Ruoka ja viini

Oikeastaan olen sitä mieltä, että lämmintä saisi olla kaksi kertaa näin paljon kuin nyt on (+14 C) . Pyöräilimme aika vastikään kotiin Koivurannan kahvilasta, jossa tapasimme ystävät… Matka kotiin [vastaan pohjatuulta luonnollisesti] oli hyytävä. Mutta Koivurannassa oli  iltapäivällä niin lämmintä, että cava sopi tilanteeseen ihan erinomaisen hyvin. Ei tarvinnut kovastikaan uskotella, jotta kesähän se.

Kuulumiset oli hyvä vaihtaa, ajantasaistaa, suunnitella tulevaakin.

Koivurantaan menoa edelsi brunssi. Ennen puolta päivää lähdimme Pehtoorin kanssa [olihan mukava, että lähti ja oli mukana] torille, keräsimme pyörän koriin ja tarakalle kasseja: rieskaa, perunoita, mansikoita, tilliä, kurkkua, lohta, sipulia, herneitä ja kuohuvankin vielä haimme. Perustin Caritakseen ”pop-up -ravintolan”. Kun äiti kerran ei lähde mihinkään ulos syömään, me menimme sinne. Kesälounaan nautimme kolmisin.

Kovin perinteinen suomalainen lounas oli tuo, mutta eilen illalla meillä kotona nuorenparin kanssa oli pöydässä muutamia uusia juttuja, jotka jäivät kyllä mieleen. Pääruokana oli grillivartaita Viskaalin ulkofileestä, lisäksi risottoa ja pariakin salaattia. Jälkkäriksi ”frozen yoghurt”.

Tomaatti-sipuli-salaatti on tietysti klassikko, ja muistanpa kun niitä alkoi suomalaisissa ravintoloissa (Oulun Steak Housessa ja Saariselän Laanihovissa nimenomaisesti) 1970-luvulla olla, tilasimme isäni kanssa erillisen annoksen tuota herkkua, syötiin puokkiin ja se oli hyvää! Niin eilenkin: pihvitomaatteeja ja makeaa sipulia, oliiviöljyä, mustapippuria, ripaus sokeria. Jos ainekset ovat kohdillaan, niin paljon parempaa grillatun lihan lisuketta en tiedä.

Tosin myös tämä oli hyvää, erinomaista. Tämäkin ohje oli uudesta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä (vain vähän muutin = lisäsin hunajaa…)

Halloumi-vadelmasalaatti

paketti Halloumi-juustoa [vuohenjuustosta tehty erityishyvää]
salaattipeti friseesalaatista tms.

Halloumi grillataan tavallisesti (noin minuutti puoleltaan) ja viipaleet asetellaan salaatin päälle.

Olennaista on vinegretti:

1½ dl vadelmia
2 tl punaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
½ tl suolaa
1/4 tl pippuria myllystä

Sekoita aineet keskenään sauvasekoittimella. Kaada salaatin päälle.

Kovin oli makoisaa. Ja sitten sen lihan marinadi? Minulla oli kilo erinomaista naudan ulkofilettä palasina, ja tarkoituksena tehdä siitä vartaita, jotain uutta makua halusin, ei mitään normi-santa-maria-settiä… Siispä avun saamiseksi kohti keittokirjahyllyä. Ja ”Björk – Huippukokin kotiruokaa” sattui suunnilleen ensimmäisenä käteen. Ei siellä mitään naudanlihan marinadia ollut, mutta sieltä lähti perusidea marinadille, joka takasi lihalle makua, mureutta ja makeutta.

Marinadi naudanlihavartaille

1 sipuli palasina
3 valkosipulin kynttä silputtuna
2 sentin pala inkivääriä viipaleina
4 rkl cane (tms. muuta tummaaa) sokeria
4 rkl soijaa
1 dl (valko)viiniä tai (½ dl valkoviinietikkaa)
1 punainen chili
2 rkl osterikastiketta

Silppua sipuli, valkosipuli, inkivääri, chili (poista kalvot ja siemenet) ja sekoita kaikki aineet keskenään. Laita liha marinadiin muutamaksi tunniksi. Yön yli olisi hyväksi.

