Joulukortit, joulukorttimaisema….

Mökilläkin on tonttuovi. Siitä takan vierestä, klapien vierestä se löytyi. Ja joka päivä siellä näyttää touhua olevan. Nyt Posti oli isosti esillä!

Niin meilläkin. Saimme tänään joulukortit kirjoitettua. Onneksi, sillä toiveena on viedä kortit kotimatkalla postiin Napapiirille, Joulupukin postitoimistolle. Siten niihin saa Pajakylän postileiman. Erikoispostileimathan ovat käyneet aika harvinaisiksi, ja kyllä minusta on ihan spesiaalia, että saa kortit postittaa Joulupukin Konttuurin vierestä. Mutta minähän olenkin vähän jouluihminen, enkä niin vähänkään.

Joulukortit ja jouluruoka ovat ne ykkösjutut minulle. Niiden tekeminen, saaminen ja antaminen, yhdessäolo. Niistä tulee minulle joulu. Niistäkin. Ja tänä vuonna lumesta, jota kuulostaa riittävän ympäri Suomen.

Täällä mökkimaisemisssa on sitä tullut nyt viikon aikana tullut sellainen 20 – 30 senttiä lisää. Sellaista kimmeltävää, kristallista pientä sadetta on nytkin vuorokauden riittänyt.

Noh, pitäähän sitä kolailla ja lapioida pois edestä, mutta sekin täällä maistuu. Semminkin kun pakkasta ei edelleenkään ole ollut kuin muutama aste. On ollut kauniita päiviä, illat pimeitä, sallineet takkatulen ääressä istumisen, telkkarin kattelun, saunomisen, hyvin syömisen. Täällä omassa pienessä kaamoskuplassa on kyllä viihdytty.

 

Huomenaamulla joulukalenterissa kysely joulukorteista, osallistuhan…

Mökilläkin keittoa: kermainen korvasieni-porokeitto

Tiistai, sehän on tänä vuonna ollut melkein aina soppapäivä. Jokaviikkoinen soppamme on rulettanut myös ”eräolosuhteissa”, itseasiassa mökillä on tullut keiteltyä vähintään yhtä hyviä keittoja kuin kotonakin. Lapissa kun ollaan niin siihen liittyen oli luontevaa, että vihdoin tein korvasieni-porokeittoa, jota tiedän monien oululaisravintolaissakin tilaavan. Ainakin Sokeri-Jussin ja Hugon listoilla sellainen on ollut. Tänään oli meidän Myötätuulen listalla. Ja olihan se ihan hirmuhyvää.

Kermainen korvasieni-porokeitto

(kahdelle pääruoka, neljälle alkuruoka)

pari kourallista korvasieniä pakkasesta
10 cm pätkä purjoa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl riista/lihaliemifondia
4 dl vettä
2 dl Valio kuohukermaa
mustapippuria, suolaa

Sulata ja valuta ryöpätyt korvasienet (tai liota kuivatut).
Hienonna valutetut korvasienet ja purjo.
Kuullota ne voissa.
Paista, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.
Lisää vehnäjauhoja, sekoita, ettei tule paakkuja.
Lisää kerma ja vesi. Anna keiton kiehua kokoon ilman kantta vähintään 10 min tai kunnes keitto on sopivan sakeaa, mitä kauemmin sen parempi.
Sekoita välillä.
Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku.
Tarjolle tuotaessa sekoita keiton joukkoon pieneksi silputtua kylmä- tai mieluummin lämmin)savuporoa.

Sainpa (vihdoin) kootuksi melkein kattavan ”sisällysluettelon” tänä vuonna keitetyistä keitoista. Nimen perässä on myös linkki soppapostaukseen, joten sieltä voit hakea mahdollisesti keittämäsi tai sellaisen, jonka aioit keittää, mutta jäi … Ensi vuoden alussa teen kyselyn tähän projektiin liittyen, ehkä sinulla on näistä joku kokemus?

Jokaviikkoinen soppamme – luettelo linkkeineen


Tämänpäiväinen keitto oli ehkä vähän kevyttä pääruoaksi siihen nähden, että Pehtoori kävi hiihtämässä (”pakkohan” se oli kun kerran uudet suksetkin tuli ostaneeksi (selkäkipujen uhallakin… hmmmm)) ja minä olin aamulla varhain lenkillä ja kuvailemassa Saariselän keskustassa.

