Ruoka ja viini – Sivu 11 – Tuulestatemmattua

Matkakuumeisena – ja reseptiikkaa

Ei mitään määrää surffailuilla ja somekanavilla pyörimisellä.

Noh, aamupäivällä pyöräteillä ja pihalla puutarhahommissa pikkusateesta huolimatta, mutta muutoin …

Eikä mikään tähdellistä löytynyt. Ei hyviä uusia reseptejä, ei neuleohjeita.

Matkakuume kyllä nousi melkein varauslukemiin. Kohde ja ajankohtakin taitaa olla päätettynä: tammikuussa lämpimämpään. Luulen näin.

~~~~~~~~~~~~

Perjantaina Pehtoorin valmistaman päivällisen menun ja reseptilinkit lupasin kirjoitella, joten tässäpä nyt. Oikein hyvä tasapainoinen menu. Ja kaikki kolme ruokaa olivat mieluisia ja makoisia. Hyvin tehtyjä ja alkuruoka vielä kauniiksi annokseksi aseteltu.

Alkuun Lohitartar ja piparjuurismetana , joka olikin graavisiiasta. Minulle mieluisempikin noin. Ja syksyllähän siika on parasta. Molemmat kyllä todettiin, että siikaversioon ei ehkä kannata laittaa sitruunankuorta vaan mehu. Lohiversioissa kuori on varmaan parempi, – leikkaa lohen rasvaista makua raikkaammaksi.

Pääruokana Rapeat kesäkurpitsarullat, joissa Cheddaria ja prosciuttoa rullattuna. Näitä teen varmasti itsekin. Ja vielä tälle satokaudelle. Olivat tosi erinomaisia.

Jälkkkäriksi Helpot Granolauuniomenat. (kuvaamattahan ne jäivät) Niihin käytetään Valio-kinuskikreemiä, ja sitä juuri käytin mökillä hillojen (lakkojen) kanssa tarjotussa kermavaahdossa. Se oli siis kinuskivaahtoa = puolet vispikermaa ja puolet kinuskikreemiä sauvasekoittimella paksuksi vaahdoksi. Sopii varmasti myös tavallisten uuniomppujen tai omena-kauramössön kanssa.

Sunnuntain helppoja juttuja

Pakkasyön jälkeen ilma raikas, aurinkoinen.

Turhankin aikaisin lähdin pyörälenkille. Puolelta päivin olisi ollut leppeämpää. Toisaalta aamusella oli tyven, hiljaista.

Kuivasjärven rannassa pehmeä sammal paljasjalkakenkien alla oli hyvä kulkea. Jostain kaukaa joku (ei voi tietää minkä) vesilinnun luikutus. Vedenpinta rasvatyyni. Valo ja värit, taivas ja vedenpinta tuntuivat olevan sovussa, jotenkin kimpassa. Vahingossa unohdin pyörän metsänreunaan aika pitkäksi aikaa, sammal houkutti tepastelemaan järven rannassa…

Kotimatkalla ”etelän suunnasta” oli vielä yksi tyven maisema pysähdyttävä kuvaamaan.

Pokkisella (Pokkitörmä) tuo pilvi kiinnitti huomion. Ja melkein kesäinen Oulu. Syksyllä 1989, jolloin odotin esikoista, ehdin haravoida melkein kaikki lehdet ennen syyskuun loppua. Nyt ne eivät ole edes aloittaneet tippumista. Koivut ja jalopuut vielä hyvinkin vihreitä.

Iltapäivällä kaikenmoista rästihommaa: ja ruoanlaittoa. Viikkoon en ole tehnyt mitään sapuskaa huolella. Tänään tein. Jotain niinkin erikoista kuin jauhelihapihvejä. No jos tekee vasta jauhetusta naudanpaistijauhelihasta, huolella kuullottaa chilin, sipulit, myös valkoista sipulia, turvottaa korppujauhot kerman ja (Pirkka Parhaat) tomaatti-mascaspone-kastikkeen (Pirkka Parhaat) kanssa, ja lopussa maustaa vielä yrttisekoituksella, tulee arkiruoasta ihan salonkikelpoinen sapuska.

