Aamulla pitkä rullislenkki (muutoin aika täydellinen, mutta ilman iPodia!, joka kai jäi mökille), sitten aurinkoiselle torille, pihansiivoukseen ja Elmerin kesäkodin kuntoonlaittoon (konnuli silminnähden tyytyväinen kun pääsi vihdoin ulkoelämään). Savutaimenta ja aurinkoa iltapäivällä nautittavana. Lomalukemista (Pekka Mykkäsen Kiina-kirja, joka olisi kannattanut lukea ennen reissuun lähtöä, mutta joka on HYVIN hyvä lukea edes nyt) ja ruokakirjoista ideoita huomisiin kekkereihin: murmeli 78 v. ja 2 x Pekka päivällisellä, jonka olen luvannut kokkailla. Tein juuri pari kakkua ja muita esivalmisteluja… Ja nyt istun tässä sorvin ääressä niin kauan että Kiinan matkan kuvasivusto on vihdoin valmis.
Valoa tunnelin päässä
Tänään sitten viimein hermostuin lopullisesti puhelinkauppiaille, jotka soittelevat jo kännykkäänkin. Joku nainen kauppasi telkkariin jotain PLUS-korttia, ja kun aika aluksi ilmoitin, etten juuri katso meillä nykyisin näkyviä kanaviakaan ja etten totta puhuen edes tiedä, mitä kanavia meillä näkyy, hän jankutti kysymällä, että onhan meillä digiboksissa joku korttipaikka, mihin sitten pääsin sanomaan, etten ole varma, onko meillä digiboksia, ja etten oikeasti katso telkkaria … Tästä myyjä lamaantui hetkeksi niin, ettei enää saanut sanaa suustaan, jolloin näin tilaisuuteni tulleen ja suljin puhelimen. Sillä samalla hetkellä soitti joku lehtimyyjä! Ilmoitin, että en lue lehtiä: luen kirjoja ja surffailen ja sen sellaista ja pistin puhelimen kiinni. Sitten VIHDOIN ymmärsin soittaa Asiakkuusmarkkinointiliittoon (Puhelintarjonnan rajoituspalvelu. puh. 0600 13404), jossa ystävällinen nuori mies ilmoitti, että kuukauden, parin päästä puhelinmyynti loppuu. Siitä tuli valoisa olo!
Valoisa olo tuli myös kun kävin Stockan herkussa ja Akateemisessa. Herkussa siksi, että vakaa päätökseni lopettaa tämä vapulta alkanut karkin syönti käy helpommaksi kun näin vihanneshyllyt: nyt on tuoreita kukkakaaleja, munakoisoja, mansikoita, parsakaalta, kaikkea hyvää joista voi tehdä kelpo ruokia. Tänään mm. fenkoligratiinia pihvien seuraksi, hmmmm. Molto bene! Ja Akateemisessa: Pekan päivän kirjaa lähdin hakemaan. Olin melkein tunnin. On ihana kun täällä on oikea kirjakauppa. Noh, tuli kyllä sitten sorruttuakin. Kirjoja taisi olla kaikkiaan kuusi kun viimein lähdin… Siinäpä sitä sateiselle perjantaille jo kylliksi puuhia…
Sellainen "pieni" päivä
Tänään on ollut pieni päivä: ei mitään suuria tunteita, tekemisiä, tapaamisia tai tapahtumia. Olen istunut koneella vain ruoanlaiton (tulikin tosi hyvää kiinalaista) ja Jäälissä käynnin keskeyttäessä webbailun.  Ulkona + 9 C, joten pehtoori on saanut ihan yksikseen puuhailla pihalla. Huomenna voisin harkita kasvimaan ja penkkien kitkemistä. Harkitsen. En vielä lupaa mitään.Â
Erilainen keskiviikko
Tämmöinenkin voi olla lomapäivä:
– herättyä salille
– kampaajalle (vankilaraitaseksi pöhöttynyt, mökkivedellä epämääräiseksi pesty hiuksisto palautettu ruotuun)
– pieni hetki webbailua ja sähköposteilua ja tyttären kanssa jutskaamista
– elokuviin (elokuviin keskiviikkona! iltapäivällä! varmaan jotain tosi kultturellia? No niinpä!) Sain houkuteltua pehtoorin mukaan ja eiku katsomaan Sinkkuelämää. Kumpikaan meistä ei ole ever katsonut jaksoakaan ko. tv-sarjasta ja silti elokuva viihdytti. Ei se meihin isoja jälkiä jättänyt, mutta ´ei huono´.
