Showing: 251 - 260 of 859 RESULTS
Joulu Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Joulukortteja …

Koko päivän koneella, kaikenlaista ajankohtaan liittyvää työstettävää riitti iltapäivän lopulle asti. Sitten oli pakko päästä ulos, ja lähdin etsiskelemään, josko superkuun jämiä vielä näkyisi. Sen olemassaolon kyllä tunsin aamuyöstä – kuuhulluus vaivasi, uni ei pysynyt …

Mutta kaupungilla ja hautuumaalla oli hienoa, kuu möllötti komeana. Melkein kolme tuntia kameran ja jalustan kanssa kuljeksin. Ajattelin kuvaillessa, että nyt tulee hienoja, dramaattisia otoksia ja monista juhlavaloista pitkäksi aikaa kuvamateriaalia – nyt kun latasin raakakuvat koneelle, en ole enää niin varma. No mutta nuo eivät olleet menossa mihinkään, ihan vaan omaksi ilokseni yritin.. katsotaan nyt jos niistä jotain.

Onnistuneita kuviakin olen todistettavasti ottanut: tänään tuli Ifolorilta joulukortit ja kalenterit 2018. Joulukortti on varmaan eka kertaa parempi kuin tilatessa uskoin. Mie olen ”aina” tehnyt joulukortit itse; viimeiset 30 vuotta valokuvista, sitä ennen Pehtoorin kanssa oikein askarreltiin kortteja, tai siis Pehtoori tekstasi ja minä räpelsin jotain. Eiku hienoja ne oli. Mutta eivät todellakaan tuollaisia uniikkeja pieniä käsityötaideteoksia kuten systerilläni on tapana tehdä.

Jos haluat jonkun (jouluisista) kuvistani omaksesi, vaikka joulukorttien tilausta varten, saat vitosella. Lähetä minulle sähköpostia (reija at satokangas.fi), niin lähetän sinulle printtikelpoisen version kuvasta. Viimevuotisessa joulukalenterissani oli muutamia tykättyjä kuvia. Tämän vuotisen kalenterin tai näitä blogissa olevia kuviakin voit tilata. Ifolorilta ehtii tilata vielä haluamansa kortit sunnuntaihin asti siten, että ne ehtivät sitten postiin, tosin I luokassa.

Oulu Valokuvaus

Taivaanrannan maalari

Että minulta loppuu aika aina kesken.

Koko päivän muka touhunnut jotain, ja mitä olen saanut aikaiseksi? No enpä juuri mitään. Muutaman kauniin kuvan taivaalta ja taivaanrannasta. Tai noh, kauniin? – Ylikontrastisia ovat. Mutta kun maisema vaati sitä, jotta kuvissa olisi se kauneus, joka ulkona oli.

Minun mielestäni lentosotaharjoitusten piti loppua jo viime viikolla, eikä ääniäkään ole öisin enää kuulunut, mutta monia kaaria ja suoria taivaalla oli.

Tänään oli tarkoitus tehdä joulukortti valmiiksi. Kerrankin ajoissa. Teen sen monesta osasta. Mutta onko kortti valmis? – Nope. Ihan alkutekijöissään vielä. Entäs kalenteri? – Nope!

Aamulla ennen korttipuuhaan ryhtymistä ja sähköposteja ja uutisia lukiessa muistin, että voisin tyrkyttää kuviani ja kuvauspalvelujani yhdelle tietylle taholle, ja sain pian vastauksen ja kehotuksen lähettää tarjous; rupesin värkkäämään sitä ja sitten päätin ottaa tarjouksen oheen pari uutta referenssikuvaa.

Ja ministudioni taas kasasin tai oikeastaan raivasin, tai yritin mahtua pieneen huoneeseen, jossa minulla softboxit, pöytä, tasot etc. on. Se on oikeasti tosi ahdas studioksi ja onnistuinpa siinä äheltäessäni sitten särkemään yhden Riedel-lasin. Ja siinä oli teestä ja Soda Stream-kuplavedestä tehtyä ”kuohuvaa”. Riedelit särkyvät ihan tuhannen pieneksi (sinne kaikkien studiokamojen joukkoon!) ja kupliva teekin on ikävää siivottavaa. Kalliiksi ja työlääksi tulee tarjousten tekeminen!

