Ruoka ja viini – Sivu 65 – Tuulestatemmattua

Uusia juttuja juhlapöydässä

Nyt on sellainen harvinainen tilaisuus, että minä olen kertakaikkiaan kyllästynyt kokkaamaan. Tai ainakin kokkaamaan monta monituista tuntia päivässä jotain enemmän tai vähemmän juhlaruokaa. Jo pari päivää ennen joulua se alkoi, ja leipien ja laatikoiden tekoa en siihen edes laske, mutta toscakakut ja Tuomaksen päivän brunssit jo kuuluvat siihen kyllä.

Ja sitten jo aatonaattona kun tyär oli kotona, kolme joulun pyhää, vielä välipäivinäkin noista edellisistä tavallista hienompia rääppiä eikä mitään mikrolämmityksiä tai ”sotke-kaikki-mahdollinen-lasagne-levyjen- väliin-ja-kehu-hyväksi -pöperöitä. Sitten ystäville juhlaillallinen ja pikkuperheen vielä uudenvuoden aattona. Ihan vaatimattomuuttani voin sanoa, että meillä on syöty pari viikkoa ihan hyvin, ja lähes kaikkina päivinä päivinä erilaista ja alusta asti itse tehtynä, eturuokineen ja jälkkäreinee ainakin pyhinä. Niinpä eilen ja tänään jotain tosi simppeliä: tee salaatti ja paista broilerfileet tai silppua kaikki kasvispussien pohjilta, ryöppää ja paista oliiviöljyssä, sekoita joukkoon smetanan jämät ja raastetut juustonkannikat.

Mutta muutama uusi ruoka joka oli joulun tienoolla meillä, vaativat tulla mainituksi. Ensinnäkin lehtikaalisipsit. Joo, tiedetään, että tämä voimaruoka/superfood on trendiherkku parin vuoden takaa, jolloin minäkin ystävien luona Helsingissä niitä eka kertaa maistoin, mutta enpä ole kertaakaan aiemmin itse tehnyt, vaikka jo parina kesänä on komeat lehtikaalipuskat omassa yrttipenkissä kasvaneet. Ja näistä tykkäsivät kyllä kotiväki ja ystävät! Enkä nyt tiedä onko nopeampaa ja helpompaa pikkuherkkua. No mikro popcornit? – Eipä niitä ole kyllä meillä ainakaan kymmenen vuoteen tehty. Mutta näitä tehdään vielä monesti.

Lehtikaalisipsit

Huuhtele lehtikaalin lehdet ja poista lehdistä puiseva varsiosa. Leikkaa lehdet suupaloiksi.
Levitä lehtikaalit pellille leivinpaperin päälle. Kaada päälle öljy ja sekoittele niin, että öljy leviää tasaisesti kaikkialle. …
Kypsennä 150-asteisen uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia. Varo polttamasta sipsejä.

Jouluaaton pöytään minulle oli systeri esittänyt toiveen ”Tee joku hieno jälkkäri”. No niinhän sitten piti kehitellä ”hillaa kolmella tavalla”. Tehän tiedätte että ravintoloissa ruokien nimet ja se pipirtely miten annoksen kootaan vaikuttavat myös makuun: siksi Hillaa kolmella tavalla. Ja vielä hillaparfait! Kuva (ylikontrastinen kylläkin) on tuolla.

Kaikki oheistarpeisto oli tarpeen tämän simppelin herkun saamiseksi tasolle ”hieno”. Ananaskirsikan alla on ”sipaisu” suklaamönjää. Se on uusi löytö ja siis suoraan purkista. Suklaata kondensoidusta maidosta. Ihan täyttä kaloria koko purkki. Mutta aika hyvää, sopisi varmasti täytekakun väliin tai vaikka muffinsien täytteeksi tai jos teki sellaisia suklaa-croissanteja kuin ulkomailla on aamiaispöydissä, joita meidän Juniori syö yleensä ihan turhan paljon.

Hillaparfait

5 annosta

3 munankeltuaista
2 rkl sokeria
2 ½ dl kuohukermaa
150 g lakkahilloa
5 cl lakkalikööriä

Sekoita keltuaiset ja sokeri kulhossa. Pane kulho vesihauteeseen ja lämmitä. Vatkaa taikinaa kunnes lämpötila kohoaa 50 asteeseen. Kun taikina alkaa saostua, ota kulho pois vesihauteesta, mutta jatka vatkaamista. Vatkaa, kunnes taikina on hieman jäähtynyt ja sen koostumus on hieno ja tasainen.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää varovasti munataikinan joukkoon lakkahillo, likööri ja vatkattu kerma. Täytä annosvuoat taikinalla ja pane pakkaseen. Käytä vuokia ennen tarjoilua lämpimässä vedessä, silloin parfait irtoaa helpoiten. Koristele hedelmillä ja marjoilla.

