Ruoka ja viini – Sivu 66 – Tuulestatemmattua

Tomaattia ja piparkakkumaustetta! – Jokaviikkoisessa sopassa

Jokaviikkoinen soppamme -projektini on jo loppusuoralla. Kolme viikkoa vielä, ja sitten on (periaatteessa, todellisuudessa ei ihan) vuoden jokaiselle viikolle soppa keitetty.

Miltäs tuntuu ajatus keitosta jossa on tomaattia ja piparkakkumaustetta? – Hieman minua arvelutti, mutta vain hieman. Alkuperäisohjeen löysin kun googlettilin hakusanoilla ”joulukeitto”, ”kevyt keitto”, ”jouluinen keitto”. Ja sitä kaikki tämä Mausteinen tomaattikeitto on! Väriään myöten.

Jouluinen tomaattikeitto

Ainekset

450 g Grillatut kasvikset-pakasteseosta (Pirkka)
tilkka öljyä
2 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
0.5 dl öljyä
2 prk Mutti-tomaattimurskaa
200 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1.5 l vettä + 1 dl valkoviiniä + 1 kanaliemifondi
(tai 1,2 l kanalientä jollaista minulla kerrankin oli pakkasessa)
1 rkl tummaa sokeria
1 tl mustapippuria
2 tl suolaa
2 tl oreganoa
2 tl timjamia
ripaus chiliä
1 tl piparkakkumaustetta
2 dl kermaa

Ja pinnalle tomaattikuutioita ja yrttejä

Valmistusohje

Kaada jäiset pakastekasvikset uunipannulle. Kaada päälle hieman öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä, lisää paahdetut kasvikset ja muut ainekset kermaa lukuunottamatta.
Hauduta aineksia noin puoli tuntia ja soseuta. Tarkista tomaattikeiton maku ja lisää kerma.
Halkaise tomaatit ja poista siemenet. Silppua tomaatit pieniksi paloiksi ja lusikoi ne keiton pinnalle. Koristele tomaattikeitto basilikanlehdillä.

Jopas oli hyvää, täyteläistä keittoa. Paljon parempaa kuin joskus keväällä keittämäni Kermainen tomaattikeitto. Tästä taisi tulla yksi niistä keitoista, jotka tämän projektin myötä meidän soppakulhossa tulevat maistumaan vastaisuudessakin. Ja vaikka joulun välipäivien keittona tällä on paikkansa. Keitin koko ison satsin, joten huomenna on pikkuperheelle alkukeittona kipolliset.

Tänään meillä tuo oli pääruoka, jolla oli hyvä lisäke.

Tein nyt niitä Viinilehdessä olleen ohjeen mukaisia lohitorttuja, joita Juniori ehdotteli jo viime viikolla. Ihan Myllyn Paras valmista torttutaikinaa ja sitten hyvä täyte paistettujen torttujen päälle. Tästä voisi varioida vaikka lapaksia… tekis lämminsavuporosta?

Viiniä mietin tälle keitolle, mutta aika haastavaa on.. Päätinkin kokeilla ranskalaista uutuussiideriä, jota poika suositteli (eka kertaa tänään olin Välivainion Alkossa kun kausityöntekijä-poika siellä ihan asiansa osaavan näköisenä töissä). Ja kyllä siideri sopi. Harvoin nykyisin siidereitä juon, noh, mökillä notskilla makkaran kans, mutta tämä oli sellainen ruokasiideri. Ei makea, muttei sellainen happoinen kuten monet englantilaiset ovat.

Lohitäytteiset tähtitortut

10-12 kpl
15 min + 1 h sulamiseen, paistamiseen ja jäähtymiseen

1 pkt (500 g) voi- tai torttutaikinalevyjä
1 muna
1-2 rkl unikonsiemeniä

Täyte:
1 dl vispikermaa
1 pkt (200 g) lohituorejuustoa
1 rkl sitruunamehua
150 g graavi- tai kylmäsavulohta
1/2 dl tilliä hienonnettuna
mustapippuria

1. Leikkaa sulaneet taikinalevyt neliöiksi ja taittele, kuten tekisit perinteisiä tähtitorttuja. Paina taikinasuikaleet tortun keskustaan napakasti kiinni, jotta ne eivät aukea uunissa.
2. Voitele tähtitortut munalla, ripottele pintaan unikonsiemeniä.
3. Paista 210-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes taikina on kypsää.
4. Valmista täyte. Vatkaa kerma. Notkista tuorejuusto sitruunamehulla. Leikkaa lohi hyvin pieneksi kuutioksi. Sekoita kaikki ainekset.
5. Siirrä lohitäyte pursotuspussiin ja pursota jäähtyneen tortun keskelle nokare lohitäytettä. Voit myös nostaa kahdella teelusikalla täytettä tortun keskelle.
6. Säilytä viileässä tarjoiluun asti.

