Ruoka ja viini – Sivu 12 – Tuulestatemmattua

Janojuomaa on tarvittu!

Tänään paljon touhuilua, joista mikään ei ole niin kiinnostavaa, että kehtaisin moisista kirjoitella.

Muutamia mieluisia kuvia kuitenkin (uusi makro, perfetto). Viime viikolla tekemäni sitruunamenu on tänäänkin ollut tarpeen: se on hyvää janojuomaa. Ja ruokajuomanakin se meillä on maistunut.

Tässä vielä ohje:

Sitruunamehu

3 sitruunaa
30 g sitruunahappoa (apteekista)
½ kg hedelmäsokeria
2 l vettä
Lado pestyt, viipaloidut sitruunaviipaleet isoon kulhoon
ja ripottele väliin hedelmäsokeri.
Anna sokerin sulaa sitruunoiden joukkoon.
Sekoita sitruunahappo veteen
ja kaada sitruunaviipaleiden päälle.
Parin tunnin kuluttua siivilöi mehu ja pullota.

Sekoita menu 1:4 suhteessa jääkylmään veteen.

Ruoka ja viini Viini

Kesälauantai kesäisesti

Ehkäpä muutama kuva kertoo olennaisimman tästä mukavan kesäisestä leppoisasta päivästä.

Aamupäivällä pyörälenkki Oulunsaloon: matkalla kolmen taideroskiksen löytö (Oulunsalosta sellainen on hävinnyt 🙁 ) ja perillä kotiseutumuseon pihalla pullakahvit (@pullapaikka). Kesäkahvilassa uudet yrittäjät. Lämmin suositus: pulla oli hyvä, miljöö mukava.

Kotipihallakin oli hyvä. Pientä puutarhailua, makuja, mukava miljöö ja aurinkoa!

Gardan matkan jälkeen olemme löytäneet bardolinon viinit: chiaretto-viini (sekä rosee että kuohuva) tehdään samoista rypäleistä kuin punaviini amarone, joka on minun ehdoton lemppariviini. Talvella ja juhlassa. Juhlaviini. On siis varsin luonnollista, että tilasin kuohuviinin nimeltä Fior di Rosa. Se on hyvän viinitalon (Rizzardi) rosekuohuva, jota on kai vain harvoissa myymälöissä, joten tilasin sen ja muitakin chiaretto- ja punaisia bardolino-viinejä reissumme jälkeen. Ja tänään ensimmäinen niistä avattiin. Kannatti tilata! 🥂

Pyörälenkkini kotimatkalla kävin torilla: uusia perunoita, sipulia, kirsikoita. Ja niiden oheen Pehtoori savusti taimenen. Ei ihan kokonaan kahdestaan sitä syöty, vaikka oli ihan mahdottoman hyvää.

Hyvälle maistuu elämä tänään.

Ravintolat Ruoka ja viini

Melkein kuin olisi oltu reissussa

Aamulla, päivällä, iltapäivällä sumusadetta, joka näkyi vain silmälaseissa, tuntui käsissä ja kiharsi hiukset vaikka oli pyöräkypärä päässä, – muutoin sitä ei huomannut.

Tälle illansuulle oli varaus Alfrediin. Eihän me muuten, mutta kun meillä oli Emmiliiniltä ja vanhemmiltaan saatu lahjakortti – kiitokseksi talven tammi-helmikuun mökkielosta Hangasojalla. Emme olleet millään muotoa pahoillamme tällaisesta kiitoksesta, ja varaus kovin täyteen varattuun Alfrediin oli tälle päivälle. Oikein oli hyvä päivä, erinomainen kokemus. Toinen kerta kun sinne pääsimme.

Ei moitteen sanaa. Hyvillä mielin ja kaikesta nauttien … Lainaukset suoraan ruokalistasta, joka on mukavan tarinallinen.

