Valokuvaus – Sivu 5 – Tuulestatemmattua

Pakkaspäivä, ja sille passeli soppa

Kaikenlaista suunnitelmissa tänään.

Ei hiihtämään, vaan asioille. Asioille ja leffaan. Sittenkin hiihtämään ”kun kerran vain – 15 C”. Mutta silti ehkä ainakin Suomalaiseen ja ruokakauppaan. Ei sittenkään leffaan, eikä hiihtämään. Vaan asioille ja ehkä lenkille lähimetsään.

Ilokivillä taas kerran

Kaiken vehtaamisen ja vatvomisen jälkeen (mikä on osoitus siitä, että nykyisin on hyvin vähän mitään ”pakottavaa”, määräaikaan tai tai -päivään liittyvää tekemistä) asioille Kempeleen Zeppeliiniin (!) ja sitten olikin päästävä ulos, merenrantaan, Möljälle ja aallonmurtajalle.

Pitkän tovin viivähdin Ilokivillä, jonne talvella on paljon helpompi mennä kuin sulan kelin aikana, jolloin aallonmurtajan isot, liikkuvat, terävät kivenmurikat vaativat huolellista askeltamista.

Tänään ei merellä edes tuullut, ja aurinkokin lämmitti niin että hyvinkin viihdyin kiviä ja rantoja kuvaillen. Kulkien. Hiljentyenkin. Siellä niin on hyvä. Tänään kuten vuosien mittaan kymmeniä kertoja aiemminkin eri elämänvaiheissa…

Ilokivet, seitsemän kiveä, joihin on kaiverrettu ILOa. ”Ilo” on Minna Kangasmaan ympäristöteos vuodelta 2005. (täällä kesäkuvia)

Pakkaspäivän soppa

Päivän sapuskakin sopi pakkaspäivään tosi hyvin.

Meksikolaisen bataattikeiton ohje on pyörinyt pitkään tyrkyllä, odottanut todeksi tulemista. Tulee varmasti tehdyksi toistekin. Ensi kerralla sitten tavallisesta oranssista bataatista. Tällä kertaa olin ostanut violettia. Se on ehkä vähän vähemmän makeaa kuin oranssi, mikä voi toisaalta olla hyväkin juttu. Any way. Kannattaa kokeilla. Minun versiostani tuli aika paksu, niin kuin usein minulla sosekeitoista tahtoo tulla. Olipahan ruokaisaa, ihanan lämmittävää!

Meksikolainen bataattikeitto

500g bataattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
1 rivi taloussuklaata (5 palaa)

5 dl kasvis-tai kanalientä
2 tl paprikajauhetta
2 tl juustokuminaa
2 tl oreganoa
1 dl creme fraichea
1 avokado
0,5 dl oliiviöljyä

Kuori ja leikkaa bataatti paloiksi. Kuori sipuli ja valkosipuli ja pilko pieneksi. Leikkaa chili renkaiksi ja leikkaa veitsellä suklaata pienempiin osiin. Kaada oliiviöljyä kuumaan kasariin, sitten sipuli, valkosipuli, chili ja paprikajauhe, juustokumina ja oregano ja sekoita. Lisää bataatit, sekoita ja lisää kasvisliemi.

Keittele n. 20 minuuttia (= bataattilohkot kypsyvät).
Leikkaa avocado halki, ota sisus lusikalla ja viipaloi.
Lisää kasariin suklaa ja mausta suolalla ja valkopippurilla.
Kun bataatit kypsiä, soseuta keitto.
Nosta annos lautaselle ja lisää päälle puolikas, pilkottu avokado ja lusikallinen creme fraichea.

Isovanhemmuus Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Kaamoksessa kuvaillen

Jollei olisi tätä ”vakavaa” valokuvausharrastusta, niin tuskin tänäänkään olisin ollut vihmovassa tuulessa tuntia, melkein pariakin. Mutta niin vain olin. Ja nautin hurjan paljon huolimatta siitä, että kädet olivat melkein sinisenä ja kipuilevina. En sentään palelluttanut niitä, lämmittimet olivat hanskoissa, jonne kädet aina välillä kameran namiskoita säädeltyäni saatoin pukata.

Eilen taivaalla oli pilviä, pakkassumua, ja niiden vuoksi hämärää, sinisävyistä.

Mutta tänään pastellisävyt olivat läntisellä taivaalla aika raikkaat, etelässä oranssi ja sininen kontrastisia, vahvoja.

