Lakko – ja lukemisesta vielä

Lakko. Se on päivän sana. Pahinta on tämä epätietoisuus.

Ei päivällä ole ollut edes mitään tietoa, onko neuvottelut käynnissä? Juuri nyt tuli tieto, että huomenissa neuvotellaan, eli viime metreille menee taas. Meillä on siis aiottu lähtö keskiviikkona kahdelta Oulusta.

Aina nämä lakonuhat/lakot on oppilaitosten syys- tai hiihtolomaviikoilla. Kun olimme lähdössä Maltalle 2006 (kuvia klik, klik) oli silloinkin Finskin lakko (vai oliko se se loma, kun säiliöautot olivat lakossa, eikä lentokoneisiin saatu löpöä, any way, lakko kuitenkin)  ja meille tuli jo Aurinkomatkoilta tieto, että reissu peruttu. Purettiin laukut ja oltiin lievästi raivona. Sitten yöllä tulikin viesti, että sittenkin aamukoneella Hesaan ja kohti Maltaa. Silloin meni melkein vuorokausi matkantekoon Oulusta Maltalle.

Päästäänkö nyt reissuun vai ei? Entäs jos mentäis junalla Hesaan, niin päästäiskö sitten Helsinki – Lontoo – Lissabon väli? Jos nyt varaan junaliput, mistä tiedän, että päästään edes ulkomaan lennolle. Sitten ollaan Helsinki – Vantaalla matkalaukuissa vetimet 15 – 20 lämpöön ja edessä junamatka takaisin kotiin?

Eniten harmittaa J:n puolesta. Juniori on tyttöstävänsä J:n kanssa lähdössä mukaamme. Ja J. on säästänyt kovasti, hommannut elämänsä ekan passin, lauantaina hankittiin matkakamppeitakin ja kaikkea on jo suunniteltu. J. ei ole paljon elämässään reissannut: Tukholman ja Tallinnan nähnyt, joten odotukset korkealla. Hard Rock Cafe ja Casino, Euroopan pisin silta ja yksi maailman suurimmista akvaarioista, fado-ravintola ja El Corte Ingles haaveissa tsekata. Haaveissa mennä vanhoilla raitiovaunuilla Alfamaan ja hissillä (sama suunnittelija kuin Eiffelin tornilla) Bairro Altoon. Istuskella Baixan katukahviloissa ja nauttia ihania pieniä portugalilaisia vaniljaleivoksia. Pehtoorin kanssa portviini-instituutti ottaa uudemman kerran tarkasteluun. Kun 80-luvun lopussa siellä kävimme, emme paljon portista perustaneet. Nyt tilanne on vähän toinen…

Jos lakko tulee lopetan tämän puolittaisenkaan loman pitämisen ja menen töihin! No huomennahan menen joka tapauksessa – ja jos menis arkistoon loppuviikoksi. Olis edes jotain ympäristön vaihdosta! Se ei nyt kyllä ihan ole sitä mistä olen haaveillut! Noup!

_______________________________________________________

Finnairin lähteviä/saapuvia/peruttuja -sivua pitkin päivää tsekatessa olen välillä lueskellut myös muiden blogeja,
ja vähän rupesi harmittamaan, etten hoksannut haastaa Irmaa, MekuRua ja Kaisaa tuohon ”kuvaile itseäsi kirjojen nimillä” -haasteeseen.

Systeri onneksi haastoi Irman, jonka kiinnostava kirjalista on täällä.  

Myös Katse avartuu– ja Sukututkijan loppuvuosi -blogien pitäjät lukevat paljon; olisi kiinnostavaa saada heidänkin listansa – jollei ole liian henk.koht. juttu…

Oma lukupäiväkirjani, jota olen nettiinkin päivitellyt, on tämän linkin takana. Nettiversio laahaa aika pahasti jäljessä, mutta vakaa aie on ihan pikapuoliin saattaa se jotensakaan ajan tasalle.

