Ruoka ja viini – Sivu 22 – Tuulestatemmattua

On päästettävä irti

Kävimme teatterissa: Pienen hauen pyydystys

Luin kirjan muutama vuosi sitten, heti silloin kuin se ilmestyi, ja tykkäsin ihan mahdottomasti. Tämähän ei useinkaan ole hyvä järjestys: siis lukea ensin kirja ja sitten katsoa elokuva tai teatteriesitys. Avoimin mielin kuitenkin lähdimme toukokuista kahden hengen humputteluiltaa viettämään.

Ennen teatteria kävimme syömässä: Da Marion Ristorante ei nytkään ollut auki, joten Toripolliisiin. Poroburgeri oli oikein hyvä, mutta ranut ja puolet perunabriossista jäivät minulta lautaselle, ei vaan mahtunut.

Ja torilla on Toripolliisi. Vuoden 2026 kulttuuripääkaupunki Oulun panos viisuhumuun.

Oulu goes Käärijä

Meillä oli tunti luppoaikaa ennen seitsemää, joten päätimme mennä lasilliselle Viinibaari Voxiin, jonne rotissööri-ammattilaisystävä on vaihtanut entisestä suosikkiravintolastamme. Ja hänhän se osasi suositella hyvän jälkiruokalasillisen.

Ja sitten se teatteri. Tarvittiin avointa mieltä, jottei kirjan melkein maaginen tunnelma häiritsisi esityksestä nauttimisesta. Ja kyllä, pidin. Lapin maahiset, peijoonit, tontut, ehkä ei sentään ´hattarat´, ovat olleet minulle tuttuja, joten ei ollut vaikea upota näytelmän tarinaan. Kuten kirjan luettua niin tänäänkin, muistan, on osattava päästää irti.

Sitä opetellessa, vieläkin ja joka päivä.

Reseptit Ruoka ja viini

Pikku juttuja makujen takaamiseen

Tänään jo aurinkoista, ja pieni tuntuma lämpenevästä säästä (+ 8 C korkeimmillaan).

Ja paluu ”normaaliin” päiväjärjestykseen: minä tein ruoan ja Pehtoori laittoi tiskit pois. Mutta eilisiä herkkuja oli niin paljon, että pääsin hyvin vähällä…

Eilisestä alkuruokakeitosta jäi puolet tälle päivälle. Lämmitin vain ja pikkuisen tuunasin sitä siemenleipämuruilla ja grillatulla ja murennetulla salami-peperonilla (prosciutto ois ollut vielä parempi, mutta kuin ei ollut kaapissa). Vaniljaisen kukkakaalikeiton ohje on Valion sivulla.

Leivoin oheen myös vehnäsämpylöitä – niin turha ruoka kuin olla ja voi – mutta nokare paahdettua voita lämpimän sämpylän päällä – ja kylläpä maistui. Paahdettu voi on fenkolisalaatin ohessa ollut viime kuukauden aikana meillä liki jokapäiväinen pieni makujen viimeistelijä. Tein paketellisesta voita ja siitä riittää. Se säilyykin ihan hyvin. Valion sivulla on ytimekäs ohje ja Satu Koivisto neuvoo sivuillaan varman päälle: paahdettu, vaahdotettu voi.

Hyvä viimeistelijä moneen ruokaan, nokere leivän (hapanjuurileipää!! 🙂 ) päälle, kasvisten sekaan ja vaikka pastan kanssa.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Ajatukset ulkomailla

Joko huomisia kruunajaisia varten on tarjoilut suunniteltu? Fish and chips? Beefeater & tonic? Kurkku-kolmioleipiä ja Darjeeling tea! Tai toffeeta? White beans and toast? Ehkä tilkka sherryä? Tai englantilaista kuohuviiniä, jota samppanjan haastajaksi sanotaan. Alkossahan on jo monia.

Minulla ei ole mitään suunnitelmia eikä hankintoja, muuta kuin että aion ainakin osan päivästä olla television ääressä. Minulla kun on ruoanlaittovapaa huomenna: Pehtoori on luvannut kokkailla.