Parfaitin alle ”peiliksi” keittelin Lapin jängän kastikkeesta ohuen kiisselin. Ja sitten päälle tuoreita pakastemarjoja. Kolmen hillan…

Hillan makuun kun oli päästy, niin sitä oli myös uudenvuoden aaton jälkkärissä. Älkääkö nyt vaan kysykö, mitä noissa on! Kermaa, rahkaa, piparimuruja, paahdettuja manterilastuja, (niitä oli myös tuossa parfaitissa ja että ne on hyviä!) ja … vaniljasokeria ja — ei voi muistaa.

Sitten on vielä mainittava yhdestä joulupöydän jutusta. Liina! Minullahan tahtoo olla aika usein liinakriisi meidän ison ruokapöydän, tai tarkemmin ottaen useammankin ruokapöydän kanssa. Mutta nyt on viinikerhon synttärit ja jouluntienoo nautittu uudesta liinasta ihan ilman kriisin häivääkään.

Valkoinen, tekstillä (joululaulun sanat in english) ja oksakuviolla keskellä. Ja se on kerniä! Luulisi, ettei tällainen kattamisfriikki jouluna mitään keinokankaita pöytäänsä laita, mutta kyllä vaan laittoi, ja oli ihan erinomaisen tyytyväinen ostokseen, jonka jollain Jäälin reissulla tein. Siellä (melkein Kiimingin keskustassa) on Whitehouse. Kiimingin Valkoisesta talosta olen kertonut ennenkin ja siellä näitä ihania ranskalaisia (?) kankaita on. Koko pitkän pöydän liina maksoi 78 euroa. Ja on kätevä. Edes Apsu ei tarvitse muovitablettia juhlapöydässä, eikä viininmaisteluillassa tarvitse sydän syrjällään kaadella viiniä vaikka pöydässä onkin valkoinen liina. Ei muuta kuin pyyhkäisee ja kaikki on taas hienoa.

Nyt en vähään aikaan edes puhu tai kirjoita herkuista ja päivällisistä! Saattaa hyvinkin vierähtää viikonloppuun ennen kuin tämä kylläytyminen on ohi. 😉

Juhlailta

Meillä on tänään (siis lauantaina) ollut juhlat. Ystävät kylässä.

Ystävillä on nyt elämässään surua ja sairautta, murhetta ja melankoliaa, joten oli hyvä nähdä ja tarjota vähän iloa ja herkkuja, ja pieni hetki irti murheista. Tosin ”terapiaksihan se meni” totesivat ystävät lähtiessään. Siinä se humahti seitsemän tuntia ruokapöydässä… Ja kyllä me aika syvissä vesissä kävimme, ehkä se auttoi, oli hyväksi .. .. Ja minä hiljaa mielessäni ihan itsekseni vietin tutkintokaronkkaa, ehkä tämä oli valmistujaisjuhlaksi juuri sopiva…

Joten menu ja juomat itsekkäästi minulle mieluiset, ja toki kuuden hengen pieni karonkkaväkemme nautti niistä… Oikeastaan ihan samoja ruokia kuin meillä oli jouluna perheen kanssa. Nyt vaan kolmen päivän joulupäivällisiltä parhaat palat yhdellä illallisella.

Ei mikään kevyt iltapala, mutta annoskoot olivat kuitenkin aika pieniä. Vähän sellaista fine dining -meininkiä yrittelin. Ja juomat myös minun makuuni, muut eivät kärsineet… 😉 Lupailen tässä reseptejä piakkoin … tuo hillaa kolmella tavalla sisältää hilla parfaitin… suosittelen.

Nyt (klo 01.30) uni vie …

Historiaa Jokaviikkoinen soppamme Joulu

Talvipäivän seisaus, joulun ajankohta ja Tuomas joulun tuo

Päivä pitenee jo. Talvipäivän seisaus ja jakoaika on nyt.

Euroopan ja Välimeren alueella jo ennen kuin Jeesus syntyi, oli tähän aikaan vuodesta, juuri näinä päivinä, yksi vuoden suurimmista juhlista. Juhla kulki eri nimillä eri puolilla, ja sillä oli monia eri muotoja, se yhdistyi sadonkorjuun päättymiseen, myös kekriin, mutta tunnetuin ja vaikuttavin lienee ollut roomalaisten Saturnalia-juhla. Se oli kaikkien jumalten kantaisän Saturnuksen (kreikkalaisilla Kronoksen) juhla, johon liittyi perheiden yhdessäolo ja lahjojen antaminen. Viikon kestävän Saturnalian ajaksi keskeytettiin kaikki kaupankäynti ja käytännössä kaikki muukin työnteko, ja orjat saivat tuona aikana olla tasavertaisia isäntiensä kanssa. Paikat koristeltiin laakeriseppelein ja viheriöivillä puunoksilla. Tutun kuuloista?