Melkein suoraan herättyäni hyppäsin autoon, kamera ja jalusta mukana, ajelin kylille: kuvauksen ykköskohteena Saariselkä City ja sen jouluvalot.

Olipa jännä seurata kuinka turistibussit täyttyivät hotelleista tulevista asiakkaista, ainakin kymmenen bussillista pakkautui aamun pimeydessä (ihan selvästi klo 9 oli startti) täyteen englantilaisia ja aasialaisia turisteja, jotka halusivat lähteä Siidaan, Kiilopäälle, West Villageen, kiertoajolle ja ties mihin.

Tänä vuonna Saariselällä majoittuneista 60 % on ulkomaalaisia, ja tuntuu että juuri nyt, tässä joulun alla, 80 %.

Aamun sarastaessa, tai siis pimeyden ja sinisen tunnin vaihduttua leppoisaksi, harmaaksi talvipäiväksi minä siirryin Tunturihotelliin, jossa oma luottohieroja sai kuvankäsittelystä yms. jumittuneen niskani ja olkani taas relaamaan ja kivuttomaksi.

Aamun kuvakavalkadi on täällä. Melkein tekisi mieli järjestää kuvista bingo: etsi ihminen, etsi ”Kiiinan muuri”, montako ravintolaa (eikä näissä ole edes kaikki), etsi poro, missä myydään Pentikin tuotteita, missä käristystä? No mutta joka tapauksessa, tässä 3/4 Saariselän keskustasta aamusella…  Tai sitten suora linkki KLIKS.

 

Parfyymiladulla

Oikeastaan ensimmäistä kertaa, ensimmäistä kertaa ikinä? Viikonloppuna täällä Hangasojalla, mökkielämään uponneena, en ole moneen päivään miettinyt, milloin pitää lähteä pois. En ole laskenut, montako päivää on vielä mahdollista olla täällä. En koko viikonloppuna miettinyt edes ruokalistaa tai imurointia tai menenkö mäkeen/ladulle/kävelemään, enkä muutenkaan erityisemmin ajatellut tekemisiäni suhteessa siihen, milloin täältä pitää lähteä.

Kerrankin olen vain elänyt, ollut, tehnyt, olen ollut ajattelematta, että täällä olo on taas vain käynti … No tänään sitten jo laskin, montako yötä enää, ja mitä ehdin tehdä minäkin päivänä. Tänään sain yhden pitkäaikaisen tekeillä olleen projektin valmiiksi, ja nyt voi vaan olla. Jos haluaisi. En halua.

Aamuladulla oli hirmu hyvä mieli siitäkin, että täältä ei tarvitse viikonlopuksi ajella Tornioon. Voidaan ajella kotiin Tornion ja Haaparannan kautta kotiin – jos halutaan, mutta ei ole pakko. Ja tänään – kuten monena muuna maanantaiaamuna – hyvä mieli siitä, että oli mahdollisuus olla ladulla, olla ulkona, nauttia taikatalvesta.

Pidin oikein kiirettä että varmasti ehdin hiihtämään vielä hämäränhyssyn aikaan, että ladulla on vielä valot, että on sininen hetki.

Pitkästä aikaa hiihdin Saariselän puolella, eilen ja yleensäkin minun vaatimattomat hiihtolenkkini ovat täällä Laanilan ja Kakslauttasen/Kiilopään suunnalla, mutta tänään ajelin kylille, ja uusittuun latujen risteyspaikkaan. Hiihdin ns. Parfyymiladun mutkin. Latu kulkee Saariselän keskustan ja Laanihovin välillä ja on suuntaansa 3,5 km, eikä siinä ole kovia nousuja eikä laskuja. Oikein mukava, mutta tänäänkin jo aamusta aika ”ruuhkainen”.

Nimensä Parfyymilatu on saanut siitä kun kevätsesongin aikana (varsinkin 10 – 20 vuotta sitten) sitä monet hiihtelivät Saariselältä kohti Laanihovin legendaarisia Monotansseja. Iltapäivätansseihin (klo 14 – 17) hiihdellään sopivasti turhia hikoilematta ja parfyymit tuoksuen. Laanihovin päivätanssien motoksi on mainittu myös ”Monona sisään, stereona ulos”. Joskus paluu Saariselän hotelleille sitten taittuu Skibussin kyydillä. Sitten saunaan ja päikkäreille ja illalla Tunturihotelliin tanssimaan tai Teerenpesään karaokeen.