Lihan pintaan tuli hyvä makeus, ja kaikkinensa tuo oli onnistunut suoritus. Vaikkei ilmaston lämpeneminen välttämättä nyt ole aktualisoitunut, niin voi edes ruokakalenterissa noudattaa kesää, eikö?

Eilen oli ”Kamalin mökkituliainen” -keskustelu Ilta-Sanomissa. Minua hieman hämmästyttää siinä muutama asia [hyvä on: lehdissä on toki paljon muitakin asioita, jotka hämmästyttävät ja vaatisivat kommentointia, mutta perinteisestihän Tuulestatemmattua-jutut ovat enemmän tai vähemmän sellaista ilimanaikusta höpinää, joten pysynpä nyt aloittamallani linjalla ja kommentoin tällaista pikkujuttua].

Ensinnäkin ihmettelin, kuinka paljon ihmiset edelleen käyvät ja jäävät oleilemaan mökeillä ”ex tempore” tyyliin: ”työkaveri tuli vaimonsa kanssa pitkäksi viikonlopuksi syötettäväksi” tai ”sukulaiset kakaralaumoineen tulivat ja viettivät viikon”. Kyllä minä ajattelen, että jos menen jonkun mökille, minut on sinne kutsuttu. Ja meidän mökillä toki on käynyt ystäviä ja sukulaisia, mutta kukaan ei ole ilmestynyt ”viikoksi passattavaksi”. Toki mökille voi ”tupsahtaa” yllättäenkin, mutta viikoksi vieraana mökkeilemään ei meidän mielestä mennä, eikä tulla ihan noin vain.

Ja sitten se tuliaisasia. Ilta-Sanomien keskustelupalstan lukuisissa kommenttipuheenvuoroissa minua hämmästytti ehkä eniten se, että joku toivoi saavansa tuliaiseksi lahjakortin lähimarkettiin/kauppaan. Huh! Ja sitten toinen asia, jollaista en osannut ikinä ajatella, en toivoa tuliaiseksi, enkä koskaan ole ajatellut vieväni, mutta joka tuntui olevan yleinen ja tykättykin tuliainen: ei, ei kahvipaketti, vaan ”säkillinen vessapaperia”. Mikä ettei! Vessapaperia tarvitaan mökilläkin. Hyttysmyrkyt ja saippuat tuntuivat jakavan mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Me olemme sanoneet mökkivieraille, että tuokaa mukananne omat lakanat ja pyyhkeet. Ja he ovat tuoneet (ja tietysti myös vieneet mennessään :)) . Se on minusta jo hyvä tuliainen. Sitä paitsi meillä mökki(yö)vieraat ovat siivonneet lähtiessään; pikku/vierasmökin imuroivat ja tyhjentelevät roskikset, tunnollisimmat tuulettelevat petivaatteetkin. Se on minusta hyvä ”tuliainen”.

Ilolla on otettu vastaan tuodut viinipullot, suklaarasiat, kirjat, kynttilät tai hillopurkit. Ja sama koskee kotiinkin kutsuttujen vieraiden tuliaisia. Ja juuri jotain tuollaista mekin yleensä viemme. Kaupungissa kukkakimput tietysti ovat aina takuuvarma hyvä vieminen/saaminen.

On toki saatu joskus jotain muutakin, enkä kyllä muista, että mistään olisin ajatellut ”että suoraan kirppikselle” kuten tuossa IS:n jutussa joku saamistaan tuliaisista totesi.

