Yliopistoelämää

Opintorajoituksia

Paikkarin torppa. Sen ikkunaluukku tuossa otsikkokuvassa on. Ja taustakuvassa on Valkjärven rannalla, Sammatissa olevan torpan pihan omenapuita, jotka viime toukokuun lopussa olivat kukassa. Elias Lönnrotin syntymätorpan pihapiirissä olisi ollut kuvattavaa vaikka yhden muistikortin verran (kuva suurenee klikkaamalla, ja kannattaa klikata). Kevään valossa on muutenkin ihana kuvata.

Nyt olisi otettava valokuvauskurssille ”läksykuvia” ja muokkailtava niitä, ajattelinkin lähteä ulos lenkille kuvailemaaan, mutta meitsillä onkin mennyt ilta huomisen info-tilaisuuden dioja värkätessä. Töissä muka tein valmiiksi, mutta enköhän innostunut vielä täsmentämään ja sitten  värkkäämään vielä jotain … ja tässä tulos.

Että ihminen voi repiä riemua tämmöisestä. Ihan itse tein tuon liikennemerkin. 🙂

Niinku mihinkö moisen tarvitsen? No infoon. Humanistinen tiedekunta kun on viisaudessaan päättänyt rajoittaa FM-tutkinnon 310 opintopisteeseen. Nykyisin meidän opiskelijoilla on valmistueessaan keskimäärin 360 pojoa. Siis keskimäärin. Joten yli 400 pisteen tutkinnot eivät ole mitenkään harvinaisia. Tämä uusi päätös on aiheuttanut yhden jos toisenkin huhun ja huolen. Lupauduin selittämään syitä ja seurauksia, helpottamaan hurjan huolestuneiden humanistien huomista. Ja ainakin itselleni iloksi tuommoisen merkin muokkailin.

Ja mihin tämä opintorajoitus liittyy? No siihen, että entistä nopeammin täytyisi filosofian ylioppilaat saada yliopistosta ulos. On tehty huipputulosta, mutta siksipä onkin keksitty, että humanistit opiskelevat turhan laaja-alaisesti – vaikkakin säädetyssä viidessä vuodessa  ehtivät valmistua, mutta parempi olisi jos lähtisivät heti kun tutkinnnon minimi (300 pistettä) on täynnä.

Tämmöistä ilosanomaa pääsen huomenna selittämään. Ja totta puhuen kertomaan ettei asia ole ihan näin pahannäköinen…

Bloggailu

Kevätuutta!

Opiskelin pääsiäisenä etupäässä valokuvausta, mutta vähän myös css-koodausta. Niillä opeilla yritän saada blogiini uutta kevätilmettä.

Blogitekstin tila on nyt hieman entistä leveämpi, näin voin ehkä laittaa vähän isompia kuviakin. Tosin edelleenkin kuvat vastaisuudessakin aukeavat isommiksi klikkaamalla.

Nyt blogipohjassa, siis taustalla, on kuva, eikä vain yksivärinen ”tapetti”.  Kokonaisuus on nyt vähän levoton – ehkä, mutta muuttelen kuvia kunhan ehdin.

Yläpalkin hakemistoon olen laittanut linkin www-sivustolleni. Olethan käynyt siellä joskus? Sivustollani on mm. paljon ruoka-asiaa, esimerkiksi molemmat keittokirjani sekä Oulun Slow Food -yhdistyksen sivut ja Botrytis Ouluensis -viinikerhomme sivut, joita ylläpidän. Lukupäiväkirja (edelleen päivittämättä vaikka paljon olen lukenutkin) ja pehtoorin puutarhan kukkaloistoakin löytyy. Kotisivuillani on myös reissujen kuvasivustot. Yhteensä yli 1000 reissukuvaa! Tosin www-sivustokin on rankan remonttiuhan alla, – ollut jo kauan. Sattuneesta syystä johtuen.

Klikkaa mitä mieltä olet tästä uudesta kevätuutuuksin sävytetystä blogiasusta.


Tuohon pikakyselyyn voit vastata klikkaamalla raksin ruutuun ja painamalla VOTE, ei tarvitse isommasti kommentoida. Tosin kommentointi on edelleen se paras ja minulle mukavin vuorovaikutuksen muoto tässä blogimaailmassa.