Täällä mökkimaisemissa keskiyön aurinko

on kirkas ja korkealla,

ruska hehkuva ja värikäs,

kevättalven hanget laduilla kimmeltäviä ja aurinko jo lämmittää,

mutta kyllä kaamoksen värit ja valot ovat ehkä sittenkin eniten mieleeni!

Ainakin tässä vaiheessa elämää. Olisiko se ikäkysymyskin?

Joka tapauksessa minun suosikkini on nyt kaamos – tämä pimeä, taivaantulien, suojelevan pimeän ja pehmeän hämärän aika joulukuun alusta tammikuun ensimmäisen viikon lopulle. Joskus menneinä vuosikymmeninä kevättalvi tai syyskuun ruska, viime aikoina myös leppeä kypsä, loppukesä ovat olleet ihan parhaita, mutta juuri tänään tämä on nyt parasta. Ja toisaalta taas: kyllä täällä on kaikkina kahdeksana vuodenaikana hienoa.

Ja tästä päivästä teki erityisen hyvän se, että Emmiliini tuli Oulusta ensimmäiselle Lapin mökkireissulleen. Pian puolivuotias tyttärentytär tuli vanhempineen tänne kuukaudeksi elelemään opiskelujaan loppuun suorittavan iskänsä ja vielä äitiyslomailevan äitinsä kanssa. Eikä ollut moksiskaan Oulu – Hangasojan matkasta – olihan edellisellä viikolla jo kokemus Järvenpää – Oulu – matkasta: nytkin nukkui ja nautti välillä ABCien lastenhoitohuoneista ja taas matka jatkui.

Mökillä meidän muiden syödessä Emmiliini istuskeli sitterissä ja jutteli ja pärryytteli omiaan. Aikuisille oli tarjolla se perinteinen eka ruoka ”vieraille” täällä = poron paistikäristys, puikulamuusi, sokeripuolukoita, suolakurkkuja ja sinihomejuustomurua sekä jälkkäriksi leipäjuustoa kermassa, uunissa paistettuna, hillojen kera. Parempaan en pysty. 🙂

Ruoan jälkeen me saimme E:n kanssa sitten keskenään höpötellä ja tutustua taas vähän enemmän toisiimme. Jo tämänkin takia tänne kannatti vielä jäädä.

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Kaamoksen värejä ja valoja

Tänäkin vuonna päivät tuntuvat kuluvan mahdottoman nopeasti. Tänään kyllä päivä, tai paremminkin hereilläoloaika on pari, kolme tuntia tavallista lyhempi. Heräsimme yhdeksältä, normaanlin kuuden tai seitsemän sijaan! Nyt on univajeet mennyttä!

Mutta ei yhdeksältäkään vielä ihan valoisaa ollut, – sininen hetki vielä kun purolle menin kuun lempeäksi käynyttä loimotusta kuvaamaan.

Toisin kuin kesällä ja pitkälle syksyyn en tänään purossa aamu-unia kasvoista pessyt, en vaikka puro on pulahduspaikallamme sula vielä näillä pakkasillakin. Oli kuitenkin sen verran kylmää, ja lumistakin.

Pakkanen ei koko päivänä ole ollut ´kuin´ korkeintaan -25 C vaikka pitkin Suomea pakkaslukemat ovat olleet reilustikin yli kolmenkymmenen asteen. Mittarin lukema täällä tänään ei kyllä kerro ihan koko totuutta, sillä tunturissa, esim. Kaunispään rinteillä ja Magneettimäen parkkiksella tuuli oli kertakaikkisen pureva, jäätävä, melkein kipua tuottava. Siitä huolimatta on siis ulkoiltukin, minä en kovinkaan kauaa, Pehtoori enemmänkin.

Mutta minä ulkoilin eilen illalla. Jo seitsemän jälkeen oli pihalla melkoinen valoshow.

Tuli mieleen tuossa mökkitiellä kulkiessa olla kiitollinen siitä, että se yli vuoden kestänyt kunnan viemäröintiremppa, joka rikkoi maisemaa ja toi tielle isot keltaiset kaivurit, kiviröykkiöt, kaadetut puut etc. on nyt ohi. Ja lumi peittää pintaan jääneet jäljet, joten on luonto taas lähellä, hiljainen ja kaunis.

Tänäänkin taivaalla oli paljon hienoja värejä, valoilmiöitä, pieni auringon huippukin näkyi. Vielä ei voi todeta kaamoksen eli polaariyön loppuneen, koska auringon keskipisteen pitää näkyä horisontin yläpuolella, jotta polaariyön eli kaamoksen katsotaan päättyneen.

Tummensin kuvaa tarkoituksella, että valoilmiö näkyy. [Oikeassa nurkassa on lentokoneen tiivistymisjuova.]

