Aamulla aikaisin aika montakin linnun laulua kuului.
Ja iltapäivällä kaikista ränneistä lorisi vesi isosti.
Ihan liikaa vaatetta lenkillä, mutta parempi niin.
Keväälle tuntuu, oikein kunnolla.
Se on kyllä mukava juttu. Mahdottoman mukava.
Lohen matka mökkipöytään
Mökkikeittiössä on useammin kuin kerran syöty Norjan lohta, joka on ensin pyydetty Jäämeren rannalla (kassilohta) ja joskus jopa Tenon lohta. Lohi ei suinkaan ole kulkeutunut suoraan Jäämereltä Hangasojan mökkikeittiöön, vaan lohisaaliit on ensin kylmärekalla kuljetettu läpi Lapinmaan Ouluun, josta edelleen Hätälän kalajalostamolle ja kalatukkuun. Siellä lohi on paloiteltu ja pakattu. Se on saanut päälleen vakuumin, K-kaupan leimat ja EAN-koodin ja sitten taas kylmäketjussa Keskon varastoon ja heti kohta kohti pohjoista ja Saariselän Kuukkelin kalatiskiä, josta mie olen käynyt ”pyytämässä” ja valmistanut mökkikeittiössä isommalle tai pienemmälle porukalle. Lohen matka auton kyydissä reilut tuhat kilometriä mutkin.
Viimeisen parin vuoden aikana on aika usein haettu tuore kala Kauppahallista, pakastettu kotona ja sitten roudattu möksälle. Kylmäketjussa vähän vähemmän vaiheita, matkaa ihan yhtä pitkästi.
Lapin herkkua kotikeittiössä
Ja tänään jotain samankaltaista hullun hommaa, mutta toinen raaka-aine ja toiseen suuntaan ja vielä kahteen kertaan. Pääsiäisen mökkireissulle ostettiin lohet hallista ja samalla vähän savuporolastuja. Poro Kylmäsen lihatiskissä on tietysti ”kotoisin” pohjoisesta, vähän samanlaisen tuotantoketju kuin lohella. Kuukkelissa poron hinta on ihan hillitön ja muutenkin noita lastuja otin mukaan ihan vaan varalle, että jos vaikka lapaksia joku päivä/ilta värkkäisin. Mutta niinhän se paketti unohtui mökin pienen jääkaapin perälle, lapaksia en koko aikana tehnyt. Siispä tuotiin poroleikkele Ouluun – takaisin Ouluun. Kyllä on logistiikka ihan kympin päälle hallinnassa. Huoh.
No niin, mutta nyt ”asiaan”. 😀 En tehnyt lapaksia, en savuporo-juustokeittoa, en maa-artisokkakeittioa porolastuilla, en mitään, mikä kuuluu mökkikeittiössä repertuaariini, vaan ”vanha” kunnon pinaatti-fetapannari sai keittokinkun tai juhlapyhän jäljiltä jääneen graavilohen palasten tilalle uuden lisukkeen: hyvälle maistui poro tässäkin yhteydessä, vielä sipaisu savuporotuorejuustoa pannarin pinnalle ja nam. Pinaatti-fetapannari on meidän perusarkiruokaa, suunnilleen kerran kuussa sen teen. Ohje on täällä: KLIKS
Samalla sivulla myös Charolotte Russen ohje. Olisko se vappu- tai äitienpäiväpöytään aika hyvä?