[Lontoo-kuvat 11 vuoden takaa kun oltiin Tyttären ja Pehtoorin kanssa pidennetyllä viikonloppureissulla.]

Ehkä huomennakin harrastan talvipyöräilyä kuten tänäänkin. Pyörätiet olivat tosin sulat ja aurinko paistoi, mutta tuuli reippaasti ja kylmästi jostain Barentsinmeren suunnalta. Vaikea väittää, että olisi ollut kovinkaan leppoisaa polkemista. Ulkoilmaa kuitenkin, ja niin paljon, että tuli nälkä. Ja säästä johtuen ikävä Italiaan.

Siispä päivän menussa lombardialaista broileria. Tein sitä viime keväänä muutaman kerran, lupasin postailla tännekin reseptin, mutta onpa näköjään unohtunut. Nyt sitten tässä.

Lombardialaista broileria

(ohjeen löysin täältä)

- 500g kanapojan rintafileitä (3-4 kpl)
- 3 dl kuohuviiniä (vähempikin riittää – bloggaajan huomio)
- 1 makea sipuli
- 4 valkosipulin kynttä
- 1 rkl kanafondia
- ½ tl suolaa
- mustapippuria
- 2 tl Dijon-sinappia
- 2 tl sitruunamehua
- oliiviöljyä (tai voita)

Kastikkeeseen

- 50-70 g raastettua parmesanjuustoa
- 2 dl kermaa
- oliiviöljyä (tai voita)

Pilko sipulit ja valkosipulit, laita kasariin niin paljon oliiviöljyä että pohja peittyy, lisää sipuli ja valkosipuli. Paista kunnes sipulit ovat läpikuultavia, lisää kuohuviini, kanafondi, suola, mustapippuri, sitruuna ja Dijon-sinappi, sekoita ja ota pois lämmöltä.

Voitele uunivuokaa tai muu uuninkestävään astia oliiviöljyllä ja lado siihen kananpojan rintafileet sileä puoli ylöspäin, kaada äsken valmistamasi kastike rintafileiden päälle niin että fileet jäävät vähän paljaaksi. Paista 225 asteisessa uunissa ylätasolla n. 25min (tai niin että rintafileet saavat vähän väriä).

Laita pasta kypsymään. Ota astia uunista ja kaada liemi kasariin (jos haluat tasaisen liemen siivilöi neste). Anna liemen kiehua noin 5 min ja lisää kerma, lisää raastettua parmesanjuustoa hyvin hitaasti jatkuvasti sekoittaen kastikkeeseen kunnes kastike on sopivan paksua. Parmesanjuusto voi olla vaikea saada kokonaan sulamaan, mutta se ei haittaa makua (halutessasi voit siivilöidä kastikkeen myös tässä vaiheessa).

Kannattaa käyttää jotain ”kuppimaista” pastaa, jotta kaikki hyvä kastike tulee syödyksi. 🙂 Fenkolin höylääminen salaatin päälle on nyt ”The Juttu”. Kannattaa kokeilla.

Muistikuvia Ravintolat Ruoka ja viini Valokuvaus

Iltavuorossa kuvaamassa

Olen aina sanonut, ettei minusta olisi vuorotyöläiseksi. Lukuunottamatta lyhyttä vaihetta linja-autonkuljettajan hommassa (kesällä 1983 ja kevättalvella 1985) työurallani työaika on ollut määrättynä tai valittavana siten, että duuni on alkanut aamulla. Useimmiten menin kustannuspaikalle kahdeksan aikoihin, muutamina vuosina seitsemäksi, koska niin halusin. Ja se sopi minulle hyvin. Päivät kestivät yleensä sen kahdeksan-yhdeksän tuntia, mutta oli myös aikoja, jolloin normityöpäivä oli kellon ympäri. Mutta tärkeää oli, että työt alkoivat aamulla ja että ne olivat mielekkäitä.

