Tuulestatemmattua

Aina ei lähde…

Vesisadepäivä, jossa on ollut paljon miettimistä.

Korttihommeleita. Muistikuvia-nettisivujen taustapäivitystä, ja siinä samalla kovasti suunnitelmia tulevalle.

Tiedättehän niitä Bad Hair Day -pipoja… Minä voisin kehittää – ehkä tuosta alla olevasta kuvasta – tähän blogiini sellaisen ”leiman” Bad Blog Day! Ei huonon päivän bloggaus, vaan huono päivä blogata. Ei näitä nyt 14 vuoden aikana kovin usein ole. Mutta tänään …

BTW: olisiko kellään kiinnostusta ostaa liput Elton Johnin Helsingin konserttiin (ti 21.9.). Meillä voi olla monestakin syystä vaikea päästä sinne, joten nyt olisi kaksi lippua myynnissä. Reilulla alennuksella myisin, joten jos kiinnostaa niin laita viestiä. Ostin liput yli kaksi vuotta sitten, ja kuinka paljon maailma onkaan muuttunut sen jälkeen, enkä tarkoita (vain) koronaa. Meillä on nyt muita syitä, joiden vuoksi Helsinkiin lähtö voi olla melkoisen vaikeaa… 🙁

Niitä näitä

Vetäytymistä

– Minä olen lomalla, Ruttuvaari sanoi nyrpeänä. – Minä saan unohtaa mitä haluan. Unohtaminen on mukavaa. Aion unohtaa kaiken muun paitsi muutamat hauskat asiat jotka ovat minusta tärkeitä.

Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu

Tänään on tuntunut syksyn olevan jo tuloillaan, ja silti – tai ehkä juuri siksi – minusta on tuntunut, että olen ollut lomalla koko päivän.

Usvaiseen aamuun lähtiessäni oli etsittävä sormikkaat, oli aika kylmä. Palattuani lenkiltä järjestelin sitten ulkoiluvaatteita: otin lämpimiä jo esille, myös sadeviitta ja riddari ovat nyt hollilla valmiina ulkoiluihin. Ei haittaa – pidän syksystä, syksystäkin.

Mietin ja suunnittelin säilöntähommia, jotain spessua olisi mukava säilöä. Sieniä ei ainakaan vielä ole meille koreihin kertynyt, marjoja pakastan vain muutaman pussin per marjasortti. Jos tekisi toisen satsin sitä juhannuksen herkkua samppanja-mansikkahilloa. Sopisi se joulupöytäänkin. Viikonloppuaamuihin. Myös jotain pikkelsiä tms. voisin tehdä. Tosin minun lisäkseni niistä eivät juuri muut ruokakunnan jäsenet piittaa. Katsellaan.

Syksyistä oli sapuskakin tänään: auramurulla, paprikalla ja sipulilla täytetyt kesäkurpitsat.

Melkein jo istahdin telkkarin ääreen; en ole tainnut kahteen kuukauteen kertaakaan katsoa? En edes olympialaisia. En uutisia. En mitään. Mutta nyt kutkuttaa, jotta jos tänään aloittaisin sen Virgin Riverin kolmoskauden.

Samalla voisin aloittaa villasukkahommelit. Ei vielä joululahjoiksi, vaan ihan itsestäni aloitan! ”Hyvän mielen villasukat” -kirjasta valitsin mallinkin. Tänä vuonna ei enää omia kehitelmiä, ”vapaasti kudottuja” 😀 , vaan oikein ohjeen mukaan aattelin neuloa. ”Huolettomuus”-sukat ovat polvisukat, ne ovat pitkät ja kirjoneuletta kokonaan. Voi olla, ettei muita sukkia sitten tänä syksynä valmistukaan. Sekään ei haittaa. Se olisi itse asiassa merkki siitä, että korona ei enää kotoiluta koko syksyä ja talvea.

Mikäs olisi huolettomuus-sukkien väri? Luulen, että jokunen vyyhti täytyy käydä hakemassa näiden tummien sävyjen lisäksi. Neljällä värillä ne syntyvät. Mikä on huolettomuuden väri?