Kun sitten Jeesus syntyi ja kristittyjen keskuudessa ryhdyttiin pitämään muistojuhlaa, hänen syntymäjuhlansa kunniaksi, päiväksi vakiintui loppiainen, selkeästi Saturnalian jälkeen siis. Loppiainen olikin tutkijoiden mukaan aika lähellä Jeesuksen todellista syntymäpäivää toisin kuin 25.12., johon Jeesuksen syntymäjuhla päätettiin siirtää 300-luvun Roomassa pidetyn kirkolliskokouksen jälkeen.

Ihan samoin kuin Johannes Kastajan syntymäpäiväksi on päätetty kesäpäivän seisaus (pakanallisen keskikesän juhlan ”päälle”), päätettiin Jeesuksen syntymäjuhla siirtää tarustoon, taivaankappaleiden kiertoon ja työvuoteen liittyvän pakanallisen Saturnalian ja muiden keskitalven juhlien päälle ja paikalle. Karkeistaen voisi väittää, että kristillinen juhla yhdistettiin vanhaan juhlakalenteriin.

Nyt talvipäivänseurauksen päivänä alkoi vanhan kansan mukaan joulu: hyvä Tuomas joulun tuopi. Erityisesti miehet saivat lopettaa työnteon ja ryhtyä joululevolle, pirtissä ja navetassa oli naisilla paljon tekemistä, ja sitähän naisväellä riitti toki joulunakin.

Hyvä Tuomas joulun tuopi, ja sen kunniaksi meillä tänään riisipuuroa ja luumurusinasoppaa pienellä brunssilla. Olkoon tämä sitten tämän jouluviikon jokaviikkoinen soppamme.

Näistä aineksista se puuro syntyi. Tuo Kiehu-maito on kyllä hyvä puuromaito. Ja miksi voita jo tekovaiheessa? – Kuullotan riisit aluksi ruokalusikallisessa voita. Ennen kuin oli tuota Kiehua, voi auttoi pohjaanpalamattomuudessa, ja kyllä se antaa vähän hyvää makuakin puurolle.

Ja kyllä me puuron jälkeen keittiön ikkunasta ulos katsellessa jo nähtiin tonttukin! Ihan varmasti nähtiin.

Joulu Ruoka ja viini

Jouluruokia jo…

Ruokapäivä. Monin tavoin.

Aamulla vihdoin hahmottelin jo paperillekin, mitä olen ajatellut perheelle joulunpyhinä tarjota. Siinä sitten pystyin jo tekemään kauppalappuakin. Kun aamulla tuli kaatamalla vettä, ei ollut mitään mieltä lähteä lenkille, joten siispä kohti ruokakauppaa! Samalla reissulla äidille jouluherkkukuljetus vol. I.

Kotiin palattua tein meille aina niin hyvää jouluruukkua, tein niin paljon, että siitä enin osa on sitten Tapaninpäivänä pöydässä. Ja joululimpputaikinan vaivasin nousemaan. Ne on melkein vielä helpompia kuin saaristolaisleipä. Lämpimänä oli pari viipaletta syötävä. Ja äsken katoin jo huomiseksi ”brunssiksi” pöydän. Kutsuin pikkuperheen (lounas)riisipuurolle ja joululimpulle ennen huomisen nimipäivänäsankarin iltavuoroon menoa.

Eli täyttä päätä jo syödään jouluruokia. Niin meillä on tehty kauan, monena vuonna, siis että jouluruokia syödään ennen ja jälkeen joulun, ja toki tietysti myös jouluna. 😉 Saatan ihan hyvin laittaa jouluruukkua jo itsenäisyyspäiväksi ja mätimoussea uutenavuonna. Kun millään ei aattona ja joulupäivänä voi syödä kaikkia niitä herkkuja, jotka jouluun kuuluu, joten ihan hyvä ripotella niitä muutamalle viikolle. Onko joku muu näin ”epäortodoksinen” jouluruoka-asiassa vaiko yksin tällaista perinteiden rikkomista harrastan?

Jouluaaton menu on meillä niin perinteinen, ettei siihen paljon poikkeuksia mahdu, vain jälkkärillä varioin, mutta muina pyhinä sitten syödäänkin jotain ihan muuta kuin puikulaperunoita ja graavikalaa, poroa ja laatikoita.

Alla on linkkejä aiempien joulujen ja muiden juhlien kokeiluihin, joita ainakin osaa aion nytkin tehdä.

Ehkä noista on sinunkin joulunajan tarjoiluihin jotain ideaa?

Joulun alkuruokia (mm. graavilohtartar)

Lohiceviche

Porkkanarisotto

Crème brûlée omarista tai panna cotta hopeatoffeesta

Toscakakku

Mocca panna cotta

Pieniä, makeita hyviä

Ja muistathan, että varsinkin LappItalia-keittokirjassani on paljon myös joulunpöytään sopivia herkkuja.