Nyt kun puolenkymmentä vuotta olen tehnyt satunnaisia valokuvauskeikkoja, on kuvaustapahtuma ollut useimmin päiväsaikaan – editointihommat ja painotuotteiden (kortit, kalenterit) työstäminen sekä kuvatoimistojutut olen tehnyt yleensä aloittaen nimenomaan aamulla. Ja edelleen: sellainen sopii minulle parhaiten.

Tänään oli taas De Gamlas Hemin uuden ruokalistan annosten kuvaus; kuvaukset alkoivat neljältä. Eihän siellä kulu kuin pari-kolme tuntia, mutta koko päivä menee odottaessa, että voin lähteä hommiin. Pikku juttu tietysti tässä vaiheessa, mutta niinpä se kuitenkin kävi, että ihme haahuilua oli koko päivä. Noh, nyt on koko uusi lista (15 annosta) kuvattu monesta eri suunnasta ja osana erilaista kattausta. Ihan mukavaa puuhaa. Ja huomenna aamulla aloitan kuvasaaliin perkaamisen ja editoinnin.

Onneksi kuitenkin kaikelta haahuilultani sentään tein ja söin ruoan kotona ennen lähtöä. Varsinkin kahden parsan risoton, etanapannun, karitsa-annoksen kohdalla olisi keskittyminen kuvaamiseen varmaankin ollut aika epävakaata. Menu on taas oikeinkin houkutteleva. Toivottavasti kuvatkin. 🙂

Luettua Ruoka ja viini

Ajatukset kylmästä lämpimään

Hyytävän kylmä. Ainakin siltä aamulenkillä tuntui.

Viikon päästä on vappuaatto. Ja tänään aloitin ´Suomen kaunein kesämökki´ -ohjelman katselun, kaksi ensimmäistä jaksoa katsottu ja Hangasojan vanhaan mökkiin tulossa pientä muutosta.

Kuuntelin myös Anneli Vainion kirjan ”Kotini on linnani. Elämää Etelä-Ranskassa”. Ei ihan tavallinen tyyliin ”vuosi-Provencessa”-tms. tarina, mutta silti, – ehkä juuri siksi minua kiinnosti ja kiehtoi hyvin paljon. Elämäkerralliset kirjat (ja elämät) yleensäkin, mutta myös, miten ja miksi suomalaiset (naiset) asettuvat asumaan ulkomaille, sekä kulttuurien ja arjen erilaisuuden kohtaaminen. Se kiinnostaa, ihan sama, onko kyse viime vuosista vai vuosisadoista, evakoista vai maastamuuttajista, pakumatkaajista vai pakon edessä muuttaneista. Etelä-Ranskan kesä sai kuitenkin haikailemaan …

Oispa jo kesä.

Toisaalta: nämä kituviikot ennen reissua ja ennen kesää ovat nekin mukavia.

Vapun menot ja menut olen/olemme jo lyöneet lukkoon: ”vastaus lukittu”.

Haluatko skumppavinkin vapuksi? – Kerron silti.

Tänään nautimme (ehkä kolmannen vai neljännen kerran) pullollisen alsacelaista cremantia: Engelin talon hedelmäinen pikkupullollinen kuohuviiniä on tavattoman hyvää, hedelmäistä, ei niin edullista kuin moni kuohuviini, mutta esim. vapun piknik-koriin mukava koko… Ja huom. puolikkkaassa pullollisessa on eri koostumus, se on tehty eri rypäleistä kuin samalla nimellä myytävä iso pullo. Isoa pulloa ei olla nähtykään saatikka maistettu, mutta noita puolikkaita näyttää olevan lähes joka Alkon pikkupullojen hyllyssä.

Ruoka ja viini

Ruokaa roudaten

Aamulla aikaisin aika montakin linnun laulua kuului.
Ja iltapäivällä kaikista ränneistä lorisi vesi isosti.
Ihan liikaa vaatetta lenkillä, mutta parempi niin.
Keväälle tuntuu, oikein kunnolla.
Se on kyllä mukava juttu. Mahdottoman mukava.