Päivän kuvauskierrokselta lisää kuvia sitten huomenissa.

Ja huomenna tänne tulee rakas valoilmiö! Emmiliinin eka mökkireissu!

Lappi Valokuvaus

Taivaantulia päivin, illoin

Ystävät lähtivät aamukymmeneltä aika lämpimältä (- 13 C) Hangasojalta kohti kylmää Oulua, jonne on luvannut yli – 30 asteen pakkasia tälle viikolle. Me viivähdämme täällä (kai) perjantaihin asti.

Pienen tyhjäkäynnin, vähän onton olon jälkeen lähdimme kylille, Pehtoori sinne tepastelemaan ja minä kameran ja auton kanssa kiertelemään lähitienoolla. Jalkauduin monessakin paikassa, mutta parhaat otokset ovat taas kerran Kaunispään huipulta ja rinteiltä.

Tuuli oli jäätävä, ja sai tekemään päätöksen, etten myöhemminkään lähde hiihtämään, mikä pikkuisen harmittaa. Vain pikkuisen. Rinteessä kyllä oli nuoria reippaita laskettelijoita, – JOS enää menen mäkeen, niin sitten joskus kevätauringon lämmittäessä, huhtikuussa, tänään muut harrastukset.

Vuoden ensimmäisen päivän keskipäivällä aurinko tuntureiden takaa antoi jo lupauksen tulostaan. Ei enää viikkoakaan kun se jo nousee kokonaan horisontin yläpuolelle, mutta olihan tänään dramaattisen näköistä. Niin kuin monena vuonna aiemminkin juuri tässä tammikuun alkupäivinä. Ja silti tätä luonnon värinäytelmää katselee aina yhtä lumoutuneena, hiljaisena ja ihastellen.

Noiden puiden silhuetti saa mielikuvituksen liikkeelle…

Iltapäivällä saunoimme huolella, ja katseltiinpa jouluelokuvakin. Aika uusi kokemus sekin minulle… Hyvähän se klassikko ”Rakkautta vain” -leffa oli.

Ja nyt revontulihälyt vilkkuu, – yhden kerran olen jo käynyt reposia tähyilemässä. Kerron kuvin huomenissa, mitä tarttui ja tarttuiko mitään kameran muistikortille. …

Mökkielämää Valokuvaus

Täydenkuun aikaan kirjoja ja turisteja

Täysikuu

Uni loppui, lopullisesti ennen seitsemää: jatkoin siitä, mihin illalla jäin. Tarpeeksi vaatetta, monta kerrosta, vinkkelit jalkaan ja ulos. Eihän se täysikuu ollut yön aikana mihinkään hävinnyt, päinvastoin näkyi vähän selvemmin kuin illalla, jolloin pilviverho oli paksumpi.

Nyt mökkipiha oli kuin satumetsä. Meidän uusi nili ja sen vieressä korkealle nouseva (15 – 20 metriä?) aihki, meidän valaistu voimapuu, olivat vaikuttava pari tummaa taivasta vasten. Talven ihmemaa, jossa ihan ilman Eepin avustusta näin tonttuja palaamassa etelän jouluretkiltään. Tai oliko metsän katveessa sittenkin vain meidän mökkitienoon omia maahisia? – Pehtoori ei näitä minun arvelujani kommentoi.

Kirjojen parissa – uusi haaste ja ladullakin

Tänään keskipäivällä julkaistiin lukuhaaste vuodelle 2024: viisikymmentä kirjaa ensi vuonna luettavaksi. Tämä on nyt neljäs vuosi, kun aion osallistua. Ja nytkin, kuten viime vuonnakin, aion himmailla, hissuksiin edetä, enkä suorittamalla suorita. Ei väliä, vaikken pääsiäiseksi saisi valmiiksi. Toivottavasti tällä kertaa onnistun tässä aikeessa – kolmena edellisenä vuonna viimeistään vappuna on kaikki haasteen 50 kohtaa tullut täytettyä. Jos laittaisinkin itselle haasteen, että ennen juhannusta EI SAA olla valmis?