Tässä yksi pikainen ”keittiönterveinen” joka meillä oli viime sunnuntaina suupalana ennen kalkkunafilettä ja muuta pääruokaa. Siis viipaloi sharon eli persimoni, laita päälle vähän savuporoa ja hillosipuli. Kurkku ja vuohenjuustokin sopivat hyvin yhteen, kuvan rosmariinin oksat ovat vain kuvausrekvisiittaa, eivät oikein makuun sovi. 😉

Ja muistaakaapas joulumusiikkiarvonta!!

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus Viini

Jouluviinit 2017

Jouluviinisuosituksia jo vuodesta 2001. Paljon ennen bloggaamistakin niitä jakelin, työpaikalla ja (vanhoilla, suurella sydämellä ja vaivallakin tehdyillä) joulusivuillani, jotka nekin ovat viime keväisen palvelinäksidentin jälkeen mennyttä. Blogissa olleita suosituksia edellisiltä vuosilta löytyy vielä KLIKS.

Pitkin syksyä (ihan vaan 😉 ) tätä suosituslistaa varten on viinejä maisteltu ja kuvia otettu. Ja taas korostan: jokaisella on oma makunsa, ei ole ”oikeita” viinejä tietyille ruoka-aineille, mutta on hyväksi havaittuja yhdistelmiä, joista monet pitävät. Ja seuraavat ovat sellaisia, joista me (ja usein ystävät/perhe/viininmaistiaisporukka) on pidetty.

Ja kuten aiemminkin, näistä on myös tulostettava kauppalappu olemassa: Jouluviinit 2017.

Heti alkuun tietysti lasillinen kuohuvaa.

Tällä kertaa ei cavaa, ei proseccoa, ei samppanjaa, saatikka sektiä tai jotain muuta aiemmin listoilla ollutta, vaan cremantia. Ranskassa Champagnen maakunnan ulkopuolellakin tehdään erinomaisia kuohuviinejä, Loiren laakson, Alsacen ja Bourgognen kuohuvat ´cremantit´ ovat lähes poikkeuksetta erinomaisia. Tämän Andre Delorme -talon cremantit olivat meiltä jääneet huomaamatta, mutta Lasaretin kuvausprojektin aikana tutustuin talon listalla oleviin Delormen viineihin: mm. Blanc de Blancs -kuohuvaan (kuva yllä). Se ei ole mikään kepeä, kirpakka vaan jotenkin vakaa, täyteläinen, kypsä, pitkään maistuva kuohuva. Sopii hyvin nautittavaksi aperitiivina, mutta myös äyriäisten kanssa ja Alkon suositusten mukaan myös blinien seurana. Bliniaikahan on heti kohta joulun jälkeen, joten pitäkääpä mielessä. Meistä tämä on parempi kuin halpis-samppanjat. Saman talon ”Organic Brut” (euron halvempi = 18 €) on sekin hyvä, kesäisempi kylläkin.

Toinen viini, jonka löysin Lasaretin Virta-ravintolan listalta ja jonka tulin sittemmin ensi kertaa maisteneeksi, on Petit Bourgeois Sauvignon Blanc 2016 (yllä vas.). Monet minun viinimakuni ja suositukseni tuntijat tietävät, että Sauvignon Blanc ei minulle yleensä maistu; en pidä sille ominaisesta ruohon hyökkäävästä tuoksusta, ”päällekäyvästä vihreydestä”, jollaisena sen usein koen, mutta tämä! Hyvänen aika: tässäpä hyvä kalaviini ja uskoisin sen pärjäävän myös joulukalkkunan kumppanina.

Sille kaveriksi tämän vuoden todellinen löytömme: edullinen hyvä ”pikku-chablis”. Onpas hedelmäinen, täyteläinen La Chablisienne. Sopii varmasti moneen: kalapöytään erityisesti. Nämä kaksi ranskalaista lahjakassiin kun menet uuden vuoden juhlaan?

Valkoviineistä voisi suositella monia, monia riesling -viinejä, mutta kuriositeettinä on vielä mainittava Hessenin prinssin, Suomen kuninkaan, pojanpojan viinistä Saksan Rheingausta.

Yllä kuvassa vielä Chablis oikealla, keskellä Tommasin Pinot Grigio muistuttamassa siitä, että Tommasit ovat aina hyviä.

Hyviä ovat niin valkoviini Pinot Grigio kuin punainen Valpolicella, Ripasso ja – tietysti – Amarone. Alla olevassa kuvassa olevan Tommasi-sarjan oikean reunan kuohuva oli pettymys, toista pulloa ei osteta. Jäi ohueksi, maku lyhyt ja vaisu.