Lohen matka mökkipöytään

Mökkikeittiössä on useammin kuin kerran syöty Norjan lohta, joka on ensin pyydetty Jäämeren rannalla (kassilohta) ja joskus jopa Tenon lohta. Lohi ei suinkaan ole kulkeutunut suoraan Jäämereltä Hangasojan mökkikeittiöön, vaan lohisaaliit on ensin kylmärekalla kuljetettu läpi Lapinmaan Ouluun, josta edelleen Hätälän kalajalostamolle ja kalatukkuun. Siellä lohi on paloiteltu ja pakattu. Se on saanut päälleen vakuumin, K-kaupan leimat ja EAN-koodin ja sitten taas kylmäketjussa Keskon varastoon ja heti kohta kohti pohjoista ja Saariselän Kuukkelin kalatiskiä, josta mie olen käynyt ”pyytämässä” ja valmistanut mökkikeittiössä isommalle tai pienemmälle porukalle. Lohen matka auton kyydissä reilut tuhat kilometriä mutkin.

Viimeisen parin vuoden aikana on aika usein haettu tuore kala Kauppahallista, pakastettu kotona ja sitten roudattu möksälle. Kylmäketjussa vähän vähemmän vaiheita, matkaa ihan yhtä pitkästi.

Lapin herkkua kotikeittiössä

Ja tänään jotain samankaltaista hullun hommaa, mutta toinen raaka-aine ja toiseen suuntaan ja vielä kahteen kertaan. Pääsiäisen mökkireissulle ostettiin lohet hallista ja samalla vähän savuporolastuja. Poro Kylmäsen lihatiskissä on tietysti ”kotoisin” pohjoisesta, vähän samanlaisen tuotantoketju kuin lohella. Kuukkelissa poron hinta on ihan hillitön ja muutenkin noita lastuja otin mukaan ihan vaan varalle, että jos vaikka lapaksia joku päivä/ilta värkkäisin. Mutta niinhän se paketti unohtui mökin pienen jääkaapin perälle, lapaksia en koko aikana tehnyt. Siispä tuotiin poroleikkele Ouluun – takaisin Ouluun. Kyllä on logistiikka ihan kympin päälle hallinnassa. Huoh.

No niin, mutta nyt ”asiaan”. 😀 En tehnyt lapaksia, en savuporo-juustokeittoa, en maa-artisokkakeittioa porolastuilla, en mitään, mikä kuuluu mökkikeittiössä repertuaariini, vaan ”vanha” kunnon pinaatti-fetapannari sai keittokinkun tai juhlapyhän jäljiltä jääneen graavilohen palasten tilalle uuden lisukkeen: hyvälle maistui poro tässäkin yhteydessä, vielä sipaisu savuporotuorejuustoa pannarin pinnalle ja nam. Pinaatti-fetapannari on meidän perusarkiruokaa, suunnilleen kerran kuussa sen teen. Ohje on täällä: KLIKS

Samalla sivulla myös Charolotte Russen ohje. Olisko se vappu- tai äitienpäiväpöytään aika hyvä?

Niitä näitä Rotissöörit Ruoka ja viini

Kukkia ja vermuttia

Kukkajuttuja

Yhdestä kolmen pionin kimpusta olen ottanut kymmeniä otoksia. Jonkinlainen ”tutkielma pionista” alkaa olla valmis. Jos tekisi vielä vaikka kollaasin? Kukista ja kasveista puheenollen, tänä vuonna en ole kylvänyt mitään – ei esikavatusta yrttipenkkiin. Vähän on harkinnassa, että luovun koko yrttipenkeistä, tai teen niistä koristekukkarenkaita. Ja joka tapauksessa aattelin kokeilla popcorni-heiniä! 😀 Onko joku muu kokeillut niitä? – No mutta tulettepa näkemään. Mutta niilläpä ei vielä kiirettä.