Edellisten vuosien haastevastaukset ja jonkinlaiset kommentit (edes tähdet) niistä on täällä: 2021, 2022, 2023
Viiden Bookbeat-vuoteni aikana olen kuunnellut liki 600 kirjaa. Tämä kulunut vuosi on – yllättäen – ollut kaikkein ”runsaskirjaisin” (140 kirjaa), varsinkin kun näiden lisäksi on vielä ”oikeita” paperikirjojakin, ja aika paljon leikki-ikäisen kirjoja. 🙂

Ja milloinhan olen viimeksi tehnyt ”Luettua”-postauksen? Joskus elo-syyskuussa? No sen jälkeen olen sentään edes maininnut joistakin vahvimmin vaikuttaneista (Jeninin aamut, Minne katosi Antti Järvi?, Annikin sota ja rauha, Neuloosi, Oi niitä autoja (Jake Nymanin mainio opus, jonka ostin joululahjaksi sekä Pehtoorille että sisaren miehelle) … monista muistakin hienoista kirjoista olisi täällä mainittava, muutama suositus esiin nostettava. Ehkäpä tulevina pakkaspäivinä sen teenkin. Jos vaikka tarvitset kirjasuosituksia tätä uutta haastetta varten?

Tänään iltapäivällä, Sivakkaojan – Kakslauttasen ladulla, kuuntelin loppuun eilen aloittamani Sirpa Kähkösen ”36 uurnaa”. Se sopisi ensi vuoden haasteessa vaikka kohtaan ”37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita”. Minä vain en voi käyttää, kun tänään jo luin loppuun. Viime tai toissa vuonna näinä vuodenvaihteen viikkoina en ehkä olisi pystynyt tätä lukemaan. Nytkin se oli hyvin vahva kokemus, nuorempana tämän olisi varmaan kokenut toisin. Kirja on kamala, se on hieno, raastava, ymmärtävä, ymmärtämään auttava, huikean hienoa ja vahvaa kieltä, murretta käytetty vahvasti, viisas, vahvasti osa Suomen historiaa, helpottavakin, erilainen sukupolviromaani, autobiografia. Viimeistään nyt Sirpa Kähkönen on Finlandiansa ansainnut.

Saariselän turisteista

Ensinnäkin Hangasojan varressa on kovin harvassa mökissä valoja, mutta kylillä Kuukkelissa käydessä tuntui aasialaisia, varsinkin japanilaisia, olevan ihan tungokseen asti. Ja olen ennenkin tätä ihmetellyt: miten japanilaiset, jotka tulevat miljoonakaupungeistaan tänne Lapin suht pieneen tunturikohteeseen, ovat tientukkona, hölmistyneinä ja jämähtäneinä hyllyjen ja varsinkin hevi-vaakojen edessä ja ääressä. Tokion suurimmilla metroasemilla miljoonat päivittäiset matkustajat soljuvat sujuvasti eri linjojen välillä mutta Kuukkelin muutaman sadan neliön kaupassa tai talvikävelyreiteillä tunturissa he tukkivat kaikkien kulkuväylät! 😀

Meillä oli sitten läheisempikin kohtaaminen parin hollantilaisen nuorehkon naisen kanssa. Oltiin vasta menossa autolla kauppaan ja juuri kun oltiin kääntymässä Hangasojantieltä kohti pohjoista, hoksattiin pari naista seisomassa lumipenkan päällä ja viittoilevan meitä pysähtymään. He kyselivät reittiä porotilalle: ”Mistähän löytyisi ”reindeer farm” , pitäisi olla ihan tässä lähellä”.

Selittivät kävelleensä jo kolme tuntia, ja totta puhuen, olivat kyllä jo aika punaposkisia ja väsyneen näköisiä, luonnollisesti avopäin huolimatta kymmenen asteen pakkasesta, mutta niinhän ”kaikki” muutkin ulkomaalaiset täällä ovat. Kännykästä näyttivät olevansa menossa Aholammentien päässä olevalle farmille, ja sinnehän on matkaa: ensin nelostietä jokunen kilometri etelään ja sitten metsätietä kolme-neljä kilometriä keskelle ei-mitään. Sitä paitsi hämärä oli vaihtumassa umpipimeäksi. Päätettiin viedä heidät. Kun hoksasivat matkalla, kuinka pitkästi sinne vielä oli matkaa, ihmettelivät kovasti, että noin vain heidät vietiin perille. Onneksi farmilla näytti olevan sekä poroja että porukkaa, joten jätimme tyytyväiset turistit kohteeseen. 🙂

Andalusia Reissut Ruoka ja viini Valokuvaus

Päivä Malagassa

Andalusian kiertomatkan ensimmäinen päivä alkoi hotellin (nH Malaga) varsin monipuolisella aamiaisella. Tarjolla oli ´kaikkea´. Päätin tyytyä (edelleen eilen iltaisen varsin runsaan illallisen jälkeen kylläytettynä) hiilarittomiin ja paikallisiin herkkuihin: hedelmiä, iberico kinkkua, pala manchegoa, tomaatteja, munakokkelia, pieni pala mantelikakkua ja erinomaisen hyvää kahvia.