Jotta Italia varmasti tulisi kunnolla edustetuksi on mainittava Pieropanin viinit. Ei niin edullinen, mutta meillä jo usean joulun ja Kalaasien luottoviini: Pieropanin La Rocca (ylempänä kuvassa Pieropanin Soave Classico, ei sekään huono)! Kolmellakympillä jo toivoo saavansa hyvää valkoviiniä, ja kyllä! Oikeasti liki kermainen, täyteläinen, voimakas olematta hyökkäävä, hedelmäistä makeutta, mutta myös luonnetta on tässä huippuvalkkarissa, jota ei likikään joka vuosi Alkosta saa. Nyt saa. Osta vaikka jemmaan. Tai lahjaksi.

Ja sitten asiaan: punaviinejä.

Ensin on kerrottava syksyn ”hittiviinistä”. Apothic Dark Kalifornian auringosta, on tumma, lempeä, melkein makea, olematta imelä, silkkaa helppoa, hyvää punaviiniä. Rypäleinä on merlot, cabernet sauvignon, zinfandel, petit verdot, petit syrah, teroldego (et ole koskaan kuullutkaan? – No en minäkään, mutta ei se ainakaan huonoa tee tälle viinille!) … eihän näistä voi huonoa tullakaan! Tässä viinissä kolmellatoista eurolla saa niin paljon hyvää! Ehdottomasti!

Darkin takana on Valpolicella Ripasso. Ihan vaan muistattamassa, että ripassot (tänä vuonna suosikkina ”Pohjolan perintö”) jos jotkut ovat monipuolisia hyviä, jos etiketissä on vielä appassimento, niin on vaikea kuvitella pettyvänsä jos hakee helppoa, marjaista, ilman kiristelyä ja tiukkoja tanniineja olevaa punaviiniä.

Meillähän ollaan aika huonoja suosittelemaan kinkkuviinejä, kun ei ole kokemusta joulukinkusta ja viineistä. Viineistä kylläkin, mutta ei kinkusta. Lähtökohtaisesti hakisin ehkä jotain merlot-viiniä, mutta ostimmepa viime viikolla mökille pullollisen Pinor Noiria, jota perheen Juniori, tällä hetkellä Alkon (kiiretyöntekijä, kausi)myyjä suosittelee kinkun kumppaniksi. Miksei? Mutta huom. tämä on tarjottava viilennettynä. Kun silmät kiinni maistelimme ja oikein yritimme löytää luonnehdintoja, niin tuli mieleen, että jollei tietäisi, niin valkkariksi voisi luulla.

Tämmöinen meille uutuus on edullinen, jouluinen, moneen taipuva Ogiers. Etelä-Ranskasta tuleva viini nyt ei ole mikään ”suuri viini”, mutta ei se myöskään napsu suussa, eivätkä tanniinit töki. Helppo ja hyvä viini, vaikka kinkulle tai miksei vaikka uuden vuoden pataruoalle? Sitä(kin) saa lahjapaketissa.

Ja tässä sitten kolmikko, joka meidän joulun aikana tullaan nauttimaan: Chateauneuf-du-Pape (joku niistä) on meillä perinne. Poron paistin kanssa se nautitaan aattona. Ja Amarone sitten joulupäivänä, juustojen kanssa. Ja joku appassimento ihan vaan joulun illoissa … kirjojen, telkkarin, suklaan, yhdessäolon kanssa.

Kuriositeettina, lahjapulloina, juustoille, digestiiviksi? Joku näistä alla olevista!

Laplandia vodka, joka on maustettu espressolla, kuulostaa oudolta, eikö? Mutta, mutta …. minä joka en edes väkevistä pidä, olen tätä maistanut. Ensimmäisen kerran kesällä Arctic Light -hotellissa Rovaniemellä, ja silloin laitoin tykkäämiseni miljöön ja juhlan syyksi. Sittemmin tilasimme pullollisen mökille, ja muutaman shotin olen testannut. Se on vaan ihan mahdottoman hyvää. Niinkuin kuulemma muutkin Laplandia Shotit. Näiden maailman valloituksesta tulemme vielä kuulemaan! Katsokaahan, mitä kaikkea on tarjolla!! Hienoja lahjapulloja jos on sellaisille tarvetta myöhemminkin!

Ja lopuksi perinteiden pariin. Entäs juustolle ja suklaalle? – väistämättä paluu Italiaan. Recioto della Valpolicella. Sitä ei tarvitse kuin tilkan. Jouluyönä. Kun on jo hiljaista, kun on jo väsy ja helpotus, kun ei enää muuta jaksa. Pieni tilkka jotain hyvää… On joulu.

Niin ja entäs glögit? Niistä ja niiden parhaasta jo toissapäivänä …

Tulostettava kauppalappu tässä: Jouluviinit 2017

PS. Jouluoluita en osaa suositella, mutta sain varman vinkin: Chimay Cinq Cents Tripel! Iso komea pullollinen sopii kuulemma yhtä lailla kinkulle kuin graavi- ja suolakaloillekin. Kokeilehan.