… ja vermutti-oppia

Illansuussa saimme nauttia iltapalaa ja kuulla vermutista, sen historiasta ja tekemisestä. Maahantuojan edustaja/kouluttaja on Oulussa ja rotissöörit aveceineen saivat kutsun Turusen sahalle, jossa näitä aika harvoin maistettuja (italialaisia) juomia saimme testattavaksi.

Näitä Martinin ”uusia” vermutteja oli tarjolla: vas. kahta reserva-sarjan tuotetta ei Suomesta saa, mutta niistä erityisesti vaalea Ambrato oli aika hyvää, Rubino turhan ”glögistä”, minulle ehkä liian makeaa, keskimmäinen ”bitter” oli hyvin Camparin tyylinen, ehkä vähän ohuempi tai alkoholisempi tai ei-niin katkeroinen, mutta ihan hyvä. Tuo Fiero oli meistä molemmista paras: hyvinkin saattaa kesällä se ja sooda piazzallamme maistua. Alkoholiton oli sekin hyvä, soodan kanssa katkeroinen hellejuoma maistunee.

Ja koska maistelutuokio oli rotissöörien tilaisuus, oli tietysti pientä syötävää. Suolaisten antipastojen/juuston kanssa vermutitkin sopivat hyvin. Hapanjuurileipä ja valkosipuliscampit tietysti minun mielestäni suunmyötäisempiä.

Eikä seurassakaan mitään vikaa. Melkein kaikki paikalla olleet ovat olleet ruokaystäviä jo toistakymmentä vuotta, – osa jo yli 30 vuotta. Kaikkinensa oikein mukava tiistai-ilta.

Isovanhemmuus Ruoka ja viini

Vanhoja ja uusia asioita

”Mummi, musta tuli silloin vauvana sun lellipentu.”
(Eevis 4 v.)

Meillä oli muksupäivä aamubrunssista lounaaseen.

Mitäs tehtäisiin? – Vähän välikausi ulkona,… ei liukumäkeen, ei pihalle pelaamaan, ei puistoon. Muksut eivät halunneet oikein mihinkään ja vähän joka paikkaan.

Siispä mummi päätti, että lähdetään kaupunkiin, edes ostamaan maitoa ja jälkkäritarpeita.

Apsu totesi eilen, että milloin meillä on taas kermavaahtoa, ”kun sun kermavaahto on niin hyvää”. Kermavaahto? – Mie kun olen aatellut osaavani tehdä vaikka mitä herkkuja, niin pojanpoika haluaa jälkkäriksi kermavaahtoa! No sitähän sitten.

Haettiin kaupasta vispikermaa, mansikoita (!) ja jo ennen lähtöä laitoin lettutaikinan tekeytymään.

Kivisydämen ja Valkean (vrt. kaksi viikkoa sitten!) kautta paluumatkalle kotiin, ja sitten poikkeuksellisen yksimielisesti lapset halusivatkin museoon! Jee, totesi mummi! En siis ole heitä kylläyttänyt museoreissuilla, vaan edelleen itse haluavat sinne.

Ja taas minä sain paljon iloa kun katsoin miten vuosien varrellla lasten kiinnostuksen kohteet vaihtuvat, mistä ovat kiinnostuneita, mistä kysyvät, mitä aattelevat. Ja paljon kyselevät (= Apsu kyselee): ”Mummi, mikä tämä on? Milloin tämä tapahtui? Mistä tiiät? Oliko se samaan aikaan kuin se Runeberg?” – kyselee 7-vuotias. Ja mummi selittää äänensä käheäksi.

Jossain välissä päivää oli pieni pysähtynyt hiljaisuuden hetki ja Eevis totesi lauantaikarkit sylissään, hyvin vakaasti, selvästikin miettineenä: ”Mummi, musta tuli silloin vauvana sun lellipentu.” – Niin tuli! Niin sinusta kuin myös veljestäsi. Sellaisia te ootte.