Shoppailemassa

Kuva ei ole tämänpäiväiseltä pyöräilyreissulta, vaan viime viikon massiivista kuvasatoa. Tänään ei ollut kameraa mukanakaan; sateen uhatessa vain poljin vauhdilla ja kuuntelin ihan mahdottoman hyvää äänikirjaa. Se julkaistiin Bookbeatissa perjantaina, ja latasin heti. Mainiota kuunneltavaa myös kuvaeditointia tehdessä. Kuinkahan mones patikka/vaellus/reissukirja minulla tänä vuonna? Taidan tykätä tästä eniten.

Cheryl Strayedin ”Villi vaellus” ei sekään ole mikään sankaritarina, kuten eivät ne muutkaan tämän vuoden matka/vaelluskirjat, jotka olen kuunnellut, vaan hyvin inhimillinen kertomus nuoren naisen patikkareissusta Yhdysvaltain länsirannikolla, vaellus Meksikon rajalta Kanadan rajalle = PCT, Pacific Crest Trail. Kirja on myös elämäkerta, matka itseen, omaan menneeseen, persoonallisuuteen, – kaikkea muuta kuin pateettinen ”kasvutarina”. Hyvin kirjoitettu, monipuolisempi kuin odotin. Harmitti kun loppui, mikä on varma merkki että kirjan parissa oli ollut hyvä.

Iltapäiväkahvittelu äidin kanssa sairaalassa, paljon juttuja hänen matkoistaan, evakkoreissullakin taas oltiin.

Sitten ostoksille. Olin luvannut itselleni jotain mukavaa: ensimmäisenä Wilhelmiinaan katselemaan, olisiko jotain mukavaa kotiin, – nope. Sitten kirjakauppaan, etsimään muutamaa vanhaa kirjaa, yhtä runokirjaa, mutta eihän kirjakaupoissa enää ole vanhoja kirjoja. On vain askastelutarvikkeita, pelejä, kortteja, ja kaikenmoista toimisto- ja muuta tilpehööriä. Sitten Chocosomniaan. En shoppaamaan, vaan toimittelin sinnekin korttejani, heillä kun on paljon muutakin Oulu-aiheista myynnissä.

Lankaostoksille menoa pohdin, mutta kun se kesäneulekin – jo syksyn pian tullessa – odottelee vielä viimeisiä neulomisiltoja. 🙁 Vakavasti harkitsin ajelemista Verkkokauppaan hankkimaan jotain kamera- tai muuta teknistä mukavaa, mutta meninkin vaatekauppaan. Sokokselta löysin jotain todella mieluista! Leviksen suoralahkeiset, ainoan oikean väriset farkut. Tämä malli pitäisi kai hankkia nilkkapituisena, lyhyillä lahkeilla, mutta löysinpäs ”ylipitkät” = sopivat. 😀

Ja vielä Herkun kautta kotiin. Hemmotteluostoksia sieltäkin.

Muistikuvia Niitä näitä Ruoka ja viini

Kuvia ja makuja

Nyt lähti asiakkaalle kuvapaketti. Olen niin iloinen, että saan olla kuvatoimittajana ihan merkittävälle(/merkittäville) oululaisille tahoille. Olkoonkin, että pyhäpäivän pyhittäminen jäi nyt väliin. Mutta pyhittelen sitten huomenissa.

Vaikka iso osa päivästä kulunut koneella, kävin sentään välillä muutaman kymmenen kilometriä polkemassa – ja kastumassa yllättävässä sadekuurossa. Samalla lisäkuvia projektiin. Nyt olen kyllä kilometreissä jäljessä viime ja toissa vuoden pyöräilykilometreissä, mutta enhän minä häviä kuin itselleni ja koetan kestää sen. Sentään reilut 2500 km jo nyt. 🙂

Tänään testissä kuvankäsittelijän viini (aika hyvän chinese broileri-safkan oheen avasimme Adoben (Photoshop ja Lightroom, kuvankäsittelyohjelmani, ovat nekin Adobe) chardonnayn. Ei suuria tunteita, mutta aurinkoisena hetkenä, kaksin päivällistäessämme sopi ihan hyvin.

Kiinalaisen satay-broilerin, eilisen kukkakaalimuusin, paistetun nuudelin ja runsaan fetasalaatin kanssa pelitti vallan mainiosti.

Jälkkärinä nautimme mustikkapiirakkaa. Pehtoorille sellaisen leipasin, – taas kerran uusi resepti kokeilussa. Mascarpone oli tämän piirakan juju. Ei huono. Reseptin löysin Soppa365-sivustolta. JOS teen toiste, ehkä, niin sitten laittelen täytteeseen yhden kananmunan vähemmän, yhden desin tai puoli sokeria enemmän. Jonkinlaista kiinteyttä jäin nyt tällä reseptillä kaipaamaan.