Ja ”samoilla tulilla” keittelin (vihdoin) marja-aronioista hyytelöä muutaman purkillisen. Moneen vuoteen en ole tehnyt, en löytänyt vanhaa hyvää ohjettani, mutta tämä Alkon sivuilta löytynyt vaikutti ainakin tekoavaiheessa oikeinkin hyvälle. Kun jäi kaarnikat mökkireissulla poimimatta (kun niitä ei juuri ollut) niin ehkä tämä on tulevan talven tarpeisiin sopiva. Makeampikin.

Mökkielämää Niitä näitä Ruoka ja viini

Leppoisa, lämmin lauantai

Sadetta? – Yöllä oli satanut, ja puolenpäivän molemmin puolin satoi. Ihan ihmeissään olimme. Mutta sade soi mahdollisuuden ja innoitukselle viikkosiivoukselle ja innosti vähän leipomaankin. Huolimatta siitä, ettei metsissä edelleenkään ole sienen sientä (kävin tänäänkin vakkariapajia tsekkaamassa) tein sienipiirakan.

Taas kerran Valion ohjetta mukaillen. Kuivattuja (liotettuja) suppiksia, ruskeita herkkusieniä ja Västerbottenin juustoa laitoin täytteeksi, vähän tryffelijauhetta, joka ei kyllä sitten maistunut juurikaan. Joten: ensi kerralla myös tryffeliöljyä.

Ihan kelpo myöhäisen lounaan piirakka siitä tuli. Ja tuparipiirakka. Kutsuttiin ”Lähes naapuri” puron koillispuolelta Tuulensuojaan piirakalle ja kuohuvalle. Hangasojan historiaa ja mökkitienoon juttuja selvittelimme, bingoaikeita 🙂 (Panimolla on joka keskiviikko bingo ja tietovisa!) ja vinkkejä lähitienoon patikka- ja nähtävyyspaikoista vaihtelimme.

Uusi kranssikin on valmis. Tai noh, sellainen kuin tästä eka kerralla tuli. Mustikanvarvuthan kestävät talvea hyvinkin, – ehkä ensi kerralla enimmäkseen niitä.

Illansuussa purolla, jossa on jo taas vähän vettäkin, kahlaillen, kuvaillen, kulkien lämmössä, tyvenessä, kaikin puolin levossa.

Reseptit Ruoka ja viini

Omppupiirakoita ja halauksia

Sellainen aika tavallinen lauantai, johon iloa ja eloa toi perhepäivällinen.

Alkuun lohileipiä ja pääruokana hampurilaisia kotigrillistä (Juniori sai grillailla 🙂 ). Sillä aikaa minä bongailin lasten kanssa leppiksiä. Tämä yksi oli kyllä ”lentäväinen”, palasi kuitenkin aina takaisin, uudelleen ja uudelleen. Eepi sai olla ”leppäkertun kuiskaaja”.

Jälkkäri ansaitsee erityismaininnan, – monikoissa mainintoja! Eilen leipomani piirakka oli selkeästi parempi ja tykätympi kuin tänään tekemäni ”tavallinen” pähkinäinen (ja rusinainen) omppupiirakka.

Eilinen oli uusi kokeilu, Pullahiiren blogista bongaamani koko pellillisen piirakka, joka oli aika vaisu ulkoiselta olemukseltaan, rapeaa kovempi reunoiltaan, mutta, ah, niin karamellinen, toffeinen piirakka, jolle vaniljakastike oli ehdoton makupari. Helppo ja nopea piirakka.