Ehdittiin pienen pieni lenkki tehdä lähitienoolla ennen kuin bussi starttasi kohti Gibralfaroa. Aamulla neule oli vielä tarpeen, mutta päivän mittaan sää kuin Suomen suvessa – paitsi ettei satanut. 🙂 + 22 c tai jotain – ja täysin tyventä. Hiljaa mielessäni peukutin – tätä päivää, mahdollisuutta olla täällä. Hyvillä mielin siis.

Bussilla ajeltiin satama-alueen reunamilla ja varsin arvokkaan oloisten kaupunginosien läpi kohti Gibralfaroa.

Matkalla nähtiin paljon 1800-luvun lopun kaunista, hyvin pidettyä arkkitehtuuria, leveitä avenidoja, puisto, jossa oli 400 erilaista kasvia/puuta. Puisto kaunis kuin mikä – illalla kävelylle sinne? Mikseipä? Opas kertoili taloista, niiden historiasta, Malagasta.

Tuollainen (yllä) vielä paikoin kauniisti kukkiva puu, on – kai, ainakin bussikuskin/paikallisoppaan mukaan – ”rakkauden puu”. Sehän sopii tämän meidän reissuimme ”40-vuotishääpäiväreissu vol. II” -teemaan hyvin. 🙂

Ja mie vain nautin kyydissä istuskellen. Jotain Madeira ja Lissabon -fiboja, mutta silti omanlaisiaan miljöitä ja näkymiä. Oikeastaan odottamattoman tyylikästä, vaurasta, kaunista.

Gibralfaron kukkulalla on maurialaisajan puolustuslinnoitus, jonka muureja ja kasematteja on aika tavalla säilynyt. Rauniot ovat 1300-luvulta, niillä voi kulkea, ja niiden suojassa oli pieni museokin. Meidän paikallisopas Hose oli täpinöissään, sielläkin.

Ja linnoituksen huipulla se vihreä-valkoinen lippu: siihen viittasin ennen matkalle lähtöä tämän blogini bannerikuvassa. Vihreä-valkoinen lippu on Andalusian lippu.

Viereisessä Espanjan lipussa on alhaalla pienen pieni yksityiskohta, jota ei ole ennen tätä päivää tiedetty. Siinä on vaakunakuviossa alhaalla pieni oratuomipihlajan marja. Ja sellainen nähtiin myös ”livenä”, kasvamassa puussa tuolla linnoituksen muurien sisällä. Maistuu kuulemma mansikalle.

Linnoituksella oli mukava, aamupäivän rauhaisa leppoisa fiilis.

Laskeuduimme sieltä takaisin kaupunkiin. Kiertelimme vanhassa kaupungissa,viivähdimme Pablo Picasson synnyinkodin edustalla, ja sitten melkein kuin päivän huipennuksena Catedral de Malaga!

Monien tyylien (goottilainen pohjakaava, taiteessa ja koristeissa, seinissä renessanssi, barokki, uusklassismi…) arkkitehtooninen kokonaisuus, joka ei kuitenkaan ole sekamelska. Ei missään ole tullut nähtyä lähellekään tällaista pyhättöä. Kirkon seinillä teema on alla olevan mukainen: kolme holvikaarta lasimaalauksineen, yläpuolella kaksi ruusuikkunaa ja keskellä yksi holvikaari. Tavattoman kauniita olivat.

Ja kirkossa on paljon kappeleita, joissa toinen toistaan hienompia maalauksia ja veistoksia. Ja poikkeukselliset kaksoisurut.

Aika hämmentävä oli Michelangelon Pieta-veistoksen ”replika”. Pietarin kirkossa olevaa aitoa jäljittelevä veistos. Miksi ja miten on tänne tehty ja joutunut, hämmästytti.

Mutta muutamia Espanjan oikeasti omia, heidän taiteensa kultaisen vuosisadan (1500-luvun taitteesta 1600-luvun puoliväliin) Siglo de Oro -kauden vaikuttavia töitä oli kirkossa.

Virgen del Rosario – Neitsyt Rosario on tällä alueella tärkeä. Hänen juhliaan vietetään kai läheisillä aurinkorannoillakin, Torremolinoksessa ja Fuengirolassa. Ja muutamia muitakin vaikuttavia taideaarteita kirkossa oli, ei kuitenkaan San Lorenzoa, meille tärkeää pyhmystä. Palannen katedraaliin vielä kuvien kera, kunhan sitten kotosalla teen kuvakansion reissun jälkeen.