Joulu Ruoka ja viini

Joulumusiikkia ruoanlaiton oheen ja muutenkin

Meillä tonttuovella oli tänään merkillisiä otuksia.

Vähän näyttivät muumeilta, – hyvin vähän, vähän tateilta, – hyvin vähän.

Pitkällisen salapoliisityöskentelyn jälkeen oudot vierailijat tunnistettiin ”Luomukuningasvinokkaiksi”.

Ja tovin kypsytystä voissa ja suolattuna ja pippuroituna olivat erinomaisia karitsan karen kanssa.

Vähän fenkolia ja salaattia oheen, eikä tarvittu muuta. No hyvä on: jälkkäriksi sisarelta saatua suklaata, tai oisko rocky roadia sittenkin.

Ja tässä vasta ollaan menossa kohti joulun herkkuja! Pientä vastaiskua moiselle herkuttelulle jo aamulla, – vielä pimeän turvin lähdin kaupungille kameran kanssa ennen äidin luo menoa. Kyllä on kuulkaa jouluinen Oulukin kaunis kaupunki aamuhämärässä, … Eikä ollut tietoakaan jouluruuhkasta. Hyvin kului reilu tunti kulkiessa, kuvaillessa.

Caritaksessa meni kuitenkin pitkälle iltapäivään, mutta Pehtooripa oli ollut avuksi joulupuuhissa ja kuorinut lantut ja porkkanat, joten pääsin laatikoiden tekoon heti hopusti…

Joulun tullen, ja nimenomaan ruokaa tehdessä ja leipoessa kaipaan joulumusiikkia, ja niinpä ryhdyin – kesken kaiken – kokoamaan Spotifyhyn uutta ”Joulumusiikki 2017” -listaa itselleni. Ja taas niitä samoja, – hyvä on, rakkaita ja tärkeitä, joululauluja, mutta tulipa mieleen, että olisipa mukava kuunnella jo jotain muutakin. MItä muut kuuntelevat?

Ja siitä sitten ajatus:

Kerro minulle juuri sinun The Joululaulu. Tai vaikka ne kolme sinulle tärkeintä, kauneinta, nostalgisinta, tunnelmallisinta joululaulua. Ja jos lauluun liittyy vielä tarina, niin aina parempi.

Kaikkien vastanneiden kesken arvon yhden seinäkalenterin (kuviani Oulusta) ensi vuodelle. Vastausaikaa on viikko, eli aatonaattoon asti. Kommentoi alle, ja olet mukana arvonnassa. Ja olisi ilo minulle…

Ruoka ja viini

Vuoden 2017 glögit testissä

Tänä vuonna Alkon valikoimassa on yhteensä 17 glögiä Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Saksasta, ja niiden joukossa on vanhoja tuttuja ja uusia sekä yksi alkoholiton vaihtoehto. Kuten perinteisiin kuuluu, meillä on Blossa ja Loimu asetettu vastakkain, haastaamaan toinen toisensa, ja mukaan on otettu molemmat Loimut ja yksi uutuus.

Meillä glögikausi aloitettiin jo syyslomalla lokakuussa mökillä, jolloin myös nuoret olivat raadissa mukana. Silloin maistettavana oli Blossan vuosikertaglögi (keltainen pullo) ja Loimun valkoviiniglögi. Ja viis-yks Loimu voitti. Kyllä Blossan mangomauisteinen ”intialainen” glögipullollinen saatiin viidestään kulumaan, mutta eipä todellakaan ole toista ostettu. Merkillisen tunkkainen se oli, vaikka olen suuri mangon ystävä. Maistui enemmänkin sellaisilta ylimakeilta klementiineiltä, ja niistä en todellakaan pidä.

Joten valkoviinipohjainen Loimu raikkaalla marjaisella maullaan miellytti paljon enemmän. Vaikka sekään ei ollut perinteinen, makea, umpimausteinen sokerinen glögi siitä pidettiin silti, ehkä juuri siksi. Mutta hieman kaivattiin jouluisempaa makua, kun kerran kuitenkin oli glögiä.

Nyt menneellä viikolla mökille ostettiin pullollinen Lumoavaa. Koko (meillä olleen) sarjan edullisinta ja alkoholiprosenteiltaan miedointa glögiä – mustikkaglögiä. Ja avasimme myös punaisen Loimun. Molemmat olivat hyviä. Finalistiaineksia. Loimussa oli tänä vuonna vähemmän prosentteja kuin monena edellisenä vuonna, mikä ainakin tässä versiossa oli hyvä asia. Alkoholi ei puskenut läpi, vaan kirsikka ja ihana mesimarja maistuivat joulumausteiden lomassa. Se on hyvää. Mutta kyllä meidän tämänvuotinen suosikki on Mustikka, Lumoava. Se maistuu sopivasti lapsuuden mustikkamehulle, se sopivan makeaa, eikä mausteisuus vei lämmittävältä juomalta houkuttelevuutta.