Klikkaile siis mielipiteesi, sillä pehtoorista ei nyt ole arvostelijaksi: silmäoperaation (laserilla pistelty reikiä silmiin paineen poistamiseksi) takia kun ei nyt kunnolla näe.

Niitä näitä

Valkoisesta loskaan

Palattu on. Ei riemastuta.

Miksi minulla on heti tämmöistä: muista, etsi paperi, vastaa, varaa, peru ja maksa. Laadi lista, tee se, pese nämä.  Pakkaa salkku, mene ajoissa nukkumaan, lue ja muista. Käy siellä, mene tuonne, ole ajoissa. Kerro ja kirjaa, järjestä. Liiku, ota lääkkeet ja laske kalorit. Katso ja kysy. Avaa posti, vastaa, kirjoita kirje. Suorita ja selviä.

Huomenna en edes huomaa mitään erityistä – paitsi ehkä, että olen levännyt ja rentoutunut – mutta nyt ahistaa!

Niitä näitä

Jo paluu mielessä

Räntäsateen määrä Saariselän pääsiäisenä on vakio.

Jollei sada pitkänäperjantaina tai lankalauantaina sitten sataa ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Ja tänään on totisesti satanut! Ja nyt sataa vettä.

Siispä enimmäkseen pirttipäivä. Aamupäivällä tunteroinen lumitöissä, sen verran että sauna ja sapuska tuli ansaittua.

Mutta kaikesta lumen ja rännän määrästä huolimatta viihtyisin täällä vielä tovin.

Vertaa tammikuun lumitilanteeseen (klik!)

Viihtyisin – vaikka täällä on kyllä tarjotun ruoan taso paljon surkeampi näin kun ei ole vieraita, – kun ei ole ystäviä mukana. Enempi sellaista tankkausmentaliteetilta tehtyä tuntuvat nyt tarjoiluni olleen. Eipä ole pehtoori kuitenkaan valittanut.

Voisin tehdä periaatteessa ensi viikonkin töitä täällä: artikkeleita kirjoitettavana ja käsikirjoituksia luettavana olisi kyllä yllin kyllin. Mutta on kai sorvinkin ääreen ja vastaanoton pitoon tästä välillä lähdettävä.

Toisaalta viime viikolla töistä tulleet viestit, Kalevan uutiset ja muutama kollegan puhelu sekä toisaalta täällä viihtymisen helppous saavat minut vakavasti harkitsemaan vuorotteluvapaalle jäämistä. Juuri nyt ajatus houkuttaisi kovasti.

Mutta ehkä odotan siihen, että hulivilipoikamme menee armeijaan, … Sitten ei tarvitse enää pitää työrytmiä yllä. Kai. En tiedä.

Ja olisi minulla kaikenlaista ”tuottavaakin” tekemistä, vaikka jäisin kurjistuvasta yliopistomaailmasta poiskin. Olisi paljon kirjoitettavaa ja tutkittavaa… Yhteen kirjaan olisi ainekset valmiina, kun vain olisi aikaa kirjoittaa se. Ja se herkkukauppa-ajatus on aina vaan taustalla…

Noh, kunhan täältä taas Ouluun asti onnistun kulkeutumaan, niin varmasti taas unohdan nämä täältä – kerta kerralta vaikeammat – lähtemiset.

Ja pianhan on helatorstai… Ja me tulemme taas…. !

Lappi

Lankalauantain letkeä olo – ja Lapin Kultaa!

Näissä merkeissä 

 

Lankalauantaina paistaa usein. Niin tänäänkin. Hissijonoja? Ei todellakaan. Rinteet puhkikuluneet ja solskeiset? Eivät todellakaan. Ihan huippukeli.