Kun tuli leivottua kaksi piirakkaa, on mitä pakata mukaan. On jo pakattu. Suunnilleen kaikki muukin. Huomenna ruskareissulle! Lomailemaan möksälle!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Karjalassa syntyneen ja siellä 11.11.1943 hukkuneen pappani synttäripäivä (136.) oli eilen. Kävin tänään – taas – hautuumaalla, ja menin myös Karjalaan jääneiden muistomerkin ohi. Suomen luonnon päivänä luonnossa on halauksia. Olisipa vielä ollut oikea kamera mukana: halaus oli kuvaamisen väärti.

Reseptit Ruoka ja viini

Aikaa on

Sateinen aamupäivä houkutti istahtamaan kirjoituspöydän ääreen. Ihan rauhassa askartelemaan, kalenteroimaan loppuvuotta, samalla kuunnellen tunneälyistä, lempeää, ymmärtävää kirjaa. Etsimään, ostamaan ja tulostamaan tarroja, vähän piirtelemään, värittämään, miettimään mille tarvii tilaa…

Tämäkin touhuilu on sellaista, mistä en olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut saavani iloa ja enkä olisi uskonut, että käyttäisin tämmöiseen kuukausittain monta tuntia aikaa. Onhan niitä, hyvänen aika, valmiita paperikalentereita ja muistikirjoja myynnissäkin, ja työnantajakin sellaiset joka vuosi tarjosi ihan ilman mitään turhan aikaisia askartelutuunailuja.

Mutta nyt on aikaa kuvittaa ajankäyttöään, tehdä kalenterit ihan ite. Aikaa on paljon! Vai onko sittenkään…

Päivän toinen tuloksia tuottanut puuhailu oli keittiössä. Tein texmex-pataa Valion ohjeella (vähensin veden puoleen, joten keitosta tuli pata).

Aikas hyvää oli, helppoa ja halpaa. Tein tämän vähän kuin kokeeksi, että jos A & E tykkäisivät ja että olisi heille joku uusi lemppariruoka tarjota. Etten aina tekisi heille vaan samoja safkoja: lohta, perunapalleroita, poronkäristystä ja puikulamuusia, pastaa, hotdoggeja, ”lasten salaattia” ja lihapullia, tms.

He kun tykkäävät jauhelihatortilloista tosi paljon, ajattelin että tämä texmex-keitto/pata voisi olla kelpo ruoka heidän mielestään. Mutta taitaa olla vähän turhan mausteista muksujen makuun. Me Pehtoorin kans kyllä tykättiin, ja hunajamelonisalaatti ohessa oli oikein hyvä lisäke mausteisen padan rinnalla.

Ruoka ja viini Viini

Rapukestit pienesti

Nuoruusvuosia (1977-1978-1979-1980) me telttaretkeilimme pitkin Eurooppaa. Kesäkuussa 1977 (muina vuosina reissut elokuussa) – ennen silloisen poikaystäväni (nyk. Pehtoori) armeijaan menoa – reissasimme Ruotsissa ja Tanskassa. Ja silloin, erityisesti Tanskassa, Odensessa ja Legolandissa, tuuli. Lämmin, voimakas tuuli on jäänyt vahvasti mieleen. Ja kuviinkin. 😀

Tuon reissun jälkeen sellaista tuulta kuin tänään on Oulussa ollut, me on nimitetty Odensen tuuleksi.

Pehtoori puutarhuroi koko päivän, minä siivoilin ja kokkailin sisällä. Ja iltapäivällä kävin pyöräilemässäkin. Paikka paikoin tuulenpuuskat olivat liki vaarallisia. Mutta sähköpyörästä kiitos; silti oli mukava polkea.

Elokuu on johonkin maailmanaikaan ollut meillä rapujuhlakuukausi, parhaina vuosina kolmetkin rapukekkerit sattuivat kohdalle ja ainakin yhdet niistä tuli itse järjestettyä, mutta eipä ole vuosiin sellaisia ollut. Tänään kuitenkin kahden hengen rapukestit: rapua kolmella tavalla.

