Kalevalan luentani on yltänyt kymmenenteen runoon. Kuinka tuttua se viime kädessä kuitenkin on, ainakin tähän asti. Tuttua, vaikka en todellakaan ole sitä aiemmin – muistaakseni – lukenut. Tämän Kalevalan luku-urakan aloittaessani lupailin markkinoida lukupiiri-ideaa. Minulla on kokemus sellaisesta muutamien vuosien takaa.

Lukupiiri syntyi kun työpaikalla yksi jos toinenkin törmäsi jatkuvasti Raamattuun. Joutui käyttämään sitä luentoja tehdessään, seurakuntahistoriaa kirjoittaessaan, Suomen Japanin suhteita tutkiessaan (lähetystyö!), tehdessään taidehistorian väitöskirjaa alttaritauluista, lääketieteen historian esitelmää taustoittaessaan. Huomasimme usein keskustelevamme Raamatusta aamukahvilla ja monen suusta tuli lausuttua moneen kertaan, että pitäisi joskus lukea koko kirja.

Niinpä sitten jahkailujen jälkeen kokosimme porukan, jota yhdistävä tekijä oli kiinnostus kristinuskon perusteokseen, – jokaisella oli siihen oma näkökulmansa, omat kiinnostuksen syynsä ja kohteensa. Meitä oli kymmenkunta, useimmat humanisteja. Lukupiirissä oli yksi teologi, yksi kirjallisuuden tutkija, yksi historioitsija joka oli vaihtamassa teologiaan, taidehistorioitsija, muutama Suomen ja yleisen historian sekä aatehistorian tutkija. Joukossamme oli kirkkoon kuuluvia, kirkosta eronneita, uskovia ja ”kotoa asti pakanoita”.

Kokoonnuimme noin kolmen viikon välein. Tapaamisten välissä oli luettava 60–120 sivua Raamatun tekstejä, etenimme alusta loppuun, Vanhasta Testamentista Uuteen – järjestyksessä. Ei siis ollut kyse mistään perinteisestä raamattupiiristä, jossa saatetaan yhden luvun tai jakeen selittämisen ja pohdinnan parissa viettää pitkäkin tovi. Meille Raamattu oli ensisijaisesti lähde kertomassa menneestä. Toiseksi me haimme sieltä maalaustaiteen, ihmisten tieteellisen ja arkiajattelun taustoja, naisten aseman, ruokakulttuurin, antiikin maailman, kirjallisuuden symboliikan ja kymmenien muiden asioiden kuvausta ja perusteita.

Meillä meni lukupiirissä vuosi. Kokemus oli vaikuttava. Koskaan en olisi – eikä kuulemma moni muukaan – saanut luettua Raamattua itsekseni, yksikseni. Oli hyvin opettavaista keskustella siitä taidehistorioitsijan ja teologin kanssa. Se, mistä olen pahoillani, on etten tehnyt kunnon muistiinpanoja prosessin aikana. Toisaalta en millään olisi ehtinytkään, sillä tahti lukea ja kokoontua oli niin nopea. Mutta kuinka paljon sain silti oppia!

Prosessin myötä minun lapsenuskoni rapisi aika murusiksi, samaan aikaan kun kollega teki päätöksen jättää historiantutkimus ja lähteä Kuopioon lukemaan teologiaa. Nyt hän toimii  seurakuntapappina.

Raamatun jälkeen yritimme samalla porukalla lukea Augustinuksen Tunnustukset, moni meistä lukikin, mutta lukupiirinä emme sitä enää saaneet onnistumaan. Harkitsimme myös Koraanin lukemista kollektiivisesti, mutta se ei edennyt edes kirjojen hankinta-asteelle. Kalevalan luku yksikseenkin saattaa onnistua…

 

6 Comments

  1. Parahin Blogisti: Terveiset Karjalan Liiton kesäjuhlilta Kuopiosta! Sunnuntain liturgiassa kuultiin sekä lukutekstejä (Viktor Jetsu) että opetuspuhe (KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, TM, TT* h.c.) Karjalan kielellä, ”karjalakse”.

    Siksi pieni muistiinpalautustehtävä Bibliasta: ”Ihaštukkua tüö i hüvällä mielin olgua, šuuri teilä on palka taivahašša.”

