Niitä näitä

Pihalla

Pihalla isoja lumikasoja, joissa raksan roskia, jäätä, sahanpuruja,  … niitä pari tuntia lapioituani kovin keväisessä kelissä pehtoorin maalatessa ulkopaneeleita, aloin uupua (kaukana vuodet, jolloin jaksoin lapioida multaa tuntitolkulla) ja ääneen ajattelin, että usein tämä tehtäisiin toisinpäin: mies lapioisi raskasta, jäätynyttä lunta ja vaimo maalailisi, mihin siippa totesi: ”Ei tämä ole muutenkaan mitenkään normaali suhde”. Jotta tämmöistä 25 avioliittovuoden jälkeen. Siinä sitten jatkettiin hommia ja aurinko paistoi.
Ruoka ja viini

Jälkiruokaa

Tänään taas sellainen päivä, että merkittävintä oli itse kehitelty jälkiruoka: Mascarpone-mansikka-marenki-jälkiruoka

Olen jo kauan ajatellut pakastimen mansikoita tuollaiseksi jalostaa. Tänään, kun tyttären poikaystävä vähän yllättäen saatiin eka kertaa ruokapöytäämme, oli aika toteuttaa aie. Ja kelpasihan se. Poikaystävä ja jälkiruoka ;).

Niitä näitä

Kritiikitöntä kirjoittamista!

Jätin itsekritiikkini aamulla kuntosalille, en miettinyt kenelle Paikallishistoria-artikkelia kirjoitan, en sitä, kuinka paljon itseäni oppineemmassa seurassa olen, en sitä, etten tästä asiasta ole luennoinut, esitelmöinyt, kirjoittanut ikinä ennen muille kuin omille opiskelijoille… Siis en ole millään tieteellisellä foorumilla ajatuksiani ja tuloksiani testannut, ja niinpä sitten suolsin melkein kolme liuskaa tekstiä. Tuosta vaan! Edelliset kolme liuskaa vaativat tiukkaa vääntöä ja itsekritiikin kivulloiseksi kurjistamaa kirjoittamista. Mitenhän tästä eteenpäin?
Niitä näitä

Kohti kevättä

Eilen ajomatka pohjoisesta takatalven pyryssä, töissä ja sitten ”4th Botrytis Challenge Tasting”. Sijoitun surkeasti, mutta pehtoori oli sentään jaetulla pronssilla. Maanantai-iltaisin on harvoin niin mukavaa.

Nyt aurinko ja Elmerin herättelyä talviunilta. Vappuun enää pari viikkoa ja minä panikoin: artikkeli edelleen palasina! Ja mitä minä teen? Muokkaan blogini ulkoasua, taas kerran, sen sijaan että kirjoittaisin. Sitkasta on!

Niitä näitä

Rinteessä

Lämpökerrasto, ohut fleece, paksu fleece, coolmax-sukat, silkkinen kypäränaluslakki, kypärä, kaulaliina, Gore-Tex-hanskat, untuvatakki, goretex-toppahousut, eikä minua palellut! Aurinkoa rinteessä! Olen lasketellut näillä Kaunispään ja Iisakkipään rinteillä vuosikymmeniä! mikä tietysti hämmästyttää ottaen huomioon nuoren ikäni, mutta ikinä rinteet eivät ole olleet niin hulppeat kuin tänään! Olin yksin mäessä, perhe urheili muualla ja laskin lujaa ja nautin! Nyt lihakset terveesti kipeät, kasvot aurinkolasien ymäpäriltä ahavoituneet ja ruskeat. Huomenna aamulla lähdettävä ?alas?: kahdelta jo opetusta. Hmph!
Niitä näitä

Jouten

Joutenolo ja laiskottelu ovat eri asioita, toteaa Tommy Taberman – viisaasti toteaa. Haluaisin olla jouten. Tänään en ole ollut.

Illalla Kiimingissä kirjan julkistus: on niitä riemukkaampiakin historiajuhlia koettu. Noh, julkaisuluetteloon merkintä. Nyt mapit laukkuun ja huomenna pohjoiseen. Jospa siellä nukkuisin, tekisin artikkelia ja olisin jouten. Olisinpa.