Saaristolaisleivät jouluksi leipasin aamupäivällä samalla kun hoitelin kapituliasioita, Muistikuvien logo-asiaa ja äidin pankkiasioita ja sen sellaista sälää …

Saaristolaisleipäkin kyllä kävisi tuon keiton kanssa. Ja sehän käy kaiken kanssa, parhaiten suolaisen voin ja graavilohen. Ohjehan on täällä.

Oulu Ruoka ja viini

Kauppatorin rannassa herkuttelemassa

Onpa tänään ollut kuvankäsittelyä kuin kiireisimpinä koulu/näyttöviikonloppuina ainakin. Koko päivän ihan illansuuhun asti, – ja sitten oli tarkoitus kävellä kaupunkiin, mutta niinhän se meni lipalle, että autolla sitten hurruuttelin. Ripsihän tuo vettäkin, joten samapa se. Aiottu kuvausrupeama typistyi Kauppahallin kuvaamiseen. On se kaunis! Myös sisältä, ja herkullinenkin.

Ja sitten systerin kanssa viettämään joulukuun aattoiltaa. Ihan on pikkujoulut ja muut sellaiset ihan yliarvostettuja, – kyllä joulukuun aattoillassa on jotain spesiaalia. Ja olihan sitä. Kampasimpukoita, kateenkorvaa ja lakritsisorbettia! Arvatkaahan missä oululaisessa ravintolassa saa tuollaisia harvinaisia herkkuja? – Uleåborgissa!

En ole pitkään aikaan (talvella) käynyt siellä, mutta tokihan minä sen hyväksi ja tutuksi tiesin, ja kuten sinne menoa ehdottanut sisar lähtiessä sanoi, että on varmaan kiva, kun ravintolassa puhutellaan etunimeltä ja ravintoloitsijat kertoo omistakin makukokemuksista. On se kiva, tuntuu hyvin leppoisalta ja samanhenkiseltä.

Leppoisaa meillä oli muutenkin, ja joulujuttuja tietty vähän suunniteltiin.

Kello oli jo lähellä Linnansaaressa kahdeksalta alkanutta ilotulitusta ( Seinäjoki – Oulu -rataosuuden kunnostustöiden päätös + Suomi 100 + — ) mutta huolimatta että minulla oli suunnilleen koko kuvauskalusto mukana, jätin väliin ja ajelin kotiin. Vesisade kun jatkui edelleen.

Kummasti alkaa tehdä mieli Lappiin ja talven ihmemaahan näillä keleillä. Ja kun on joulukuun ja joulukalenterin avaamisen aattoilta….

Ruoka ja viini

Luottamustehtävä on joskus hyväksi – juuri tänään oli!

Lähtiessäni kokouksesta, jossa olin sanonut, etten kovin kauan enää tehtävässäni aherra, mietin, että ehkä sittenkin jatkan. Ainakin muutaman vuoden.

Paistinkääntäjien voutineuvoston tämän vuoden päätöskokous. Ja hyvänen aika, kuinka hyvin me söimmekään! Kiitos, A., kokki M. ja Lasaretti!

Ja kaikkea tätä ennen tatti-creme-brûlee! Paljon muuta ei voi toivoa!

Niitä näitä Ruoka ja viini

Japanilaisia kokkailuja

Olipa eilen mukavan rauhallinen ilta. Ihan aina meillä ei viinikerhon kanssa onnistuta pitämään keskustelua monipolvisena, ja silti olla aiheuttamatta sekalaista äänihälyä. Joskus keskustelu ja puheensorina vaihtuu reippaaksi tarinankerronnaksi ja mielipiteenvaihdoksi, josta voisi käyttää jopa nimitystä melu. 😉 Ei siinäkään mitään vikaa, mutta välillä mukavaa yhteinen keskustelu ja toisten kuuntelu kunnolla.

Ja yksi juttu, josta olen kovin iloinen, ja ihan itselleni kerään siitä pisteet: olen sekä kalaaseissa että BOn illallisilla ryhtynyt jakamaan ”tiskihukeja” tai paremminkin tarjoilu- ja blokkaushukeja. Ruokalajien välissä pariskunnat vuorotellen keräävät lasit ja lautaset pois ja kaatavat vedet ja viinit seuraavalle ruokalajille. Ehkä jopa avittavat hellan ääressä. Pehtoori avittaa tiskikoneiden (sekä sisällä että Festassa) täytössä ja tyhjentämisessä, mikä edestauttaa sitä, että esimerkiksi eilisen kaltaisen illan jälkeen meillä ei enää tänään sunnuntaina ollut 120 lasia tiskattavana. Eilen oli kyllä poikkeuksellinen ilta, että ne 120 lasia saatiin käytetyksi, tavallisesti jää reilusti alle sataan. Viinejä tosin meni vähemmän kuin BOn synttäreillä yleensä…

Tommasin sixpack-tasting eli kuusi eri vuosikertaa samaa viiniä (Tommasi Amarone della Valpolicella, yksi minun lempiviineistäni!), vanhin vuosikertaa 2007 ja nuorin 2012. Ehkä näille muutaman vuoden lisäkellarointi olisi tehnyt vielä hyvää, mutta kyllä olivat jo vähän ehtineet kypsyä.