Tänään aamulla Parfyymiladulla oli kyllä ihan eri meininki. Enimmäkseen varttuneempaa väkeä, tosin selvästi myös ihan urheilijoita, oli hiihtämässä. Ja mikäs oli hiihdellä: pari astetta pakkasta, vain kevyttä tuulta, maisema kaunis ja sininen hetki lempeä. Hiihtelin ja kuvailin, mieli levollinen.

Lähdehän virtuaalihiihdolle ja klikkaile kuvat alta… (tai linkin takaa) Oikean reunan kahdesta nuolesta kuvat suurenevat.

Ja joulukalenteri! Oletkos käynyt luukut aukomassa? Enää puolet ja on joulu!

 

Suomen prinssin viiniä ja risottoa

Suomen itsenäistymisvaiheisiin liittyi ns. kuningasseikkailu kun eduskunta (9.10.1918) valitsi Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssin Friedrich Karlin, joka joutui kuitenkin pian luopumaan kruunusta, paljolti länsivaltojen painostuksen vuoksi.

Nyt prinssi Friedrich Karlin, Suomen lyhytaikaisen kuninkaan, pojanpojalla Landgraf Moritz von Hessenillä ja tämän vanhimmalla pojalla Prinz Donatus von Hessenillä on arvostetttu viinitila Rheingaussa.

Ja Suomi100vuotta -juhlan kunniaksi heidän laaturieslinginsä (vai riesling´nsä) on saanut juhlaetiketin.

Tätä harvinaista herkkua saa tilaamalla Alkon tilausvalikoimasta. Hyvin ehtii vielä joulupöytään, ja ehkä sopii vielä paremmin uudenvuodenaaton juhlaan, jossa voisi olla tarjolla vaikka äyriäisrisottoa. Niin kuin meillä tänään mökkipäivällisellä. Alkon luonnehdinta viinistä ei minusta ole ihan osuva, emme löytäneet siitä sitruunaisuutta, täyteläistä, mutta raikasta hedelmäisyyttä kyllä. Sopivan happoinen se on. Oikein hyvä.

Katkarapu(äyriäis)risotto

2 rkl voita + 2 rkl oliiviöljyä
1 1/2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä,
2 dl risottoriisiä
1 prk Mutti-tomaattimurskaa
2 dl valkoviiniä
1 litra kanalientä 
1 puntti persiljaa
suolaa, pippuria
1½ dl parmesanraastetta

Pussillinen jättikatkarapuja

Kuullota silputtu sipuli voin ja öljyn seoksessa, lisää valkosipuli ja sitten risottoriisi. Sekoittele siten, että riisi on läpikuultavaa. 

Lisää joukkoon tomaattimurske, ja anna sen imeytyä riisiin. Sekoittele koko ajan. Lisää viini ja anna sen vuorostaan imeytyä ja sitten lisäile lämmintä kanalientä vähän kerrallaan, sekoita aina välillä. 

Maista ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Lisää joukkoon sulatetut jättikatkat ja muut mahdolliset kypsennetyt äyriäiset. Älä enää keitä, etteivät merenelävät sitkisty. Lisää persilja ja parmesan. 

Teemaan sopivasti jälkkäriksi oli Finlandia-marmeladikuulia. Silloinkin kun ollaan kaksistaan mökillä, eikä ystävät tai lapset perheineen ja kavereineen ole päässeet seuraksemme, teen ruoaksi mielelläni jotain hyvää, melkein joka päivä jotain vähän spesiaalikin, mutta se rajoittuu vain etu- ja pääruokiin. Harvoin meille kahdelle mitään jälkkäriä rustaan. Tänäänkin marmeladi riitti oikein hyvin.

 

Sinisiä hetkiä, punaista viiniä

Täydenkuun mentyä, ulkoilun, saunan, hyvin syömisen ja jaetun viinipullollisen jälkeen yöuni levollista ja kohtuullisen pitkää. Yli seitsemään sitä riitti! Hyvillä mielin aamupuurot ja sitten kahden kolan taktiikalla teimme lumityöt, ja niitä eilisen illan, viime yön sateen jälkeen, riitti. Tosin kevyttä, kaunista puuterilunta se vain oli.