Siis mustikka oli tämän vuoden ykkönen hienoisella erolla Loimun punaiseen …

Tässä linkit Alkon sivuille:

Glögien historiaa on joulukalenterin luukussa 16.

Jokaviikkoinen soppamme Lappi Niitä näitä

Mökilläkin keittoa: kermainen korvasieni-porokeitto

Tiistai, sehän on tänä vuonna ollut melkein aina soppapäivä. Jokaviikkoinen soppamme on rulettanut myös ”eräolosuhteissa”, itseasiassa mökillä on tullut keiteltyä vähintään yhtä hyviä keittoja kuin kotonakin. Lapissa kun ollaan niin siihen liittyen oli luontevaa, että vihdoin tein korvasieni-porokeittoa, jota tiedän monien oululaisravintolaissakin tilaavan. Ainakin Sokeri-Jussin ja Hugon listoilla sellainen on ollut. Tänään oli meidän Myötätuulen listalla. Ja olihan se ihan hirmuhyvää.

Kermainen korvasieni-porokeitto

(kahdelle pääruoka, neljälle alkuruoka)

pari kourallista korvasieniä pakkasesta
10 cm pätkä purjoa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl riista/lihaliemifondia
4 dl vettä
2 dl Valio kuohukermaa
mustapippuria, suolaa

Sulata ja valuta ryöpätyt korvasienet (tai liota kuivatut).
Hienonna valutetut korvasienet ja purjo.
Kuullota ne voissa.
Paista, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.
Lisää vehnäjauhoja, sekoita, ettei tule paakkuja.
Lisää kerma ja vesi. Anna keiton kiehua kokoon ilman kantta vähintään 10 min tai kunnes keitto on sopivan sakeaa, mitä kauemmin sen parempi.
Sekoita välillä.
Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku.
Tarjolle tuotaessa sekoita keiton joukkoon pieneksi silputtua kylmä- tai mieluummin lämmin)savuporoa.

Sainpa (vihdoin) kootuksi melkein kattavan ”sisällysluettelon” tänä vuonna keitetyistä keitoista. Nimen perässä on myös linkki soppapostaukseen, joten sieltä voit hakea mahdollisesti keittämäsi tai sellaisen, jonka aioit keittää, mutta jäi … Ensi vuoden alussa teen kyselyn tähän projektiin liittyen, ehkä sinulla on näistä joku kokemus?

Jokaviikkoinen soppamme – luettelo linkkeineen

Tämänpäiväinen keitto oli ehkä vähän kevyttä pääruoaksi siihen nähden, että Pehtoori kävi hiihtämässä (”pakkohan” se oli kun kerran uudet suksetkin tuli ostaneeksi (selkäkipujen uhallakin… hmmmm)) ja minä olin aamulla varhain lenkillä ja kuvailemassa Saariselän keskustassa.

Melkein suoraan herättyäni hyppäsin autoon, kamera ja jalusta mukana, ajelin kylille: kuvauksen ykköskohteena Saariselkä City ja sen jouluvalot.

Olipa jännä seurata kuinka turistibussit täyttyivät hotelleista tulevista asiakkaista, ainakin kymmenen bussillista pakkautui aamun pimeydessä (ihan selvästi klo 9 oli startti) täyteen englantilaisia ja aasialaisia turisteja, jotka halusivat lähteä Siidaan, Kiilopäälle, West Villageen, kiertoajolle ja ties mihin.

Tänä vuonna Saariselällä majoittuneista 60 % on ulkomaalaisia, ja tuntuu että juuri nyt, tässä joulun alla, 80 %.

Aamun sarastaessa, tai siis pimeyden ja sinisen tunnin vaihduttua leppoisaksi, harmaaksi talvipäiväksi minä siirryin Tunturihotelliin, jossa oma luottohieroja sai kuvankäsittelystä yms. jumittuneen niskani ja olkani taas relaamaan ja kivuttomaksi.

Aamun kuvakavalkadi on täällä. Melkein tekisi mieli järjestää kuvista bingo: etsi ihminen, etsi ”Kiiinan muuri”, montako ravintolaa (eikä näissä ole edes kaikki), etsi poro, missä myydään Pentikin tuotteita, missä käristystä? No mutta joka tapauksessa, tässä 3/4 Saariselän keskustasta aamusella… Kuviin… KLIKS.

Historiaa Ruoka ja viini

Suomen prinssin viiniä ja risottoa

Suomen itsenäistymisvaiheisiin liittyi ns. kuningasseikkailu kun eduskunta (9.10.1918) valitsi Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssin Friedrich Karlin, joka joutui kuitenkin pian luopumaan kruunusta, paljolti länsivaltojen painostuksen vuoksi.

Nyt prinssi Friedrich Karlin, Suomen lyhytaikaisen kuninkaan, pojanpojalla Landgraf Moritz von Hessenillä ja tämän vanhimmalla pojalla Prinz Donatus von Hessenillä on arvostetttu viinitila Rheingaussa.