Alkuun Toast Skagen.

Ja pääruoaksi katkarapusalsaa (parempaakin olen tehnyt, enkä muista mistä tämä resepti.

Mutta ei sillä väliä. Ensi kerrralla osaan tehdä makoisampaa ilman ohjetta.) ja Lombardian leipää sekä hernemoussea.

Se oli hyvää! Sopisi kyllä liharuoalle paremmin.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: mustakalapastaa ja pastisscampeja. Molto bueno!

Entäs viini? Umbriasta Vermentino & Grechetto, – kevään 2012 jälkeen nämä ovat tuttuja ja tykättyjä rypäleitä. Mutta eka kertaa ikinä paperipullo! Ja se toimi! Pieni ekoteko! Ja ihan kelpo viini: Cantina Goccia 2023 Sopisi mökki- tai piknik-viiniksi oikein hyvin: kevyt kantaa, ja hyvä viinipari buffet-, salaatti- ja pastapöytään.

Edelleen tuulee, melkein tekee mieli laittaa jo takkaan tuli … Vähän jo syksyn fiboja.

Ruoka ja viini Viini

Viinikerhon kesäilta

Harvoin olen kastunut niin totaalisesti kuin äsken.

Iltapäivällä, mennessä, melkein paistoi. Hiljalleen yhdessä Pehtoorin kanssa poljimme parinkymmenen kilometrin matkan kaupungin läpi Oulunsaloon. Odotuksia, ja jo etukäteen iloa toi ajatus nähdä ystäviä. Tieto siitä, että puutarhasssa meitä odottaisi rupattelu, kuulumisten vaihtelu, samppanja, monien kukkien paljous, lintujen laulu (ja tunnistus).

Orangeriessa oli sitruunoita! Niitä jaksoin ihailla.

Oli viininkerhon kokoontuminen. Juurikin Oulunsalossa sen kuuluu näin kesällä olla.

Teemaa ei tiedetty etukäteen, eikä tunnistettu vaikka sekä valkoviinit että punaviinit olivat samaa teemaa…. Jotain olimme tunnistavinamme – kuten tavallista. Mutta että olimme Espanjassa, Prioratissa!

Kovin paljon juttumme taas yliopistomaailmassa, onhan meistä puolet siellä ainakin puolet elämästään ”viettänyt”, mutta onneksi myös muuta.

Ruokaa, viiniä, kesää, luontoa, lomaa, elämää jutuissa. Ja viiniä. Ja puutarhaa! Kesäkurpitsan kukkia! Niitä olen ´tottunut´ 😂 näkemään vain Roomassa, vain lautasellani fritattuna. Nyt Oulunsalossa puutarhan takapihalla – tuosta noin vain.

Melkein nelituntinen vierähti ruoan ja juoman parissa, paljon puhellen. Kahdeksan aikaan totesimme Pehtoorin kanssa, että on aika lähteä pyöräilemään kohti kotia, mikäli mielimme 20 km:n matkan kulkea kastumatta. Lähdimmekin. Mutta heti kohta lähdettyämme alkoi sataa, – kunnolla.

Vasta jokisuistoon päästyä sade taukosi. Mutta no hätä. On vielä kesä. Tämäkin päivä yksi tämän kesän parhaista. Nyt vähän palelee. Mutta illan ilo ja muistot lämmittävät.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Juhlapäivänä tekemistä – ja kakkua!

Sellaisina pilvisinä päivinä kuin tänään, on ollut hyvä sittenkin pestä ikkunat ja luututa lattiat. Ai, että on hyvä mieli kun sain tehdyksi. Yllättäen suorittaja-minä riemastui tänään siivouspuuhista. Koska hanslaakaria ei miehen työmaalla tänään paljonkaan tarvittu, päätin hoidella sisähommia. Huomenna taas ulos, ehkä tunturiinkin!