Miesten vaatetuksesta

Tänäänkin Suuri Ruoanlaitto Päivä. Olen tehnyt kaikenlaista. Kokkailin kaikkea sellaista, mistä nuoret pitää. Juuri söimme pitemmän kaavan mukaan neljästään.  Hassu olen, mutta hurjan hyvälle se tämmöinen tuntuu.

Muutenkin sellainen perheviikonloppu. Eilen aamupäivä oltiin nuoremman nuorenparin kanssa kaupungilla monta tuntia shoppaamassa. Pojalla ei kertakaikkiaan ollut enää sopivia housuja, ei ehjiä kenkiä, ei syys/talvitakkia joten ei muuta kuin kauppaan. Meitsikin kelpuutettiin pitkästä aikaa mukaan vaateostoksille. Poika on jo pari vuotta käynyt itselleen vaatteet ostamassa, mutta nyt oli kyse niin massiivisesta hankintaerästä (ja rahanmenosta!) että äippä sopi völjyyn.

Kun lapset olivat ala/yläasteiässä lähdettiin yleensä syksyin keväin kolmestaan ostamaan koulu/talvi/kevätkampetta. Tytär oli jotensakin kohtuullisen kiinnostumaton mistään, ei olis voinut vähempää kiinnostaa mitkään uudet vaatteet, ja poika kulki hyllyltä toiselle, rekiltä kolmannelle: ”katoppa äippä, tämä huppari sopis hyvin niiden mun ruskeiden skeittifarkkujen kans” tai ” farkkutakki ois aika siisti jos laittais valkosen  t-paidan sinne alle ja sitte mustat Levikset” …

Ja ehkä paras juttu pojan pukeutumisinnosta oli kun teetätettiin seitsemänvuotialle puku: oli tulossa häät, muutamat muut isommat juhlat ja oli tuttu ihminen ompelemassa. Hieno puku tuli, poika tykkäsi siitä niin, että kysyi, eikö saisi ekaluokalle mennessään ensimmäisenä koulupäivänä pistää sitä päälleen. Varjelin lasta, ja kielsin.

Mutta onpa tuo aina osannut vaatia vaatteensa ja hurjan hyvä värisilmä pojalla on. Ja mikä parasta, pitää huolta, että vermeet on siistit. Yläastevuosina koulun ja oman bändin keikoille mennessä oli oltava coool. Ja tietää milloin on kauluspaidan aika.

Eilen olin kovasti mielissäni kun poika halusi ostaa vakosammarit. Ehdottamaani kirjoneuletta ei sitten kyllä enää hyväksynyt… 🙂

Jos minä jostakin kamppeesta miehillä pidän niin vakosammareista. Leveävakoisista ruskeista vakosammareista. Jos niiden kanssa on vielä kaunis villapaita ja ruudullinen paita niin minä olen jo aivan vakuuttunut, että kyseessä täytyy olla hyvä tyyppi. Ja kengät on tärkeät! Usein katson ensimmäisenä kädet ja kengät. Ne kertovat miehestä jo tavattoman paljon … 🙂

Jos miehellä on valkoiset kengät (lenkkareita, tennareita tms. ei lasketa) ja jos niissä on vielä viisto korko, niin on vaikea vakuuttaa minua enää yhtään mistään. Autokauppias tai lääkäri, jolla on valkoiset nahkakengät, on auttamattomasti skipattu minun luottamukseni ulkopuolelle, saatikka, että ystävystyisin sellaisen kanssa… 🙂 no joo, eihän ne kengät miestä tee, mutta kyllä vakosammarit ja jumpperi yleensä ovat tae hyvästä seurasta. Heh!

Mitenkäs pehtoori pukeutuu? Hyvin.  Eikä minun tarvitse vaateostoksille kanssaan lähteä. Itse vaatteensa hommaa, ja vetimensä reissuun pakkaa. Ei ole ollut valittamista, kovasti olen kamppeistaan tykännyt. Oliko vakosammareissa ja tummansinisessä neuleessa kun lukioaikana seurustelun aloitimme? Ei, ei ollut. Oli Hai-saappaissa, farkuissa ja nahkatakissa. Hyvin kelpasivat nekin. 🙂 En kerro, kuinka kauan siitä jo on.