– syömään ravintolaan
– ja nyt, nyt pääsen taas rakentelemaan www-sivuja.
Siinäpä se kylmä lomakeskiviikko.
Perhe nimittelee datistiksi
Vastoin tapojani olen nauttinut suuresti kun sää ei ole oikein suosinut ulkoilua. Olen järjestellyt valtaisiksi kasvaneita digikuva-arkistojani ja värkkäillyt www-sivuja (lakkiaissivut jo valmiina). Opettelin tekemään sivuikonejakin. Tulos ei vielä raponen, mutta tiedänpäs tekniikan. Heh, kaikesta sitä voi riemua repiäkin.
Puron rannalta puutarhaan
Jo vain mie tiiän olevani surkia lähtemmään mökiltä kottiin. Mutta että näi surkia! Olihan tuskanen aamu kun piti Myötätuulen ovet sulkea ja suunnata maalikyliin. Rovaniemelle asti meni, että pystyin ylipäätään puhumaan! Rantapeltoa kohti alkoi olo jo helpottua ja mutikaisten ootellessa ruoan kanssa (hienoa jälkikasvua meillä, eikö? – vai katumusharjoituksiako tekevät? :)), pihalla auringosta ja vehreydestä, kukkivista ruusuista ja alppiruusuista, lomantunnusta ja teinien jutuista nauttiessa jo mietin, että pääseehän tuota pohjoiseen taas uudestaan …
Päivitettiin puutarhaa (mistä pehtoori kyllä huomautti, ettei puutarhaa �päivitetä�) ja setvittiin vähäinen posti, nyt sateen uhatessa vetäydyin koneen ääreen, Ronan Keating laulakoon ja saan harrastaa :). Järjestelen ajatuksia ja muistoja. Mietin tulevia tekemisiä. Enkä suorita. Loman tuntu.
Lähdön tunnelmaa
Leppeä tunturituuli ja hiljainen sunnuntain aurinkoinen iltapäivä Ahopään rinteillä: mukavasti uuvahtanut olo kun tepastelimme ja poimimme korillisen korvasieniä. Ah onnea! Molemmat omissa ajatuksissaan, hiljalleen rinnakkain kulkien. Aika on suhteellista mutta eikö se voisi nyt hieman hidastaa kulkuaan…
K & M lähtivät aamupäivällä; lähteminen ei ole niin hienoa kuin tuleminen. Pehtoori jatkaa siitä, mihin torstaina jäi: jatkaa yksinpuheluaan. Minä kuuntelen, kommentoinkin.
Haluanko huomenna lähteä kotiin? Jollei teinejä olisi jo ikävä, ei varmaan lähdettäiskään.
Valokuvatorstai: Yötön yö
Yötön muttei pilvetön juhannusyö Saariselällä 2008. Puolilta öin aurinko oli vielä näin korkealla.
(klikkaamalla kuva suurenee)
Taivas kattona
Viipyilevä aamiainen (niistä minä pidän! pidän hyvin paljon!), sateen uhka ilmeinen, mutta rohkeasti uhmasimme ja lähdimme pienelle vaellukselle katsomaan, mistä Hangasoja alkaa. Matkalla korvasieniä! Paljon korvasieniä. Minulle kuin pieniä koruja… Jääjärviltä Ruijanpolulle, sää suosi ja oli huikeaa: vain taivas kattona.
Myötätuulen terassilla tovi ennen saunaa ja pitkää illallista. Tietämättömyys tuntui olevan monin tavoin yllättävää (meriorvokki, upporentukka, teris, ovat aivan uusia Lapin luonnosta löytyviä kasvi- ja eläinkunnan lajeja, joista vain tietämättömät voivat tietää ;)) . Montako tuntia me istuimmekaan höpötellen? Vakaviakin puhuen. Viihtyen. Pitkän ystävyyden helppous mukavaa.
Vielä keskiyön kävelylle, nyt nukkumaan.