Jatkoimme vanhan kaupungin reunamille, josta saimme bussikyydin lounaspaikkaamme. Eikä ollutkaan mikään salaattibuffa!! Olikohan ruokalajeja viisi vai kuusi? Palaan tähänkin myöhemmin.

Neljän jälkeen palauduimme lounaalta hotellille. Kuvien purkua, pientä huilausta, viesteilyä.

Illaksi ei ollut ohjelmaa, eikä onneksi myöskään enää ruokaa, – lounaan jälkeen ei edes iltapalan tarvetta. Lähdimme kaksin kuljeskelemaan vanhaan kaupunkiin. Muksuille tuliaisia, ja kunhan kierreltiin. Kävely teki hyvää.

Kuinkahan hienoja nuo kadut ovat sitten kun nuo jouluvalot sytytetään! Valoja on paljon ja jo nyt ne olivat kauniita.

Vielä El Corte Ingles, joka on tuossa naapurikorttelissa! Sehän se on Espanjan ”Stocka”. Sieltä Emmiliinille joulupuku, ja minulle T-paita. Olisihan siellä ollut kaikenmoista shoppailtavaa, mutta ku. Kun ei tarvittu, joten jo ennen yhdeksää hotellille – aamulla ajateltiin ehtiä käydä kauppahallissa ennen aamiaista, ja sitten vaihdammekin jo maisemaa: lähdemme aamulla kohti Granadaa ja uusia ihmeitä. Buenos tardes!

Muistikuvia Valokuvaus

Loppuunmyynti – ja muuta jouluista

JOULUKORTTIEN LOPPUUNMYYNTI

Nyt on vihoviimeinen joulu, kun myyn näitä joulukortteja. Korttivaraston inventointi on tehty ja korttipakettien hinnat on pudotettu niin alas että uskon ja toivon todellakin olevan kyseessä LOPPUUNmyynti. Valittavana on kolmen erikokoisen ja hintaisen paketin lajitelmia. Kaikissa paketeissa on neljän kortin lajitelma.

3 kpl x 4 = 12 korttia = 10 € (á 0, 83 €)
10 kpl x 4 = 40 korttia = 25 € (á 0,63 €)
25 kpl x 4 = 100 kpl = 45 € (á 0,45 €)

Ylläolevassa kuvagalleriassa voit liikkua oikean reunan nuolella ja näet kaikki neljä erilaista korttia. Näitähän voi käyttää vaikka pakettikortteina tai viedä nipun tuliaisena ystävälle tai laittaa kiitoskortiksi työkaverille. Tai lähettää ihan perinteisenä joulukorttina!! Moni tekeekin niin. 😀

Korttien tilaus Muistikuvia-nettisivulta KLIKS

SAARISELKÄ KUVISSA -KALENTERI VUODELLE 2024

Tänä vuonna en enää tehnyt Oulu kuvisssa -kalenteria. Siksikään että olen kuvaillut Oulua kovin vähän ja toisekseen sitä meni viime vuonna aika vähän – ainakin verrattuna Saariselkä-kalenteriin. Mihin varmaankin on syynä se, ettei sille ole ollut yhtä hyvää mainoskanavaa kuin kymmenientuhansien Saariselkä-fanien FB-ryhmä on ollut. Sinne kun saa laittaa myynti-ilmoituksia, toisin kuin esim. Oulu tutuksi tai Oulun puskaradi -ryhmiin. Jälkimmäiseen en kyllä laittaisikaan; on siellä sen verran railakasta keskustelua melkein aiheesta kuin aiheesta. Ainakin on ollut niinä kertoina, kun sinne olen joskus eksynyt.

Mutta siis – ainakin vielä tänä vuonna – Saariselkä kalenteri on olemassa ja myynnissä. Ensimmäinen erä on jo muutamaa kalenteria vaille myyty, ja toisen erän tilaan siten, että se on postitettavissa joulukuun ekalla viikolla. Joten nyt kannattaa laittaa tilaus jos mielit sellaisen joululahjaksi itsellesi, Lapin hullulle ystävällesi tai Saariselällä kulkijalle antaa.

Tilauslomake on täällä.

Jos haluat ja mainitset asiasta lisätietokentässä, voin laittaa mukaan bonuksena pikkupaketillisen joulukortteja. 🙂

PIKKUJOULUTORTTUJA JA NUTELLA-VAAHTOA

Koskapa meillä on huomenna pienet synttärijuhlat, kun on Eepin 5-vuotispäivä, olen tehnyt täytekakun. Ja lisäksi leiponut ”pikkujoulutorttuja”. Söimme jo tänään yhdet sellaiset jälkkäriksi Pehtoorin kanssa. Olisikohan nämä tämän jouluntienoon ”hittituote”? – No meidän mielestä vois olla. Kyllä näistä tykkäsin enemmän kuin esim. niistä muutaman vuoden takaisista vihreä kuula -tortuista. Mitään muuta erikoista näissä ei ole kuin, että perinteisen luumutäytteen tilalla on paistamisen kestävää Valion kinuskikreemiä. Sitä olen käyttänyt pullapuustisten täytteenä – nyt siis tortuissa. Kannattaa testata.