HÄRKÄ & KARHUNLAUKKA
Alfredin intohimo ruoanlaittoa kohtaan syttyi jo nuorena, kun hän vietti kesäpäiviä isoisänsä, Knutin, kanssa grillin äärellä. Tuolloin hän maistoi ensimmäistä kertaa tätä hienostunutta tartaria, jota hän nyt ylpeänä tarjoilee vierailleen. Grillatulla naudanrasvalla maustettu tartar saa kaverikseen karhunlaukkamajoneesia, marinoitua punasipulia, rapeaksi paistettua kaalia sekä raastettua keltuaista. (M/G)

KUHA & FENKOLI
Kaikki kala-annosten ystävät, käsi ylös! Tällä kertaa arvokalojen kuningas, kuha, pääsee paistettuna estradille. Kuhan kyytipojaksi tarjoillaan keitetty fenkoli-simpukkakastike, joka on täyteläisyyden huipentuma. Lautaselle löytävät tiensä myös tillivoissa pyöritetyt uudet perunat. Pikkelöity kyssäkaali ja raparperi tuovat annokseen raikasta hapokkuutta, ja pehmeä kukkakaalipyree viimeistelee tämän upean kokonaisuuden. (L/G)

BASILIKA JA MANSIKKA
Oulun torilla Alfred ei voinut vastustaa kirkkaanpunaisina hehkuvia mansikoita. Pyöräillessään takaisin kotiin, hän maistoi niistä muutaman ja tiesi tarkalleen, mitä aikoi valmistaa seuraavaksi. Tuoreiden mansikoiden päälle hän asetteli marenkia, valkosuklaata sekä basilikalla maustettua jäätelöä. Oman lisämausteensa annokseen toi japanilainen yuzu-hedelmä sekä mansikoista valmistettu liemi, joka kertoi, että kesä on vihdoinkin saapunut. (G, saatavilla L)

Kaikki oli hyvää, maut kerroksellisia, erottuvia, suunmyötäisiä, raikkaita, puhtaita, ”syviäkin” – parempaa sanaa en löydä… Suositellut viiniparit toimivat ja me olimme tyytyväisiä, kylläisiä, kiitollisia.

Kuuden jälkeen lähdimme Alfredin tarjoilujen ääreltä, kaupungilla paljon Suomi Pop -festarikansaa, ja alkavan perjantai-illan tunnelmaa. Matkalla bussipysäkille ”eksyimme” vielä Voxiin. Viinibaarissa ystävämme H. tarjoili lasilliset erinomaista portugalilaista punaviiniä ”yömyssyksiksi” (klo juuri ja juuri puoliseitsemän). Piste iin päälle oli tämä.

Bussimatkalla kotiin totesimme, että on hyvä edes joskus puhkaista oma kupla: nähdä ja kuulla elämänmenosta, jollainen tuntuu meille hyvin kaukaiselle. Parinkymmenen minuutin matkan aikana kuulimme traagisen tarinan, joka kahden vastikään tapahtuneen kuolemantapauksen jälkeen päättyi humalassa kaatumiseen ja kylkiluun murtumaan ”joka on niin kamalaa, ettei koskaan kenellekään sellaista toivoisi”. Kaikki on suhteellista. Kuolemat ja kylkiluut.

Koko draaman kaari siis koettu, ja muutamassa tunnissa ja ihan kotikaupungissa.

Mutta edelleen: Alfrediin kannattaa tutustua.

Ruoka ja viini

Keittiöhommia ja juurileipää

Siivouspäivän sapuskaksi tein pitkään hautuvan kaalilaatikon. Varhaiskaalista tuli melkein makeaa puuroa. Olihan se hyvää!

Välipalaksi mansikoita. Ja leipää!

Ensimmäistä kertaa tilasin Tilausleipomo Ryynistä leipää. Se on ennen toiminut Kaakkurissa (vai Maikkulassa) ja nyt keväällä muuttanut Tuiraan. Myös Rekoon voi tilata sen tuotteita.

Korona-aikana Suomessa levisi taudin lisäksi kaarrokeneuleiden, riddareiden ja kaiken muun käsillä tekemisen into – ja hapanjuurileivonta! Hiivoja jaettiin ja opittiin ruokkimaan, netti vilisi ohjeita ja onnistumisia. Villapuserobuumiin minäkin lähdin mukaan, mutta juurileivontaa en edes kokeillut. Niin kauan kuin Puistola Bakery toimi Kauppahallissa hain sieltä viikottain yhden hapanjuurileivän. Bakery suljettiin ja tämä minun semi-karppailu-ruokavalioon liukuminen on jatkunut hiljalleen, ei leipä ole ollut tärkeä juttu. En ole oikein etsinytkään hapanjuurileipää.

