Lankalauantaina paistaa usein. Niin tänäänkin. Hissijonoja? Ei todellakaan. Rinteet puhkikuluneet ja solskeiset? Eivät todellakaan. Ihan huippukeli.
Mäestä ja ladulta tultua molemman puolen mökkinaapurit kutsuttiin mökkiterassille rahkapiirakalle ja kahville. Kuohuvakin nautittiin viidestään. Lasin pohjalle tilkka ”lakkalikkööriä” tekee juomasta melkein paikalllisen 🙂 Iltapäivän aurinko helli …
Nyt saunaan, sitten Se Parempi Villapusero ylle ja syömään kylille. Raportoin Petronellan tarjonnasta kunhan palaamme…
__________
Ravintola Petronella on koettu. (klo 22.10)
Kultamiesten muistoihin on nimensä jättänyt Sylvia Petronella van der Moer, hollantilainen lehtinainen ja seikkailijatar. Sylvia Petronella kuuli vuonna 1949 ensimmäisen kerran Lapin Kullasta ja kullankaivajista linja-automatkalla Rovaniemeltä Ivaloon. Kultakuume tarttui 26-vuotiaaseen Petronellaan: hän kulki Laanilan kultavaltausten kautta Sotajoelle ja Ivalojoen Kultalaan, ja sieltä edelleen kairan poikki Lemmenjoelle.
Ravintola Petronella on uusittu. Aiemmin – jostain merkillisestä syystä – talonpoikaisrokokoolla sisustetusta ravintolasta on tehty enemmän ”alppihenkinen”, kultavaltaustyylinen tai jotain. Meidän kaikkien kolmen (systeri seuranamme, tuskin olisimme pehtoorin kanssa keskenämme saaneet lähdetyksikään. Siis hyvä näin.) mielestä uudistus oli hyvä. Ja isohko ravintola oli täynnä. Siellä oli puheensorinaa, ja me viihdyimme muistellen vuosikymmenien kokemuksia Saariselästä, Laanilasta… kaikista menneistä Lapin matkoista. Tuntui niitä olleen. Meillä jokaisella oma näkökulmamme.
Mutta siis ruoka. Valitsimme valmismenuun. Odotuksia kohdistui erityisesti jälkiruokaan, josta listassa luki näin: ”Karpaloparfait, lakkamantelileivonnainen ”financier” ja 24 karaatin kultaa”. Lapin kultaa?!
Sitähän tuon leivonnaisen päällä oli! Miltä maistui? Kultako? No ei miltään. Mutta kaikki muu oli hyvää, erinomaista. Alkuruoan graavattu rautu oli erityisen maininnan arvoista. Mutta siis kaikki oli hyvää. Voimme suositella. Kilpiravintolahan se on. Ja kilpensä ansainnut.
”Tulkaa siis te kaikki teidän Herranne iloon: Te, jotka olette paastonneet, yhtä hyvin kuin te, jotka ette ole paastonneet, iloitkaa tänä päivänä! Pöytä on ruokia täynnä, nauttikaa siitä kaikki.” (Pyhän isämme Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna – vanhempi käännös)
Lumisohjosta vähitellen vapautuva Oulu suurena lauantaina (lankalauantai on jäänyt minulle käsitteenä vieraaksi): letkeyden sijasta odotusta.
Täyttymyksen ensitahdit klo 23.40: ”Hänet, joka muinoin peitti meren laineisiin…” (suuren lauantain kanonin 1. veisu, 6. sävelmä). Viimeinen ”Kristus nousi kuolleista” klo 02.30.
Agape-aterialla fetasalaattia, kasvispiirakkaa, teetä/kahvia, pullaa, pashaa.
Kotona 03.45. Nyt maistuu Shiraz! Siivu savulammasta, pari siivua rosmariiniperunoita, marinoituja latva-artisokkia, Mignon-muna.
”Oi ihana pääsiäinen!” (pääsiäisstikiira, 5. sävelmä)
PS (1) Jatkukoon huippukeli ja pysyköön hissi jonottomana! (2) Olen nähnyt saksalaisen likööripullon (maistanutkin), jossa oli ”kultahaituvia”. Reinin kultaa?
Buona Pasqua, Koivu. Riemullista ja hyvin maistuvaa pääsiäistä sinulle. Oletko vielä ollenkaan nukkunut?
Nyt kun muistutat tuosta Reinin kullasta, muistelen etteikö se ollut jopa jälkiruokaviiniä? Trockenbeerenauslese? Olemme mekin sellaista nähneet, maistaneet… Mutta kuten sanottu: kulta ei maistu.