Joululahjavalvojaisia

Jotain hyvääkin koronassa: onpa tullut neulottua eräätkin ”koronasukat”. En ole ihan varma kuinka monet, mutta luulen, että yhteensä tusinan verran aikuisten kirjoneulesukkia, muutamat normisukat ja lasten adidas-sukat. Eräskin kirja ja Netflix-sarja ja leffa on tullut näiden ohessa kuunneltua ja katseltua, takkakulen ääressä istuttua ja maailman menoa ja omaa eloa mietittyä. Keväällä harmaiden tavissukkien ja omien pitkävartisten ”mökkisukkien” jälkeen tein neljät vai viidet ”marisukat”. Muut olen jo jakanut, mutta alla mallin vuoksi Pehtoorin sukat. Noita on nopea neuloa, eikä juuri vaadi laskemista.

Kaikki koronasukat olen neulonut Novitan Seitsemän Veljestä -langasta. Tulee paksuja, lämpimiä, töppössukkia. Marisukkien jälkeen rupesin itse säätelemään varsien kuvioita, vaikka pari sukkakirjaakin minulla on. Ja vastikään ostin yhden uuden, kirjan ”Hyvän mielen villasukat”.

Siinä on paitsi neuleohjeita myös sitä ideaakin, mitä minullakin näiden neulomisessa:  neulominen on terapeuttista, se on välittämistä, tyynnyttävää, – vähän niin kuin ruoanlaittokin. Eihän nuo kudelmani mitään erityisen hienoja ja huolellisia ole, mutta tekijälleen ja käyttäjilleen sopinevat tarkoitukseensa.

Samalla on tullut omatekoisia, edullisia joululahjapaketteja valmiiksi. Viimeiset joulupakettiin menevät ovat vielä kesken, ja niiden jälkeen loppuu sukkien kutominen vähäksi aikaa!

Olen jo ostanut seuraavaan projektiin langat; itse asiassa melkein kahteen. Tämä on yksi monista joululahjoista itselleni. 😀 Mutta toivottavasti pääsen aloittamaan jo tulevana viikonloppuna. Riddari – islantilainen kirjoneulevillapaita on haaveissa tehdä valmiiksi keväthangille. Uusi projekti ei ole enää ”koronaneule”, vaan uuden alun jumpperi. 🙂

Islantilaislankoja ja malleja on Somikissa, mutta mun piti tilata tuo pinkki ja lila Tanskasta kun en muualta löytänyt tähän hätään.

6 kommenttia artikkeliin ”Joululahjavalvojaisia”

  1. Upeita sukkia Olen suuri villasukkafani, onneksi ihana anoppi pitää minut sukissa (odotan tänäkin jouluna pehmeää pakettia)

    Vastaa
  2. Ihania sukkia! Kudon myös mielelläni sukkia ja lapasia. Nyt myös mielessä villapaita ,se kirjoneule. Onkohan liian iso ” pala”. Vasta lahjoitin 10 sukat ja 2 lapaset keräykseen,kun lähisuku hukkuu jo tumppuihin ja sukkasiin. Käsityöt rentouttaa niin mukavasti kun istahtaa alas, eikä aika tunnu menevän hukkaan vain tv; tä .töllöttäissä. Nyt menossa ” mummopipot ’.

    Vastaa
    • No on sinullakin melkoin ”kutomo” siellä … 🙂 Ja just noin: voi rentoutua ja silti jää jotain pysyvää, tavalla ja toisellakin merkityksellistä jälkeä. Hyvää tekevää itselle ja muille.

      Ei muuta kuin aloitahan sinäkin kirjoneulepuseroa tekemään!

      Mukavia kutomishetkiä ja joulunodotusta sinullekin!

      Vastaa
  3. Riddareita on mukava kutoa. Aloitin marraskuun puolivälin jälkeen ja nyt on neljäs pusero melkein valmis, joululahja itselle. Helppoa, paljon oikeata pyöröpuikoilla, vaihteluna kudon hihoja valmiiksi. Myös Cousteaupipot pohjaväri mukaan on tullut tehtyä joululahjoihin. Joulun jälkeen olen luvannut kutoa puserot kummipojan perheelle, siihen jää niin helposti koukkuun. Aino Sibeliuksen ja Märtta Tikkasen elämänkerrat ja monta muuta kirjaa on tullut kuunneltua samalla.

    Vastaa
  4. Neljä riddaria kuukaudessa! Melkoinen puikkojen viuhkina sinulla on ollut. Toisaalta on kyllä rohkaisevaa. Pipoon minullakin on langat. 🙂 Märtta Tikkasen elämänkerta on mulla kuuntelematta, ehkä aloitan sen yhtä yhtä aikaa neulepuseron kanssa.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.