_______________________________________________

Klo 21.08: lakko alkaa huomenna!!Voi prkl! Miten me Lissaboniin mennään? Ei mitenkään! Voi itku!

Toinenkin haastevastaus tälle päivälle

En osallistu yleensä tällaisiin haasteisiin (vain valokuvatorstai ja ruokahaaste meitsin juttuja) enkä lähetä niitä eteenpäin, mutta nyt teen poikkeuksen. Ihan kuten teki Helena, joka minut haastoi. Ja minäkin pistän haasteen eteenpäin. Kaikille, jotka haluavat ottaa haasteen vastaan ja erityisesti sisarelleni Railatertulle tämän haasteen heitän. Ja ehkä ehdotan haasteeseen vastaamista myös Koivulle, armoitetulle kommentoijalleni, jonka tiedän lukevan paljon… Haastehan ei velvoita, mutta jos..  Tämä oli oikeastaan aika hauskaa.

Haasteessa on vastattava annettuihin kysymyksiin. Ideana on vastata kysymyksiin omaa elämää kuvaavin kirjojen nimin. Lupa on valita kaunokirjallisuutta tai muuta, omasta hyllystä löytämiään tai lukemiaan tai muuten vain kiinnostavia kirjoja.

Minä päätin lisätä vaikeusastetta ja valita vain niitä kirjoja, jotka on täällä kotona kirjahyllyissä.

Oletko mies vai nainen?

Matkaan naiset (Anja Porio, Irja Askola)

Kuvaile itseäsi

Sieppari ruispellossa (J. D. Salinger)  tai

Oman elämänsä sankari (John Irving)

Ja miksi viime aikoina on tuntunut että myös  Don Quijote (Cervantes)

Kuinka voit?

Hiljaa virtaa Don (Mihail Solohov) 

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi

Täällä Pohjantähden alla (Väinö Linna) tai

Maailman paras kylä (Arto Paasilinna)

Kuvaile työtäsi

Neliosainen kirjasarja Suomalaisen arjen historia

Kuvaile harrastuksiasi

Lappi a la Carte (Tapio Sointu)

Digikamera tehokäytössä (Reima Flyktman)

Minne haluaisit matkustaa?

Kilimandzaron lumet (Ernst Hemingway)

Rooma, ikuinen illallinen (Andreo Larsen)

ja ainakin kymmenen muuta ….

Kuvaile parasta ystävääsi

Mies (Oriana Fallaci)

Ystävyyden piiri ( Maeve Binchy)

Mikä on lempivärisi?

Sininen valo (Matti Lukkarila)

Millainen sää nyt on?

Oli synkkä ja myrskyinen yö (Charles Schultz)

Mikä on paras vuorokaudenaika?

Uuden aamun lupaus (Karen Casey ja Martha Vanceburg)

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Vatsan muistelmia (Armas J. Pulla)

Koti keittiössä (Hans Välimäki)

Herkullista historiaa (Andreo Larsen et al.)

Päivän mietelause

Ruokaa Amore (Anthony Capella)

Millainen on parisuhteesi?

Järki ja tunteet (Jane Austen)

Mitä elämä sinulle merkitsee?

Elämää vuoden kaikki päivät (Kai Sievers, toim.)

Minkä neuvon tahtoisit antaa?
Rakasta sinä vain (Kai Nieminen)

Käsityksesi kuolemasta?

Kenelle kellot soivat (Ernst Hemingway) tai

Tanssi yli hautojen (Mika Waltari) tai

Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen (Dee Brown)

Mottosi?

Tunnustan eläneeni (Pablo Neruda)

Lokakuun ruokahaaste: lahjaleipä

Lokakuun ruokahaasteena oli tehdä ruokalahja. Hyvä haaste, minusta on mukava viedä ja saada ruokalahjoja. Haaste kuuluu näin:

Niinpä haastan teidät kaikki tekemään lahjaruokaa – –  idea on siis tehdä jotain makeaa ja suussa sulavaa, jonka voisit viedä ruokalahjaksi vaikkapa parhaalle ystävällesi. Ja koska kyse on lahjasta, veikkaanpa että ulkoasulla ja esille panolla on iso merkitys tässä haasteessa.