Ruoka ja viini

Keittiössä

Aamulla varhain postilaatikolla vimmattu lintujen laulu. Puolilta päivin kauppareissulla tolkuton vesisade. Siis kevät. Ja kun sää ei ulkoiluun tai yleiseen kulkemiseen ole paras mahdollinen niin keittiö ja työhuone ovat olleet harrastusareenoita. Kakkuja ja piirakoita. Limoncelloa. 
(ohje http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/index.html ) Ja kuvia niistä kaikista. Ja tokihan tämä julkaisupuuhakin vie oman aikansa …
Niitä näitä

Epävakaata

Eilen Seurahuoneella Riedel-taistingissa. Olen tiennyt että lasilla on vaikutusta nautitun viinin makuun, mutta että noin suuri vaikutus! Sitten Raimon 70 v. lahjan toinen osuus. Olihan mukavaa, niin kuin aina heidän kanssaan. Ainoa vaan että meni tosi myöhään ja tämän päivän työt menivät sitten aika kevyellä intensiteetillä. Väsykö tekee olon epävakaaksi?
Niitä näitä

Sitä saa, mitä tilaa

Tilaushistorioita ja tutkinnonuudistusta. Enpä oikeastaan ollut sekuntiakaan yksin huoneessani tänään. Mutta itsepä rassasin. Pakkoko sitä on opiskelijoita yllyttää opinto-ohjaukseen! Ohjata sitten sain!

Teekkarien tilaushistoria, ja Pateniemen ja Valon! Mielenkiintoisia kaikki kolme! Jos ryhtyiskin itse hommaan? Enpä taida. 😉

Tilaushistoria-artikkelin merkeissä Markuksen kanssa palaveeraamassa Bisketissä. Onpas mukava kun mies voi jo paljon paremmin.
Niitä näitä

Projektit loppusuoralla

Tänään oli eka arkiaamu moneen kuukauteen ettei meillä ollut yhtään rakennusmiestä pihapiirissä aamuseitsemältä. Yksityisyys on palannut ja autotallikin alkaa olla valmis. Pehtoorille riittää maalaus- ja pihatöitä, mutta nyt minäkin saan auton talvisin talliin!

Vaikka ei talvi tänään oikein ole ollut mielessä. Keväinen aprillipäivä. ”Kevääntekeminen” (purojen hakkaaminen ja lumen lapiointi) ei runnellulla pihallamme oikein onnistu. Mutta siivoamista sentään ulkona riitti iltapuhteiksi.


 

Niitä näitä

Maanantai

Pehtoori on pohjoisessa, kuopus lukee – kerrankin, esikoinen miettii mille ryhtyisi seuraavaksi viideksi vuodeksi ja siinä sivussa pesee ikkunoita.

Toivottavasti ei pääsekkään Siwan tai Prisman kassalle töihin. Työllistän kyllä.

Itse väistelen artikkelia. Mielettömän lämmin, ja vasta huomenna on aprillipäivä. Tähän aikaan vuodesta olen oikein tyytyväinen etten ole enää MY:n pj. Enkä OKTR:n. Ne teetättivät kovasti töitä. Töitä, joihin ei ollut kovastikaan intohimoa.

Niitä näitä

Paljon askeleita

Viikonloppu ”Tansseja” vaille paketissa. Sataa vettä. Aamuisin ei ole satanut. Olen ollut hyvin varhain lenkillä, IPod taskuun (John Blunt, Apulanta, Il DIvo, Elton John, Chisu kaikki sulassa sovussa antavat tepastelulle tahtia ja intoa), aurinkolasit silmille ja eiku ”täytyy kävellä näin”.

La Festan sisustaminen vie puutarhalle, Kodin Ykköseen, ruokakauppaan, siinä sivussa murmelille ruokaa, sovitukseen ja soitto verotoimistoon (Argh!), haudalle, Linnanmaalle, sitten rauhoitu: rauhoitu. Lasi viiniä, hämyvalot, istu alas, murra pala suklaata. Rauhoitu.

Esikoinen sanoi, ettei hänellä ole kiire muuttaa pois kotoa. Sanoi ”viihtyvänsä kotona”. Katson häntä ja poikaystäväänsä ja onnentunne tuntuu kipuna rinnassa. Voih…

Ai niin: bloggailen uudella puhelimella. Oli ”pakko” vaihtaa, sillä toukokuun ”pakomatkalla” vanha ei olisi toiminut. Siis ”pakko”.
Rauhoitun, nyt.
Niitä näitä

Sälekaihtimet kiinni!

Ennenkin on käynyt näin: kun kevät on siinä vaiheessa että tänne sorvin ääreen tullessa pitää laskea sälekaihtimet, jotta aurinko ei häikäise kirjoittaessa, minun intoni olla töissä romahtaa. Tänäänkin olisi NIIIN paljon muuta mieluista tekemistä muualla kuin täällä – nykyisin kovin hiljaisella – työpaikalla.

Olisi suuremmoista lähteä pitkälle, aurinkoiselle aamulenkille. Jatkaa aloitettua huushollin järjestelyä. Leipoa pieniä ”harjoitussyötäviä” kevään kekkereihin. Päivittää BO:n sivusto. Tehdä digikuva-albumit festariin valmiiksi. Käydä shoppaamassa kevätjakku. Ja ostamassa kattiloita uutta kaasuliettä varten. Mennä SPR:lle ojentamaan kätensä. Nauttia pitkä, kiireetön lounas perheen kanssa. Käydä puutarhalla pehtoorin kanssa suunnittelemassa ”ruukkupuutarhaa”.