Kevättalvella alkoi somessa vilahdella Tilausleipomo Ryynin ilmoituksia ja mainesanoja leipää hankkineilta, joten nyt! Tilasin toissapäivänä ja tänään hain kolme erilaista leipää!

Puolikas Ronski-leivästä on jo syöty, pienen siivun vehnäsestä maistoi, pyöreä maalaisleipä oikealla odottaa vielä… Jo nyt olen vakuuttunut, että tämä koe-erä ei jäänyt viimeiseksi.

Leipomosta saa myös täytekakkuja ja kausijuhliin leivonnaisia. Lämpimästi suosittelen. Jollet pääse Ryynin FB-sivulle, niin mie voin yv:nä lähettää tilausohjeet.

Ja vielä yksi keittiöjuttu!

Luottaen viikonlopun sääennusteen mukaisen helteisen sään saapuvan, laitoin sitruunajuoman tekeytymään. Simppeli ohjeeni on tässä postauksessa.

Neulottua Ruoka ja viini

Kesän kuluessa

Tänään on satanut, vähän. Ja on ollut tummaa ja tuulista, iltaan saakka. Silti paljon ulkona.

Keskikesän keittiössä

Viikonlopun tarjoiluissa oli myös maisemakahvilan raparperipiirakka. Nyt vasta sain ensimmäisen piirakan oman maan raparpereista tehtyä. Se on hyvä, helppo ja varsin riittoisa (uunipellinen tuhtia piirakkaa) piirakka, jonka tein viime vuonna eka kertaa. Silloin se syrjäytti kaikki äidin, anopin, omat raparperipiirakkaohjeet, joita en suinkaan ole kokonaan hylännyt. Mutta jos joku muukin on näin myöhässä raparperiensa kanssa, niin tästä hyvä ohje: Maisemakahvilan raparperipiirakka.

Raparperin lisäksi satokaudessa on kesäkurpitsojen aika. Tein (taas!) meille kesäkurpitsapastaa.

Se on jäänyt meille pysyvästi ruokalistoille. Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla. Sen ohjeen kirjoitin tähän postaukseen.

Toinen tämän ajan, varsinkin lihan grillauspäivinä, ruoka tai paremminkin lisuke, on parmesaanilla ja mantelijauheella kuorrutettu juuripersilja. Sopii mausteisten liharuokien oheen erinomaisesti. OHJE

Telkkaria kesällä!!

Ulkoilun ja sapuskan lisäksi tästä kesästä näyttää tulevan telkkarin kattelu -kesä. Enkä ole oikein ylpeä itsestäni, mutta näin vain on käymässä. Eilen saimme päätökseen La Promesan ensimmäisen kauden (122 jaksoa!!!) ja samaan aikaan iltapäivälehdessä uutisoitiin, että tämän kuun lopussa Suomessakin alkavassa kolmannessa kaudessa on noin kaksi ja puolisataa jaksoa. Ja välissä toinen kausi, jossa siinäkin kai se 122. Alan pikkusen jo epäillä mielekkyyttä seurata enää; mies vain totesi, että hommaahan lisää lankoja, niin haluatkin katsoa. Ja totta!

Minun on ollut nyt tosi vaikea löytää mieluisia uusia äänikirjoja. Kesästä 2019, jolloin hankin sähköpyörän ja Bookbeatin asiakkuustilin, tähän päivään mennessä, olen kuunnellut melkein 700 kirjaa. Kylläytymistä on nyt ehkä havaittavissa. Ei sentään mitään lukujumia. Enkä taida osata pyöräillä ilman äänikirjoja.