Korttipuuha oli tämän episodin jälkeen unohduksissa.

Niinpä alan tekemään sitä NYT.

Tämän kuvasin matkalla Nalskuun Möljän sillalta käsin. Haloilmiökin kuvasta paljastui, kun koneella raakaversiota säätelin. Mutta noita lenskarin jälkiä katsellessa mietin, että mitenhän koneiden lentäjillä noin niinku omasta mielestä meni tuo harkka? 😀

Ruoka ja viini Valokuvaus

Koekeittiössä taas japanilaista

Kaikkia sitä sattuu kohdalle. Sushi sparkling prosecco!

Taas on meneillään japanilaisen keittiön haltuunotto: ensi lauantain juhlia varten olen etsinyt reseptiikkaa ja tänään kokeiluun pääsi uusiakin juttuja. Ja päärynäsorbetin oheen, sen ”kastikkeeksi”, kokeilimme tuollaista. Juniori, Alkon varsinainen tuoteasiantuntija 🙂 oli tämmöisen valikoimista bongannut ja pyynnöstäni osti pullollisen maistettavaksi.

Astoria on proseccona tuttu, mutta eipä ole tullut ajateltua, että italialaiset kuohuvaa sushille pullottaisivat. Minusta pullo näyttää glögipullolta, systeri ajatteli sen sopivan rapujuhliin. Noh, ehkä tästä ei tule meille ykköshitti.

Bataatiipiirakka jälkkärinä oli hyvää… (vaati ehdottomaksi seurakseen kermavaahtoa ja/tai vaniljajätskiä.

Kakkua! – vaati Apsukin, ja tykkäsikin, mutta vielä parempi oli mummin laittama tonttuovi. Me kuiskuttelimme hyvin hiljaa sen lähellä ja vain varovasti Apsu sanoi pim-pom ja kop-kop, kun yritimme ovea avata. Ihana, että vihdoinkin perheessä on minulle kaveri tonttumaailmaan uppoamiseksi! 😀

Pitkän tovin Festassa ja sen ruokapöydän ääressä oltuamme harkitsimme, ainakin minä ja pikkuperhe, josko lähdettäisiin katselemaan LUMOn valoja, mutta suhteellisen sakea räntäsade sai luopumaan ajatuksesta.

Sateesta on ollut myös iloa; nyt on maa valkoinen, maailma valoisampi. Tosin jalkakäytävät edelleen aika liukkaat, mutta talvi on tuloillaan. Tulisi kunnolla.

 

Päärynäsorbetti sopisi muuten joulupöytäänkin oikein hyvin. Laitan sen ja muiden japanilaisen illallisen ohjeet sitten ensi viikonloppuna pakettina …

Jokaviikkoinen soppamme Ruoka ja viini Valokuvaus

Arkisoppa, juhlasoppa ja Tarte flambee

Kaksi Jokaviikkoista soppaa ja lopuksi vielä kerran Tarte flambee alias Flammkuche — siis reseptien rästipostauksia tänään!

Kun jokaviikkoisia soppia on pian tullut tehtyä vuosi, tein maanantaina koko sarjan nopeimman, sakean sopan. Melkein puolivalmiste tämä kyllä on.

Pikainen broileri-nuudelisoppa

Ainekset

2 rkl kookosöljyä
200 – 300 g maustamatonta broileria (fileistä leikkasin suikaleet)
5 kevätsipulin vartta 
1 valkosipulin kynsi
1 rkl Asian Green and Fresh-fondia
2 pss Mama-pikanuudeleita (makuna Chicken)
6 – 7 dl vettä

Tarjolle kevätsipulia ja punaista chilitahnaa

Kuumenna kookosöljy ja paista siinä broileria ja kevätsipulia (jätä osa kypsentämättä)
ja lopuksi murskattu valkosipulin kynsi.