Olisi suuremmoista … Mutta: tenttikysymykset ja proseminaari, nettilehti-projektin aiepaperi ja artikkeli Pohjoisesta paikallishistoriasta vaativat laskemaan sälekaihtimet!

Niitä näitä

Erilainen pääsiäinen

Kummitädin hautajaiset Imatralla pääsiäislauantaina. Siis toissapäivänä. Minulla outo olo, vieläkin. Paljon takaumia lapsuuden mummolavierailuista, silloinkin nähtiin serkkujen kanssa. Niinkuin nytkin. Nyt kun meitä yhdistävät vanhemmat ovat poissa. Nurkkilan saunakamarin tuoksu, pelottava käynti Kankarella, nokkoset Ison Kiven vieressä ja serkkujen kellohameet.

Imatra oli varmasti Suomen kylmin paikkakunta lauantaina. Sää oli tavattoman kaunis, kristallisen kylmä, vai tuntuiko minusta vain? Ainakin Valtionhotellin vessan ikkunat oli kuurankukitettu, pakkasmittari näytti -17 C.

Muistotilaisuudessa merkillinen tunne, sellainen sukupolvien kulku, … En osaa kirjoittaa sitä auki.

Illaksi palasimme Helsinkiin. Meccaan syömään. Ristiriita siinäkin. Ennen Via Crusis -tapahtumaan menoa pääsiäislauantaina Helsingissä Meccaan. Noh … Via Crusis (Ristin tie) on tullut koettua Roomassa. Olisi haluttu kokea Helsingissäkin, mutta klo 21 Tuomiokirkon portailta alkanut tapahtuma  ei kerännytkään 30 000 osallistujaa.
Emme mekään kauaa olleet: Ristin tiellä Golgatelle pyrytti ja tuiskusi, vihmova tuuli ajoi meidät hotelliin. Kymmeneltä olin syvässä unessa. Nurkkilassa.

Pääsiäispäivän aamuna vielä odottelua, lukemista. 

Ja kuinka tuntuikaan hyvältä istua illalla kotiruokapöytään, lapset kotona ja me. On pääsiäinen.

Suuri Kevätsiivous alkoi tänään. 
Sormet kipeänä jynssäämisestä. Tuntuu hyvältä. 
Ai, niin: tein porolasagnea tänään. 
Vallan mainiota! Yritän joku päivä muistella reseptin.
Ja pistän sitten reseptikansioon. 
Sapuskaa LappItalia -henkeen!
Niitä näitä

Etelässä

Torstain saldo: paljon kävelyä melkein autiossa Helsingissä. VilliSilkin valikoima mahdollisti kankaiden oston kevään ja kesän juhlakampetta varten. Astioiden ja espressokeittimien perässä kuljettiin. Ei yhtään museota eikä arkistoa. Ja illaksi oli varaus Postresiin. Ei tämä niin huono reissu olekaan! Harvoin, hyvin harvoin on syöty niin hyvin. Ja niin kauan kun minä voin päättää Helsingin reissulla asutaan Klaus K:ssa.

Pitkäperjantaina tuulisella Espalla aamuyhdeksältä oli kylmää aurinkoista ja autioita. Vain muutama ihminen. Käveleskeltiin kauppatorilla ja monumentaalikeskustassa. Oudon näköinen Helsinki. Klaus K:n aamiainen on minun makuuni. Paljon hedelmiä ja erilaisia vasta leivottuja sämpylöitä ja leipiä. Niiden voimin jaksettiin istua kolmen tunnin matka Imatran junassa. Meni nopeasti kun luin La Bella Figuraa. Letkeä italialaisen kulttuurin kuvaus. Ja kuinka osuva!

Imatrankosken rannalle Valtionhotelliin: historian havinaa. Kun pehtoori ei halunnut lähteä vastapäiseen museoon lähdimme tutustumaan valtaisaan Imatran keskustaan. Pitkäperjantai ei täälläkään erityisen vilkas. Hangasojallakin on varmasti enemmän elämää! Illallispaikaksi oli varaus ravintola Buttenhofiin; se on jotenkin legendaarisessa maineessa. Vähän arvelutti sisään mennessä. Tuli mieleen pietarilaiset perheravintolat, varsinkin kun täällä yleensä ja siellä oli paljon venäläisiä, sisustuksen 70-lukulaisuus ei ehkä heti kolahtanut, mutta ruoka (sampiblini! hmmm) oli makoisaa ja palvelu välitöntä ja ystävällistä.