Aamun pimeän ja hämärän vaihtuessa siniseksi hetkeksi ajelimme kylille, Saariselän keskustaan, ja ensin vuorossa kapuaminen Kaunispään päälle.

Päällisin puolin katsastimme ”Kiinan muurin”. Toissapäivänä avatun uuden kiinalaisella pääomalla tehdyn hotellin ja ravintolan ohi mennessä näimme, että sielläkin oli ”haalarikansaa”, eikä siis mitään vapunjuhlijaopiskelijoita, vaan eri ohjelmapalveluiden asiakkaita (Lapland Safaris enimmäkseen). Matkalla pulkkamäkeen (siellä oli varmaan lähemmäs sata henkeä), moottorikelkka- ja huskysafarille, souvenirs-putiikkeihin tai vain kulkemaan ”promenadilla”. Paljon oli väkeä liikkeellä.

Kaunispään Huippu-ravintolan uusissa laajentuneissa tiloissa ei ollut paljon väkeä, eikä kyllä rinteessäkään. Ehkä minä joku päivä?

Palattuamme alas, kylälle, oli aika satunnaisille jouluostoksille. Pari lahjaa löydettiinkin, ja minä itselleni uudet toppahousut!

Iltapäivällä piipahti Pehtoorin ex-työkaveri, todellakin piipahti. Kunhan illansuussa sain sapuskan tehdyksi avasimme Juniorin kovasti, moneen kertaan suositteleman punaviinin (rhonelainen Ogiers), mikä saikin muistamaan ja muistuttamaan, että jouluviinisuositukset ovat piakkoin kasattuna. Tuo tulee kuulumaan joukkoon.

Alla kuvia päivän lenkiltä. Kannattaa klikata oikeasta ylänurkasta kahta nuolta: siten kuvat aukenevat isommiksi, näyttävät paljon paremmilta. Siellä noita juttuja, joista kerroin…

 

Polaariyö, Taikatalvi

”Polaariyö on vuotuinen ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy maapallon  napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla. Mitä lähemmäs napoja mennään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä pidempi on kaamosaika.” Näin kertoo Wikiperdia ja tämänhän kaikki toki jo tietävätkin… Mutta kaamos ei ole pimeä, valoton musta aika. 

Tyär lähetti kuvan Helsingistä, Aleksin jouluvaloista, olivat poikaystävänsä kanssa jouluostoksilla ja ihailemassa valoja. Onhan se Aleksanterinkatu komea joulunaikaan. Mutta pimeä. Siellä on suunnilleen yhtä pimeä kuin Oulussa, tai siis vielä pimeämpää. 

Täällä polaarisen yön hallitsemalla Hangasojalla on valoisaa!

Aamupäivän sinisen hetken aikana ennen kuin lähdin lumilingon kanssa puskeutumaan kohti puroa, näytti tältä.

Edessä oli pitkä urakka, mutta päätös oli tehty. Ja sehän on aina hyvä juttu. 
(Tove Jansson, Taikatalvi) 

 

Purolle pääsin, eikä ollut vaikeaa, aika kevyttä pakkaslunta, ei ole täällä paljon suvennut lokakuun jälkeen.

Pihapiirissä kylmäksi käynyt vinkka ei paljon tuntunut, – tarpeeksi kun touhusi. Ja iltapäivällä oli hyvä vetäytyä mökin lämpöön joululahjapuuhien pariin. 😉

 

– Älä laske suksia luisumaan hajalleen. Taivuta polvesi. Kumarru eteenpäin. Yläruumis suorana. Käsivarret tiukasti vartaloa vasten. Muistatko nyt mitä minä olen sanonut? 
– En. 
          (Hemuli opettaa Muumipeikkoa hiihtämään, Taikatalvi) 

 

Huomenna sitten hiihtämään, ehkä! Nyt katsomaan Netflixiltä tänään julkistettua Crownin toista tuotantokautta.

Joulukalenterin luukussa 9 lisää Taikatalvea…

Kaamokseen

Pimeässä ja pakkasessa. Aurinkoa ei näy, ei enää moneen viikkoon. On kaamos.

Lempeä, pehmeä, valoisa kaamos.

Olemme mökillä.

Ajelimme läpi lumivalkoisen Pohjois-Suomen. Liikennettä vähän, poroja aika paljon, tiet sulat, pakkanen kiristyi matkan edetessä liki kahteenkymmeneen.

