Minä onnistuin tänään siinä! Sain luennoitua kerralla mitä olin aikonut. Sanottua suunnilleen kaikki, mitä tänään oli tarkoituskin. Mutta: onko edelleen höpötettävä asian vierestä! Ensi kerralla puhun VAIN paperissa olevista asioista. Vain asiaa!
Valokuvatorstai: voima
Kyllähän se voima tämän kuvan tekijöissä on: puhdas luonto, siniset hetket (unelmat), liikkuminen, valo (kaamos on ohi, viime sunnuntaina 27.1. aurinko jo viisi tuntia horisontin yläpuolella), ne ihmiset jotka tätä kuvaa ottaessa olivat mukana. Ne ovat minun voimani lähteet. (Klikkaa kuva isommaksi näet siniset unelmat paremmin :))
Myötätuulessa ja pakkasessa
Torstaina matka mökille mielettömässä myrskyssä (karmein keli ikinä!) pisti miettimään kannattaako mokoma! Kun reilun kuuden tunnin jälkeen oltiin lumisen mökin pihassa tiesin että kannatti. Takkaan tuli ja ah, sitä mielen tyyneyttä.
PE aamuna nukuttiin käsittämättömän myöhään: jo hieman valoa kajasti. Lumitöihin siis. Kaksi tuntia puskin lumilinkoa pitkin pihapiiriä ja polkuja saunalle, purolle, liiteriin, tielle ja mietin hikipäässä, että mikä hitto lumilingon idea oikein on: puskea raskasta konetta joka pitää mieletöntä meteliä. Puskea sillä koneella lunta, ja välillä kiskoa se hangesta irti ja kaikki mikä mylläyksestä on seurauksena itse ja koko tienoo on lingotun lumen peitossa! Insinööripehtoori sitten pysähtyi oikein katsomaan touhujani: toinen linkoussiipi on irti ja kuopii maata, mitä ei helpota se, että hökötyksestä on kumit täysin tyhjinä. Jotta semmoista. No insinöörioperatioiden jälkeen masiinasta oli tosiaan hyötyä ja linkoilin sitten riemuissani mökkitienkin.
Rautasauna ja Ritz sen jälkeen tekivät autuuden. Ja Kuopuksen matikanopiskelu oli ennenkuulumatonta. Mutta kyllähän se lämmitti. Kuten myös Esikoisen tulo 23.45 Eskelisellä. Ollaan eka kertaa Myötätuulessa neljästään, vain neljästään. Mukava.
LA aamuna pakkasmittari näyttää – 24 C. Niin että se siitä mäkeen menosta. Tarkastelin aamupäivän opiskelijoiden arjen harjoitustehtäviä. Merkillistä että ovat lukeneet saman artikkelin ja olleet samalla luennolla. 50 erilaista analyysiä!
Iltapäivällä ajeltiin Kaunispään huipulle, jossa viima oli tehdä kuvaamisesta tuskaa. Mutta pojan kanssa kilpaa otoksia napsittiin. Sininen valo huikea! Kaamos on ohi: aurinko on 4,55 tuntia horisontin yläpuolella. Illaksi lammaspaistia ja laskiaspullia. Amaronea ja oleilua. Lukemista ja käsitöitä.
SU Pakkasta pari astetta nokkiin eiliseen. Huh! Lähdettiin käymään Kakslauttasen Iglukylässä.
Ja muitakin pieniä pyrähdyksiä ulkona. Hangasojalla ei muita kuin me. Rauhaa riitti. Kaunista luontoa. Ja elämisen riemua ja tuskaa: kuulin, että nuoruusvuosien tuttu menehtynyt syöpään viime maanantaina. Carpe diem ja pala kurkussa.
MA kotiin. Eipä olis voinut vähempää kiinnostaa.
TI töissä huomasin olleeni kaksi päivää pois virkapaikalta. Jonoksi asti piipahtelijoita. Etten ihan turhaan sitten sinne palannut.
Valokuvatorstai: Humoristinen
Oli huumoria revittävä kun mökin pihan nuotiopaikalle mentiin makkaroiden kans muka tulia tekemään … Ei ole pohjoisessa lumenpuutetta! Nautittiin sitten siitä. (Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.)
Tänään – vihdoin!
Lyhyesti: mielettömässä myrskyssä kohti Myötätuulta!
Yhtä tyhjän kanssa
Olen huhkinut aamuseitsemästä, vastannut puhelimeen, elämäni eka kertaa ollut palaverissa jossa oli oikein Agenda (olen vanhanaikainen ja tottunut esityslistoihin), auttanut tietotekniikkaongelmissa, vastaillut turhiin ja tähdellisiin sähköposteihin, kuunnellut kollegaa, tehnyt Tärkeitä Ksymyksiä, kiteyttänyt luentoaineistoa, neuvonut opintojensuunnittelussa, muokannut powerpointteja, – ja mitä on jäänyt ja päällimmäisenä mielessä: täysikuu. Täysikuu aamulla matkalla töihin oli taianomaisen kaunis. Kun tästä nyt ei tämän kummempaa tule lähden kampaajalle! Noin vain, kesken päivän.
Viiriäisiä ja ankkoja – lautasella
Siivoilin kirjahyllyjä: minulla on 186 keittokirjaa, joista 21 italialaiseen ruokaan keskittynyttä. Yhdestä niistä tein Arezzon ankkaa: pehtoorin festassa Toscanassa sitä oli myös tarjolla. Tänään tuli paljon parempaa. Ohje linkin takana.