Vähän yllättäen tänään on ollut aika pilvistä, jopa muutama sadekuuro havaittiin. Aikeista huolimatta jäi oma metsäretkikin tekemättä, mutta ei haittaa. Vielä on mökkieloa monta päivää jäljellä, joten ehdin kyllä.

Tänään on puuhastelujen ohessa vietetty Pehtoorin synttäreitä. Kahden hengen pilheissä paljon whatsapp-viesteilyä perheen ja ystävien kanssa, ja hyvin syömistä kaiken siivoamisen ja rakentamisen ohessa ja välissä.

Perinteisesti ”synttärikakkuna” on ollut pullapohjaan leivottu mustikkapiirakka, mutta eihän se nyt näillä metsän tai kaupan antimilla onnistunut, joten – kerran vielä tälle kesälle – limoncello-tiramisu tuunattuna pensasmustikoilla. Kelpasi se tämäkin. Ja luulenpa, että se on huomenna vielä parempaa. Onneksi on luvassa jälkkärille hangasojalaista seuraakin, jottei jää ihan meidän varaan tuon syöminen.

Nyt jo ilta-aurinko, viikko kulunut nopeasti, onneksi on toinen jäljellä. Ainakin melkein, ehkä.

Lappi Reseptit Ruoka ja viini

Pieniä ja suuria iloja

Tänään ylläpito-, huolinta-, siivous-, puron perkaus-, (yhden) matonpesu-, vuosihuolto yms. – päivä. Enimmäkseen kylläkin vain aamupäivä. Iltapäivän aluksi vähän siistiydyimme ja lähdettiin kylille ja Kaunispään Huipulle lounaskahville ja lohileiville. Katselemaan myös Saariselän keskustan kesäistä vilinää. 😂

Purossa on tällä rupeamalla näkynyt paljon tammukoita. Pieniä kuten kuvassa, ja niitä näkee kyllä joka kesä, mutta nyt on ollut sellaisia parikymmensenttisiä isojakin. Pitäisiköhän hakea onget esille ja hommata kalastuslupa? – Olisi graavattu tammukka kyllä huippuherkkua.

Mustikoitakin sattui linssin eteen, ihan saunan vierustalla. Kuivia ovat.

Uutta makrolinssiä ulkoilutin kuten näkyy.

Ja Kaunispään huipulla sitten jotain paljon isompaa! Uusi säätutka pian satavuotiaan palovartijan tuvan vieressä ei viehätä mun silmää! Mutta on kai kehityksen annettava kehittyä; ehkä tämä fallosmainen pömpeli onkin osannut ”tutkailla” tänne näin huiput säät?! 😊

Keskustan ”lenkki” kierrettiin käveleskellen liki helteisessä säässä, ihmeteltiin väen vähyyttä. Mutta olihan sitten ”pääsuoralla” Saariseläntiellä jotain hämmästeltävää: kaksi komeaa hirvasta upeine sarvineen tönötti keskellä tietä. Näimme ne jo kaukaa, eikä niitä pätkän vertaa haitannut, että kävelimme kohti…

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Saariselän keskustassa torstai-iltapäivän ruuhka. Ei poroja ohi kulkevat autotkaan haitanneet. Näytti siltä, että ne nukkuivat seisaaltaan.

Laitoin videoklipin myös Saariselkä-FB-ryhmään, jossa nämä tunnistettiin, ovat jo jonkun viikon keskustan kaduilla kuulemma kulkeneet. Tänään eivät kulkeneet. 🤣 Joku epäili, että porot ”ovat vetäneet sieniä”, joku arveli, että odottavat jo parin viikon päästä kokoontuvia moottoripyöräilijöitä (”Jänkhällä jylisee” – tapahtuma). Niin tai näin. Ihan levossa ja komeita olivat!

