyllä oikein mukava viinikerhon ilta meillä. Uusi maistelutapa sai kannatusta, oli haastava, mutta myös innostava. Se pakotti miettimään mitä maistellaan, muistelemaan mitä on opittu.

Pisteytimme viinit ennen kuin kukaan (minua lukuunottamatta) tiesi, mikä viini on kyseessä… Ja uusi maistelutapa vaikutti myös pistesaldoon: hajontaa oli tavallista enemmän, toisaalta viinit olivat kovin samaa tasoa, lähes kaikki olivat ”ylempää keskiluokkaa”, joten keskiarvoissa ei ole suuria eroja viinien kesken. Eniten minua hämmästyttää, että vintage champagne ei pärjännyt ”yleisliittolaiselle” tankkikypsytetylle sloveniakuohuvalle. Oisko vuoden 2002 Lanson ollut jo vähän ”förbi”? Taistingin punaviinit olivat enimmäkseen sellaisia, joita saa Alkosta, eivätkä ne ole kovin pahan hintaisia… Joten voit järjestää oman viinitestin ja verrata, miten maku meidän viininkerhon keskiarvon kanssa toimii.

Pisteytys

Mietimme, että kannattaa toistekin tehdä tuollainen puolisokkomaistelu, mutta pohdittiin, että on perusteltua valita viineiksi ”tyyppiesimerkkejä” = puhdas Caberbet Sauvignon, tyypillinen uuden maailman shiraz, halpa riojalainen etc. Nyt tuossa kokoamassani setissä oli erikoisia, ennen testaamattomia rypäleitä, kovin tuntemattomia viinejä, ja useimmat kuuluivat Alkon luonnehdintaan ”Mehevä ja hilloinen”. Joten voittajakin arvasi/tiesi/päätteli (”vain”) kuusi kymmenestä oikein…

”Ohjelmallisissa iltamissa” oli muutakin uutta meidän normimaisteluihin (jotka ovat 22 vuodessa muodostuneet vakiintuneen kaavan mukaisiksi) verrattuna: pelasimme Viinien maailma -lautapeliä. Kilpailuhenkisyyttä löytyi!

Ja tietysti myös söimme. Olin luvannut tarjota iltapalaa, en illallista. Ja menu oli tämmöinen.

Laskiaislauantain maistelumenu

Patonkia
Suolapähkinöitä
Juusto-pähkinä-keksejä

Salaattia
Pataleipää
Suolavoita

Rasvarieskaa
Vorschmakia
Viskaalin maksapateeta
Myrttisen kurkkuja
Smetanaa ja luomuhunajaa

Uunibrie, hunajaa, mansikoita
Laskiaiswhoopiet

Artesaanisuklaata

Laskiaismenu-4

Suklaat ostimme marraskuussa Helsingin vanhasta kauppahallista. Petris-suklaatehdas on Fiskarsissa, mutta myymälä on myös hallissa. Olivat yhtä hyviä kuin näyttävätkin.

Laskiaismenu-2

Eilen lupailin, että jaan ohjeita. No niihin, mitä noista oli itsetehtyä, eikä valmiina ostettua, on täällä ohjeet aika vastikään ollutkin. Joten ei mitään uutta…

Laskiaismenu

Rasvarieska on oululainen (pohjoispohjanmaalainen) paastoa edeltävän ajan leipä. Ostin eilen Viskaalin kaupasta kun hain karitsan jauhelihaa vorschmakia varten. Viskaalin kaupassa myydään (tietysti 😉 ) Pullapirtin rasvarieskaa, joka ei kyllä ole niin hyvää kuin Huovisen. Mutta kyllä tuollakin oli paikkansa eilisessä pöydässä.

Ja Viskaalista tarttui mukaan myös alla oleva.

Laskiaismenu-3

Maksapatee, jossa on puolukoita mehevöittämässä makua. Ja se oli hyvää. Ja tuo kuvan annos maksoi kokonaiset puolitoista euroa.

viinit-2

Kovin paljoa ei mitään jäänyt, vorschmakia olin tehnyt tarkoituksella kolminkertaisen annoksen, jotta jää tällekin päivälle, jolloin tiesin nuorenparin tulevan syömään. Uuniperunoiden kanssa sitä nautimme.  Kun sisarenikin aamulla lupasi tulevansa riemastuin kokkailemaan kaikenmoista lisää. Ihan liikaa. Mutta ei haittaa – onpahan alkuviikolle safkat valmiina.

Siinäpä se viikonloppu.

 

 

 

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.