No niin minähän päätin että nyt VIHDOIN teen niitä macaroonseja. Pakkaan ne kauniiseen itse tehtyyn kartonkirasiaan ja voila! hieno, suussasulava jälkiruoka on valmis. Ja päätin, että tällä kertaa teen niitä niin että onnistuvat. Teinkin niitä. Ja nyt totean, että  ihan yliarvostettuja, turhaan mainostettuja koko macaroonsit. Sitä paitsi ihan hyviä saa kaupastakin. Jotta ei sitten macaroonseja tähän skabaan.

Teen jotain, jota osaan, jotain jota olen monta kertaa vienyt tuliaiseksi, ruokalahjaksi, tarjonnut jälkiruokana – juustojen kanssa, josta pidän itse enemmän kuin yltiömakeista jälkkäreistä. Sitä paitsi haastaja Kirsikka on tunnustautunut leipäfriikiksi, joten siksikin …

Tein viemiseksi leivän. Leipä on hyvä lahja, sen voi viedä tupaantuliaisiin (suolaa mukaan; leipää ja suolaa on kautta maailmansivu viety uuteen kotiin), sen voi viedä jouluna naapuriin (joululimpun ohje on täällä), leipä on hyvää aamiaisella, brunssilla, piknikillä ja illallispöydässä juustojen kanssa.

Toscanalainen juhlaleipä sopii vietäväksi melkein milloin vain. Lahjan kanssa viedään Toscanasta, Chiantista ostettu liina ja Chiantin viini. Ja kimpale hyvää italialaista juustoa. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Toscanalainen rusina-pähkinäleipä

3 dl vettä
35 g hiivaa
½ dl öljyä
1 rkl suolaa
1 dl rusinoita
75 g pähkinärouhetta
(tai kokonaisia kuorittuja pistaasipähkinöitä)
2 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva haaleaan veteen.
Vatkaa mukaan öljy, suola, rusinat, pähkinärouhe ja graham- ja ruisjauhot.
Alusta taikina kimmoisaksi vehnäjauhoisilla. Anna kohota.
Leivo taikinasta kaksi pientä limppua ja kohota pellillä.
Voitele kohonnut leipä öljyllä ja paista ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia,
ja sitten pudota lämpö 200 asteeseen.
Jatka paistamista vielä noin 25 – 35 minuuttia.

Lahja pakataan sellofaaniin ja asetellaan Pentikin leipälautaselle ja mukaan voiveitsi ja La Motte -voita. Voin suolaraidat näkyvät…

Voi, kuinka ihanan suolaista se on tämän makean leivän kanssa. Niin, eihän tämä ole ihan tavallinen jälkiruoka, eikä kovin makeaakaan, mutta lahja kuitenkin…

Periaatteessa lomalla

Tiedättekös, mistä tietää, että meidän perheellä on syysloma lähellä?  Tästä:

Ilmailualan Unioni IAU ry uhkaa aloittaa lakon ilmailualan teknisiä palveluja tarjoavissa yrityksissä maanantaina 25.10.2010 klo 5.00, ellei ennen sitä päästä sopimukseen uudesta lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta. Alkaessaan IAU:n lakko vaikeuttaisi Suomen lentoliikennettä, myös Finnairin lentojen liikennöintiä.

Aina joku lakonuhka. Aina. Ja tässä voi vedota vain blogi-aikakauteen (esimerkiksi ja tämä), mutta ”aina” on paljon pitempi ajanjakso.

Noh, lomakin alkaa tosiasiassa vasta keskiviikkona, aikaisintaan.