Uusi täyte on myös viisivuotiaan täytekakussa. Ihan tavallisen sokerikakun täytteenä on pakastemansikoista tehtyä karkeahkoa, kevyesti sokeroitua mansikkasosetta ja Nutella-vaahtoa! Vispikerman sekaan (noin 2/1 suhteessa) Nutellaa. Olen aika varma, että lasten herkkuruoan = tortillojen jälkeen löytyy vielä myös jälkkärimaha ja kakkukin kelpaa. 🙂

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus Viini

Ruokaa ja viiniä pöydässä ja kuvissa

Lähikaupan lihmestari, joka nykyisin myy enemmän kalaa kuin lihaa, suositteli puna-ahventa: ”On edullista fastfoodia, nyt edullista, – ja terveellistäkin”. Ensimmäisenä tuli mieleen, etten halua kokkailuistani käytettäväksi nimitystä ”fastfood” ja toiseksi, että olenko jotenkin erityisesti terveellisen ruoan tarpeessa olevan näköinen? Noh, – ja hyvä on: edullinen ei ole ollenkaan hassumpi houkutin näinä päivinä. Ei tietysti terveellisyyttäkään koskaan ole liikaa. Siispä ostin neljä filettä, aika lailla tarkkaan 400 grammaa. Ja lihamestari suositteli kalalle pankojauhoja ja nopeaa kypsennystä. Nehän minä tiesinkin, ja niillä saatesanoilla meidän perjantaipäivällisen tein.

Kiitos kalaruoka-avusta lihamestarille. 🙂 Eiku oikeesti: tuli hyvää. Ei kylläkään mitään fastfoodia.

Oheen kun laittelin kaikenmoista: eilistä pottuvoita, kiiltäviä porkkanoita (en muista, millä nimellä äitini näitä kutsui, mutta ehkä niiden oikea gastronominen nimi olisi ’muhennetut” (huom. ei muussatut) porkkanat = voita, jauhoja ja nestettä ja valkopippuria, aika paljonkin, ja sitten suolaa. Mutta nimestä viis, – niistä meillä on aina tykätty.) ja purjopitoista salaattia, sekä kirjolohenmäti-smetana-tilli-purjo-sitruunanmehu-valkkaritilkka-suola-ripaussokeria- ja valkopippuria -soosi. Jo tässä lyhyehkössä nimessä kaikki tarpeellinen mainittu. Ja hvyää oli.

Ja sitten. Jälkkäriksi on jo avattu, osa nautittaneen ”Vain elämää” -ohjelman parissa Juustoportin juustopalasten ja lakujen kera. Viini on Hewitson Madame M, australialainen Barossa Valleyn sataprosenttinen Cabernet Sauvignon. Ihan vaan tätä postausta varten maistoin jo tilkkasen; ei tässäkään, kuten ei muissakaan aiemmin maistetuissa Hewitsonin viineissä ole mitään vikaa. Tämä ei ihan pärjää meillä usein varsinkin mökillä olleelle ”takkailtaviini” Hewitsonille; Le Secateur kannattaa muistaa esim. marraskuisen viikonlopun hemmottelu- ja kaamoksenkaatoviinejä hankkiessa.

Kun virtuaalimaistiaisia en nyt aio/voi järjestää, niin laittelen tähän kyselyn kuvista. Ilman enempiä selityksiä tässä äänestys tai paremminkin mielipidekysely: kumpi kuva on sinun mielestäsi parempi/mieluisampi/tunnelmallisempi/tarkempi/sopivampi?

Ykkönen

Kakkonen

Nyt vetäydyn takkatulen ääreen maistelemaan viiniä, kutomaan ja viettämään pyhäinpäivän aattoiltaa. Kaikki hyvin täällä tänään. Toivottavasti teillä kaikilla muillakin!

Hautausmailla Valokuvaus

Marraskuista

Metsään ja merenrantaan pääseminen tuntui tänään tärkeälle.