Tiedättekös mitä huomenna aattelin tehdä? – Menen ja ostan itselleni jotain. Jotain ihan turhaa. Vain mulle. Oman. Mun. Ikioman. Vaikka tarpeettoman. Tuhlaan. Ihan mitä vaan. Kunhan on mieleinen. 🙂

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Ulkoilma ja hyvä ruoka tekevät hyvää

Aamulla oli päästävä merenrannalle. Eikä Nallikari taaskaan pettänyt. Tovi siellä teki hyvää. Sitten matka jatkui.

Kaupungin kautta, Rotuaarilla kohtaaminen oikeasti vanhan valokuvaajan kanssa. Olimme anonyymejä, tunnistimme yhteisen harrastuksemme, tunnustauduimme ikuisiksi canonisteiksi, ja sähköpyöräilijöiksi, sekä Oulusta tykkääjiksi ja uuden oppijiksi. Melkein harmittaa, etten ehdottanut treffejä. Meillä riittäisi oppimista ja juttua. Kuitenkin luovuin ja jatkoin matkaa…

Vielä muutamia projektin täydennyskuvia, ja sitten Oulujokivarteen kulkemaan äänikirjan avittamana. Kesäaamu. Tuntui hyvälle.

Iltapäivällä äidin luona sairaalassa tavallista pidempään, pitkään juteltiin. Paljon mietittävää, koskettavaa, muistettavaa, ymmärtämistä vaativaa, elettävää, opittavaa sielläkin.

Tänäänkin meillä oli Pehtoorin kanssa kahden hengen herkullinen sapuska. Eilistä wasabimajoneesia hyödynsin tänään scampivartaiden ohessa, kuvasta puuttuu pala savulohta. Sekin sopi tähän settiin. Kukkakaalimuusia en ollut pitkään aikaan tehnytkään. Nyt siihen innosti kirja (Anne B. Radgen Berliininpoppelit-kirjassa vol. 6 sitä tehdään pariinkin otteeseen,) ja kun nyt on sen paras aika… Näyttää riisipuurolta kanelin kera, mutta ei sentään ole mitään sinne päinkään. On vielä parempaa!

Kukkakaalimuusi

1 iso kukkakaali
suolaa
jätä vähän keitinvettä loppuvaiheen säätöön….
30 – 50 g voita
1 dl kuohukermaa
muskottipähkinää

Tee kuten perunamuusi. (Keitä kukkis suolavedessä kypsäksi, soseuta sauvasekoittimella, lisää joukkoon voi, ehkä keitinvettä, desi kermaa, lopuksi maun mukaan muskottipähkinää. Kuumenna uudelleen. On hyvää. Ihan herkkua. Kestää lämmittämisen seuraavana päivänä.)

EIlisessä postauksessa on pankomarinoitujen ahvenfileiden ja wasabimajoneesi ohje. Klikkaudu sinne.

Oulu Ruoka ja viini

Arkikin on juhlaa

Onhan taas suotu kaunis, kesäinen perjantai. Kolmastoista päivä. Pikkuveljen 60-vuotispäivä. 60! Herää kysymys, kuinka vanha minä olen, jos nuorempi sisarus on jo noin vanha! 😀 Myös hyvällä ystävällä tänään tasavuosisynttärit. Ikääntymistä on tänään ollut pohdittava muutoinkin. Tänäänkin. Päivin, öin.

Tosin enin juhlinta, jota tänään on tullut harrastetuksi koskee Oulua. Oulun juhlaviikot saivat minut liikkeelle kameroiden kanssa myös tänään. Aamupäivällä ja vielä illalla kävin Pehtoorin kanssa pyöräillen kaupungilla katsomassa Kotiseutumarkkinoita, vielä Design-torilla, ja sitten Rotuaarille Sounds of Oulu -tapahtumaan.

Pitkän kierroksen ja 50 kuvan jälkeen istahdettiin Puistolan patiolle nauttimaan Campari Sodat. Oli lämmin, Teekkaritorvet soittivat, ihmisiä kulki ohitse, ravintola täynnä, kaduilla kesäisiä kulkijoita. Melkein kuin ulkomailla, melkein kuin ei koronaa olisikaan, melkein kuin kaikki olisi muutenkin kaikin puolin kuten ennenkin. Melkein.