Lisää joukkoon 1 rkl fondia ja nuudelipussimausteet,
mutta jätä chilipussi käyttämättä sekä 6 – 7 dl vettä.
Kun neste kiehuu, lisää joukkoon murskatut nuudelit ja anna kiehua muutama minuutti.

Nopea, kepeä, helppo ja ihan hyvä arkiruoka!

Viime viikon soppa oli sitten vähän enempi, parempi, siis itseasiassa juuri minun makuuni.

Tätä tein perjantaina, kun Pehtoori ja Juniori lähtivät kaupungille ”miehissä syömään” ja jäin yksikseni viettämään juhlailtaani. Kuvan Codorniu on lavaste, sillä me avasimme samppanjan ja  pojat ottivat vain lasilliset ennen kuin lähtivät ja minä nautin sitten lopun puolikkaan mm. tämän keiton kanssa.

Tämä voisi hyvinkin olla nimeltään Sinkkusoppa. Yhden hengen juhlakeitto. Toki tämä sopisi hyvin myös amuse-keitoksi, tarjottavaksi pienistä kupeista ennen isompaa ateriaa…

Sinkkusoppa

2 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
pieni punainen paprika

½ l vettä
1 pieni prk tomaattipyrettä
2 rkl hummerifondia (tai kalafondia)
ripaus sokeria
2 – 3 rkl Creme Bonjour -tuorejuustoa (mustapippuri, katkarapu, ruohosipuli)
2 dl kevyt ja paksu Ruokakermaa
(ehkä suolaa ja pippuria)

100 – 200 g katkarapuja

Kuullota öljyssä pilkottu punasipuli, valkosipulinkynnet ja paprika.
Lisää vesi, tomaattipyre, fondi ja sokeri.
Anna kiehua kohtuullisella lämmöllä 15 minuuttia.
Siivilöi liemi kattilaan ja heitä sipuli-paprika seos pois.
Lisää liemeen tuorejuusto, ruokakerma ja loput mausteet.
Anna hetken hiljalleen kiehua.

Tähän asti voit tehdä valmiiksi, ja laittaa vaikka puolet jääkaappiin (huomiseksi).
Lisää huoneenlämpöiset katkat mukaan ja annan hetken lämmetä, missään tapauksessa älä enää keitä.

Näin keitto on samettista, jollaisena Pehtoori siitä tykkää, mutta minä tykkään pienestä potkusta, ”kärjestä”, keitossa, joten siksi keiton pinnalle pari, kolme koriste- ja maustetäplää Sriracha-chilikastiketta. Se käy paremmin kuin tabasko tai punainen chilitahna. Oikein minun mieleiseni keitto on tämä.

 

Ja sitten vielä kerran se Tarte Flambeen ohje – vähän eri versio kuin aiemmin. Tätä tein tiistai-illaksi kolminkertaisen annoksen, siten että kaikille vieraille riitti pari, kolme palasta.

Tämähn ei Jokaviikkoiseen soppalistaan todellakaan kuulu, mutta tieasiassa tämä voisi olla hyvä side-ruoka kevyille kasvissokeitoille, ikäänkuin kuin se tavallisen ”rustiikkinen maalaisleipä” -jutun sijaan..

Tarte Flambee eli flammkuchen

Tarte flambee on alsacelainen ruoka, joka muistuttaa kovasti pizzaa. Ja sama ruoka kulkee Saksassa nimellä flammkuchen eli liekkipiirakka. Westfalenin rauhan (1648) jälkeen tarten ja kuchenin raja on ollut hyvin häilyväinen…

Taikina
2 dl haaleaa vettä
10 g hiivaa
½ dl öljyä
1½ tl suolaa
5 ½ dl vehnäjauhoja
Päälle
2 sipulia
3 rkl ranskankermaa
savukinkkua ja/tai pekonikuutioita (tiistaina oli molempia)
mustapippuria myllystä.

