Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus: vielä ei tarvitse lähteä Ouluun. Vaikka on sunnuntai, ei tarvi.
Kun sunnuntai kestää iltaan asti, kun on tepastellut lumipeitteisiä polkuja, tuntureiden kupeita, kurujen pohjia muutamankin tunnin, kun on mahdollisuus jatkaa mökkieloa vielä vähän aikaa, kun on tullut talvi, kun on todella pimeää, kun on oma mökki, kun ainakin melkein kaikki tuntuu olevan ainakin melkein hyvin.
Asioiden näin ollen on hyvä olla tovi. Turhia tekemättä, surematta, valittamatta, pohtimatta.. Olla levossa. Kiitollisena.
~~~~~~~~~~~~~~
PS. Toissapäivänä oli lasten oikeuksien päivä. Ensimmäistä kertaa liputuspäivä. Kuvasinkin aiheen, mutta unohdin julkaista. Tässä se nyt myöhässä.
Ihana kuva, sopii teemaan täydellisesti! Tuo on kyllä paras tunne, kun sunnuntai kestää iltaan asti. Ihan ei tänäänkään onnistunut.
Kiitos, tuo tonttu sopii malliksi moniin juttuihin.
Eihän se sinun iässäsi, elämäntilanteessasi tahdo sunnuntaita riittää ihan koko päiväksi. Toisaalta sekin kertoon siitä, että elämässä on paljon hyvää…
Se on juurikin näin.
Joko siellä on lunta?
NYT on! Koko yön satoi. Ihan talven ihmemaa on; kamera laulaa! 😀