Mäestä ja ladulta tultua molemman puolen mökkinaapurit kutsuttiin mökkiterassille rahkapiirakalle ja kahville. Kuohuvakin nautittiin viidestään. Lasin pohjalle tilkka ”lakkalikkööriä” tekee juomasta melkein paikalllisen 🙂 Iltapäivän aurinko helli …

Nyt saunaan, sitten Se Parempi Villapusero ylle ja syömään kylille. Raportoin Petronellan tarjonnasta kunhan palaamme…

__________

Ravintola Petronella on koettu. (klo 22.10)

Kultamiesten muistoihin on nimensä jättänyt Sylvia Petronella van der Moer, hollantilainen lehtinainen ja seikkailijatar. Sylvia Petronella kuuli vuonna 1949 ensimmäisen kerran Lapin Kullasta ja kullankaivajista linja-automatkalla Rovaniemeltä Ivaloon. Kultakuume tarttui 26-vuotiaaseen Petronellaan: hän kulki Laanilan kultavaltausten kautta Sotajoelle ja Ivalojoen Kultalaan, ja sieltä edelleen kairan poikki Lemmenjoelle.

Ravintola Petronella on uusittu. Aiemmin  – jostain merkillisestä syystä – talonpoikaisrokokoolla sisustetusta ravintolasta on tehty enemmän ”alppihenkinen”, kultavaltaustyylinen tai jotain. Meidän kaikkien kolmen (systeri seuranamme, tuskin olisimme pehtoorin kanssa keskenämme saaneet lähdetyksikään. Siis hyvä näin.) mielestä uudistus oli hyvä. Ja isohko ravintola oli täynnä. Siellä oli puheensorinaa, ja me viihdyimme muistellen vuosikymmenien kokemuksia Saariselästä, Laanilasta… kaikista menneistä Lapin matkoista. Tuntui niitä olleen. Meillä jokaisella oma näkökulmamme.

Mutta siis ruoka. Valitsimme valmismenuun. Odotuksia kohdistui erityisesti jälkiruokaan, josta listassa luki näin: ”Karpaloparfait, lakkamantelileivonnainen ”financier” ja 24 karaatin kultaa”. Lapin kultaa?!

Sitähän tuon leivonnaisen päällä oli! Miltä maistui? Kultako? No ei miltään. Mutta kaikki muu oli hyvää, erinomaista. Alkuruoan graavattu rautu oli erityisen maininnan arvoista. Mutta siis kaikki oli hyvää. Voimme suositella. Kilpiravintolahan se on. Ja kilpensä ansainnut.

Niitä näitä

Pihapiirissä pyörien

Kameran ja lumilapion kanssa pihapiirissä kevättä kuvaamassa ja tekemässä. Käsittämättömän lämmin (+ 8c). Eikä satanut, vaikka Ilmatieteen laitoksen gurut niin yrittivät esittääkin. Yhteen asti paistoikin. Mökkinaapureiden kanssa raatailin: ensinnäkin kertoivat,  mistä Rönkönlampi (meidän minivaellus/iltakävelypaikka) on saanut nimensä ja toiseksi totesivat, että 60-luvulla on viimeksi ollut täällä näin paljon lunta. Mutta tänään hanget ovat pudonneet monta senttiä!

Pehtoori kävi hiihtämässä – Tievatuvalla kuulemma. Tänään täyttyi talven hiihtokilometritavoite: oma ikä x 10. Onhan ihan riemastunut tuon hiihtämisensä kanssa. Ja sen lisäksi tietysti normaalit 3 – 4 kertaa viikossa salilla ja sauvakävelemässä pari kertaa viikossa, ja kaikki hyötyliikunta (mm. eräätkin lumityöt) ja sitten ne reilut 500 kilometriä hiihtäen. No onhan sitten timmissä kunnossa … Kateeksi käy.

Minä olen yrittänyt opetella mitääntekemättömyyttä. Ei ole edes ruoanlaittoa tehtävänä. Siis se ei ainakaan ole välttämättömyys, – tosin jotain hyvää kuitenkin meille uunissa jo valmistumassa…

Minun tuomiani narsisseja …

 ja pehtoorin tuomia narsisseja.  Jotta tällaisia floristin kykyjä itse kullakin …

Ruoka ja viini

Sisustusta ja pääsiäisjälkkäreitä

Lapissa leppeä sää. Jo aamulla lämmintä. Menin mäkeen. Hiljaista ja pehmeää. Sataneet lumet oli tampattu rinteisiin, joten suksien ja lautojen kaarteissa ei kuulunut ääniä, tuulikin leppeä, eikä viuhunut. Oli hyvä laskea.