Eikä La Promesassa vielä kaikki! Tämä iltana alkaa TV ykkösellä (ja toki se on myös Areenassa) La Storia. Elsa Moranten historialliset romaanit olivat 1980-luvulla suurenmoisia. Ihan vastikään, ihan vasta roudasin ne kirjahyllystäni antikvariaattiin, mikä on merkki siitä, että ne on olleet tärkeitä. En muistaakseni kuitenkaan koskaan lukenut niitä toista kertaa. Mutta todellakin aion katsoa tv-sarjan.

Semminkin kun ”kesäneule”, paksu kirjoneule jämälangoista, alkaa valmistua ja ylimääräisiä lankoja on vieläkin iso korillinen. Kyllä La Storia ja ainakin La Promesan kakkoskausi niitä tikuttaessa soljuvat.

Makrokuvaus Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Kesäistä tyhjäkäyntiä

Sade antaa luvan olla sisällä

Oli synkkä ja myrskyisä kesäpäivä.

Ja kuinka olikaan mukavaa – luvan kanssa, melkein pakotettuna – pysytellä sisällä vailla mitään tekemistä. Ei ole ollut ainakaan mitään tähdellistä, välttämätöntä. On ollut hyvä katsella ja kuunnella sateen ropinaa, ukkosen jylinää. Käydä siinä sopivan hetken tullen piipahtamassa pihalla nuuhkimassa happirikasta, vihreää tuoksua.

Uusi makro

Ja ottamassa kuvia. Minulla on uusi macro-objektiivi!! Kun on vielä Muistikuvia-firma elossa (y-tunnus ja mahdollisuus verovähennyksiin) hankin Canonin uuden macro-objektiivin. Vanha on (ainakin) 15 vuotta vanha ja hyvinkin paljon korjauksen tarpeessa, joten päätin laittaa sen vaihtoon varsinkin kun nyt Canonilla on Cash Back-kamppanja. Melkein kuin olisin saanut rahaa,sen sijaan että maksoin useita satasia. Onpa taas ilo kuvailla ötököitä, kukkia, pisaroita, viinejä, kaikkea pientä ja tarkkuutta vaativaa. Kylläpä nyt tulee lähikuvia blogiinkin. (ks. myös artikkelikuva ”Sateen jälkeen”).

Paksoin ja soijan aika

Nyt taitaa olla paksoin sesonkiaika. Niitä ainakin on kaupoissa, oikeinkin hyvän näköisiä muuallakin kuin Aasia-marketissa. Tänään tein pannullisen niitä kaikkien eilisten ja toissapäiväisten ruokarääppiäisten oheen. Varsinkin broilerin kera maistuu hyvälle.

Kelpo ohje on Anna-lehdessä: paistettua paksoita.

Makuun vaikuttavat tietysti kaikki raaka-aineet. Ja meillä on nyt erinomaisen hyvää soijaa. Olen tainnut mainostaa ennenkin, mutta kerron kuitenkin: Järvenpään K-Citymarketista tätä saa ja meille sitä tuli juhannuksena kotiinkuljetuksena. Jos kohdallesi sattuu tällainen, niin ehdottomasti kannattaa ostaa ja nauttia.

Ja sitten vielä (kotimaan) matkakuume

Nyt on kalenterini/kalenterimme tyhjä. Ei mitään puoleentoista viikkoon! Mihin sinä lähtisit jos olisi ensi tai seuraavalla viikolla mahdollisuus lähteä päiväksi tai pariksi pienelle reissulle. Meiltä ei ehdi Tukholman eikä Tallinnan risteylylle, ja esim. Porvooseen on liian pitkä matka, mutta siis minne? Mielellään 500 km säteellä Oulusta, mutta kaikki ehdotukset ovat tervetulleita. Me emme tänä vuonnakaan osallistu rotissöörien kapituliin, joka oli 10 vuotta meidän vuoden kohokohtia, kotimaan matkailua ruoan ja tuttujen parissa, joten nyt olisi hyvä päästä omalle pikku reissulle.

Viime kesän ”evakkomatkaa” – äidin lapsuuden ja nuoruuden kotipaikkojen kiertämistä – tuskin voi ylittää oikein missään suhteessa, – se oli jotain ainutlaatuista, mutta vähempikin elämyksellisyys nyt riittäisi. Mihin sinä lähtisit? Mitä suosittelet?