Sitten on kerrottava yksi tuliaisratkaisu, jonka keksin ihan itse ja joka sai kiitosta vierailtakin. 🙂 Kun meidän Myötätuuli oli ihan uusi, me kutsuimme kalaasiystävämme (siis ne kuusi pariskuntaa, jotka käyvät meillä joka kesä kalaaseissa syömässä ja juomassa hyvin yhden pitkän illallisen) mökille. Viisi parinkuntaa kuudesta pääsivät viettämään syksyisen viikonlopun mökillemme (osa yöpyi sisareni mökillä). Ystävät kyselivät hyvissä ajoin, mitä he tuovat tullessaan? – No ne petivaatteet ja pyyhkeet, ja ihana kun tulette. Ja tuokaa viiniä, sitähän kuluu tuollaisella porukalla parina iltana syödessä. Ehkä omat saunajuomanne puron koriin voitte tuoda?

Ja sitten keksin!

– Tuokaa jokainen vieras yksi pullo viiniä, johon liittyy tarina. Ihan sama, onko viini sopiva pororuoalle tai maistuuko se hillajälkkärin kanssa, ihan sama, onko se kallis tai halpa, hieno tai uutuus, tärkeää on, että se on tuojalle jollakin lailla merkityksellinen viini ja että siihen liittyy tarina.

Sitten teimme niin, että me Pehtoorin kanssa tilasimme Saariselän Alkoon ne viinit, jotka noina kahtena iltana (paljolti yhteisesti koko porukalla) valmistetulle ja nautitulle aterialle sopivat. Siis ystävien tuomia viinejä EI nautittu tuona viikonloppuna.

Lauantaina kun olimme päivän patikoineet Iisakkipäällä, sen jälkeen saunoneet, Myötätuuleen pitkä pöytä katettu ja pääruoka syöty, oli tuliaisviinien tarinoiden aika: vuorotellen jokainen kertoi, miksi juuri sen viinin toi, mikä tarina siihen liittyi, miksi viini oli jäänyt mieleen. Kuulimme tarinan Lacrima Cristi -viinistä, Sangre de Toro mahtui joukkoon, itävaltainen (huom.pikku pullo) Trockenbeerenausleseä ja monta muuta viiniä oli esillä. Kymmeneen viinitarinaan liittyi muistoja, kyyneleitä, naurua, romantiikkaa, matkoja, ostamisen tuskaa.  Näin tuliaisviineistä tuli hieno ohjelmanumero.

Eikä siinä vielä kaikki: ystävien tuomat viinit jäivät meidän ”viinikellariin” mökille. Nautimme ne myöhemmin yksi kerrallaan muutaman vuoden aikana muistellen ystävien tarinoita niistä, palasimme vielä iltaan, jolloin nuo viinit olimme tuliaisiksi saaneet. Yritimme aina jonkun noista viineistä avatessamme muistaa lähettää tekstarin viinintuoneelle ystävälle. Tuliaisesta oli pitkään iloa.

Olisinpa ottanut kuvan ”ennen”, – joka tapauksessa tässä on ”jälkeen”.

Tuossa pienessä kopperossa ja lenkillä on pilvinen kesäpäivä kulunut. Mapit on vielä läpikäymättä,. .. mutta säästän teidät yksityiskohdilta ja kerron sapuskasta.

Luin viime viikolla kampaajalla pitkästä aikaa Glorian Ruoka- ja viinilehteä, joka joskus on tullutkin minulle, mutta ei enää pariin vuoteen. Joka tapauksessa 4/2015 -numerossa oli mm. sitruunakakku, jonka aion piakkoin kokeilla, mutta kaikkinensa lehti jätti jäljen niin, että ostin viikonloppuna uusimman (siis 5/2015).

Ja koskapa jääkaapissa oli oikein hyviä, pieniä kesäkurpitsoja, metsäsieniä meillä todellakin vielä riittää pakkasessa ja kananmunia oli liiankin kanssa, jo hiipumassa kohti viimeistä käyttöpäivää, päätin että tänään meillä on grillattuja kesäkurpitsoja, metsäsienimuhennosta ja ”Helppoa gribiche-kastiketta”.