Ja mitenkäs 26 vuotta viinejä harrastaneet osasivat aavistella, mistä on kyse… Kaikki totesivat, että viinit ovat hyvin samankaltaisia, kaikkien mielestä viinien jälkimmäiset kolme olivat parempia, vanhempia ja kypsempiä kuin ensimmäiset kolme (sokkotastingin järjestys oli nuorimmasta vanhimpaan…). Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että on kyse vanhan maailman viineistä, Espanja, Ranska ja Italia vilahtelivat arvauksissa, yksi sanoi ”en tiedä muuta kuin että Italiasta nämä on” ja yksi sanoi, että Veneton Amaroneja ovat kaikki. Siis aika hyvää tuntemusta kuitenkin! 🙂

Ja kaikki olivat sitä mieltä, että olipa jännä nähdä ja ennen kaikkea maistaa, miten vuosikerrat vaihtelevat ja miten kypsytys parantaa vahvoja viinejä. Pisteytyksen keskiarvo meni siten, että huonoin sai 8 ja paras 9+. Siis erot pieniä.

Ruoan kanssa oli sitten testattavana pinot gris ja gewurztraminer – juuri ne, joita aasialaiselle ruoalle yleensä suositellaan – ja etelä-afrikkalainen gewurtraminer ja Tommasin pinot grigio toimivat oikein hyvin. Kyllä ne toimivat myös kiinalaisen ruoan kanssa, – kannattaa pistää korvan taakse…

Ja sitten lupaamaani reseptiikkaa. Ensinnäkin …

Teriyaki-lohi

700g lohifile nahalla

Teriyaki-kastike

1 dl tummaa soijaa
1 rkl etikkaa
3 rkl vettä tai valkoviiniä
2 rkl sokeria

Kiehauta teriyaki-kastikeainekset.

Leikkaa kala nahkaan asti valmiiksi tuuman kokoisiksi annospaloiksi. Laita pala paistopussiin. Kaada teriyaki-kastike lohen päälle niin, että kastiketta valuu myös leikattuihin viiltoihin. Ripottele lohen päälle vielä suolaa, sokeria ja seesaminsiemeniä.

Laita kala 215 asteiseen uuniin, noin 20 minuuttia. Lohi saa jäädä sisältä mehukkaaksi.

Lorauta teriyaki ainekset vielä kattilaan. Laita kala vielä uuniin hetkeksi ja kiehauta kastike kovalla lämmöllä niin että se siirappisoituu. Kaada siirappi vielä tarjoiluastiassa olevan lohen päälle.

Eilen ei ollut tätä, mutta viime sunnuntaina. Ja hyväksi havaittiin.

Japanilainen bataattitorttu eli potetopai

(Vuoka 20 cm)

Pohja
2 dl vehnäjauhoja
100 g voita
1 tl suolaa
3 tl kylmää vettä

Bataattisose
600 g bataattia
1 dl maitoa
60 g sokeria
50 voita
½ dl kuohukermaa
1 keltuainen
2 tl vaniljasokeria

Tee pohja (tai osta valmis piirakkataikina kuten minä tein, mutta en tee toista kertaa… 😉)
vaahdota voi, lisää jauhot, suola ja vesi. Alusta hyvin, ja laita sitten muovipussissa jääkaappiin.

Kuori bataatit ja leikkaa 2 cm: kuutioiksi. Liota paloja puolisen tuntia kylmässä vedessä.
Poista vesi ja keitä bataatti maidossa pehmeiksi. Sekoita ja survo seos kuumana.
Lisää voi, sokerit, kerma ja keltuainen lämpöiseen survokseen.

Ota taikina jääkaapista, ja levitä voideltuun vuokaan.
Paista pohjaa 175-asteisessa uunissa niin kauan, että se on hieman ruskehtava.

Ota vuoka uunista ja täytä bataattisoseella. Kypsennä kunnes bataattikin on kypsää. (kokonaisuuteen meni noin tunti)

Oheen vispikermavaahtoa ja/tai vaniljajätskiä.

Eilen jälkkärinä oli matcha-(vihreä tee)jätskiä, ja sen keskelle laitoin päärynäsorbettia, jolla koko illallisen myös aloittelimme.

Päärynäsorbetti eli Nashi no mizore (jonka reseptin kehittelin itse) (neljälle)

3 päärynää
3 rkl sokeria
½ sitruunan menu
2 munanvalkuaista

Kuori ja raasta päärynät, lisää raasteeseen sokeri ja sitruunamehu, ja pakasta. Tunnin, parin päästä sekoita raasteen joukkoon kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Ja laita takaisin pakkaseen. Sekoittele pari kertaa tunnin välein.

Annostelu laseisin tai pieniin kippoihin, ja kaada joukkoon proseccoa (Tommasin uusi kuohuva oli meillä eilen) ja koristele sitruunamelissalla. Pilli ja pikkulusikka mukaan.