Missä olisi suomalaista maalaismaisemaa, hyvää ruokaa, idyllisiä kaupunkimiljöitä ja ehkä myös historian havinaa. Porvoo tai vaikka Koli voisivat olla sellaisia, joita aattelen, mutta niissä on tullut vasta käytyä. Minne siis? Joku vähemmän tunnettu paikka, ehkä? Sellainen, jossa sinä olet tykännyt käydä. Ei tarvitse olla mikään maailmanluokan turistikohde, vaan joku ”mukava” päivän piipahduksen paikka… Ehdotukset tervetulleita.

Ruoka ja viini

Kesäpäivä kotosalla

Mustarastaan laulu, joka aamulla kuului keittiön avoimesta ikkunasta, oli jotenkin lupaus hyvästä päivästä. Ja lupaus piti.

Perhechatti aamulla vilkas, ja muutakin koneella oleilua aamusella.

Ei hellettä, mutta kaunis, aurinkoinen päivä kuitenkin. Viivähdin pyörälenkillä, pysähdellen ja katsellen, kauan. Ajelin mm. Ainolan puiston läpi, ja kuvasin Eino Leinon ja runon päivän tunnelmissa V.A. Koskenniemen patsaan.

Sen ohi me käveltiin Eepin kanssa keskiviikkona aamupäivällä, ja kun hän on tottunut, että mummin kanssa katsellaan patsaita ja sen sellaista, hän kysyi ”mikä patsas tuo on?” – Kerroin, että se on yhden oululaisen kirjailijan kunniaksi tehty patsas, mutta se ehkä näyttää vähän hassulle, kun se ei ole sen näköinen, eikä oikein näy päätäkään – – Eepi kiertää koko pystin, ja toteaa: ”Näkyypäs! Mutta se on ihan surullinen.”

Lapsen silmin näkyy enemmän kuin aikuisen.

Näetkö nyt, kuinka rintarintalihakset ovat silmät ja vatsan yläkaari on alassuin oleva suu. Surullinen siis. Minäkin näin vasta sitten, kun Eepi kertoi.