Muutoinkin tänä viikonloppuna syöty ruhtinaallisesti. Eilen teinit ilmoittivat – taas kerran – skippaavansa lauantai-illan vanhempien seurassa, joten soitimme eksnaapureille, josko heistä saisi ruokaseuraa. Kun tämä meidän rakennustyömaa ei ihan vielä ole päivällisiä varten valmiina lähdimme Seurahuoneelle (muualle ei oikein mahtunut).
Sekä seura että ruoka oivallisia. Viiriäistä täytettynä eturuoaksi ja paahdettua kuhaa punaviinirisotolla pääruoaksi. Ikivanha Chablis-tuttavuus viininä joten olimme oikein tyytyäväisiä.
Paastosta makujen maailmaan
Tämän keväinen (hieman varhain tänä vuonna) paastoni alkaa olla ohi. Tämä kymmenes (suunnilleen) paastoviikkoni oli helpompi kuin yksikään ennen. Paastoamiskokemuksia kyseltiin joten kirjaanpa tähän minun paastofiiliksiä
1 Miksikö? Paasto on keino puhdistaa elimistö (munuaiskiviä en enää ikinä halua!) ja saada ruokatottumukset taas kohtuulliselle tasolle. Aineenvaihdunnalle tekee hyvää. Oppii taas odottamaan nälkää eikä vain syö kun se on niin mukavaa. Siis puhdistus ja ruokamäärän reivaaminen kohtuuteen.
2. Painonpudotus? Putoaahan se paino (kolmisen kiloa tällä kertaa), mutta eihän viikon paastoamisella varsinaisesti laihdu. Painonpudotus on vain turhien nesteiden poistumista ja suoliston tyhjenemistä, joten kilot on pian takaisin. Mutta sellainen vaikutus paastolla on, että sen myötä oppii taas nauttimaan vähemmästäkin ruuasta. Ja siten olo kevenee tai ainakin paino lopettaa nousunsa.
3. Nälkä? Ensimmäisten paastojen aikana oli nälkä, varsinkin toísena ja kolmantena paastopäivänä, mutta tällä kertaa ei oikeastaan ollut ollenkaan nälkä. Elimistö osaa jo heittäytyä ”paastovaiheelle” nopeasti. Syödähän tekee tietty mieli. Purra jotain. Ja kahvintuska on kova. Tällä kertaa annoin kaksi kertaa kahvihimolle periksikin. Oli töissä niin mieletön päänsärky ilman kofeiinia, jotta ajattelin, että menköön.
4. Mistä energia? Pari viimeistä kertaa olen koonnut paastoviikon eväät (lue: nesteet) itse, aiemmin turvauduin Vogelin valmiiseen pakettiin. Joka onkin kyllä aloitellessa ja opetellessa hyvä, mutta Breuss-mehu ja koivunlehtitee eivät enää minulle maistu, joten hankin muita Biottan mehuja ja Gefilus-tuoremehut on hyviä. Yrttiliemikuutioista tein ”lounaskeiton” ja vitamiinit ja glaubersuolan (paaston aluksi sitä 30 g nesteeseen sekoitettuna. Sen litkun nieleminen on paaston kamalin juttu!! Puistattaa kun ajattelenkin.) hankin apteekista.
5. Miltä tuntuu? Kerta kerralta paremmalta. Unentarve vähenee, olo kirkastuu, ja tekee hyvää tuntea, että pystyn tähän! Joskus on isoja lihaksia ”juilinut”, sellaista kummallista särkyä reisissä ja selässäkin mutta tätäkään riesaa ei tällä kertaa ollut. Haju- ja makuaisti herkistyvät. Riesaksikin asti. Ja palelee. Iltaisin varsinkin. Tällä kertaa oli hyvä kun ei ollut pakkasia ja kun työhuoneeni patterit on tänä talvena säädetty, joten päivisin ei duunissa tarvinnut istua Marja Kurjen viltti harteilla.
6. Milloin? Minulla kuuluu kevääseen. Ennen pääsiäistä. Joulun jälkeen. Olen yrittänyt etsiä sosiaalisesti rauhallisen viikon. Ei vierailuja eikä mitään menoja. Paaston aikana kun on mukava olla itsekseen mahdollisimman paljon.
On siis mun juttu.
Valokuvatorstai: Kipupiste.
Kipupiste vai kasvukipuja? Sattuukohan vaivaiskoivuun kasvaessaan maata pitkin – vaeltajien kulkiessa hennon rungon yli? (Ruijanpolulla (Saariselällä) matkalla etelään kohti Kiilopäätä kasvaa tällainen kitu- vai kipu?kasvuinen koivu. Juhannuspäivänä 2007.)
Omissa maailmoissa
Kaksi päivää on satanut – vettä! On liukasta, pimeää. Vaikken kyllä juuri ulkoilmasta ja -maailmasta tiedä. Työhuoneet ja 1800-luvun arki olleet maailmani viime päivinä. Edes keittiöön ei ole juuri ollut asiaa – paasto helpompi kuin koskaan. Hannu Väisäsen Vanikanpalat on ollut oiva ja riittävä ”ruoka”nautinto … Voi miten suuremmoinen kirja se on!