Luonto näytti hyvin kevättalviselta, auringossa kiilsivät hanget, vain pari pakkasastetta. Ja se houkutti kokeilemaan mitä uudella puhelimella saa aikaiseksi. Kokeilin kaikkia mahdollisia ominaisuuksia, ja nyt sitten käytin nipun kuvia vielä kuvankäsittelyn kautta. Kyllä jälki ainakin entisen luurin tasoon nähden ihan kelpoa.

Panoraamassa näkyy kuinka Rajahaudan rannassa uimapaikkakin on pienestä virtauksesta huolimatta jo jäätymässä. Meri on jäässä jo niin kauas kuin tuolta näkyi. On marraskuu vaikka aurinko paistaakin.

Marraskuun alkuun (minulla toki edelleen kaikkiin kuukausiin) kuuluu myös hautuumaalla käynti. Tänään käytiin Pehtoorin kanssa kaksistaan, – samalla reissulla kun kävimme anopin luon, kävimme myös Jäälin hautausmaalla, apelle vietiin jo nyt isänpäiväkynttilät .

Tänään merkityksellistä ja mukavaa oli ensimmäinen videopuhelu Järvenpään vauvan (Emmiliiniksi taidan ryhtyä hän täällä blogissa kutsumaan) kanssa. Emmiliini on jo niin puhelias ja pysyy pitkään hyväntuulisena hereillä, että ehdimme melkein tunteroisen pitää yhteyttä yllä. Toki tyttären kanssa juttelimme ”ohi” vauvan jokeltelun.

Niitä näitä Valokuvaus

Älykuvia!

Kyllä hyvälle tällainen sää ja mahdollisuus olla ulkona tuntuivatkaan.

Ja ihan kuin ei olisi ollut muuta tähdellisempääkin tekemistä niin käytinpä monta tuntia uudella Adoben ohjelmalla leikkimiseen. Huomasin, että minun maksullisten Adobe-kuvankäsittelyohjelmien (PhotoShop, Lightroom) lisäksi minulla on mahdollisuus käyttää ja kokeilla Adobe Express-ohjelmistoa. Sillä voi tehdä jos jonkinlaisia digitaalisia sekä myös tulostettavia kuvia ja julkaisuja. Mutta ennen kuin ryhdyin mitään reseptejä tai to-do-listoja tekemään saatikka Instagramiin luomaan julkaisuja, päätin kokeilla kuvien tekoa geneerisen tekoälyn avulla.

Tekoälyn apua olen aiemmin muutaman kerran käyttänyt Photarissa, esim. terävöityksessä, mutta että kuvia voi luoda myös ”Tekstistä kuvaksi” -tavalla! Ihan uusi juttu ainakin mulle. Valokuvaajien FB-ryhmissä ja lehdissä on ollut paljonkin keskusteltua siitä, miten teköaly tulee viemään työtilaisuuksia, myös valokuvaajilta. Noissa yhteyksissä olen nähnyt todella hienon hienoja tekoälyllä ja/tai sen avittamana tehtyjä kuvia.

Minä kokeilin ihan vaan jotain perusjuttuja. Kokeilin, millaisen kuvan kone tekee, jos yrittäin tehdä ylläolevan kuvan kaltaista. Kirjoitin ”Teksti kuvaksi. Generoi kuvia kuvailemalla niitä tarkkaan” -kenttään vain muutaman sanan. En kuvaillut tarkkaan, kirjoitin vain: ”joki lumi puistonpenkit sininen taivas” ja tämän ensimmäisen kuvan ”tyypiksi” valitsin graafiikka. Myös valokuva ja taide on mahdollista valita.

Ja tsadam: minuutti, pari ja näytölle räpsähti tällainen.

Toisella kerralla laitoin samat sanat, mutta halusin valokuvia, en grafiikkaa. Nämä ovat vielä aika vaatimattomia. Mutta tekoäly!! Ei tarvitse lähteä ulos kameran kanssa!

Oli tehtävä myös yksi kuva Lapista. Generoitavia sanoja olivat tunturit, ruska, Lappi, sininen taivas.

Kuin filtterillä tehty kännykkäkuva, eikö? – Mutta paljon hienompiakin voi tehdä. Aion kyllä leikkiä tässä ohjelmalla vielä, opetella. Kokeilehan ja jos julkaiset jossain, laita linkki kommentteihin. Olisi mukava nähdä millaisia kokeiluja muilla. Ymmärtääkseni ohjelmaa voi käyttää, vaikkei olisi Adoben lisenssiä hankittuna.

Tämä videoklippi on ihan itse kuvattu kännykällä. Raatinsaaren ja Kuusisaaren välissä olevassa pienessä uomassa oli näitä. En tiedä niiden nimeä. Tietääkö joku muu?