Sekoita veden joukkoon hiiva, öljy ja suola ja alusta joukkoon vehnäjauhot. Ota taikina leivinpöydälle ja alusta sitä siinä vielä noin 5 minuuttia. Peitä liinalla ja anna nousta. (Kunnollinen alustaminen on ymmärtääkseni ratkaiseva tekijä taikinan oikeanlaisen koostumuksen aikaansaamiseksi.)

Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Laita ne likoamaan maitoon tai (kuten versiossani oli Chez Jouni Törmäsen vinkin mukaan) tilkkaseen valkoviiniä. Myös myllystä mustapippuria ja vähän suolaa kannattaa laittaa mukaan.

Kuumenna uuni 275-asteiseksi.

Leikkaa taikina kahteen osaan, kaaviloi taikina ohueksi levyksi ja nosta leivinpaperille ja pellille. Levitä taikinalle ranskankerma, valutetut sipulit ja kinkku- ja/tai pekonisiivut tai kuutiot. Jauha päälle mustapippuria ja paista uunissa noin 10 – 12 minuuttia ja tarjoa heti.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. Soittivatpa Kalevasta ja kysyivät, saavatkos laittaa lehden FB-sivun otsikkokuvaksi yhden eilisistä otoksistani… Laitoin kuvan päivällä ”melkein vahingossa” Kalevan lukijakuviin, jonne tosi harvoin (nykyisin) mitään lähetän, ja olivatpas tykästyneet siihen.. Siellä se nyt on KLIKS. Oikein haastattelun” kera. Noh, ilmainen mainoshan tämä on, unohdin vaan mainita ”Muistikuvia”! ”Aikuisikä” kyllä hieman hymyilyttää, noh, voihan sen melkein kuuskymppisyyden noinkin todeta. 😀

Valokuvaus

Päivän kuvasatoa

Eihän tässä millään meinaa ehtiä blogin ääreen. Touhupäivä, ja iltakin, ja sitten vielä yhtäkkiä puhelimessa revontuli-appsi ilmoittaa, että tänään voisi olla vihreää kuvattavaa. Ja siinä samassa kotipihalle! Varttitunnin oli kauniita kaaria joka puolella, ja samaan aikaan kuu nousemassa idän taivaalta. Onneksi en lähtenyt ajelemaan mihinkään Nallikariin tms., sillä valoshow oli pian ohi.

Sitä paitsi Nalskussa kävin jo auringonlaskun aikaan tullessani asioilta; mm. kaikkea mukavaa tilpehööriä löysin Bauhausista. Poistolevyjä kuvausalustoiksi, kukkia, joulupalloja ja yhden pienen valonkin). Ja sitten kävin eka kertaa ikinä panttilainakonttorissa: joku kerta näin ohimennessäni sen ikkunassa chippendali-salaattiottimet, sellaiset aika pienet, mikä oli nimenomaan hyvä asia (tulette varmaan näkemään kuvissa), ja niiden hinta oli vain 39 euroa. No kun tänään olin sillä suunnalla muutenkin, niin päätinpäs käydä ostamassa ne. Hyvät olivat ja hinta vallan edullinen. Mutta siellä oli monta ihmistä töissä ja pari asiakastakin lisäkseni, ja minulle tuli sellainen kummallinen 60-luku tai ”yleisliittolainen” tunnelma mieleen. Merkillinen paikka, mikä ei estä, ettenkö voisi käydä toistekin tekemässä löytöjä.

Serkkuni kuvahaasteissa on tällä viikolla aiheena panoraama ja ”kuvapallo”. Ensin 12 kuvan panoraama kauniista, aurinkoisesta, aika lämpimästäkin marraskuun päivästä ja sitten vähän lisäsäätelyjä…

ja uimakopeista tuli linnunpönttöjä.

Mie niin kovasti näistä automaattimuokkauksista piittaa, mutta nyt on ajatusta joulukuvia varten, on ihan huippua kun on aikaa joulufiilistelyyn …

Valokuvaus

Käännä kamera itseesi! Auts!

Tehtävä 12. Kuvaa kaksi omakuvaa, joista ainakin toinen on kokovartalokuva ja tilassa.