Mökillä lunta pari-kolmekymmentä senttiä, vinkkelin varret riittää vielä.

 

100-vuotiaan Suomen synttärit Oulussa

Itsenäisyyspäivä. Se on usein vietetty, viime vuosina, vuosikymmeninä, melkein aina Koilliskairassa, kaamoksen alettua Lapin hämärässä, sinivalkoisissa pakkasissa. Tänä vuonna siirsimme lähtöä (mm.) Suomi 100 – juhlallisuuksien takia. Onhan tässä monta päivää ollut kaikkea hienoa katseltavaa, myötäelettävää, kuvattavaa Oulussakin. Halusimme olla täällä Suomi 100 -juhlaa elämässä mukana. Ja nyt kun kerran oli mahdollisuus valita, milloin pohjoisessa, milloin kotona.

Lähdimme aamupäivällä hyvissä ajoin kaupunkiin, jätettiin auto kauas hautausmaasta, jotta saatiin samalla tehtyä kunnon kävelylenkki. Ja olimme hyvissä ajoin sankarihauta-alueen reunamilla. Silti kaukana eturivistä. Väkeä oli tosi paljon.

Oulun hautausmaalla järjestettiin valtakunnallinen Suomi 100-kunniavartio ja siellä oli paljon väkeä, niin paljon, ettei meidän pikkuperhe päässyt lähellekään näkemään … olivat käyneet papan haudalla…  Kunniavartiossa oli vapaaehtoisia miehiä ja yksi nainen jokaiselle sankarihaudalle, joita Oulussa on 456.

Koetin kuvailla, .. ja sitten sain yhdeltä herrasmieheltä luvan ”tule tähän eteeni, voit kuvata tästä”. Siitä näin paljon paremmin. 😉

Klikkaamalla alla olevan kuvakansion oikean ylänurkan kahta nuolta saat kuvat täysikokoisiksi.

Kuviin ´osui´ monta tuttua: veteraani-historiatuttu, karjalainen hengenheimolainen, kälyn isä, entinen opiskelijani — Mietimme että kuinka olikaan hyvä, että nuoret miehet olivat saaneet tulla paikalle omissa kamppeissaan, sellaisina kuin olivat. Sellaisina nuoret miehet talvisotaankin lähtivät: malli-Cajander. Siihen kuului lakki, vyö ja ase. Ei ollut mitään paraatipukuja, ei edes asepukuja. Omissa vaatteissaan nuoret näyttivät siltä kuin sotaan lähteneetkin olivat. Nuorilta, erilaisilta, vakavilta.

Sankarihaudoilla olleita nuoria miehiä katsellessä tuli mieleen: Juniori on juuri tuon ikäinen ja ettei isä eikä kumpikaan pappa ollut rintamalla, mutta elivät sodan, kuten elivät molemmat mummut, Pehtoorin äiti ja isä, joka oli mukana sotatoimissa, molemmat vanhemmat omine elämäntarinoineen, joita äiti viimeksi eilen, harvinaisesti liki katkerana, Tanskaan lähtenyt (ei lähetetty 😉 ) sotalapsi, Karjalan evakko, muisteli.

Tänään sankarihaudoilla nieleksin monta kertaa, ja kuinka hornetin ylilento saikaan aikaan kylmät väreet.

Sitten takaisin autolle, äkkiä kotiin tekemään juhlapäivällistä (Juniori oli luvannut tuoda samppanjan (ja olihan ihan hurja hyvää Taittingeria tilannut Ranskasta, sen jälkeen eilistä soppaa, lohi-torttuja, ja kuinka ollakkaan poronkäristystä ja pottumuusia ja jälkkäriksi lettuja! Aikas suomalaista, eikö?)

No mutta ennen kuin oli päivällisen aika, oli aika Juhlakulkueelle. Pehtoori ei lähtenyt, joten ihan itsekseni ajelin Lyskan parkkiin, hyvissä ajoin, valmiina kuvaamaan, otettuani reitin selville jne.

Kulkue kiertää Kirkkokatu – Pakkahuoneenkatu – Isokatu – Linnankatu – Kirkkokatu -reitin päätyen takaisin kaupungintalolle, jossa vietetään kulkueen jälkeen yhteinen juhlahetki. Ohjelmassa kuullaan sanat satavuotiaalle Suomelle, jotka ovat Valveen sanataidekoulun 8-vuotiaiden sanataideryhmän ja Valveen videopajan nahoittamat. Ajankulkue: Onnittelupuheen  Juha Hänninen. Juhlan päätteeksi lauletaan yhdessä Maamme-laulu Cassiopeia-kuoron johtamana ja juhlan huipentaa ilotulitus. 