Tähän patsaaseen tai sen paljastukseen liittyy pieni anekdootti: Koskenniemen syntymäaika oli kaiverrettu väärin (1865 vaikka on syntynyt vasta 1885). Korjaus näkyy vieläkin …

~~~~~~~~~~~~~~

Tämäkin päivä oli kesäruokapäivä: muksut, Juniori ja Miniä tulivat aurinkoiselle piazzalle syömään.

Osin eilisiä rääppiäisiä, osin jotain ihan uuttakin. Ja yksi kukkafocaccia tänäänkin.

Jos joku näistä toistuvista focacciakuvistani intoutuu kokeilemaan omaa versiota, niin tässä linkki reseptiin: Focaccia

Ja on mainittava kuohuviini, jota todella voin suositella: sitä ei kyllä ole normivalikoimassa, mutta tilaamalla saa. Luxemburgilainen cremant, jota ammattilaisetkin sokkomaistaessaan epäilivät samppanjaksi tai franciacortaksi. Eikä maksa kuin 16 € Cuvee Antoinette! Lämmin suositus.

Ja siinä kun ´kaikki´muuta katselevat jalkapalloa tai yleisurheilua, me olemme ”urakoineet” ja La Promesan ensimmäinen kausi on nyt eletty! Tänään illansuussa ukkonen peitti taivaan ja me vetäydyimme viettämään iltaa telkkarin ääreen. Ihan tavatonta moinen – ainakin minulle. Ja ehdottomasti päätämme tätä ajanvietettä harrastaa kakkoskaudenkin. Kaikkea sitä!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Sitruunaiset kesäkekkerit

Tänään kesäkekkerit – kuten vuosia sitten oli tapana. Me tapasimme systerini kanssa järjestää kesäkekkerit heinäkuun alun viikonloppuna joko hänen luonaan tai meillä. Ne järjestettiin vuorovuosina äidin synttäreiden aikoihin, joten tänään oli hyvä ajankohta viettää taas yhteistä ruokajuhlaa. Nyt sitten ilman äitiä neljästään.

Yleensä kesäisin, ja tänä kesänä juuri nyt minulla on menossa ”sitruunavaihe” – eikä vähäisin syy tämänkertaiseen sitruunabuumiin ole käynti Gardalla ja Limonessa. Toin sieltä sisarelleni tuliaisiakin – myös hän pitää sitruunaleivonnaisista ja jälkkäreistä paljon. Ja kerrankin hoksasin hankkia tuomisia, – hän kun tuo lähes aina.

Menussa ei ole oikein teemaa, ruoissa ei oikein italiaa, ei oikein sitruunaakaan (pl. limoncello-tiramisu), mutta kesää sentään. Kirjoitin ja tulostin menun, ja tänään käytin sitä juuri siihen tarkoitukseen, johon ne nykyisin (= jo pari vuosikymmentä) aina teen: jotta muistan ja hoksaan nostaa pöytään kaiken, mitä olen tarjottavaksi aikonut ja tehnyt. Juhannuksena perhepäivällisellekin olin tehnyt listan, ja se olikin aika pitkä!, mutta niin vain juustogratinoidut tryffeli-herkkusienet jäivät uuniin ja pikkelöity punasipuli jääkaapin ylähyllylle tarjoiluastiaan.

Mutta tänään muistin kaiken. Ja melkein kaikki kuluikin: vain jälkkäreitä jäi – tarkoituksella niitä oli huomiseksikin asti tehtynä.

Paahdettu paprika-valkosipulitahna ja tuoreet katkaravut on Linnea Vihosen kirjasta.Teen toistekin.

Sen oheen tein kukkafocaccian ja siinä on nyt sitä eilen esittelemääni italianolkikukkaa eli kuolematonta. 🙂

Jälkkäreitä oli montaa sorttia, ajatuksena että jokainen voi maistaa vaikka jokaista. Veronan lentokentältä tietysti myös suukkoja = Baci. Ja nyt oli uusiakin. Kahvi-Bacit todettiin äänin 4 – 0 erinomaisiksi.

Ja nyt sain eka kertaa tehdä limoncellomisua ja siihen reissusta ostamaani Limoncino Cremaa. Tein kaksi pientä vuokaa, toisen alkoholittoman (limoncello pois) version. Ainakin tämän ekakerran tein suoraan Valion ohjeella: Limoncellomisu

Molto bueno! Johan oli raikasta, makeaakin, muttei liian.

Kaikkinensa olipa mukava iltapäivä, ilta.

Ruoka ja viini Viini

Kepeitä ja raikkaita kesäviinejä

Keskikesää ja lomakuukautta kohti mentäessä tässä pari viinivinkkiä. Eivät mitään ”suuria viinejä”, mutta ainakin mökkielossa, vaihtelevien kesäruokien parina sekä puronrannan iltapäivähetkinä sekä kotipiazzalla perheen kesken juhannuksen vietossa ovat maistuneet raikkaille ja kaikin puolin kelvollisilta.