Eilen kyllä onnistuin sapuskoissa paremmin kuin kesällä kalaaseissa. Tässäkin harjoittelu ehkä on auttanut. 😉

Historiaa Jokaviikkoinen soppamme

Torstai on hernekeittopäivä

Torstai on hernekeittopäivä. Miksi juuri torstai? – Ihan siitä samasta syystä kuin sitä jo keskiajalla syötiin ennen pääsiäispaaston alkamista: laskiaisena hernekeitto oli hyvä ruoka kohtuullisen rasvaisena ja tuhtina appeena. Katolisessa maailmassa perjantai on paastopäivä, joten sitä edeltävänä päivänä, torstaina, rasvainen ja proteiinipitoinen soppa oli hyvä tankkausruoka.

Ruotsissa, jonka osa Suomi oli, katolinen aika kuitenkin loppui jo keskiajan kanssa yhtäaikaa, mutta jatkui tulevilla protestanttisen uskon ja vanhaluterilaisen elämänmenon vuosisadoilla. Onpa olemassa legenda, jonka mukaan juuri Kustaa Vaasan määräyksellä tämä hernerokkaa torstaina -perinne joka tapauksessa jatkui. Kustaa Vaasahan uudisti (loi) verotuksen Suomessa, ja kruunun veroparseelit maksettiin yleensä voilla, viljalla, lohella ja myös herneillä. Kustaa sai niin paljon herneitä, että hoveineen kyllästyi niihin ja määräsi rahvaan pitämään torstaisin hernekeittopäivän, jottei koko hernesato kertynyt Tukholmaan. Pikkuisen kyllä suhtaudun varauksella tällaisen juttuun.

[Kuva vanhasta soppatölkistä ja muutamat tiedot Juhani Seppovaaran kirjasta ”Muistojen markkinoilla!”]

Armeija ja koululaitos ovat jatkaneet ja ylläpitäneet perinnettä, ja mukaan ovat tulleet henkilöstö- ja työpaikkaruokalat.

Jos satavuotiaassa Suomessa itseään ruokahistorioitsijaksi nimittävä bloggaaja ja harrastaja-paistinkääntäjä, joka kuvallisesti, kirjallisesti ja livenä tarjoilee joka viikko soppia, ei sisällytä vuotuiseen menulistaan hernesoppaa ja vielä Jalostajan purkkikeittoa, niin homma ei ole kunnossa.

Jalostan hernesopan historia alkaa jo sotavuosista: silloin ei vielä ollut tölkkihernekeittoa, mutta kuivamuonaa ja muita säilykepurkkeja Jalostajalta lähti rintamalle. Heti sodan jälkeen jälleenrakennustyömailla ja metsäkämpissä jo syötiin tölkkiherneitä ja Ahti-silli lanseerattiin vuonna 1947. Ja viisi vuotta sen jälkeen alkoi Jalostajan legendaarisen hernesopan Suomen valloitus.

Meillä sitä ei ole ollut vuosikymmeniin. Emme ole kotosalla syöneet hernekeittoa. Kuka on syönyt milloin yliopistolla, milloin koulussa tai muissa lounaspaikoissa,… Koska todellakaan – toisin kuin kaikkien muiden (pl. juhannusjuusto) Jokaviikkoisten soppien kohdalla, en tänään itse keittänyt soppaa, vaan ostin meille ison purkin Jalostajan hernekeittoa.

Tulipa kyllä opiskeluajat mieleen. Minun yksinasujavuosinani keittelin joskus tölkkisoppaa, ja kyllä me tätä yhteiselomme alussa, Toivoniemessä asuessa söimme varmaan, jollemme kerran viikossa, niin kerran kuussa kuitenkin.

Kansakoulussa minulla ja monella muulla oli tapana silputa vanikkaa eli näkkäriä sopan sekaan. 60-luvun krutonit? 😀 Myöhemmin tykkäsin laittaa sinappia sekaan, varsinkin jos tölkkisoppaan olin lisännyt nakkeja tai pekonia. Koulussa oli hernekeittopäivänä niitä Valion kolmiojuustoja, joskus taisi olla Koskenlaskijaakin? Niinpä sitten näitä tykötarpeita hommasin nytkin. Koulunäkin korvaa nuo Oululaisen Jälkiuunilastut. Hyvin toimivat. Merisuolalla maustetut lastut, joita Juniori mökin kaupasta löysi, olivat nekin hyvä.

Maitolasillinen on ihan pelkkää kuvausrekvisiittaa. Meillä ei maitoa ruoan kanssa juo kuin Apsu. Lämmin pulla on ainoa jonka seuraan kelpuutan jääkylmän, rasvattoman maitojuoman. Mutta hernesoppaa, ja tölkkisoppaa nimenomaan, taidan kyllä keitellä uudelleen, josko vaikka laskiaisena. Silloin sitten punssiloraus sekaan!

Ruoka ja viini Valokuvaus

Koekeittiössä taas japanilaista

Kaikkia sitä sattuu kohdalle. Sushi sparkling prosecco!

Taas on meneillään japanilaisen keittiön haltuunotto: ensi lauantain juhlia varten olen etsinyt reseptiikkaa ja tänään kokeiluun pääsi uusiakin juttuja. Ja päärynäsorbetin oheen, sen ”kastikkeeksi”, kokeilimme tuollaista. Juniori, Alkon varsinainen tuoteasiantuntija 🙂 oli tämmöisen valikoimista bongannut ja pyynnöstäni osti pullollisen maistettavaksi.

Astoria on proseccona tuttu, mutta eipä ole tullut ajateltua, että italialaiset kuohuvaa sushille pullottaisivat. Minusta pullo näyttää glögipullolta, systeri ajatteli sen sopivan rapujuhliin. Noh, ehkä tästä ei tule meille ykköshitti.

Bataatiipiirakka jälkkärinä oli hyvää… (vaati ehdottomaksi seurakseen kermavaahtoa ja/tai vaniljajätskiä.

Kakkua! – vaati Apsukin, ja tykkäsikin, mutta vielä parempi oli mummin laittama tonttuovi. Me kuiskuttelimme hyvin hiljaa sen lähellä ja vain varovasti Apsu sanoi pim-pom ja kop-kop, kun yritimme ovea avata. Ihana, että vihdoinkin perheessä on minulle kaveri tonttumaailmaan uppoamiseksi! 😀

Pitkän tovin Festassa ja sen ruokapöydän ääressä oltuamme harkitsimme, ainakin minä ja pikkuperhe, josko lähdettäisiin katselemaan LUMOn valoja, mutta suhteellisen sakea räntäsade sai luopumaan ajatuksesta.

Sateesta on ollut myös iloa; nyt on maa valkoinen, maailma valoisampi. Tosin jalkakäytävät edelleen aika liukkaat, mutta talvi on tuloillaan. Tulisi kunnolla.

Päärynäsorbetti sopisi muuten joulupöytäänkin oikein hyvin. Laitan sen ja muiden japanilaisen illallisen ohjeet sitten ensi viikonloppuna pakettina …

Jokaviikkoinen soppamme Ruoka ja viini Valokuvaus

Arkisoppa, juhlasoppa ja Tarte flambee

Kaksi Jokaviikkoista soppaa ja lopuksi vielä kerran Tarte flambee alias Flammkuche — siis reseptien rästipostauksia tänään!

Kun jokaviikkoisia soppia on pian tullut tehtyä vuosi, tein maanantaina koko sarjan nopeimman, sakean sopan. Melkein puolivalmiste tämä kyllä on.

Pikainen broileri-nuudelisoppa

Ainekset

2 rkl kookosöljyä
200 – 300 g maustamatonta broileria (fileistä leikkasin suikaleet)
5 kevätsipulin vartta
1 valkosipulin kynsi
1 rkl Asian Green and Fresh-fondia
2 pss Mama-pikanuudeleita (makuna Chicken)
6 – 7 dl vettä

Tarjolle kevätsipulia ja punaista chilitahnaa

Kuumenna kookosöljy ja paista siinä broileria ja kevätsipulia (jätä osa kypsentämättä)
ja lopuksi murskattu valkosipulin kynsi.
Lisää joukkoon 1 rkl fondia ja nuudelipussimausteet,
mutta jätä chilipussi käyttämättä sekä 6 – 7 dl vettä.
Kun neste kiehuu, lisää joukkoon murskatut nuudelit ja anna kiehua muutama minuutti.

Nopea, kepeä, helppo ja ihan hyvä arkiruoka!

Viime viikon soppa oli sitten vähän enempi, parempi, siis itseasiassa juuri minun makuuni.

Tätä tein perjantaina, kun Pehtoori ja Juniori lähtivät kaupungille ”miehissä syömään” ja jäin yksikseni viettämään juhlailtaani. Kuvan Codorniu on lavaste, sillä me avasimme samppanjan ja pojat ottivat vain lasilliset ennen kuin lähtivät ja minä nautin sitten lopun puolikkaan mm. tämän keiton kanssa.

Tämä voisi hyvinkin olla nimeltään Sinkkusoppa. Yhden hengen juhlakeitto. Toki tämä sopisi hyvin myös amuse-keitoksi, tarjottavaksi pienistä kupeista ennen isompaa ateriaa…

Sinkkusoppa

2 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
pieni punainen paprika

½ l vettä
1 pieni prk tomaattipyrettä
2 rkl hummerifondia (tai kalafondia)
ripaus sokeria
2 – 3 rkl Creme Bonjour -tuorejuustoa (mustapippuri, katkarapu, ruohosipuli)
2 dl kevyt ja paksu Ruokakermaa
(ehkä suolaa ja pippuria)

100 – 200 g katkarapuja

Kuullota öljyssä pilkottu punasipuli, valkosipulinkynnet ja paprika.
Lisää vesi, tomaattipyre, fondi ja sokeri.
Anna kiehua kohtuullisella lämmöllä 15 minuuttia.
Siivilöi liemi kattilaan ja heitä sipuli-paprika seos pois.
Lisää liemeen tuorejuusto, ruokakerma ja loput mausteet.
Anna hetken hiljalleen kiehua.

Tähän asti voit tehdä valmiiksi, ja laittaa vaikka puolet jääkaappiin (huomiseksi).
Lisää huoneenlämpöiset katkat mukaan ja annan hetken lämmetä, missään tapauksessa älä enää keitä.

Näin keitto on samettista, jollaisena Pehtoori siitä tykkää, mutta minä tykkään pienestä potkusta, ”kärjestä”, keitossa, joten siksi keiton pinnalle pari, kolme koriste- ja maustetäplää Sriracha-chilikastiketta. Se käy paremmin kuin tabasko tai punainen chilitahna. Oikein minun mieleiseni keitto on tämä.

Ja sitten vielä kerran se Tarte Flambeen ohje – vähän eri versio kuin aiemmin. Tätä tein tiistai-illaksi kolminkertaisen annoksen, siten että kaikille vieraille riitti pari, kolme palasta.

Tämähn ei Jokaviikkoiseen soppalistaan todellakaan kuulu, mutta tieasiassa tämä voisi olla hyvä side-ruoka kevyille kasvissokeitoille, ikäänkuin kuin se tavallisen ”rustiikkinen maalaisleipä” -jutun sijaan..

Tarte Flambee eli flammkuchen

Tarte flambee on alsacelainen ruoka, joka muistuttaa kovasti pizzaa. Ja sama ruoka kulkee Saksassa nimellä flammkuchen eli liekkipiirakka. Westfalenin rauhan (1648) jälkeen tarten ja kuchenin raja on ollut hyvin häilyväinen…

Taikina
2 dl haaleaa vettä
10 g hiivaa
½ dl öljyä
1½ tl suolaa
5 ½ dl vehnäjauhoja
Päälle
2 sipulia
3 rkl ranskankermaa
savukinkkua ja/tai pekonikuutioita (tiistaina oli molempia)
mustapippuria myllystä.

Sekoita veden joukkoon hiiva, öljy ja suola ja alusta joukkoon vehnäjauhot. Ota taikina leivinpöydälle ja alusta sitä siinä vielä noin 5 minuuttia. Peitä liinalla ja anna nousta. (Kunnollinen alustaminen on ymmärtääkseni ratkaiseva tekijä taikinan oikeanlaisen koostumuksen aikaansaamiseksi.)

Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Laita ne likoamaan maitoon tai (kuten versiossani oli Chez Jouni Törmäsen vinkin mukaan) tilkkaseen valkoviiniä. Myös myllystä mustapippuria ja vähän suolaa kannattaa laittaa mukaan.

Kuumenna uuni 275-asteiseksi.

Leikkaa taikina kahteen osaan, kaaviloi taikina ohueksi levyksi ja nosta leivinpaperille ja pellille. Levitä taikinalle ranskankerma, valutetut sipulit ja kinkku- ja/tai pekonisiivut tai kuutiot. Jauha päälle mustapippuria ja paista uunissa noin 10 – 12 minuuttia ja tarjoa heti.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. Soittivatpa Kalevasta ja kysyivät, saavatkos laittaa lehden FB-sivun otsikkokuvaksi yhden eilisistä otoksistani… Laitoin kuvan päivällä ”melkein vahingossa” Kalevan lukijakuviin, jonne tosi harvoin (nykyisin) mitään lähetän, ja olivatpas tykästyneet siihen.. Siellä se nyt on KLIKS. Oikein ”haastattelun” kera. Noh, ilmainen mainoshan tämä on, unohdin vaan mainita ”Muistikuvia”! ”Aikuisikä” kyllä hieman hymyilyttää, noh, voihan sen melkein kuuskymppisyyden noinkin todeta. 😀

Niitä näitä Ruoka ja viini

Viininystäville ovet avoinna

Meillä oli tänään vieraita. Viininmaistajia. Ei meidän ”oman” Botrytis Ouluensiksen pikku poppoota, vaan 18 Oulun Viininystävät (ns. ent. vanhojen herrojen kerho) jäsentä. Joskus ennenkin olemme avanneet ovet heidän tulla meille maistuluun; hallituksessa kun ei enää ole ketään ravintolan omistajaa tai johtajaa tms., joten ravintoloissa ei voida kokoontua.

Toki lupasin, ajatuksenani, että korkeintaan kymmenen tulee, mikä ei olisi vaatinut oikeastaan muuta kuin avata Festan ovet ja nostella kerhon lasit pöydälle maisteluvalmiuteen, lisäksi vähän patonkia ja vesikannut. No ilmoittautuneiden kaksinkertainen määrä odotuksiin nähden merkitsikin melkoista mööbleeraamista. Meidän Festaan mahtuu helposti 12, mutta heti sen jälkeen onkin tehtävä yhtä sun toista, että kaikille saadaan istumapaikka pöydän äärestä. Saatiinhan me.

Minun/meidän ei oletettukaan hankkivan oikein mitään, mutta halusinpa tarjota, kuitenkin jotain, edes jotain pientä syötävää. Kun kerran maistelussa oli Moselin alueen viinejä, oli liki väistämätöntä, että teen flammenkucheniä eli tarte flambeeta. Nyt yhdistin vanhan reseptin chez Jounin ohjeeseen, ja Saksassa asuneetkin tykkäsivät että hyvää oli. Kirjoittelenpa ohjeen huomenna….

Maistelimme siis saksalaisia riesling-viinejä eri makeusasteella + yksi Plafzin alueen punainen Pinot Noir -viini. Ei mitään halpis valkkareita ollutkaan. Mutta kyllähän se niin on, että minulle Alsacen riesling (ja joskus Rheingau) ovat ne mieluisemmat.

Näitä kaikkia saa Alkosta tilaamalla, mutta kylläpä minä luulen, ettei yksikään minun jouluviinisuosituksiini yllä… Jos joku pitäisi valita niin tuo oikealla oleva vuoden 2011 Fritz Haag. Mutta mutta hinta-laatu-suhde ei ehkä ole ihan ideaali. Toisin kuin moni muu, minä tykkäsin tuosta pinot noirista, ja nimenomaan sen flammenkuchenin kanssa.

Ja tiedättekös, mikä nyt on parasta, Festa on jo melkein siivottu ja huomenna ei ole työpäivä, – oli ilo avata ovet. Eikä mene kuin reilu viikko, niin on meidän ”oman” viinikerhon 26-vuotissynttärijuhlat, ne onkin sitten heti isommat pilheet!

Ruoka ja viini Vanhemmuus

Isänpäivän viettoa

Isänpäivän aamu .. hm… mitäs minulla olikaan tehtävänä… eipä paljon mitään. Päivällisen olen luvannut juhlan kunniaksi tehdä. Aina kannattaa juhlia kun on pienikään syy …

Aamupäivällä olin kotikaupan pihalta lähtien piiiitkällä lenkillä, jonka kohteena tietysti hautausmaa. Olipa oikeastaan aika hyvä ilma, mutta taas hautausmaalla näin sellaisia vähemmän mukavia juttuja… Että ihmiset voivat olla ulkokultaisia ja kylmiä.

Kotosalla jatkui erinäiset siivouspuuhat, jotka eivät tulleet valmiiksi, kaukana siitä, mutta olipa leppoisaa kun huomasin ajattelevani ”tästä voin jatkaa huomenna”, ei niin, että ”tämän pitää olla valmiina huomenna”. Minulla on aikaa, huomenna jatkuu …

Ja sitten puuhaamaan päivällistä: pikkuperhe tuli syömään. Apsu toi papalle kortin, johon oli piirtänyt papan auton. Ja Juniori toi päivälliselle samppanjalahjan (yllättikö ketään?), ja kylläpä oli nyt paras samppanja pitkääään aikaan. Keväisen Saksan ekskursion viinikauppavierailun jälkeen tilattu pientuottajan samppanja maistui, samoin kuin minun tilaamani, jo vanha tuttu etelä-afrikkalainen The Chocolate Block -punaviini. Jos kohdalle sattuu, niin kylläpä kannattaa maistaa/ostaa. Ja sitten Juniori toi myös minulle lahjan! Olivat (koko perhe) ostaneet jo ”varalle”, vakaasti uskoen 😉 , että joskus valmistun, yhden huippu-samppanjan. Se on nyt jemmassa, – ehkä minä ne valmistujaiset pidän … 🙂

Ja sitten isänpäivän päivällinen. Mikä lie etiäinen se iski viikolla, kun mietin tämän juhlapäivän menua. Fondue! Pitkäään aikaan ei ole ollut fonduepata käytössä ja sehän voisi olla mukava, pitkään yhdessä istumisen ja päivällisestä nauttimisen juttu. Ja olihan se. Jos sinulla on fonduepata jossain jemmassa, niin nyt esiin!

Ei mitään umpituhtia juusto- tai suklaafondueta, ei edes öljyssä kypsentämistä, vaan kunnon lihaliemi (Puljonki!) pataan, ja hyvää lihaa ja lisukkeita annospaloina valmiiksi! Miniä ei ollut moista herkkua koskaan kokenut, mutta pitipä hänkin.

Olennaista on, että liha on tuoretta ja hyvää. Kauppahallissa ”Torin lihamestari” ymmärsi mihin ja mitä tarvitsen, ja leikkasi siivut naudan sisä- ja ulkofileestä, sekä karitsan filettä (150 g/fonduepadan äärellä oleva). Lisäksi laittelin vihanneksia. Ja salaattia ja bataattiranskalaisia (Pirkka! , joista Apsukin tykkää kovasti).

Ei fondue-lihaa eikä kasviksia mausteta etukäteen, joten olennaista on hyvät kastikkeet. Tein kolmenlaista: vas. ananas-curry, keskellä chili-ketsuppi-valkosipuli ja oikealla sinihome. Kaikissa on pohjalla 1 dl majoneesia, ½ dl ranskankermaa ja ½ dl turkkilaistajukurttia (tein pohjan kolminkertaisena, sitten maustoin erikseen nuo vaihtoehdot: = 1 dl ananasmurskaa ja 2 tl currya, seuraavassa 2 valkosipulinkynttä murskattuna, 1 tl chilijauhetta, 1 rkl ketsuppia, suolaa ja mustapippuria, ja viimeisessä 100 sinihomejuustomurua ja persiljaa. Viimeinen äänestettiin parhaaksi, mutta kaikki kelpasivat.

Ja jälkkäriksi kakkua ja kahvia.

Eihän tuo mikään taidokas räpellys ole, – minulla olisi paljon selityksiä moiseen, mutta se oli hyvää! Tumma suklaa-kirsikkakakku se on, ja huom. niitä viikolla ”ongelmana” olleita hasselpähkinöitä on nyt käytetty hyödyksi.

Isänpäiväviikonloppu alkoi oikeastaan jo perjantaina, jolloin Juniori vei isänsä kaupungille. Niin tyypillistä meidän Junioria: ”Tarjoan sulle aperitiiviksi isänpäiväsamppanjat Voxissa (oululainen viinibaari) ennen kuin mennään syömään.” Tiedättehän: poika tarjoaa aperitiivit, isä ruoan. No mutta, kuinka moni isä-poika lähtee perjantaina kaksistaan samppanjalle ja syömään? 😀

Juhlaviikonloppu on lopuillaan, marraskuukin tuntuu hyvälle. Huomiseen!

Ruoka ja viini

Uusia makuja

Glögikausi on nyt virallisesti avattu (tosin aiemmin jo mökillä avasimme yhden … 😉 ), – äsken kipolliset nautimme. Palaan asiaan vielä, sillä kävin tänään hakemassa neljä erilaista glögiä. Kunhan saamme ne maistetuksi, kerron meidän mielestä parhaan. Kävin hakemassa glögit Välivainion Alkosta, mutta olisikin pitänyt mennä Linnanmaalle ostoksille. Juniori olisi ollut siellä.

Meidän Juniorista kun on tullut Alkon työntekijä: kausiavustaja. Lokakuun alkupuolella oli haku jouluruuhkaan tuuraajista, ja meidän amkilaisella kun ei joulukuussa juuri ole koulua ja perheellisellä opiskelijalla tietysti on rahantarvetta, päätti poika hakea jotain muuta kuin pakettifirman satunnaisia joulunajan tuuraushommia ja autojen pesua viikonloppuisin, jota on lukukausien aikana aiemmin tehnyt. Ja vaikka hakijoita oli ollut aika lailla, Juniori yhtenä monista sai kuin saikin homman ja sai aloittaa jo tämän viikon alusta.

Työpaikan saannista olen tietysti iloinen, en niinkään siitä, että jo marraskuussa on melkein joka päivä töitä (tosin iltavuoroja), mutta kun on vielä kouluakin. Olen niin paljon töissäni nähnyt opiskelijoita, joiden opinnot kärsii aika lailla, pahimmoillaan jäävät kesken, töiden takia. Toisaalta: tammikuussa Juniorilla alkaa oman alan harjoittelu, johon sinnekin on paikan on onneksi jo onnistunut saamaan, joten Alkon kassalla, myynnissä ja varastossa hommat on vähän pakkokin lopettaa vuoden vaihteen jälkeen.

Heti eka päivänä oli päässyt samppanja-asiantuntemustaan hyödyntämään, kun oli jollekin ulkomaalaiselle ollut avuksi sopivan valinnassa. 😉

Tuossa kuvassa on joulupipareita, mahdottoman helposti murenevia, mutta olivatpas minun makuuni! Annas pepperkakor, ja tämän vuoden kausimaku Polka! Ihana polkkakarkin minttuinen raikkaus sopi kyllä piparkakkuun. Suosittelen!

Ja muutakin uutta löysin: graniitinharmaa untuvatakki löytyi kuin vahingossa. Minulla oli luppoaikaa lääkäri- ja kampaamokäyntien välissä, ja muutamassa kaupassa käytyäni ”alustavalla katsastuksella” eteen sattui takki, joka on nyt jo eteisen kaapissa. On siinä taas kymmeneksi vuodeksi takkia (Joutsen Amy) pitämään minut lämpimänä. Tarkoitushan oli ostaa sekä pitkä villakangastakki että puolipitkä untuvatakki, mutta yhdistin ja ostin pitkän untuvatakin. 🙂 Siihen olen tyytyväinen. Hiuksiini en. Ja se omakuvakin pitäisi ottaa!!!