Ja niinhän minä pöhkö, kuten aika monta sataa muutakin kuvittelimme, että ilotulitus näkyy kaupungintalon edestä. Ei muuten näkynyt! Mutta Cassiopeia oli taas kerran huikea, kuorolaulu kumajaa kauniisti Oulun keskustassa. Enkä yrittänytkään päästä lähemmäs kuvaamaan, koska keskityin kuvaamaan ilotulitusta!

Noh, ohi meni.

Suomi 100 -juhlapäivä alkaa olla eletty! Pehtoori hakee lipun salosta, joka on valaistuna saanut olla siellä eilisestä asti. Kummallisen tärkeältä sekin on tuntunut. Liputus siis.

On aika ”rakentaa” huominen Joulukalenterin luukku. BTW: Tämänpäiväinen luukku liittyy enemmän Suomen 100-vuotiseen historiaan kuin yksikään aiempi postaukseni.

Huomenna satavuotiaan Suomen ensimmäinen päivä… oletkos ajattellut, mitä se tuo tullessaan…

Tomaattia ja piparkakkumaustetta! – Jokaviikkoisessa sopassa

Jokaviikkoinen soppamme -projektini on jo loppusuoralla. Kolme viikkoa vielä, ja sitten on (periaatteessa, todellisuudessa ei ihan) vuoden jokaiselle viikolle soppa keitetty.

Miltäs tuntuu ajatus keitosta jossa on tomaattia ja piparkakkumaustetta? – Hieman minua arvelutti, mutta vain hieman. Alkuperäisohjeen löysin kun googlettilin hakusanoilla ”joulukeitto”, ”kevyt keitto”, ”jouluinen keitto”. Ja sitä kaikki tämä Mausteinen tomaattikeitto on! Väriään myöten.

Jouluinen tomaattikeitto

Ainekset

450 g Grillatut kasvikset-pakasteseosta (Pirkka)
tilkka öljyä
2 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
0.5 dl öljyä
2 prk Mutti-tomaattimurskaa
200 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1.5 l vettä + 1 dl valkoviiniä + 1 kanaliemifondi
(tai 1,2 l kanalientä jollaista minulla kerrankin oli pakkasessa)
1 rkl tummaa sokeria
1 tl mustapippuria
2 tl suolaa
2 tl oreganoa
2 tl timjamia
ripaus chiliä
1 tl piparkakkumaustetta
2 dl kermaa

Ja pinnalle tomaattikuutioita ja yrttejä

Valmistusohje

Kaada jäiset pakastekasvikset uunipannulle. Kaada päälle hieman öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä, lisää paahdetut kasvikset ja muut ainekset kermaa lukuunottamatta.
Hauduta aineksia noin puoli tuntia ja soseuta. Tarkista tomaattikeiton maku ja lisää kerma.
Halkaise tomaatit ja poista siemenet. Silppua tomaatit pieniksi paloiksi ja lusikoi ne keiton pinnalle. Koristele tomaattikeitto basilikanlehdillä.

Jopas oli hyvää, täyteläistä keittoa. Paljon parempaa kuin joskus keväällä keittämäni Kermainen tomaattikeitto. Tästä taisi tulla yksi niistä keitoista, jotka tämän projektin myötä meidän soppakulhossa tulevat maistumaan vastaisuudessakin. Ja vaikka joulun välipäivien keittona tällä on paikkansa. Keitin koko ison satsin, joten huomenna on pikkuperheelle alkukeittona kipolliset.

Tänään meillä tuo oli pääruoka, jolla oli hyvä lisäke.

Tein nyt niitä Viinilehdessä olleen ohjeen mukaisia lohitorttuja, joita Juniori ehdotteli jo viime viikolla. Ihan Myllyn Paras valmista torttutaikinaa ja sitten hyvä täyte paistettujen torttujen päälle. Tästä voisi varioida vaikka lapaksia… tekis lämminsavuporosta?