Maisema kylläkin ihan musta-valkoinen, idässä sadepilvet roikkuivat mustina. Kunnes sitten kahden kieppeissä rupesivat pudottamaan vettä. Ihan silkkaa vettä. Laskettelulaseissa kun ei ole pyyhkimiä, alkoi näkyvyys olla vähän niin ja näin, eikä vetistyvä untuvatakkikaan tuntunut erityisen miellyttävälle. Luovutin. Kaupan kautta mökille.

Pehtoori olikin jo tullut. Yksin oli tullut. Sisarensa ja tämän mies eivät sitten päässeetkään, eikä meidän nuoriso ollut mieltään muuttanut; eivät siis tulleet. Koetan kestää …

Tässä ennen saunaan lähtöä olemme viettäneet uuden poppanan ripustusjuhlaa. Tampereelta löytynyt punainen poppana on kuin tilattu paikalleen. (kuva suurenee klikkaamalla)

Laitan kuvan myös ”Jänöapiloista”. Annukka Mikkolan ryiijyt, jotka ovat sänkymme yläpuolella, sain mieheltäni 50-vuotislahjaksi. Se oli niin hieno lahja; pidän Jänöapiloista kovasti.

Pääsiäisen herkkuruokia en paljon meille kahdelle viitsi värkkäillä, mutta oli pakko kokeilla viime viikon Hesarissa ollut ohje jätskimämmistä. Siis jätskiä ja mämmiä sekaisin, sekaan sitruunan mehua ja kuoriraastetta. Ja sitten pakkaseen. Tulee mämmijäädykettä.

Jummi, jammi kuinka on hyvää!  Ainoa vaan, että tuon saan syödä yksikseni (saa siinä taas vesiä kantaa ja mäkeä laskea kalorien kuluttamiseksi!). Pehtoorille ei mämmi maistu. Paitsi jos se on hukutettu mantelilikööriin ja kermavaahtoon.

Illan pikkujälkkärinä aion tarjota mangorahkaa; onhan se vähän pääsiäisruokaa. Minulle kyllä melkein enemmän eväseinettä. Nyt kyllä lisäsin kermaa ja vähän vanilja- ja hedelmäsokeriakin.

Siis: purkki rahkaa, purkki mango-pilttiä, 1 dl kermaa, 2 rkl sokeria, pieni purkki mangoviipaleita ja sauvasekoittimella sekaisin. Jääkaappiin ässehtimään vähäksi aikaa.

Päälle marmeladikuulista leikattuja viipaleita. Tämä on jo paljon vähäkalorisempi jälkkäri kuin mämmijätski. 🙂

Niinku, miksikö iltaruokaa? Laittelen jotain pientä, kun sisareni poikkeaa täältä kautta matkalla omalle mökilleen, Laanilaan asti :).

Taidanpa laittaa niitä etanoita, kun niitä meillä kerran täällä on yllin kyllin ja meille kolmelle ne hyvin maistuvat…

Niitä näitä

Skräppäys ja pääsiäiskortit

Pääsiäiskorttien aika!
Kuvassa kortti, jonka sisareni lähetti meille. Huom. kortti on itse tehty, huom. korin punos on itse punottu, huom. ruoho on leikattu hyvin eläväisen näköiseksi, huom. kortin sisäosakin on kaunis ja itsetehty sekin. Kortti on on tehty skräppäämällä.

Skräppäys? Mitä ihmettä? Scrapbooking > Scrapbook = leikekirja, – siitä kai suomennos. Askartelua, eikä mitä tahansa paperinleikkelyä, vaan taidokkaita kortteja, tauluja, julisteita, leikekirjoja… Vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, jollaiseen meitsistä ei ole. Mutta systeri on ihan hurahtanut harrastukseensa ja opettaa sitä  jo muillekin.

Ja harrastajilla on tietysti omia haasteblogeja: esim. Inspiroidu http://getinspired.fi/ on skräppäyshaasteblogi, jossa on viikottainen haaste ja kuukauden kisa. Systerini blogissa (klik) on hänen tekemiään valmiita töitä.