Pitkän museoreissun jälkeen mummilaan: oli aika letuille, jauhelihamössölle, raejuustolle, melonille ja jälkkäriksi lettuja, sitä toivottua kermavaahtoa, mansikkahakkelusta ja Nutellaa. Istuskellessa yhteisen lounaan äärellä kyselin lapsilla, että ”tiedättekö, mitä teen?”
– Pyörittelivät päätään – –

– Minä vähän niin kuin teen videota.. (Katselin heitä kermavaahdot poskilla, mansikoista nauttien, välillä peukuttaen ”jep, tämä on hyvää!”, ja taas hymy huulilla).

Yritän tehdä mieleeni sellaista videoklippiä, että voin aina joskus katsella ja miettiä tätä hetkeä.
– Niinku miksi? (kysyi Apsu varsin kummisssaan)

Niinpä, niinku miksi. 💙💗

Ja kyllä minä nyt muistan, kun olen atämän kirjoittanutkin. Muistan kauan.

Minulla on paljon kuviakin, mutta jätänpä julkaisematta. Tässä kuitenkin yksi…

__________________

Toiseen maailmaan illansuussa.

Juniori ja Apsu veivät meidät Iskoon, jossa oli ystävien luona viininmaistelua (kolmonen ja kutonen parhaat), sairaus- ja matkakertomusten vaihtoa :), jumalaista ruokaa..

Tunnelmasta toiseen. Nyt kylläinen olo. Kaikin puolin. Kaikki hyvin.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Lankalauantai mökkikeittiössä ja Sivakkaojalla (mm.)

Pääsiäiskokko ja Staalo

Lankalauantai. Ei olla värjätty lankoja, kuten kansanperinteen mukaan tapana on ollut, mutta pääsiäiskokko (notski) meillä oli hätyyttämässä noitia ja pahahenkisiä maahisia pois puronrannaltamme.

Täällä kairassa taitaa Staalo olla noitajengin ykköspahis. Se on Lapinmaassa tunnettu saamelaisen muinaisuskon isokokoinen, tyhmänpuoleinen, ahne ja pahantahtoinen haltija, jota tavataan useimmiten joulun aikoihin, talven pimeinä päivinä, eikä niinkään pääsiäisenä. Ehkäpä juuri pääsiäiskokot pitävät sen piilossa, pois ihmisten ilmoilta?

Pääsiäisen herkuttelua

Pääsiäispaasto päättyy pääsiäisyönä. Mehän ei olla mitään paastoa pidettykään, joten omalla ihan perinteisellä pääsiäistavallamme vähän arkiruokaa parempaa on syöty jo tänäänkin. Pääsiäinen kun on minusta paljon monipuolisempi ja herkullisempi ruokajuhla kuin joulu.

Jo aamiaisella aloitin herkuttelun. Pehtoori ei puurosta luovu, eikä ainakaan sitä mämmiin vaihda. Ei edes lakumämmiin. Mutta minulle maistui: lakumämmiä ja vispikermaa. Nam!

Päivän menussa lohikeitto (Harri Syrjäsen), ruisleipää (Kuukkelin) ja gourmetvoita (Président) ja hillasemifreddo (minun)!

Kannatti tuoda Oulun Kauppahallista (vakumoitu + pakastus – hyvin säilyy maut) lohet ihan tätä varten. Ohje siis täällä.

Hillat Pudasjärven Livolta – eivät todellakaan ole meidän poimimia. Nuo koristeet ”symboloivat” itikoita hillasuolla – niistä meidän ei ole tarvinnut kärsiä. Kiitos taas Voikukkatielle. 🙂

Ja viininä Franchetto La Capelina Soave Ronca-Monte Calvarina 2021. Se on venetolainen 18 euron viini, jolle ei ole suosituksina ole lohi vaan pasta ja juusto. Ensi kerralla lohisopalle joku toinen viini, mutta silti tämä viini kyllä miellytti.