    Jovangeli/jevangeeli – mutta kenen mukaan, ja monesko luku?

    *Tuulesta Temmattu honoris causa?

  2. Tuulesta Temmattu honoris causa… 🙂 Tuuli-sanaan löysin hienoja juttuja (palannen niihin jossain yhteydessä) vinkkaamastasi Kalevalan sanakirjasta. Se on kyllä hyvä. Tosin hidastaa Kalevalan lukua kovastikin. Hidastaa koska usein on pysähdyttävä ja sanakirjasta katsottava sanan sisällys. Ehkäpä oppiminenkin paranee näin.

    Biblian lainauksesi lienee Vuorisaarnasta? Evankelistaa saatikka lukua on mahdoton muistaa…

    Karjalan Liiton kesäjuhlilla varmasti kuulit että Karjalan kartat ovat nyt digitoituna netissä.
    http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?id=874
    Siellä jo eilen ehtoolla surffailin. Käyhän kurkkaamassa.

  3. Parahin Muistihirmu,

    Vuorisaarna, jess! Svätoi Jovangeli Matveista, viiješ piä.

    På finska: Tverinkarjalainen Matteuksen evankeliumi vuodelta 1820; 5. luku, 12. jae (= osa liturgian ”Autuuden lauseita”, III antifoni).

    Lainauksen ikä ei tietenkään historioitsijaa hidasta, mutta kielen tveriläisyys (poikkeaa Raja-Karjalan´livvistä´) ehkä vaikeutti täsmävastauksen antamista…

    Savon Sanomat uutisoi karttadigitoinnista näyttävästi. En ole tutustunut (vielä).

    Koska olen kolme päivää kyllästynyt Karjalalla, minun on PAKKO liittää oheen lainaus Risto Kuisman (Karjalan Liiton 1. varapuheenjohtaja) puheesta 13.6.2009 klo 15. Näin RK (vht Viipuri/Sortavala) uussuomettuneelle lullukkakansallemme:

    ”Uskon, ettei mikään vääryys voi jäädä ikuiseksi. Pitemmän päälle oikeus voittaa. Siihen voi tosin kulua aikaa enemmän kuin yhden sukupolven verran. Mutta vielä kerran, jos Luoja suo, kotiseutumme, menetetty Karjala, on osa Suomea.”

  4. Nyt on korjattava syntynyt väärä käsitys: en todellakaan muista Raamatun pätkiä – varsinkaan tveriläisittäin murrettuja – Vuorisaarna heittämääsi muistinpalautustehtävään oli villi arvaus. Vuorisaarnassa on minusta oma tyylilajinsa, ja sen kuvittelin tuntevani. Vuorisaarna, Jobin kirja ja tietyt evankeliumien luvut olivat luku-urakan aikana minulle jotenkin kummallisen tärkeitä ja siksi satuin tuon muistamaan eli arvaamaan oikein, en todellkaan tietämään…. 🙂

    Risto Kuisma ei koskaan ole ollut (sattuneesta syystä) minulle mikään suosikkilausahtelija, enkä minä (vielä??) ole varauksettomasti nytkään hänen kannallaan.

    Saa nähdä, muutanko kantani jos/kun Koiviston saareen kuukauden päästä pääsen käymään kuten tavoitteena on…

  5. Historiallisia syitä ovat mm:

    (1) yleiset syyt (1970 -l.)
    (2) ”Minä juon nyt kahvia…” -syy (1980 -l. loppupuoli).

    Luulen tunnistavani ”sattuneen syyn”.

    Entä jos puhuja olisi ollut Alexander Stubb, Arto Bryggare tai Martti Korhonen?

    Kun lukenut lukunainen olet, lukenet koko puheen:

    http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=477

  6. Koivu, luin koko puheen. Jos sen olisi pitänyt Stubb, Bryggare tai Korhonen, se ei olisi ollut tuollainen.

    Varauksellisuuteni ei siis johdu vain puheenpitäjästä (varmaan tunnistit ”sattuneen syyn” oikein), vaan puheensisällöstä. ”Karjalan kysymys” – kuten palautuksesta puhutaan – ei ole minulle ehdoton puolesta/vastaan asia.

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy: