Takana hyvin syöty viikonloppu

Viikonlopun ruokiin piti vielä palaamani: lauantaina illansuussa menimme katselemaan kuorotapahtumaa, etsimään (löytämättä) vielä yhtä ValoaOulu -festariin liittyvää valotaideteosta ja katsomaan Rotuaarin jouluvaloja. Päätimme samalla reissulla käydä syömässä Oulun uusimmassa (?) ruokaravintolassa, Saurahassa. Nepalilainen ravintola on avattu Asemakadulle, siihen missä 1970-luvun lopussa oli Oulun ensimmäinen pizzeria. Emmekä tietenkään olleet tajunneet mitään pöytävarausta tehdä; olisi kannattanut. Mutta saimme kuin saimmekin paikan: ja meidän naapureiden vierestä. Harvoin kun tuossa portilla nähdään, niin nythän sitten yhdessä tulimme syöneeksi. Ruoka? Ruoka oli hyvää. En tarkkaan ottaen tiedä, miten nepalilainen poikkeaa intialaisesta, sillä siltä se minusta maistui, eikä hinta-laatu-suhteessa valittamista. Valinnan varaa oli ainakin puolensataa erilaista kana-, lammas-, jättirapu-, naudanliha-annosta.

Viiden jälkeen lähdimme kohti Rotuaaria ja kun tuuli kovin kylmästi, poikkesimme Leskiseen, glögikipollisen toivossa. Emme ole koskaan ennen koko paikassa käyneetkään. Sehän olikin leppoisa, aikuisten ihmisten familiäärin oloinen pubi, paljon isompi kuin olen ajatellut. Kuinkahan kauan se on Oulun keskustan ytimessä ollut? Aina oppii uutta.

Sitten viikonloppuna oli tarkoitus leipoa omena-kuppikakkuja, mutta jotenkin tulin vaihtaneeksi suunnitelmaa. Tein toscakakun.

Antti Vahteran ohjeella – tai tarkemmin ottaen Antti Vahteran Irja-äidin ohjeella tein. Olen tehnyt ennenkin. Enkä enää taida muilla ohjeilla tehdäkään, on tämä niin hyvä versio. Helppo ja mehevä, ja mantelikinuskia tulee riittävästi. Tämmöisiä voisi tehdä vaikka joululahjoiksi?

 

Toscakakku-2

Toscakakku

Toscakakku Antti Vahteran äidin ohjeella
(Kirjasta ”Viikon kahdeksan päivää”)

Pohja:
3 kananmunaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 appelsiinin mehu
100 g sulatettua voita

Kuorrutus:
140 g mantelilastuja
140 g sokeria
140 g voita
1,5 dl kermaa
1 rkl siirappia

Vaahdota sokeri ja kanamunat kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon vehnäjauho-leivinjauheseos. Lisää voi ja appelsiinin mehu varovasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa 20 – 25 minuuttia. Peitä foliolla, jos kakun pinta alkaa saada väriä uunissa.

Mittaa kuorrutteen kaikki aineet kattilaan. Anna kiehua hiljalleen sekoittaen kunnes kuorrutus on kiehunut kokoon ja saanut kauniin värin. Muista sekoitella koko ajan ! Levitä kuorrutus paistetun kakkupohjan päälle. Kuorruta 225-asteisessa uunissa noin viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Vaniljajäätelö tai kermavaahto kuuluvat tarjolle tuotaessa asiaan.

Toscakakku-3

Sitten ne perjantain kuharullat (ohje hoksattu täältä)

Kaksi kuhafilettä kahdelle. ”Voitele” fileet rapusulatejuustolla, levitä päälle reilusti ohueksi leikattua purjoa, tilliä, suolaa ja pippuria. Leikkasin fileet pitkittäin kahtia, ja rullasin ja laitoin hammastikulla kiinni. Rullat voidellun uunivuoan pohjalle, loraus valkoviini-situunamehua pinnalle ja uuniin (200-astetta, noin 30 minuuttia).

Mutta sitten ei kannata tehdä kuten minä! Kuumaa (uutta, aika arvokasta Villeroy & Bochin) uunivuokaa ryhdyin kuvatakseni siirtelemään. Ja missä olivat palalaput? Siinä vieressä! Ja refleksit toimi. Jälki oli tämän näköistä.

1_2014-2

Söimme kuitenkin. Ja hyviä olivat. Teen toistekin. Ja käytän patalappuja.

Eilen oli kananpoikapataa. Stockalla oli Jyrki Sukula myymässä valmiiksi marinoituja kokonaisia kananpoikia, ja vaikka periaatteesta äärimmäisen harvoin ostan valmiiksi marinoitua lihaa, niin nyt ostin. Ja pataan pistin kaikenmoisten juuresten kera ja sitten pariksi tunniksi leivinuuniin. Valurautapata kesti minun käsissäni. 😉 Erinomaista oli tämäkin.

1_2014

 

Tytär pakkailee Meksikossa, minulla liki pakahduttava onnentunne paluustaan,
ja sitten kuitenkin olen surullinen, alakuloinen,
sillä tiedän, kuinka lapsesta ”on liian surullista” lähteä.
On tietysti. Paljon hyviä ystäviä, paljon lämmintä, Daniel
–   kaikki on hyvästeltävä.

Huomenaamulla Monterrey jää…

Webcam monterrey

 

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2014

1

1_2014

Rotuaarin jouluvalot

Klikkaile isommaksi – valaistuu…

10 kommenttia artikkeliin ”Takana hyvin syöty viikonloppu”

  1. Kuola valuen täällä katselen toscakakun kuvia..pakko varmaan tehdä, ja joululahjaideakaan ei yhtään huono. Toscakakku on minulle sellainen lapsuuden leivonnainen, äiti teki aina silloin tällöin, ja olihan se hyvää. Kuorrutus suoraan kattilasta syötynä myös ihan mukiinmenevää 😉 Ja mitä häh, eka kerta Leskisessä? Ihan paras paikka Oulussa.

    Vastaa
  2. Hyvin syöty viikonloppu; tuskinpa kohdallenne, parahin TT, huonoja osuukaan.

    Nepalilainen – lisää ravintolaeksotiikkaa Ouluun! Koska vierailette kotikeittiönne paistinkääntöjen ohessa taajahkosti oululaisissa ravitsemusliikkeissä, tietänette oitis, montako ns. etnistä ravintolaa meillä (Oulussa) on.

    Toscakakku – onko jotain vielä parempaa? Ei tule heti mieleen. OSAAN ’leipoa’ juustokakun. Oppisinko ’toscan’?

    Rotuaarin jouluvalot – olisiko mitään (teko)syytä lähteä Oulucityyn excursiolle ehtootunteina?

    Vastaa
  3. Katri, toscakakku on kyllä klassikko – ja jos se on vielä ollut lapsuutesi herkku, niin kyllä on pakko. Itse ajattelin (kuorrutusta suoraan kattilasta syödessäni) että sitä voisi käyttää johonkin jälkkäriin – tai vaikka kuppikakkuihin?

    Jep, jep, eka kertaa Leskisessä. Me kun on vähän kuin keskitytty noihin ruokapaikkaoihin. 😉

    Vastaa
  4. Koivu, sinäkin toscakakun leivontaan. Varmasti osaat. Sinun juustokakkuasi talon oman kirsikkakompotin kanssa niin monta kertaa syöneenä olen vakuuttunut että osaat myös toscan.

    Montako etnistä Oulussa? Ei tietoa. Semminkin kun niitä ei kovin paljoa harrasteta, ja semminkin kun niiden määrä on alati vaihtuva. Tulevat ja menevät.

    Rotuaarin jouluvalot? Pidän niistä. Enemmän kuin niistä kalvakoista keltaisista tiernatähdistä. Vaikka kuinka olivat perinteidtä kunnioittavia, paikallishistoriasta ammentavia, niin nämä kirkkaat ”lamellit” ovat minusta paremmat. Ei ole tekosyy sieltä kaupungin laitamilta hakeutua Rotuaarille, ja vaikka piipahtaa familiäärissä Leskisessä. 😉

    Vastaa
  5. Toscakakkua tein ensimmäisen, mutta en viimeisen kerran. Pipariksi meni, liian raaka kakkupohja ja toscapäällinen lorahti komeasti läpi! Tarte Tatinina todella maistuvaa kermavaahdon kanssa. Huomenna uusi yritys, periksi en anna.

    Vastaa
  6. Paljon kiitoksia ihanista resepteistä! Nyt ei tarvitse miettiä, mitä tarjoan itsenäisyyspäivän lounaalla: perhe saa kuharullia ja toscakakkua. Salaatinkin ohjeen taidan löytää Tuulestatemmatusta.
    Toscakakkua olen leiponut äitini vanhalla reseptillä kymmeniä kertoja. Se ’tuunataan’ nyt appelsiinimehulla.

    Vastaa
  7. Itsenäisyyspäivän menuksi kuharullat ja toscakakku kuulostavatkin oikein hyviltä ja aika suomalaisilta. Mukava, Kaija, kun sait idean täältä. 🙂

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.