Roudasin tänään töistä kassillisen luettavaa ja tiistaina on tutkijaseminaari, johon mennessä kassillinen olisi jotensakaan selattava. Se, että syyslomaviikko jää torsoksi, antoi omalletunnolleni luvan mennä tänään duuniin vasta aika myöhään, – joten ehdin käydä haudalla (jo kuusi vuottako siitä on?), ja lähteä aika aikaisin kampukselta kotiin. Ehdin käydä lenkillä ennen kuin juniori nälkäisenä istahti ruokapöytään.

Viikonloppuna aion ehtiä ulkoilla enemmänkin. On ulkoiltava – jos sää suinkin sallii. Mutta nyt on juuri oivallinen sää sytyttää takka, hakea Lissabonin matkaopas, Don Quijote, Sirpa Kähkösen Rakkauden ja tulen liekit, viltti, punaviinilasillinen  ja istahtaa takkatulen ääreen, jossa pehtoori on jo toisen tuolin vallannut.

Sittenkin loma jo nyt 🙂

Työterveyslääkärissä

L: No päivää! Mikäs se ongelma on? Mikä vaivaa?

M: Silmät! Ne kutisevat, ovat kipeät, turvonneet, ei tahdo nähdäkään mitään kun luomet ovat niin turpeat ja arat.

L: Jaahas, katsotaanpas. Ovatko ne nyt erilaiset kuin tavallisesti?

M: No ovat. Enhän minä nyt tämän näköinen ole normaalisti [herra varjelkoon!], ja niiden takiahan juuri tulinkin.

L: Oliskohan se allergiaa vai mitähän se mahtaisi olla?

M: Sitähän vähän niin kuin tulin selvittämään.

L: Onkos sitä taipumusta allergiaan?

M: On. Monenkinlaista. Ja viime kesä oli poikkeuksellisen vaikea, ja vielä koko syksyn olen syönyt antihistamiinia ja käyttänyt kortisonisuihketta. Silti nenä on koko ajan tukossa, ja korvat usein lukossa. Ja muutenkin matala ääni tahtoo häipyä ja sortua, varsinkin kun luennolla joudun puhumaan, opettaessa se häiritsee aika lailla.

L: Onkos sitä opetusta paljonkin?

M: On sitä välillä ja kun en muutenkaan ole niin kovin hiljainen … ääntä tarvitsen.

L: Voisitkos opettaa sillä lailla näyttämällä kuvia?

M: Voi hyvä tavaton! Opettaa yliopistossa näyttämällä kuvia? Sillä laillako teillä lääkiksessä tehdään?

– ei en sanonut mitään tuollaista, tyydyin vain katsomaan työterveyslääkäriä  hyvin, hyvin ihmeissäni.  Totesin ainoastaan, että en voi. Siis en voi opettaa vain näyttämällä kuvia. Mietin hiljaa mielessäni, että mitenhän kanditutkielmien tekoa voisi opettaa näyttämällä kuvia tai miten opettaa arjen historian tutkimustraditioita tai mikrohistorian klassikoita näyttämällä kuvia?! Hallelujaa!

L: Niin mutta varmaan pitäisi nyt sitten jotain allergialääkitystä ryhtyä harkitsemaan…

M: Minulla on jo kortisonisuihke ja antihistamiini ja säilöntäaineettomat silmätipat ja -geeli. Ja silti silmät turpoavat ulos päästä. Voisiko tämä olla aineenvaihdunnallinen juttu? Tai johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta?

L: Sehän se voisikin olla. Kilpirauhaskokeet pitäisikin ehkä tehdä. Kirjoittaisinko jonkun reseptin myös?

Bingo!

Johan oli tervehdyttävä työterveyslääkärissä käynti!

Katsoin kuitenkin luvalliseksi lähteä jo kolmelta duunista, ja soitimme eksnaapureille ja mentiin porukalla Hai Longiin syömään. Ruoka oli hyvää, mutta vielä parempaa oli nähdä näitä ihmisiä. Olenhan sanonut sata kertaa, että ystävyys ei katso ikää.

PS.

Helena haastoi minut omassa blogissaan vastailemaan kysymyksiin… Vaikeita kysymyksiä . . Jättänen vastaamisen viikolopulle. Ja nyt lähden läträämään silmätippojen kanssa.