Sienimuhennoksen tein ihan tavalliseen tapaan… mutta gribiche? Nevö hööd. En minä ainakaan…. Remouladen sukulainen?

Vähän soveltelin… ja hyväähän siitä tuli.

Gricbiche-kastike 

4 kovaksi keitettyä munaa
1 dl oliiviöljyä
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl kapriksia (alkuper.ohjeessa oli kolme!)
1 makea sipuli
mustapippuria
1 (Myrttisen) suolakurkku
ohjeessa oli suolaa, mutta jätin pois
puolikas ruukkupersilja silppuna

Sekoita öljy, sinappi, etikka, sokeri, suola ja pippuri kulhossa. Sekoita joukkoon kuoritut ja pilkotut munat. Lisää lopuksi pieneksi silputut kaprikset, suolakurkut ja persilja. Sekoita ja anna makujen tasaantua ainakin puolisen tuntia.

Ei järin kaksisen tai herkullisen näköistä, mutta tämä uusi tuttavuus testataan toistekin. Ja kun surffailin, sitä suositeltiin myös esim. parsalle. Minä mieluummin ehkä testaan vaikka uusien perunoiden kanssa. Ja sitten se oli hyvää grillattujen kesäkurpitsojen kanssa. Niiden valmistamiseen lehdessä ohjeistettiin näin:

 Grillatut kesäkurpitsat

2 isoa tai 4 pientä kesäkurpitsaa
1 rkl oliiviöljyä
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Grillaa leikkuupintoja ensin kaksi minuuttia, käännä sitten paloja 90 astetta, niin saat pintaan ristikon. Grillaa myös kuperalle puolelle ristikko.
Sivele kurpitsat oliiviöljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Nälkä siirtyi taas toviksi.

Kaupunkijuhannus lopetti työnteon, ja kun heti jo juhannussunnuntaina lähdimme pohjoiseen, mökille vajaan viikon työleiri- ja patikkalomalle, irtosivat ajatukset yliopistomaailmasta aika totaalisesti ja siihen päälle vielä neljän päivän Pohjois-Norjan ja Suomen länsirajan kierros, niin koti ja kotityötkin jäivät unholaan. Paitsi että: olen nyt näiden kahden töistäpoissaoloviikon öinä nähnyt unia duuneista. Joka ikinen yö olen unissani tehnyt töitä: joko painajaismaisia hetkiä tai ihan tavallisia duunipäiviä olen unissani vietellyt. Tiukassa tuntuu olevan irtaantuminen …

Tänään aamulla sai herätä kesäaamuun. Kaunis, kirkas melko lämminkin kesäaamu. Oivallinen päivä puutarhalle, pyykille, postille, paluulle…

Juniori on ollut talonvahtina ja nurmenleikkaajana ja tarpeen vaatiessa kukkien kastelijanikin, ja tähänastisesti paras suoritus: vain yksi japaninkelloruukku on poissa pelistä.

Yrttimaan kitkeminen, kesäkukkien siistiminen ja männynsiitepölyn paksujen kerrosten luutuaminen veivät minulta jonkun tunnin, Pehtoorin osalla oli sitten enemmän piha- ja puutarhapuuhia.

Kävin kaupassakin ja tuntui, että vihdoinkin alkaa olla aika kesäkokkailuille. Ostin vihanneksia, salaattiaineksia, fetaa, prosciuttoa, vesimelonin, pähkinöitä, raejuustoa, maissia, rahkaa, hedelmiä, viilejä… kaikkia ihania kesäruokajuttuja. Grillailtiin ja jälkkkäriksi tehtiin jotain ihan uutta.