Kuva-asioiden ohessa ehdin kokkailla. Toki vain kalapuikkoja. Mutta eivät kyllä olleet mitään ”vain”. Pehtoori meinasi, että aika monta astetta parempia kuin ne, joita joskus jossain lounasruokalassa muisti syöneensä. Jostain syystä en ole koskaan tainnut kotona tavallisia kokeillakaan. Tai ehkä silloin kun lapset olivat pieniä. Mutta kun meillä on tämä ”kytkös” suoraan Kauppahallin tuoreen kalan tiskiin, niin kovin harvoin tulee mitään puolivalmiita kalatuotteita kokeiltua. Tänään siis pankojauhoilla paneroituja ahvenfileitä miedon wasabimajoneesin ja uusien perunoiden kera. Vaatii vähän tuunaamista, mutta se kyllä maksaa vaivan. Koetan huomenissa muokkailla tähän reseptin.

Pankokuorrutetut ahvenfileet ja wasabimajoneesi

(ohje rotissööripiknikin satoa: chef Antille kiitokset!)

400 g ahvenfileitä
1 l vettä
1/2 dl merisuolaa

1 dl vehnäjauhoa
2 kpl kananmunia
2 dl pankojauhoa
1 1/2 dl majoneesia
2 tl wasabitahnaa

rypsiöljyä

LIota ahvenfileitä kiehautetussa ja jäähdytetyssä suolavedessä puolisen tuntia (tai ripottele suolaa kalan pintaan ennen panerointia).

Sekoita kunnon majoneesiin wasabi.

Paneroi ahvenet: pyörittele fileet tai niiden puolikkaat (kalapuikot) vehnäjauhossa. Sitten kananmunassa, ja lopuksi pankojauhossa. Jätä odottamaan paistamista.

Paista reilussa rypsiöljyssä kauniin ruskeaksi, käännä, pari minuuttia puoleltaan. Nosta fileet pannulta talouspaperin päälle kuivumaan ja pidä ne lämpimänä.

Tarjoile wasabimajoneesin ja salaatin tai perunoiden tai leivän kera. Tai kukkakaalimuusin keralla.

Oulu Valokuvaus

Haipakkaa kuvausta

Tänään on Oulussa ollut Korttelihaipakka-ostosilta. Oulun liikekeskuksen ideana on ollut tarjota oululaisille iloinen ostosilta klo 22.00 saakka pidennetyillä liikkeiden aukioloajoilla. Samaan aikaan kaupungin ”juhlaviikoilla” juuri tänään ja viikonloppuna Oulusa on Kotiseutupäivät, Taiteiden yö, Lastenlaulukatu ja Tuttu-fest. Lisäksi Oulun Kauppahalli juhli 120-vuotisjuhlaansa. Ja minulla kuvauskeikka näiden tiimoilta. Iltapäivästä pitkälle iltaan kuljin kahden kameran kanssa kaupunkia ristiin rastiin.

Pikisaaressa oli myös Design-tori. Sekin kuvauskohteena, ja piipahdin samalla Galleria Harmajassa, jossa on menossa Kristian Krokforsin näyttely. Se on elokuun loppuun asti. Mieleisiäni teoksia. Teki hyvää katsella niitä.

Haipakkaa oli pitkä päivä muutenkin. Monenlaista mahtuu yhteen päivään. Huomenna minullakin paluu rauhaisampaan arkeen, mm. kuvaeditointipäivä.

Niitä näitä Vanhemmuus

Vuosia takana – niitä muistellessa

Aurinkoinen elokuun yhdestoista. Kuten usein on. Kuten oli 64 vuotta sittenkin.

Pehtoorin synttäreitä on vietetty tänään. Toki vasta illan tullen…

Samalla taidettiin (yhteisen laskutoimituksen jälkeen) viettää 10-vuotisjuhlaa sille, että olimme ihan vaan neljästään, keskenään, vain meidän perheen kesken ulkona syömässä. Yritettiin porukalla etsiä sitä hetkeä, että vain me neljä olisimme olleet yhdessä ravintolassa tai edes kotona syömässä yhdessä ennen tätä: että ei olisi ollut aveceja, kavereita, lapsenlapsia, kumppaneita, avokkeja, ei muita, vaan ihan vaan meidän ydinperhe. Taisi olla tänään seuraava kerta heti Strassbourgin (2011) jälkeen.