Valokuvaaja tekee työtä omalla persoonallaan. Työn voima, herkkyys ja omaperäisyys ovat kiinni tekijän persoonallisuudesta. Koko kuvataiteen historian ajan taiteilijat ovat määritelleet itseään suhteessa omaan persoonaan ja yhteiskuntaan kuvaten välillä itseään. Myös valokuvaajalle on terveellistä kääntää kamera joskus itseensä ja kysyä: miten näen itseni, millaisena haluan itseni nähdä?

”On terveellistä kääntää kamera joskus itseensä” – Huoh! No enpä tiedä!! Mutta käännetty on! Selfietitä on viime päivinä otettu monen vuoden kiintiö etukäteen!

Onhan tämä ”vähän” lavastettu kuva: kello näkyy, tukkakin yritetty sukia järjestykseen, kamerat taustalla ja  tiettyjä kirjoja lähimpänä (toki ovat yleensäkin suunnilleen noin), ja kädessä toimittamani Oulun vuosisadat.  Epiteettejä siis riittää, ja kirja tai jotain muuta oli oltava kädessä, jotta kaukolaukaisin ei näy. 😉 Ehkä tämän voisi laittaa tuonne yrityksen sivustolle, jota sitäkin olisi nyt ryhdyttävä vähän kohentamaan, tekemään netti-portfolio ja hinnasto etc. Nyt kun tässä alkaa olla taas aikaa kaikenmoiselle ylimääräiselle puuhastelulle.

Ja kummasti olen jo joulujuttuja, kortteja lähinnä, miettinyt. Vähän mietin, jotta avaisinko jo studion joulukorttikuvauksia varten, mutten vielä tänä vuonna. Ehkä laitan jotain kortteja ja kalentereita myyntiin, katsellaan nyt. Tonttuoven olen jo ostanut. Ehkä minä hifistelen ruokakuvissa sen kanssa, tai ehkä joulukorteissa ja varmaan -kalenterissa. Katsotaan nyt.

Jokaviikkoinen soppamme Valokuvaus

Suppissoppaa ja kurpitsapiirakkaa pyhäksi

Tämänviikkoinen soppa on (oli jo maanantaina) suppiskeitto. Oikeastaan se on ”näyttökeitto”, sillä ostin perjantaina matkalla mökiltä Tornioon kuvausrekvisiittaa marjoja, parsakaalta ja rasiallisen suppilovahveroita. Pakasterasiakuviin niitä tarvitsin. Eikä mikään ollut kertakäyttörekvisiittaa, vaan hyvää popsittavaa.

En ole ikinä ennen tehnyt suppiksista soppaa, niitä on meillä ollut äärimmäisen harvoin, ja silloin kun on ollut, olen tehnyt kastiketta. Mutta nyt siis soppa. Mukaillen Valio-reseptiä keittelin tällaisella ohjeella.

Suppilovahverokeitto

1 rasia suppilovahveroita
1 sipulia
2 rkl voita
½ dl jauhoja
6 dl kasvislientä
½ pkt Creme Bonjour -tuorejuustoa (mustapippuria)
1 prk (3,3 dl) kuohukermaa

Huuhdo ja silppua sienet, ja hauduta niitä kattilassa miedolla lämmöllä niin kauan, ettei enää irtoa ylimääräistä nestettä.
Silppua sipuli ja lisää se sekä voi kattilaan. Sekoittele hetki, ja lisää jauhot. sekoita tasaiseksi ja sitten kasvislientä vähän kerrallaan, ettei suurus paakkuunnu.
Lisää joukkoon tuotejuusto ja lopuksi kerma. Anna kiehua miedolla lämmöllä vartin verran.

Tarjoile vaikkapa lohileipien kanssa.

Tuohan voisi olla vaikka pyhäinpäivän lounaskeitto tai alkuruokakeitto. Ja sitten jälkkäriksi kurpitsapiirakkaa.

