Myötätuulessa ja pakkasessa

Torstaina matka mökille mielettömässä myrskyssä (karmein keli ikinä!) pisti miettimään kannattaako mokoma! Kun reilun kuuden tunnin jälkeen oltiin lumisen mökin pihassa tiesin että kannatti. Takkaan tuli ja ah, sitä mielen tyyneyttä.

PE aamuna nukuttiin käsittämättömän myöhään: jo hieman valoa kajasti. Lumitöihin siis. Kaksi tuntia puskin lumilinkoa pitkin pihapiiriä ja polkuja saunalle, purolle, liiteriin, tielle ja mietin hikipäässä, että mikä hitto lumilingon idea oikein on: puskea raskasta konetta joka pitää mieletöntä meteliä. Puskea sillä koneella lunta, ja välillä kiskoa se hangesta irti ja kaikki mikä mylläyksestä on seurauksena itse ja koko tienoo on lingotun lumen peitossa! Insinööripehtoori sitten pysähtyi oikein katsomaan touhujani: toinen linkoussiipi on irti ja kuopii maata, mitä ei helpota se, että hökötyksestä on kumit täysin tyhjinä. Jotta semmoista. No insinöörioperatioiden jälkeen masiinasta oli tosiaan hyötyä ja linkoilin sitten riemuissani mökkitienkin.

Rautasauna ja Ritz sen jälkeen tekivät autuuden. Ja Kuopuksen matikanopiskelu oli ennenkuulumatonta. Mutta kyllähän se lämmitti. Kuten myös Esikoisen tulo 23.45 Eskelisellä. Ollaan eka kertaa Myötätuulessa neljästään, vain neljästään. Mukava.

LA aamuna pakkasmittari näyttää – 24 C. Niin että se siitä mäkeen menosta. Tarkastelin aamupäivän opiskelijoiden arjen harjoitustehtäviä. Merkillistä että ovat lukeneet saman artikkelin ja olleet samalla luennolla. 50 erilaista analyysiä!
Iltapäivällä ajeltiin Kaunispään huipulle, jossa viima oli tehdä kuvaamisesta tuskaa. Mutta pojan kanssa kilpaa otoksia napsittiin. Sininen valo huikea! Kaamos on ohi: aurinko on 4,55 tuntia horisontin yläpuolella. Illaksi lammaspaistia ja laskiaspullia. Amaronea ja oleilua. Lukemista ja käsitöitä.

SU Pakkasta pari astetta nokkiin eiliseen. Huh! Lähdettiin käymään Kakslauttasen Iglukylässä.

Ja muitakin pieniä pyrähdyksiä ulkona. Hangasojalla ei muita kuin me. Rauhaa riitti. Kaunista luontoa. Ja elämisen riemua ja tuskaa: kuulin, että nuoruusvuosien tuttu menehtynyt syöpään viime maanantaina. Carpe diem ja pala kurkussa.

MA kotiin. Eipä olis voinut vähempää kiinnostaa.

TI töissä huomasin olleeni kaksi päivää pois virkapaikalta. Jonoksi asti piipahtelijoita. Etten ihan turhaan sitten sinne palannut.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.