Nyt tilanne sattui sopivasti: Tyär lähtee vasta huomenna takaisin Helsinkiin, Juniori on vielä kesälomalla – meillä ei kapitulia, ei matkaa. ei mökkeilyä, ei ole kavereita lapsilla eikä meillä. Oltiin keskenään. Olipa mukava. Ja mistäkö juteltiin? – Menneistä. Tietysti. Enimmäkseen matkoista.

Olimme De Gamlas Hemissä viideltä syömässä. Eikä tälläkään kertaa valittamista. ”Nuoriso” eka kertaa siellä, ja tykkäsivät. Mekin. Luonnollisesti.

Jo alkuillasta palasimme Rantapeltoon, ja kun oli tämä nostalgiavaihe päällä, kaivettiin esille vanhat albumit ja muisteltiin (hyvinkin erilaisia muistoja) matkoista, joita on tehty. Erityisesti vuoden 2001 Pornicin reissu oli muisteltavana, ja kaikki muut. Mietittiin muistitiedon, muistojen, lapsuusajan highlightien (Legolangin reissu!!! tai Disneyland Pariisissa) erilaisia kokemuksia: ei ehkä ole ihme, kuinka lapset muistavat ihan eri juttuja kuin me.

Juhlan kunniaksi: perhepotretti

Niitä näitä

Mukavia juttuja tiedossa

Kun yöllä valvoo useampia tunteja, ei aamu toimi kuten tavallisesti. Tai siis ainakaan minä en toimi pitkien valvottujen tuntien jälkeen. Kun vihdoin aamuyöllä/aamukuudelta nukuhtaa uudelleen, tulee nukutuksi liian myöhään ja sitten sekin harmittaa. Tänään pääsin aika äkkiä moisen yli.

Ja sitten onkin ollut touhua, tekemistä, tiedottamista, tekstailua. Kulkemista, keskustelua ja kokkaamistakin.

Meni illansuuhun ennen kuin monista kohtaamisista kotiuduin, mutta sitten istahdimme Pehtoorin ja tyttären kanssa ruokapöytään. Sateesta huolimatta kesäinen grillaussetti.

Pilviä taivaalla, mutta niillä on kuitenkin hopeareunat, ja aurinko jo pilkistää…

Loppuviikoksi on luvassa paljon hyvää. Huomenna pääsen pyöräilemään. Pitkästä aikaa. Ihan yksinolokin on nyt tervetullutta – ainakin muutamaksi tunniksi. Viikkoon en ole kuunnellut yhtäkään äänikirjaa (normaalisti 2 – 3 viikossa): mutta huomenna jatkuu. Eikä mitä tahansa: Berliinin poppelit -sarjan 6 osa on julkaistu Bookbeatissa eilen! Ja telkkarissakin on jotain hyvää odottamassa: Netflix-sarjan Virgin Riverin kolmas tuotantokausi! Onhan mukavia juttuja!

Isovanhemmuus Lappi Niitä näitä

”Syödään pullaa ja kuunnellaan Souvareita”

Purot ja porot, tunturit ja Tuulentupa jäivät taakse. Oli aika luopua mökkielosta,

”Herrane aika”, sanoi Eevis monta kertaa, ja vielä useammin Apsu ehdotti, että ”mennään purolle” tai ”syödään pullaa ja kuunnellaan Souvareita” [kyllä on papan vaikutusta tuollainen. 🙂 ] Kauan odotettu, vielä tavallistakin odotetumpi, mökkiviikko takana. Olisin voinut jäädä, jos olisin voinut. Mutta kotiinkin hyvä tulla. Semminkin kun täällä on vielä pari päivää tytärkin. Myös vävy J. on asustellut täällä meidän poissaollessa, mutta oli tänään ”muuttanut” kotikotiinsa siihen asti kunnes torstaina palaavat Helsinkiin. Selvästi kesäkauden loppumista havaittavissa.

Kotimatka oli tänään varsin vaiherikas: Rovaniemelle asti meni viesteillessä veljeni kanssa, ja loppumatkalla minun ajohukillani oli ihan hurjan paljon liikennettä, ulkomaalaisiakin autoja! Tuntui, että ”ei ikinä” olla kotona.

Nyt ollaan. Ja jo nyt katselen kalenterista milloin voisi lähteä takaisin ylös.