Pumpkin pie eli kurpitsapiirakka

3 munaa
1½ dl fariinisokeria
1 prk (425 g) kurpitsasosetta
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 dl Valio Oivariini (juokseva) tai sulatettua voita

Kuorrutus
1 iso pkt (300 g) Philadelphia-tuorejuustoa
½ dl omenamehua
1 tl inkivääriä (tai Paleo-shotti *)
1½ dl tomusokeria

Vatkaa munat ja fariinisokeria vaahdoksi
Lisää joukkoon kurpitsasose.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kurpitsavaahtoon, lopuksi sula rasva.
Kaada taikina isoon (28 cm halk.) vuokaan.
Ja sitten uuniin (175 C) puoleksi tunniksi.

Jäädytä pohja kunnolla, tee kuorrut sekoittamalla aineet keskenään ja levitä tasaisesti pinnalle.

Yllä piirakan kuvan ilman halloween-käsittelyä, ja tässä sitten jotain sellaista koetin tavoitella.

Pariakin kuvahaastetta varten minäkin tälläiseen halloween-hömpötykseen taas lähdin.

Halloweenistä ja kekristä olen kirjoittanut useinkin, täällä Halloweenin lyhyt historia.

~~~~~~~~~~~~

* Hain sunnuntaina Ärrältä pari Ad Librikselta tilaamaani kirjapakettia, ja tiskillä oli Paleo-shotteja. Minähän en mistään kivikauden ruokavaliosta ja valmisshoteista paljon perusta, mutta ostinpa pikkuruisen pullollisen inkiväärishottia (kylmäpuristettua omenaa, inkivääriä ja sitruunaa), ja se korvasi kurpitsakakun kuorrutteeseen tavallisesti tulevan omppumehun ja raastetun inkiväärin oikein kätevästi. Aika tujua oli raakana, mutta hoiti hyvin hommansa leivonnassa.

Oulu Valokuvaus

Haloo Oulu!

Ei aina tarvitse lähteä tuntureiden tuolle puolen, että saisi komeita kuvia taivaankannesta. Tänään iltapäivällä äidin luota lähtiessä Caritaksen pihalla näkyi komea haloilmiö, – päätin ajaa merenrantaan, jottei rakennusten seinät ja ratapiha olisi edessä. Ja voilá! Olipas komea.

Muutenkin ihanan aurinkoinen ja valoisa päivä. Mutta enpä juuri ulkokuvia muita ottanut, omassa pikkustudiossa kylläkin. Ruokakuvia, ostinpa kauppareissulla taas pari uutta harmaata lautastakin. Ihan niin kuin minulla ei olisi astioita tarpeeksi. Viikonlopuksi on tulossa soppa- ja kurpitsaohjetta… ja viinisuosituksiakin.

Äsken olimme Vuoden luontokuva -tapahtumassa Tietomaassa. Ennen kuin kilpailun voittokuvat kaikista sarjoista esiteltiin, piti Jyrki Kallio-Koski lähes tunnin esityksen 40-vuotisesta kuvataipaleestaan ”Poromiehen matkassa”. Hänen esittämänsä kuvasarja Raittijärvi – Kaijukan kylästä kertoi poron ja poronhoidon vuodenkierrosta hienosti, koskettavasti, riipaisevasti, kauniisti ja paljon uutta tietoa tuoden.

Tämä oli nyt kolmas kerta tuossa tilaisuudessa, ja nyt kuten ennenkin olen ilolla kuunnellut tuomariston perusteluja palkituille kuville. En tiedä, onko siellä joku haamukirjoittaja vai mistä johtuu, että tekstit ovat liki runollisia, hauskoja, oivaltavia. Niin kuin monet palkituista kuvistakin.

Oulu Valokuvaus VAT

Kohti ammattitutkintoa…

Tuonne ei enää tarvitse mennä! Viimeinenkin simultaani on läpi, joten Tornioon ei ole enää mentävä kuvailemaan. Mutta ei ihan kaikki ole silti vieläkään kasassa.