Viiniä mietin tälle keitolle, mutta aika haastavaa on.. Päätinkin kokeilla ranskalaista uutuussiideriä, jota poika suositteli (eka kertaa tänään olin Välivainion Alkossa kun kausityöntekijä-poika siellä ihan asiansa osaavan näköisenä töissä). Ja kyllä siideri sopi. Harvoin nykyisin siidereitä juon, noh, mökillä notskilla makkaran kans, mutta tämä oli sellainen ruokasiideri. Ei makea, muttei sellainen happoinen kuten monet englantilaiset ovat.

Lohitäytteiset tähtitortut

10-12 kpl
15 min + 1 h sulamiseen, paistamiseen ja jäähtymiseen

1 pkt (500 g) voi- tai torttutaikinalevyjä
1 muna
1-2 rkl unikonsiemeniä

Täyte:
1 dl vispikermaa
1 pkt (200 g) lohituorejuustoa
1 rkl sitruunamehua
150 g graavi- tai kylmäsavulohta
1/2 dl tilliä hienonnettuna
mustapippuria

1. Leikkaa sulaneet taikinalevyt neliöiksi ja taittele, kuten tekisit perinteisiä tähtitorttuja. Paina taikinasuikaleet tortun keskustaan napakasti kiinni, jotta ne eivät aukea uunissa.
2. Voitele tähtitortut munalla, ripottele pintaan unikonsiemeniä.
3. Paista 210-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes taikina on kypsää.
4. Valmista täyte. Vatkaa kerma. Notkista tuorejuusto sitruunamehulla. Leikkaa lohi hyvin pieneksi kuutioksi. Sekoita kaikki ainekset.
5. Siirrä lohitäyte pursotuspussiin ja pursota jäähtyneen tortun keskelle nokare lohitäytettä. Voit myös nostaa kahdella teelusikalla täytettä tortun keskelle.
6. Säilytä viileässä tarjoiluun asti.

Saaristolaisleivät jouluksi leipasin aamupäivällä samalla kun hoitelin kapituliasioita, Muistikuvien logo-asiaa ja äidin pankkiasioita ja sen sellaista sälää …

Saaristolaisleipäkin kyllä kävisi tuon keiton kanssa. Ja sehän käy kaiken kanssa, parhaiten suolaisen voin ja graavilohen. Ohjehan on  täällä.

 

Joulukortteja …

Koko päivän koneella, kaikenlaista ajankohtaan liittyvää työstettävää riitti iltapäivän lopulle asti. Sitten oli pakko päästä ulos, ja lähdin etsiskelemään, josko superkuun jämiä vielä näkyisi. Sen olemassaolon kyllä tunsin aamuyöstä – kuuhulluus vaivasi, uni ei pysynyt …

Mutta kaupungilla ja hautuumaalla oli hienoa, kuu möllötti komeana. Melkein kolme tuntia kameran ja jalustan kanssa kuljeksin. Ajattelin kuvaillessa, että nyt tulee hienoja, dramaattisia otoksia ja monista juhlavaloista pitkäksi aikaa kuvamateriaalia – nyt kun latasin raakakuvat koneelle, en ole enää niin varma. No mutta nuo eivät olleet menossa mihinkään, ihan vaan omaksi ilokseni yritin.. katsotaan nyt jos niistä jotain.

Onnistuneita kuviakin olen todistettavasti ottanut: tänään tuli Ifolorilta joulukortit ja kalenterit 2018. Joulukortti on varmaan eka kertaa parempi kuin tilatessa uskoin. Mie olen ”aina” tehnyt joulukortit itse; viimeiset 30 vuotta valokuvista, sitä ennen Pehtoorin kanssa oikein askarreltiin kortteja, tai siis Pehtoori tekstasi ja minä räpelsin jotain. Eiku hienoja ne oli. Mutta eivät todellakaan tuollaisia uniikkeja pieniä käsityötaideteoksia kuten systerilläni on tapana tehdä.

Jos haluat jonkun (jouluisista) kuvistani omaksesi, vaikka joulukorttien tilausta varten, saat vitosella. Lähetä minulle sähköpostia (reija at satokangas.fi), niin lähetän sinulle printtikelpoisen version kuvasta. Viimevuotisessa joulukalenterissani oli muutamia tykättyjä kuvia. Tämän vuotisen kalenterin tai näitä blogissa olevia kuviakin voit tilata. Ifolorilta ehtii tilata vielä haluamansa kortit sunnuntaihin asti siten, että ne ehtivät sitten postiin, tosin I luokassa.