Ruoka ja viini – Sivu 12 – Tuulestatemmattua

Sitruunaiset kesäkekkerit

Tänään kesäkekkerit – kuten vuosia sitten oli tapana. Me tapasimme systerini kanssa järjestää kesäkekkerit heinäkuun alun viikonloppuna joko hänen luonaan tai meillä. Ne järjestettiin vuorovuosina äidin synttäreiden aikoihin, joten tänään oli hyvä ajankohta viettää taas yhteistä ruokajuhlaa. Nyt sitten ilman äitiä neljästään.

Yleensä kesäisin, ja tänä kesänä juuri nyt minulla on menossa ”sitruunavaihe” – eikä vähäisin syy tämänkertaiseen sitruunabuumiin ole käynti Gardalla ja Limonessa. Toin sieltä sisarelleni tuliaisiakin – myös hän pitää sitruunaleivonnaisista ja jälkkäreistä paljon. Ja kerrankin hoksasin hankkia tuomisia, – hän kun tuo lähes aina.

Menussa ei ole oikein teemaa, ruoissa ei oikein italiaa, ei oikein sitruunaakaan (pl. limoncello-tiramisu), mutta kesää sentään. Kirjoitin ja tulostin menun, ja tänään käytin sitä juuri siihen tarkoitukseen, johon ne nykyisin (= jo pari vuosikymmentä) aina teen: jotta muistan ja hoksaan nostaa pöytään kaiken, mitä olen tarjottavaksi aikonut ja tehnyt. Juhannuksena perhepäivällisellekin olin tehnyt listan, ja se olikin aika pitkä!, mutta niin vain juustogratinoidut tryffeli-herkkusienet jäivät uuniin ja pikkelöity punasipuli jääkaapin ylähyllylle tarjoiluastiaan.

Mutta tänään muistin kaiken. Ja melkein kaikki kuluikin: vain jälkkäreitä jäi – tarkoituksella niitä oli huomiseksikin asti tehtynä.

Paahdettu paprika-valkosipulitahna ja tuoreet katkaravut on Linnea Vihosen kirjasta.Teen toistekin.

Sen oheen tein kukkafocaccian ja siinä on nyt sitä eilen esittelemääni italianolkikukkaa eli kuolematonta. 🙂

Jälkkäreitä oli montaa sorttia, ajatuksena että jokainen voi maistaa vaikka jokaista. Veronan lentokentältä tietysti myös suukkoja = Baci. Ja nyt oli uusiakin. Kahvi-Bacit todettiin äänin 4 – 0 erinomaisiksi.

Ja nyt sain eka kertaa tehdä limoncellomisua ja siihen reissusta ostamaani Limoncino Cremaa. Tein kaksi pientä vuokaa, toisen alkoholittoman (limoncello pois) version. Ainakin tämän ekakerran tein suoraan Valion ohjeella: Limoncellomisu

Molto bueno! Johan oli raikasta, makeaakin, muttei liian.

Kaikkinensa olipa mukava iltapäivä, ilta.

Ruoka ja viini Viini

Kepeitä ja raikkaita kesäviinejä

Keskikesää ja lomakuukautta kohti mentäessä tässä pari viinivinkkiä. Eivät mitään ”suuria viinejä”, mutta ainakin mökkielossa, vaihtelevien kesäruokien parina sekä puronrannan iltapäivähetkinä sekä kotipiazzalla perheen kesken juhannuksen vietossa ovat maistuneet raikkaille ja kaikin puolin kelvollisilta.

Vinho Verde Portugalista on yleensä hyvin kevyt, liiankin?, viini, mutta tämä (viraalihitti) maistui meillekin.

U/B Ponto de Partida Vinho Verde Loureiro 2023

Ja jo aiemmin mainitsemani kesärosee Asio Otus. Tämän talon viineistä ollaan tykätty ennenkin. Ja jo aiemminkin tätä suosittelin, mutta nyt vielä muistutan. Kyllä se hintansa väärti ehdottomasti on. Asio Otus Kesärosee. Kepeä, raikas, viinillinen, marjaisa.

Kesäistä, kepeää, minun makuuni jopa vähän kirpeää, mutta juuri sellaisena hyvää cavaa nautittiin mökkipuron rannassa afterhiking -hetkessä, saunan lämpiämistä odotellessa, puron pulputusta kuunnellessa. Etiketti on vähän ”kosiskeleva”, mutta ainakin kesäinen, eikä heikentänyt tämän skumpan makua yhtään. Skinny

Laadukas, yllättävänkin runsas ja täyteläinen olematta raskas tai tamminen, on sisilialainen chardonnay, jota saa (vain?) tömppöviininä. Kahden litran hanaviini maksaa 30 €, joten ei edullisimpia, mutta on todella hyvä esim. lohen tai vaikka grillatun possunlihan oheen: Passi Reali Prganic Chardonnay.