Perjantaina taas kerran kuvaamani tehtävä 19 (lyijykynät – tiskiharjat – pakasterasiat) meni nyt kolmannella yrittämällä kerralla hyväksyttynä läpi. Ei tarvitse täydentää, eikä varsinkaan uusia.*  Siis ei enää Tornioon.

MUTTA minähän kerroin aiemmin, että minulla oli tämän viikonlopun näyttöön muutama tehtävä täydennettävänä/korjattavana ja kerroin myös, että yhden niistä neljästä sörssin viime metreillä.

Se oli siis jo hyväksytty, mutta korjattavana (se ikivanha Andy Warhol, Campbell and me –omakuva) se oli vieläkin. Kun en saanut sitä kuntoon (kuten itsekin tiesin!), on se nyt uusittava. Tai siis on otettava itsestä uusi omakuva (kohtaan 12). Toinen omakuva on mennyt läpi jo aikapäiviä sitten, joten nyt on enää puolikas kaikista 20 kohdasta vielä tehtävänä; tuo puolikas on vain YKSI kuva, ei sarjaa, ei selostuksia, ei printtejä, ihan vaan yksi onnistunut kuva itsestä (kuvana onnistunut, mutta ei sekään helppoa tule olemaan! 😉 ) Ihan reilu tuo päätös tuomaristolta oli; omasta mielestänikin siitä lähettämästäni kuvasta ei hyväksyttävää saanut.

Mutta kyllä on jo loppusuora!

Päivitin Näyttötutkinto-listani. Vuoden kuluessa, kuudessa eri näytössä olen käynyt (tästä alkoi), ja nyt tilanne on tämä!

Nuo alleviivatut, jo aiemmin hyväksytyt, olivat nyt täydennettävänä/hiottavana ja tulivat siis nekin lopullisesti hyväksytyiksi.

Melkoista takkuamista tämä on ollut, yrittämistä ja korjaamista. Harva on mennyt kerralla, mutta on sitten lopulta mennyt kuitenkin. Olen lähettänyt näyttöihin yhteensä liki parisataa kuvaa (jotkut kuvat, esim. Aapeli vintage -kuvat moneen kertaan korjattuna, sävyeroja tasoitettuna, taustaa putsattuna etc.) ja tilannut vaadittuja printtejä niistä ja ties mitä.

Yksi iso kompastuskivi minulle on ollut gamut! Minähän olen gamuteista täällä blogissanikin eräänkin kerran tupissut. Yritänpä nyt lyhyesti kertoa ja näyttää, mikä on gamut! (BTW: meillä koulussa opettiin tämä asia vasta ensimmäisen näytön jälkeen, jolloin minulla (Alessi-kuvissa sitrushedelmät ja Apsun Mari-paita) ja monella muulla kuvien uusimisvaatimukseen oli osasyynä juuri gamut.

Parempiakin esimerkkejä olisi (minulla kun tuntui kaikissa aiheissani olevan gamuttia: Limoncellon keltainen, puutarhan vihreä, Apsun limen ja kirkkaansiniset vaatteet, punaiset tomaatit, ruusut ja huulipunat, sitrushedelmät, Haaparannan kirkkaan keltaiset talot!!- minusta värit ovat ihania, niitä on ilo kuvata, mutta VAT-koulutus, tai oikeastaan ”näyttöpelko”, on vienyt värejä kuvistani. Enkä ole oppinut nopeasti niitä poistamaan vieläkään.

Tässä esimerkki (viimeisessä kuvassa kuvan liiallinen kavennus ihan vaan kuvan mahduttamiseksi riviin… )

Siis ensimmäisessä kuvassa sellaisena kun kuvan otin, ja muokkasin ”valmiiksi”. Sitten keskellä kuva, jossa on päällä gamut-varoitus (Photoshopissa view – Gamut-warning): jos kuvaan tulee tuollaisia harmaita kohtia, on kuvassa gamut.

Esim. tässä: kuvassa on gamut-varoitus (jonka päälle laittamiseen vaaditaan koulutusta!!! 😉 on päällä.

Harmaa on varoitus! Sille pitää tehdä jotain. Ks. eilinen postaus: kuvasta on poistettu gamut, ja juuri seKIN oli ratkaisevaa, että kuva meni juryltä läpi.

 