Grillattua ananasta ja luumuja

1 ananas
4 luumua
Cane-sokeria
(Sailor Jerry -rommia)
kinuskikastiketta
vaniljajätskiä

Leikkaa ananas poralla (ks. täältä) renkaiksi (tai leikkaa lohkoja ja poista sitten kuiva keskiosa).
Poista luumuista kivi.
Valele hedelmät Sailor Jerry -rommilla ja anna makuuntua tovi (pääruoan aika).
(Rommi ei tietenkään ole välttämätön, mutta jos sitä sattuu olemaan sen viimekesäisen mansikkajälkkärin seurauksena, niin tähänkin sitä voi käyttää.)
Ripottele pinnalle sokeri ja grillaa niin, että hedelmät lämpiävät ja että sokeri vähän paahtuu.

Tarjolle tuotaessa tuo pöytään myös kinuskikastiketta ja vaniljajätskia.

Hyvää oli.

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä voitiin syödä ulkona. Tahvoa, joka on jo reilun kuukauden vanha ja jo liki nelikiloinen, ei vielä meidän ruokahommat paljon kiinnostaneet.  😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja kauan odotettu arvonta!

Arvauskisan kohteena oli Saariselän (Laanilan) Hangasojan veden lämpötila juhannuksen jälkeisenä maanantaina  22.6. illansuussa.

Viiden lähimmäs arvanneen kesken arvon yhden LappItalia-keittokirjani, josta on painos loppunut jo vuosia sitten, mutta jollainen eilen täältä mökin kaapista vielä löytyi. Kirjoita arvauksesi kommenttilaatikkoon, – kunhan tältä reissulta kotiudumme, järjestän arvonnan. Siis paljonko Hangasojan veden lämpötila tänään illansuussa?

Arvauksensa kirjasi kommenttilaatikkoon 16 osallistujaa: ihan uusiakin kommentoijia/lukijoita blogissani. Kiitokset Pirkko, Koivu, Satu, Ritva, Raija, Anneli, Kukka, Siili82, Arto, Sini, Jolana, Tiina, Hanne, Tiina U-H, Mannu ja Mirja osallistumisesta.

Veden lämpötila oli 10,5 astetta.  Siis varsin vilpoista, mutta erinomaisen virkistävää.

Viisi lähimmäs arvannutta olivat Anneli (9), Jolana (10), Koivu (10), Satu (11,1) ja Tiina 8,8.

Tänään nuorenparin (ja Tahvon tietysti) ollessa syömässä järjestimme arpajaiset, ja voittaja on:

Onneksi olkoon, Anneli! Lähetätkö minulle (reija at satokangas.fi) osoitteesi, niin pistän sinulle kirjan postiin. 😉

Tämän pikkuarvonnan lisäksi on tietysti tuloss ”Suuri Kesäkuva Kilpailu”, joka on järjestyksessään jo neljäs (ks. esim. viimekesäinen täältä). Olen suunnitellut reittiäkin jo valmiiksi. Ehkä jo ensi viikolla lähden yksinäiselle roadtripilleni, ehkä vasta elokuun alussa. Mutta tulette kyllä huomaamaan kun sen aika on – pysykäänhän linjoilla.

Virtuaaliviinipruuvi kakkosessa oli kaksi italaista, kohtuuhintaista viiniä, joista Passimo on tämän kevään tulokkaita Alkon hyllyillä ja Mezzacorona on ollut siellä kauan.

Mezzacorona on 100 prosenttinen gewurztraminer-rypäleestä tehty viini. Rypäle on yleensä (Saksassa ja Ranskan Alsacessa tuotettuna) aika mausteinen, liki parfyyminen, – hyvässä ja pahassa, mutta tässä viinissä rypäleen ominaispiirre ei ole kovin voimakas. Tosin erottuu italialaisista Trebbiano tai Pinot Grigio -viineistä täyteläisyydellään. Ja minusta tämä sopii erinomaisen hyvin aasialaisen ruoan kanssa. Kiinalaiset hapanimelät wokit tai thaimaalaiset nuudelikeitot pitävät tästä viinistä. Minun mielestäni ainakin. Poikkeuksellisen hapottomalta tuo viini kyllä eilen maistellessa tuntui. Vähän lässähtänyt?