Skräppääjiä varten on tietysti verkkokauppoja, joista saa tilattua tarvikkeita ja välineitä: suomalaisia ovat esimerkiksi Ökömökön verkkokauppa (hassu nimi)  http://www.okomoko.fi/web/index.php ja Heinikka verkkokauppa osoitteessa http://www.heinikka.fi/.

 

Niitä näitä

Varmuusvaraston inventaario

Varhaisten (hyvin aamuvarhaisten!) viikinkiretkien ja Pohjolan kristillistämisen (lue: pääsykoekirjan lukeminen) jälkeen puolelta päivin aika ryhtyä mökkihommiin.

Myötätuulessa on lomailtu ja eletty jotensakin tasan kolme vuotta, eikä kaappeja ole järjestelymielessä vielä paljon availtu. Nyt siis sen aika. Ja tulos? Pienen mökin viidestä kaapista, keittiön laatikostoista ja astiavitriini/kirjahylly -yhdistelmästä noin puolet läpikäyty.

Lautasliinoja ainakin on riittämiin: vaikka koko Inarin väestö tulisi vieraaksi, olisi minulla kattaa kaikille kauniit servietit. Ja kynttilöitä on niin, että Hangasojan kaikki mökit valaisisin pidemmänkin sähkökatkoksen ajaksi. Sekä lautasliinoja että kynttilöitä on kaikkiin vuodenaikoihin ja fiiliksiin. 

Ja pastaa löytyy. Minulla kun on vankkumaton käsitys, että Kuukkelin (paikallinen K-kauppa) makaronivalikoiman laatu ja monipuolisuus ei tyydytä minun, perheeni ja vieraitteni vaativaa makua. Niinpä tänne on tullut rahdattua tagliatellea, spaghettia, pennejä ja lasagnelevyjä siinä määrin, että niistä riittäisi puolijoukkueen ruokkimiseen. Viikoksi.

Entäs suolakeksjä? Ette tiedä niin monenlaisia olevankaan kuin täällä on! Myös muroja ja erilaisia puuroaineksia on enemmän kuin tarpeeksi. Eikä se ole mökki eikä mikään, jossa ei ole tryffelioliiviöljyä ainakin kaksi pulloa! Ja  tiedättekös, täällä on kuusi purkillista etanoita: Porvoosta ja Tampereelta ja Oulusta ostettuja etanoita. Nehän on joka Lapin mökin peruselintarvike, eikö?

Ja tietoliikenneosasto? Meidän komeroissamme on kaikki viimeisen kymmenen vuoden Nokian kännyköihin sopivat laturit. Sama koskee Canonin kameroiden latureita. Ja keittiöpyyhkeitä! Ikeasta, Italiasta, kauppahallista on näköjään löytynyt puna-valkoisia pyyhkeitä aika monenlaisia. Ja pesuaineita: lattiaa, ikkunoita, liettä, saunaa, kyllästettyä puuta, uunia, grilliä, kaakeleita, wc:tä, keittiötasoja varten. Joka lähtöön löytyy. Ja kaksinkappalein useimpia.

Vaateosasto? Olen näköjään käyttänyt mökin vaatekaappiani t-paitojen, villapuseroiden ja verkkareiden kaatopaikkana. Oikeastiko ajattelin isoksi tai pieniksi jääneitä, kauhtuneita ja kuluneita kamppeita täälläkään käyttäväni? Missä on Saariselän Pelastusarmeijan kierrätyslaatikko? 

Mikä on lumitilanne? Minun mielestäni lumentulo voisi jo loppua! Lumitöitä on riittänyt, enemmän kuin hyötyliikunnaksi asti, onneksi on linko! Sillä ajelin ristiin rastiin: purolle (ihme, jollen täällä ollessa vielä hyiseen veteen pulahda. Saunalle vesiä hakiessa avantouinti oli taas liki) ja Nimilopun (naapurimökin) polun putsailin. Jos vaikka naapurimökkiin tulevat pääsiäiseksi. Mukavampi tulla. Muistan kyllä, kuinka oli kiva syksyllä ystävien kanssa tulla kun naapuri oli enimmät lehdet pihalta haravoinut… 

Illansuussa hieroja. Oli tosi hyvä: olkavarsi taas rento. Sauna ja sapuska kruunasivat nautinnon. 