Gamutia EI siis saa olla. Sen poistamiseksi on monia keinoja. Hidas keino ei vie värejä, mutta siihen ei ainakaan monien kuvien kanssa näyttötutkinnon kuvankäsittelysessiossa ole – ainakaan minulla tumpelolla – aikaa. Joten siis pikakeino: photoshoppiin – mode – CMYK – RGB ja sitten tulos on kolmannen näköinen. Värit ja kuulaus ja kirkkaus ja kaikki on sammutettu. Ja sellainen menee läpi!!!

Miksi tämä gamut täytyy poistaa? Sitä on moni kysynyt (ja minä kysyn edelleen). Moni ammattilainen on tietämätön koko showsta. Mutta kun meiltä vaaditaan ammattilaisten tasoa ja taitoa, eli jos lähetän kuvia painoon (eikä vain mihinkään lehti- tai kuvakorttipainoon, vaan oikein kirjapainoon), niin gamutit on oltava pois, sanoo tuomaristo.

Jännä juttu, että olen ollut tekemässä useita kirjoja, myös värikuvallisia, kuvatoimittajanakin, enkä ennen näitä näyttöjä ollut gamutetista kuullutkaan. Miksikö en tiennyt? – Koska niiden poisto voidaan tarvittaessa tehdä kirjapainossa, ja niin yleensä tehdään. MUTTA: meidän jury vaatii gamutittomia kuvia. Minkä olen saanut katkerastikin ( 😉 ) tässä vuoden aikana kokea. Ja monestihan on käynyt niin, että hyväksytyksi on tullut mielestäni huonompia kuvia kuin ne alun alkaen olivat.

Nyt meni läpi tämä ensimmäinen, mutta edellisellä kerralla ei tuo toinen, joka minusta on paljon parempi… .

 

Ja kyllä, kyllä molemmista on gamutit jo poistettu, oli poistettu jo ennen jurylle menemistä. Vihreää, punaista ja turkoosia oli ihan liian kanssa. Ja molemmat kuvat ovat parempia alunperin ilman gamutin poistoa…

No mutta, aika hyvillä mielin olen tämän hetkiseen tilanteeseen. Homma jatkuu. Mutta ei enää Torniossa. Voin huomenna palauttaa koulun avaimen: minä en enää sitä tarvitse. 😉

 

Ai niin, kun nyt tämä valokuvaus-vuodatukseni on päällä, laitan tähän lainauksen FB:n Oulu tutuksi -ryhmästä:

Oulu tutuksi -ryhmän valokuvanäyttely alkaa huomenna 30.10. Rotuaarin lavan näytöllä. Kuvat ovat näytöllä sunnuntaihin 3.12. saakka. Näyttö on päällä 07 – 22 välisen ajan. Esityksessä on kaikkiaan viisi erilaista videota joista neljä on kolme minuuttista ja yksi kokonaisuus on kaksi minuuttinen. Tarkkoja esitysaikoja on vaikea antaa. Kukin video näkyy kerran tunnissa. – – esitykset kuitenkin niin että perjantaisin klo 16:00 alkaen kaikki videot näkyvät peräkkäin.

Minäkin lähetin taas kuvia tuonne ehdolle. Tällä kertaa edellisiä parempia, huolellisemmin valittuja. Josko siellä taas olisi joitakin esillä – – vilkaisehan ohi kulkiessasi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*Arvosteluasteikko menee näin:

hylätty = ei osoita minkäänlaista osaamista
uusittava = sarja osoittaa osaamista, mutta on tehtävä kokonaan uudestaan
täydennettävä = kuvia on muokattava, sarjasta valitaan 3 – 5 onnistunutta otosta, joita on tarpeen muokata, rajata, käsitellä, viimeistellä etc.
hyväksytty = 3 – 5 (repparista 5 – 8) kuvaa ovat sellaisenaan valmiita. Niille ei tarvitse tehdä mitään. ”Homma hanskassa.”