Ja Suomi100vuotta -juhlan kunniaksi heidän laaturieslinginsä (vai riesling´nsä) on saanut juhlaetiketin.

Tätä harvinaista herkkua saa tilaamalla Alkon tilausvalikoimasta. Hyvin ehtii vielä joulupöytään, ja ehkä sopii vielä paremmin uudenvuodenaaton juhlaan, jossa voisi olla tarjolla vaikka äyriäisrisottoa. Niin kuin meillä tänään mökkipäivällisellä. Alkon luonnehdinta viinistä ei minusta ole ihan osuva, emme löytäneet siitä sitruunaisuutta, täyteläistä, mutta raikasta hedelmäisyyttä kyllä. Sopivan happoinen se on. Oikein hyvä.

Katkarapu(äyriäis)risotto

2 rkl voita + 2 rkl oliiviöljyä
1 1/2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä,
2 dl risottoriisiä
1 prk Mutti-tomaattimurskaa
2 dl valkoviiniä
1 litra kanalientä
1 puntti persiljaa
suolaa, pippuria
1½ dl parmesanraastetta

Pussillinen jättikatkarapuja

Kuullota silputtu sipuli voin ja öljyn seoksessa, lisää valkosipuli ja sitten risottoriisi. Sekoittele siten, että riisi on läpikuultavaa.

Lisää joukkoon tomaattimurske, ja anna sen imeytyä riisiin. Sekoittele koko ajan. Lisää viini ja anna sen vuorostaan imeytyä ja sitten lisäile lämmintä kanalientä vähän kerrallaan, sekoita aina välillä.

Maista ja mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää joukkoon sulatetut jättikatkat ja muut mahdolliset kypsennetyt äyriäiset. Älä enää keitä, etteivät merenelävät sitkisty. Lisää persilja ja parmesan.

Teemaan sopivasti jälkkäriksi oli Finlandia-marmeladikuulia. Silloinkin kun ollaan kaksistaan mökillä, eikä ystävät tai lapset perheineen ja kavereineen ole päässeet seuraksemme, teen ruoaksi mielelläni jotain hyvää, melkein joka päivä jotain vähän spesiaalikin, mutta se rajoittuu vain etu- ja pääruokiin. Harvoin meille kahdelle mitään jälkkäriä rustaan. Tänäänkin marmeladi riitti oikein hyvin.

Lappi Liikkuminen Ruoka ja viini

Sinisiä hetkiä, punaista viiniä

Täydenkuun mentyä, ulkoilun, saunan, hyvin syömisen ja jaetun viinipullollisen jälkeen yöuni levollista ja kohtuullisen pitkää. Yli seitsemään sitä riitti! Hyvillä mielin aamupuurot ja sitten kahden kolan taktiikalla teimme lumityöt, ja niitä eilisen illan, viime yön sateen jälkeen, riitti. Tosin kevyttä, kaunista puuterilunta se vain oli.

Aamun pimeän ja hämärän vaihtuessa siniseksi hetkeksi ajelimme kylille, Saariselän keskustaan, ja ensin vuorossa kapuaminen Kaunispään päälle.

Päällisin puolin katsastimme ”Kiinan muurin”. Toissapäivänä avatun uuden kiinalaisella pääomalla tehdyn hotellin ja ravintolan ohi mennessä näimme, että sielläkin oli ”haalarikansaa”, eikä siis mitään vapunjuhlijaopiskelijoita, vaan eri ohjelmapalveluiden asiakkaita (Lapland Safaris enimmäkseen). Matkalla pulkkamäkeen (siellä oli varmaan lähemmäs sata henkeä), moottorikelkka- ja huskysafarille, souvenirs-putiikkeihin tai vain kulkemaan ”promenadilla”. Paljon oli väkeä liikkeellä.

Kaunispään Huippu-ravintolan uusissa laajentuneissa tiloissa ei ollut paljon väkeä, eikä kyllä rinteessäkään. Ehkä minä joku päivä?

Palattuamme alas, kylälle, oli aika satunnaisille jouluostoksille. Pari lahjaa löydettiinkin, ja minä itselleni uudet toppahousut!

Iltapäivällä piipahti Pehtoorin ex-työkaveri, todellakin piipahti. Kunhan illansuussa sain sapuskan tehdyksi avasimme Juniorin kovasti, moneen kertaan suositteleman punaviinin (rhonelainen Ogiers), mikä saikin muistamaan ja muistuttamaan, että jouluviinisuositukset ovat piakkoin kasattuna. Tuo tulee kuulumaan joukkoon.

Alla kuvia päivän lenkiltä. Kannattaa klikata oikeasta ylänurkasta kahta nuolta: siten kuvat aukenevat isommiksi, näyttävät paljon paremmilta. Siellä noita juttuja, joista kerroin…