  

Nyt ohjelmassa vähän historianopiskelua ja ehkä valokuvausta. Jo vain minä viihdyn.

Mökkielämää Niitä näitä

Lumitöissä

Puoleltapäivin tuli sitten Magga traktorin ja lumilingon kanssa, olin pihalla pikkulingon kanssa minäkin.

Magga: – Moro! On tullu lunta! Mitenkäs sie tuon tien oot tänne päässy? Eilenkö tulit?
Meitsi: Eilen tulin. Just ja just pääsin. Oli melkonen keli tulla.
– Oliko se pakko eilen lähtiä ajamaan? Semmosseen kelliin… Oulusta asti. Tulikkos sie yksin?
– Olihan se kurja keli. Ku mie aattelin, ettei oo rekkoja jos pyhänä ajelen, ja kun minulla on tässä pääsiäisen alla tämä oma retriittini. Yksin saan olla muutaman päivän kun tulen ennen muita.
– Jaaha. Siehän oot Railin tytär? Mie oon tainnu kysyä ennenki, mutta ku oot niin samannäkönen…
– Oonhan mie. Niinhän ne monet sannoo, sieki oot sanonu ennenki.
– Ja eilen piti tulla. Tänne lummeen. Mie kyllä jo oon tarpeekseni tästä saanu. Ei oo ollu vuosikymmeniin näin paljo.

Siinä rupatellessamme minua rupesi yhtäkkiä hymyilyttämään. Yhtäkkiä siinä pyryssä tuli mieleen, miltä Magga näyttäisi sellaisessa arabimiesten kaavussa ja huivi päässä; semmoisessa kuin esimerkiksi oli meidän dyynirallin (vajaa kolme viikkoa siitä vasta on??!!) kuskeilla? (klikkaile) Mitä jos Lapin mies kääntyy yhtäkkiä muslimiksi? Onko lumitöissäkin oltava pitkä kaapu päällä? Tarkenisiko? En puhunut ajatusteni harharetkistä Maggalle mitään, me vain toivottelimme hyvät pääsiäiset ja hommat tahoillamme jatkuivat.

Magga käynnisti traktorinsa, minä oman lingon. Olen ollut täällä vuorokauden ja koko ajan on satanut. Yölläkin oli tullut lunta varmasti kymmenen senttiä lisää. Päivän on ollut melkein kymmenen astetta pakkasta, ja pyryttänyt. Ei ollut edes kiusausta lähteä mäkeen.

Aamupäivän luin ahkerasti – pääsykokeisiin. Aivan: pääsykokeisiin, historian pääsykokeisiin. Niinpä. Ei, en aio pyrkiä, vaan on minun vuoroni olla pääsykokeen tarkastaja tänä vuonna. Enkä ole pääsykoekirjaa (Pohjoismaiden historia) aiemmin lukenut, joten nyt on luettava. Kysymykset ja mallivastauksetkin ajattelin samaan syssyyn täällä sorvata, – jos suinkin lumitöiltä 😉 ehdin.

Iltapäivän olen tehnyt lumitöitä. Vaikka jo eilen illallakin niitä toistatuntia puskin, on tällekin päivälle riittänyt hyötyliikuntaa: lingolla, kolalla, lapiolla, harjalla.

Purolle asti tein. Itse asiassa ei paljon puuttunut, että kääntäessäni raskasta linkoa, olin vilahtaa selälleni puroon. Jää ei varmaan olisi kantanut 🙂 Jää oli kyllä kuitenkin rikottava; saunalle vedet vielä kannettava. Sinne kohta lähden…

Kylilläkin ehdin äsken käväistä – tie kun oli siis jo auki. Lehden ja leipää hakemassa ja varaamassa kylpylästä huomiseksi hierojan. Huomenna ehkä menen mäkeen, ehkä en.

Ja ensi yönä aion nukkua: viime yönä paljon painajaisia, liikenteestä, kouluajoista, monia kummallisia ja olkavartta särki kovasti. Eikä silti unta kuutta pidempään riittänyt.

Nyt lopetan valittamisen ja lähden saunaan. Lumityöt sinne kun on tehty 🙂