Hotellin paksujen seinien suojassa yö sujui hyvin. Hautajaisaamu on aurinkoinen ja huuruinen. Pakkasta kovasti.
Niitä näitä

Palmusunnuntai

Lenkillä kävelin rantaan etsimään pajunkissoja, eihän niitä vielä ollut. Virpojiakaan ei käynyt yhtään, tällä kujalla ollaan jo ohi sen iän. Oli sitten kuvattava sisällä. Heljä Liukko-Sundströmin puput ruokapöydässä saivat hymyn karehtimaan…

Ja pääsiäiskakku. Syötiin sitäkin jo tänään.
Unelmakakut-kirjasta reseptin poimin.  
Valkosuklaatäytteen olisi kannattanut 
antaa jämähtää vähän ennen sen levittämistä. 
Mutta ei tursotus makua haitannut. Hyvää.  
Niin hyvää, että  olisi lähdettävä uudelleen lenkille … 😉

Niitä näitä

Festarissa aloiteltiin

Tietoliikenneongelmat ovat rassanneet koko perhettä! Eniten minä olen riippuvainen … No nyt toimii. Ja festari toimii! Tänään syötiin eka kertaa festarissa. Kyllähän tästä (täällä wlan-yhteydellä bloggailen) saadaan moneen hetkeen hulppea miljöö…

Abi lukee, lukee, lukee … Kuopus kävi rästikokeessa tänään. Tasan ei käy ….

Niinhän se sitten päätettiin: pääsiäisenä ei mökille mennä. Avohaava, mutta onhan se ommeltavissa… Taas kerran vaikeinta minulle. Olisi opittava, ettei lomaa ja siltä saa odottaa niin paljon!
Niitä näitä

Tarmokasta

Luulen, että joskus kerään rästihommia ihan vaan sen takia, että on riemu päästä niistä eroon. Sellaisia pieniä tekemättömiä hommia kun huhkii muutaman tunnin on riemullinen olo. Yksi noista oli kuopuksen kännykkälaskuasia. Ja nyt se on suhteellisen äänekkäästi keskusteltu aselepo- vai asemasotavaiheeseen…
Niitä näitä

Ohi on!

Lauantai meni Aurasen väitöstilaisuuden tiimoilta. Ei ollenkaan haaskioon. Väitös oli hyvä. Vastaväittäjän paras esitys ever. Ja karonkassaan ei tarvinnut notkua yöhön asti. 😉

Sunnuntain käytin noin 60 päiväkirjan pätkän lukemiseen (ks. harjoitus AH6
http://www.satokangas.fi/Arjen_historia/index.htm).
Riemullinen sunnuntai. Opiskelijat olivat nähneet vaivaa ja kirjoittaneet hienoja ajankuvia. 

Maanantaina palauteluennon valmisteluyritystä, mutta sata keskeytystä. Jäi sitten pahasti iltaan.

Tänään sitten luentosarja pulkassa ja minun ”vapaa”iltapäivänäni ja ilta kurkkukivun ja alkavan? flunssan – toivottavasti EI – merkeissä. Ainako paine on lauettava jonkun uuvahduksen tai flunssan kautta!
Niitä näitä

Aurinkoa ja (koti)töitä

Inhoan helmikuuta. Minun puolestani sen voisi poistaa kalenterista kokonaan. Pakkanen ja vaakasuora kova valo joka paljastaa pölyt nurkissa, pussit silmien alla ja pinkeän olon vaatteissa ei ole mukava, mutta tänään oli vain muutama pakkasaste ja aurinko oli lempeä – kuin huhtikuussa. Poikien sairastaessa puuhailin kaikkea pientä ja lueskelin Arjen historian harkkatöitä. Onhan tuota lukemista,mutta kuinka mielenkiintoista.
Ja kuinka eri tasoisia juttuja opiskelijat ovatkaan rustanneet!
Niitä näitä

Tautista

Kolmas flunssa tälle talvelle tässä perheessä! Häiritsee jo elämänmenoa: esikoisen abiristeily kipuisena, eilinen viinikerhon sessio Seurahuoneella jäi pehtoorilta väliin, kuopuksen on pakko viettää kuumeinen lauantai vanhempien seurassa, meitsi sentään kävi lenkillä mutta eipä juuri muuta ”suoritusta”.
Niitä näitä

Juhlaa kohti

Uusi ”festari” alkaa olla loppusuoralla. Tänään aamulla tulivat keittiönkaapit ja soittivat juuri Vepsäläiseltä, että ISO ruokapöytä on tullut. Kohta voin ruveta suunnittelemaan kaikenlaisia juhlia ja niihin tarjottavia!

Ja juhla on huomennakin: esikoisen penkkarit. Meidän pieni tyttäremme on Batman!