Lyhyesti arjesta

Minä onnistuin tänään siinä! Sain luennoitua kerralla mitä olin aikonut. Sanottua suunnilleen kaikki, mitä tänään oli tarkoituskin. Mutta: onko edelleen höpötettävä asian vierestä! Ensi kerralla puhun VAIN paperissa olevista asioista. Vain asiaa!

Valokuvatorstai: voima

 

Kyllähän se voima tämän kuvan tekijöissä on: puhdas luonto, siniset hetket (unelmat), liikkuminen, valo (kaamos on ohi, viime sunnuntaina 27.1. aurinko jo viisi tuntia horisontin yläpuolella), ne ihmiset jotka tätä kuvaa ottaessa olivat mukana. Ne ovat minun voimani lähteet. (Klikkaa kuva isommaksi näet siniset unelmat paremmin :))

Myötätuulessa ja pakkasessa

Torstaina matka mökille mielettömässä myrskyssä (karmein keli ikinä!) pisti miettimään kannattaako mokoma! Kun reilun kuuden tunnin jälkeen oltiin lumisen mökin pihassa tiesin että kannatti. Takkaan tuli ja ah, sitä mielen tyyneyttä.

PE aamuna nukuttiin käsittämättömän myöhään: jo hieman valoa kajasti. Lumitöihin siis. Kaksi tuntia puskin lumilinkoa pitkin pihapiiriä ja polkuja saunalle, purolle, liiteriin, tielle ja mietin hikipäässä, että mikä hitto lumilingon idea oikein on: puskea raskasta konetta joka pitää mieletöntä meteliä. Puskea sillä koneella lunta, ja välillä kiskoa se hangesta irti ja kaikki mikä mylläyksestä on seurauksena itse ja koko tienoo on lingotun lumen peitossa! Insinööripehtoori sitten pysähtyi oikein katsomaan touhujani: toinen linkoussiipi on irti ja kuopii maata, mitä ei helpota se, että hökötyksestä on kumit täysin tyhjinä. Jotta semmoista. No insinöörioperatioiden jälkeen masiinasta oli tosiaan hyötyä ja linkoilin sitten riemuissani mökkitienkin.

Rautasauna ja Ritz sen jälkeen tekivät autuuden. Ja Kuopuksen matikanopiskelu oli ennenkuulumatonta. Mutta kyllähän se lämmitti. Kuten myös Esikoisen tulo 23.45 Eskelisellä. Ollaan eka kertaa Myötätuulessa neljästään, vain neljästään. Mukava.

LA aamuna pakkasmittari näyttää – 24 C. Niin että se siitä mäkeen menosta. Tarkastelin aamupäivän opiskelijoiden arjen harjoitustehtäviä. Merkillistä että ovat lukeneet saman artikkelin ja olleet samalla luennolla. 50 erilaista analyysiä!
Iltapäivällä ajeltiin Kaunispään huipulle, jossa viima oli tehdä kuvaamisesta tuskaa. Mutta pojan kanssa kilpaa otoksia napsittiin. Sininen valo huikea! Kaamos on ohi: aurinko on 4,55 tuntia horisontin yläpuolella. Illaksi lammaspaistia ja laskiaspullia. Amaronea ja oleilua. Lukemista ja käsitöitä.

SU Pakkasta pari astetta nokkiin eiliseen. Huh! Lähdettiin käymään Kakslauttasen Iglukylässä.

Ja muitakin pieniä pyrähdyksiä ulkona. Hangasojalla ei muita kuin me. Rauhaa riitti. Kaunista luontoa. Ja elämisen riemua ja tuskaa: kuulin, että nuoruusvuosien tuttu menehtynyt syöpään viime maanantaina. Carpe diem ja pala kurkussa.

MA kotiin. Eipä olis voinut vähempää kiinnostaa.

TI töissä huomasin olleeni kaksi päivää pois virkapaikalta. Jonoksi asti piipahtelijoita. Etten ihan turhaan sitten sinne palannut.

Valokuvatorstai: Humoristinen

Oli huumoria revittävä kun mökin pihan nuotiopaikalle mentiin makkaroiden kans muka tulia tekemään … Ei ole pohjoisessa lumenpuutetta! Nautittiin sitten siitä. (Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.)

Yhtä tyhjän kanssa

Olen huhkinut aamuseitsemästä, vastannut puhelimeen, elämäni eka kertaa ollut palaverissa jossa oli oikein Agenda (olen vanhanaikainen ja tottunut esityslistoihin), auttanut tietotekniikkaongelmissa, vastaillut turhiin ja tähdellisiin sähköposteihin, kuunnellut kollegaa, tehnyt Tärkeitä Ksymyksiä, kiteyttänyt luentoaineistoa, neuvonut opintojensuunnittelussa, muokannut powerpointteja, – ja mitä on jäänyt ja päällimmäisenä mielessä: täysikuu. Täysikuu aamulla matkalla töihin oli taianomaisen kaunis. Kun tästä nyt ei tämän kummempaa tule lähden kampaajalle! Noin vain, kesken päivän.

Viiriäisiä ja ankkoja – lautasella

Siivoilin kirjahyllyjä: minulla on 186 keittokirjaa, joista 21 italialaiseen ruokaan keskittynyttä. Yhdestä niistä tein Arezzon ankkaa: pehtoorin festassa Toscanassa sitä oli myös tarjolla. Tänään tuli paljon parempaa. Ohje linkin takana.

Muutoinkin tänä viikonloppuna syöty ruhtinaallisesti. Eilen teinit ilmoittivat – taas kerran – skippaavansa lauantai-illan vanhempien seurassa, joten soitimme eksnaapureille, josko heistä saisi ruokaseuraa. Kun tämä meidän rakennustyömaa ei ihan vielä ole päivällisiä varten valmiina lähdimme Seurahuoneelle (muualle ei oikein mahtunut).

Sekä seura että ruoka oivallisia. Viiriäistä täytettynä eturuoaksi ja paahdettua kuhaa punaviinirisotolla pääruoaksi. Ikivanha Chablis-tuttavuus viininä joten olimme oikein tyytyäväisiä.