Sieniä tuskin olivat syöneet, niitä kun ei metsissä näy olevan, eikä näillä helteillä tule. Siispä tein meille piirakan kaupan kantarelleista. Tuhtia, hyvää siitä tuli.

Ohje tähän löytyy tämän linkin takaa.

Huomenna on taas aika päiväpatikalle!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Ruokaa hakien, tehden ja nauttien

Vähän sellainen olo, että koko päivä on kulunut vain ruoan ympärillä.

Aamupäivällä laitoin scampit marinadiin, tsatsikiainekset valumaan, keitin kananmunat, tein smetanasta ja Dias-purkista (jollainen minulla taitaa aina olla kaapissa jemmassa) etc. mäti-smetanasoosin tekeytymään.

Sateen alkamista odotellen tai peläten, sen väistelyä, pyörälenkin piirun tarkkaa ajoittamista, pohtimista etelään vai pohjoiseen? Siinä samalla katsellessa olympialaisten avajaisten huipennuksia netistä, kun ei jaksettu illalla loppuun asti seurata. Vähän puutarhahommia, perhechattia: Tytär hillastaa mökillä!! Enpä olisi moista uskonut! Ja hilloja kuulemma on. Juniori ja Miniä junalla matkalla Helsinkiin: huomenna vuoden odotettu Coldplay.

Sitten vihdoin päätin lähteä pohjoiseen: kohti Virpiniemeä, ehkä uimaankin sinne, mutta joka tapauksessa toiveena ja tavoitteena oli kunnon pyörälenkki (eestaas Takkurannan kautta), joten tiedossa kunnolla yli 40 km aurinkoisessa kesälauantaisssa.

Jo Kellossa päätin, että pidemmälle en mene. Katselin ja kuvailin kalasatamaa ja hain Kalapuohista pari pientä pakettia (muutama graavilohisiivu ja pari lohiruusuketta), kunnes ymmärsin että vaikuttavan näköiset pilvet merkitsevät pian alkavaa sadetta, ilmanalassa oli reilusti ukkosta.

Joten ei muuta kuin hopusti kohti kotia! Ja oikeasti hopusti: en ole koskaan polkenut 15 kilometrin matkaa niin nopeasti ja kaikki mahdolliset sähköavut hyväksi käyttäen. Ja kolme minuuttia sen jälkeen, kun olin kotona, salamoi ja samalla iski ensimmäinen peruskalliota täräyttävä ukkosjyrähdys. Ja vetta tuli – ihan huolella.

Ukkonen ei vienyt lämpöä, joten saimme iltapäivän lopulla syödä ulkona. Viime kesänä (Mathildedahlin jälkeen) koetin muutaman kerran koota meille (ja ystävillekin) ”saaristolaislautasen”. Minun mielestäni kesäruokaa ihan kympillä. Ja onnistuihan se tänäänkin, helposti. Valmiiden lohiruusukkeiden ja graavilohen lisäksi jo mainittua tsatsikia*, mätimoussea, kananmunia ja uusia perunoita sekä uunigrillattuja scampeja.

* Tsatsiki on meillä perusruokaa, arkiruokaa, kesäruokaa. Teen sitä usein. Mutta nyt on vähän aikaa ollut hukassa kunnon koostumus: joten oli aika kokeilla taas kerran uutta jukurttia, valuttaa sekä kurkku ETTÄ jukurtti. Lisätä valkosipuli vasta aika lopuksi, eikä säästellä suolassa. [Suola on hyvä ripotella valutettavana olevan kurkkuraasteen päälle. Siten turha neste kurkusta irtoaa parhaiten.] Mutta tämänpäiväisessä onnistumisessa olennaista oli kreikkalainen jukurtti: Salakis Creamy Se on vielä parempi kuin Valion Bulgarian jukurtti tai Salakisin ”tavallinen turkkilainen jukurtti” Tämä ”uusi” Salakis on sellaisenaankin hyvää, ja todella kermaista, mukavan hapanta. 🙂