Entäs sitten Passimo? Yhdeksän euron viiniksi se on kyllä hyvä. Me molemmat löysimme tuoksusta kirsikkaa, itse asiassa kirsikan kivien tuoksua ;)!, ja muutenkin se tuoksu eteläiseltä Italialta, lämpimältä, maanläheiseltä. Maussa on lämpöä ja makeutta, ei kuitenkaan niin paljon (ei liikaa) niin kuin joissakin apassimento-menetelmällä tehdyissä viineissä on. Sopii kesän buffet-pöytiin, grillin äärelle ja vaikka pizzaviiniksi. Ei suuria tunteita, mutta kelpo viini.

Juhannusjuhliin tai muutoin vain kesän juhlaviin ruokahetkiin tässä vielä pari muutakin vinkkiä. Ainakin Oulun Stockan Alkossa oli toista punaista apulialaista viiniä, josta olen ennenkin maininnut: Wanted Zin.  Toinen tilausvalikoiman tuote, jota kuitenkin oli sitäkin hyllyssä, on prosecco Perlage Sgàjo. Ja tilausvalikoimaa on kyllä helppo ja hyvä käyttääkin, jollei omassa Alkossa satu mieluisia olemaan.

Tälle päivälle monta erinomaista asiaa. Ei isoja mutta ilahduttavia, elämänlaatua nostavia juttuja. Pieniä iloja, joista kannattaa nauttia, muistaa, ja tehdä ne näkyviksi.

– En mennyt tänään töihin. Lintsasin. Ihan tuosta vaan: en mennyt töihin. Enkä tehnyt mitään töihin liittyvää kotonakaan. Tuosta vaan. Enkä edes selittele asiaa itselleni enkä kenellekään. Lintsasin ja sillä hyvä. 😉

– Muistin, kuinka touko-kesäkuu 1991 olivat ihan yhtä kylmiä kuin tämäkin kesänalku on ollut. Silloin meillä oli vauva, Pehtoori oli töissä 12 t/7 (lakko, jolloin päällikkötaso joutui tekemään lakkoilevienkin duunit/vuoroja). Vauvan ja puolitoistavuotiaan kanssa mietin, että haluaisin lämpöä, vähempää pukemista, enempi ulkoilua, aiottua yhdessäoloa, unta, —

Ja tänään hoksasin Stockalle mennessä, että siellä ihan ensimmäisenä suuntaan lastenvaateosastolle: Tahvolle alesta pöksyt ja body. Ja samalla kauppareissulla etsin itselleni Converseja. Vaaleanpunaisia.

Ei löytynyt, ja mustathan minulla jo onkin, ja Tahvollakin on omansa. Ostin ne  – silloin vielä syntymättömälle – jo maaliskuun Helsingin reissulla… Mutta tänään, koskapa minulla jo on mustat, niin eihän se haitannut, vaikka pinkit jäi ostamatta. Ja sitä paitsi pinkin T-paidan löysin ja sen ostin 😉

– Ja tänään löysin itselleni myös hupparin, – mökkielämää varten. Ja monia pieniä herkkuja huomista ja juhannusta varten.

– Tytär viesteili ilouutisia töihinsä liittyen.Onnea, lapsi!

– Alkukesän vihreä on liki päällekäyvä. Tämä valo ja vihreys ovat niin hienoja juttuja!

– Kaksi viikkoa vanha krysanteemi jaksaa olla reipas!

– Äidin luo mennessä, Caritaksen pihassa, unikkoja!! Ihania, punaisia, kauniisti (kylmässä) auringonvalossa kukkivia unikkoja.

– Söimme kaksin karitsan kyljyksiä ja maistoimme viikonlopun viinipruuvin Passimon.

– Lopultakin on tullut liikuttua aika lailla.

– Perjantai tuntuu lerppuilusta huolimatta perjantaille. (enkä sano että tuntuisipa kesältäkin… En nyt urputa säästä kun kerran aika lailla muutoin kaikki hyvin.)