Ja hiihtämässä kävin Sivakkaojan suunnalla. Olisi kannattanut lähteä heti aamusta. Puolenpäivän aikaan näillä lämpöasteilla alkaa olla jo melkoisen märät ladut, mikä merkitsee karvapohjasuksille pitkissä alamäissä melkein vaaratilanteita. Tökkii aika yllättäen. Mutta mie hiihtelin hissuksiin, rauhassa, kuvaillen, todellakin nautiskellen, ilman isompia ajatuksia, ahdistuksia, ei (enää 😀 ) suorittamispaineita/kilometritavoitteita. Kunhan hiihtelin, – uusia oppeja harjoitelllen.

Lappi Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Aurinkoinen, kaunis, hiljainen pitkäperjantai

Hiljainen päivä – pitkäperjantai lämmössä ja valossa. Menisköhän tämän päivän postaus ihan vaan näin kuvien kertomana.

Kelo

Tämä kelo metsässä, kulkiessa liukulumisuksilla kohti Rönkönlampea, haastoi! Tuntui melkein pröystäilevän…. Kiertelin ja kuvailin.

Ja kyllä me sitten ystävystyimme.

Pitkäperjantai ei ole ollut ”lajityypillinen”. Poikkeavaa on ollut hulvaton auringonpaiste, iltapäivällä varjon puolella +10 asteen lämpö, liki tyven, paitsi tunturien laella, liisterimäinen keli, haahuilu siellä ja täällä, kaksin syöminen. Hyvin syöminen ei ole poikkeus. 😀

Piispanojalle mennessä tässä kohtaa on usein huhtikuussa näkynyt koskikara, kaksikin. Ei näkynyt tänään. Mutta väliäkö sillä. Kaunis oli puro.

Pääsiäisruokaa

Oulusta Torin Lihamestarilta ostettu pakastettu kokonainen jyväbroileri valmistui kohtuullisen voikimpaleen ja yrttien kera vallan hyväksi. Tuplasin ohjeen valkosipulimäärän ja tuntuu, että mökin seinätkin vielä tuoksuvat rosmariinille ja valkosipulille! Oheen parsaa ja salaattia. Kun oltiin vain kaksin, en innostunut jälkkäriä tekemään. Ehkä sitten huomenna, viimeistään pääsiäispäivänä.

KOKONAINEN JYVÄBROILERI UUNISSA (ohje Soppa 365)

1 broileri (noin 1,4 kg)
1 sitruuna

Yrttivoi

1 sitruunan hienoksi raastettu kuori

2 dl silputtuja yrttejä (timjami, basilika, persilja, rosmariini)

2 puristettua valkosipulinkynttä

1/2 tl mustapippuria

100 g pehmeää voita

Lisäksi

oliiviöljyä

suolaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyyhi broileri talouspaperilla sisältä ja päältä. Pese sitruuna huolellisesti harjalla, kuivaa ja leikkaa lohkoiksi. Valmista yrttivoi sekoittamalla kaikki aineet yhteen.
Leikkaa broilerin nahkaan viilto. Hiero reilu puolet yrttiseoksesta nahan alle. Tee koipiin muutama viilto ja hiero viiltoihin yrttivoita.
Levitä loppu yrttivoi broilerin päälle. Ripottele päälle vähän suolaa ja mustapippuria ja sivele broileri oliiviöljyllä.
Ripottele broilerin sisälle suolaa ja työnnä lopuksi sitruunalohkot vatsaontelosta broilerin sisään.
Sido koivet paistilangalla yhteen. Nosta broileri voideltuun uunivuokaan. Paista broileria uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Alenna uunin lämpö 180 asteeseen ja jatka paistamista noin tunti. Valele broileria ja kasviksia paistamisen aikana voisulalla tai oliiviöljyllä.

Vinkki: Paistoaika vaihtelee broilerin koon mukaan. Mitä suurempi lintu sitä pidempi paistoaika. Kokeile broilerin kypsyyttä työntämällä hammastikku broilerin paksuimpaan kohtaan. Kirkas lihasneste on kypsän lihan merkki, punertava kertoo, että kypsennystä on jatkettava.