Vinho Verde Portugalista on yleensä hyvin kevyt, liiankin?, viini, mutta tämä (viraalihitti) maistui meillekin.

U/B Ponto de Partida Vinho Verde Loureiro 2023

Ja jo aiemmin mainitsemani kesärosee Asio Otus. Tämän talon viineistä ollaan tykätty ennenkin. Ja jo aiemminkin tätä suosittelin, mutta nyt vielä muistutan. Kyllä se hintansa väärti ehdottomasti on. Asio Otus Kesärosee. Kepeä, raikas, viinillinen, marjaisa.

Kesäistä, kepeää, minun makuuni jopa vähän kirpeää, mutta juuri sellaisena hyvää cavaa nautittiin mökkipuron rannassa afterhiking -hetkessä, saunan lämpiämistä odotellessa, puron pulputusta kuunnellessa. Etiketti on vähän ”kosiskeleva”, mutta ainakin kesäinen, eikä heikentänyt tämän skumpan makua yhtään. Skinny

Laadukas, yllättävänkin runsas ja täyteläinen olematta raskas tai tamminen, on sisilialainen chardonnay, jota saa (vain?) tömppöviininä. Kahden litran hanaviini maksaa 30 €, joten ei edullisimpia, mutta on todella hyvä esim. lohen tai vaikka grillatun possunlihan oheen: Passi Reali Prganic Chardonnay.

Jos kesäjuhliin on tulossa paljon vieraita ja alkuun on tarvetta hyvälle, laadukkaalle, juhlavalle kuohuvalle, niin magnumpullollinen viini on silloin aika hyvä ja näyttävä ratkaisu. Tämmöinen (Giersberger Crémant d’Alsace Magnum Brut) meillä oli perheen kanssa juhannuspäivän päivällisellä. Ei kellään ollut mitään huomauttamista.

Ja sokerina pohjalla: Limoncello Spritz. Nythän minulla on täällä kotitekoista (ehkä vähän turhan makeaa) limoncello/limonchinoa, mutta mökillä haimme Alkosta yhden pullollisen Sorrenton Limoncelloa, ja tein meillä jälkkärijuhomat siitä.

Ei tullut niin hyvää kuin oli Gardajärven rannalla Limonessa, mutta kyllä mökkioloissa tämäkin maistui.

Limoncello Spritz di casa
(Yhteen lasiin)

4 cl Limoncelloa
8 cl Proceccoa
1 – 2 rkl sitruunamehua
10 cl vichyä/sitruunanovellea
jäitä ja sitruunaviipale

Enemmän pidän Hugosta, jota ei kyllä pitkään aikaan ole tullut tehtyä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt (klo 22) olemme juuri palanneet pyöräillen parinkymmenen kilometrin päästä, läpi helteisen, leppoisan keskustan. Illansuussa ajelimme Oulunsaloon, koska kutsu oli käynyt:

Hüvät üstävät,
Tulgua terveh Oulunsaloh tämän nedälin piätteniččän viijen aigah, viinuloi kiistahkizas oppimah! Kilbailendus on kolme valgiedu i kolme ruskiedu viinua. Kai ollah yhten rübälehen viinuloi.
Viinutervehyzin …

Karjalankielinen kutsu viininmaisteluun, jokavuotiseen kilpailuun (19 th Challenge) oli käynyt ja mehän tietysti lähdimme. Poljimme vähän mutkan kautta, sää mitä mainioin ja vietimme illan ystävien kanssa kilpaillen.

Noin kerran kuussa heitä ruoan ja viinin ääressä heitä tapaamme, kerran vuodessa kilpailemme viinitietoudesta ja -tuntemuksesta. Pehtoori on muutaman kerran voittanut kilpailun, minä vain kerran ja tänään olin pronssilla. Australian shiraz oli sitä paitsi aika huikean hyvää. Ja kuinka hyvin saimmekaan syödäksemme. Oi että! Kesä on!!

Muistikuvia Ravintolat Ruoka ja viini

Ruokakuvia ja aikeita …

Ja niinhän siinä taas kävi, että tänäänkin olin ravintolassa. Tällä kertaa kylläkin kuvaamassa.

Kuten kuvasta näkyy De Gamlas Hem ”työllisti” minut hetkeksi. Heillä kun on ”oma” olutkin, joka ansaitsee tulla mainoksiin liitetyksi. Maistoinkin. Ei ollenkaan huonoa näin oluesta piittaamattoman makuaistillekaan.

Ja tulihan se sitten Punajuuri-fenkoli -risottoa, paahdettua porkkanaa ja vuohenjuustoa -annos syötyä. Se oli ihan tavattoman hyvää. Aika monta päivää peräjälkeen voisin sitä syödä pääruokana. Ehkä tänään oli viimeinen De Gamlas Hemin kuvauskeikkani, – jokohan se oli kymmenes?

Aurinkoisessa päivässä kuvien lisäksi pyöräilyä, kirjeenvaihtoa, nettiostoksia, La Promesaa, ja viinipostauksen aloitus – — ja nythän se on niin kesken, että luovutan homman ja julkaisen vasta huomenna.