… minä en.
Suven sunnuntai, aamu ihanan aurinkoinen. Pihalla ja puutarhassa tekemistä, sisällä siistimistä, järjestelyä ja touhuamista. Ei ruoanlaittoa, eikä virtuaali-viininmaistiaisen raportointia (teen sen huomenna), mutta lähdin pyöräillen kohti Pikisaarta hyvissä ajoin. Nallikarin kautta. .. Olin siellä tovin. Auringosta, hiljaisuudesta, tyvenestä, kesästä kuitenkin, nauttien.
Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.
Ja tietysti – pitkästä aikaa – piipahdin Ilokivillä. Olin jo kymmenen jälkeen ilokivillä ja Nallikarissa kuvailemassa. Eihän se mikään lämmin ollut, mutta kesältä näytti.
Olisin voinut jäädä sinne istuksimaan, miettimään…
Mutta oli jatkettava.
Puolelta päivin oli tarkoitus aloittaa paistinkääntäjien kapitulin workshoppi, ja aloitettiinkin. Ja oikeasti tehtiin hommia monta tuntia. Työpäivän verran. Ja kun on paistinkääntäjistä kyse, on ruokatunnilla merkityksensä. Arkkitehtikillan talolla on pihapiirissä tulipaikka, ja siinä paisteltiin nyhtöpossua hampurilaisiin…
Minustahan ei paljon selfieitä näillä sivuilla yleensä näy, mutta tässä nyt tulee! 😉
Ja koskapa tämmöinen workshop tehdään yhteistyössä ravintoloitsijoiden kanssa, oli meillä jälkkäriksi vallan erinomainen mutakakku, jonka totta puhuen ajattelin ensin jättää väliin, ihan viime metreillä vasta kävin palaseni hakemassa. Onneksi kävin!!
Tätä kirjoittaessani maistelen Gewurtztramineria Alto-Adigesta… hmmm. Huomenna viiniarvioita ja juhannusviinisuosituksia. Huomiseen, ystävät!
Pidä viinipruuvis, ajattelin kun metsästin Mezzacoronaa Iistä, Kemistä ja Keminmaasta! Ja saamatta jäi. Punaviini maistui hyvältä, ei niin tanniiniselta kuin yleensä. Vieraillekkin maistui, eikä juhannukseksi jäänyt montakaan pulloa, eli varastoja on täydennettävä. Hinta-laatu suhde on kohdillaan näin eläkeläisillekkin.
Marja, onpa harmi ettet selvästikin uutterasta etsinnästä huolimatta Mezzacoronaa löytänyt. Osta joskus kun sattuu kohdalle. Ja hyvä kun sentään löytyi juhannusviiniksi passeli punkku. 😉