Jos kesäjuhliin on tulossa paljon vieraita ja alkuun on tarvetta hyvälle, laadukkaalle, juhlavalle kuohuvalle, niin magnumpullollinen viini on silloin aika hyvä ja näyttävä ratkaisu. Tämmöinen (Giersberger Crémant d’Alsace Magnum Brut) meillä oli perheen kanssa juhannuspäivän päivällisellä. Ei kellään ollut mitään huomauttamista.

Ja sokerina pohjalla: Limoncello Spritz. Nythän minulla on täällä kotitekoista (ehkä vähän turhan makeaa) limoncello/limonchinoa, mutta mökillä haimme Alkosta yhden pullollisen Sorrenton Limoncelloa, ja tein meillä jälkkärijuhomat siitä.

Ei tullut niin hyvää kuin oli Gardajärven rannalla Limonessa, mutta kyllä mökkioloissa tämäkin maistui.

Limoncello Spritz di casa
(Yhteen lasiin)

4 cl Limoncelloa
8 cl Proceccoa
1 – 2 rkl sitruunamehua
10 cl vichyä/sitruunanovellea
jäitä ja sitruunaviipale

Enemmän pidän Hugosta, jota ei kyllä pitkään aikaan ole tullut tehtyä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt (klo 22) olemme juuri palanneet pyöräillen parinkymmenen kilometrin päästä, läpi helteisen, leppoisan keskustan. Illansuussa ajelimme Oulunsaloon, koska kutsu oli käynyt:

Hüvät üstävät,
Tulgua terveh Oulunsaloh tämän nedälin piätteniččän viijen aigah, viinuloi kiistahkizas oppimah! Kilbailendus on kolme valgiedu i kolme ruskiedu viinua. Kai ollah yhten rübälehen viinuloi.
Viinutervehyzin …

Karjalankielinen kutsu viininmaisteluun, jokavuotiseen kilpailuun (19 th Challenge) oli käynyt ja mehän tietysti lähdimme. Poljimme vähän mutkan kautta, sää mitä mainioin ja vietimme illan ystävien kanssa kilpaillen.

Noin kerran kuussa heitä ruoan ja viinin ääressä heitä tapaamme, kerran vuodessa kilpailemme viinitietoudesta ja -tuntemuksesta. Pehtoori on muutaman kerran voittanut kilpailun, minä vain kerran ja tänään olin pronssilla. Australian shiraz oli sitä paitsi aika huikean hyvää. Ja kuinka hyvin saimmekaan syödäksemme. Oi että! Kesä on!!

Muistikuvia Ravintolat Ruoka ja viini

Ruokakuvia ja aikeita …

Ja niinhän siinä taas kävi, että tänäänkin olin ravintolassa. Tällä kertaa kylläkin kuvaamassa.

Kuten kuvasta näkyy De Gamlas Hem ”työllisti” minut hetkeksi. Heillä kun on ”oma” olutkin, joka ansaitsee tulla mainoksiin liitetyksi. Maistoinkin. Ei ollenkaan huonoa näin oluesta piittaamattoman makuaistillekaan.

Ja tulihan se sitten Punajuuri-fenkoli -risottoa, paahdettua porkkanaa ja vuohenjuustoa -annos syötyä. Se oli ihan tavattoman hyvää. Aika monta päivää peräjälkeen voisin sitä syödä pääruokana. Ehkä tänään oli viimeinen De Gamlas Hemin kuvauskeikkani, – jokohan se oli kymmenes?

Aurinkoisessa päivässä kuvien lisäksi pyöräilyä, kirjeenvaihtoa, nettiostoksia, La Promesaa, ja viinipostauksen aloitus – — ja nythän se on niin kesken, että luovutan homman ja julkaisen vasta huomenna.

Oulu Rotissöörit Ruoka ja viini

Paljon hyviä aistimuksia tänään

Puoleenpäivään mennessä sain päivän agendalla olleet jutut valmiiksi: kuvat asiakkaalle, pyykit silitettyä ja parit sähköpostit hoidettua.

Aika kesäiselle Oulu-kierrokselle: pari, kolme tuntia kiertelin ja kaartelin, pysähtelin ja nautin kauniista kotikaupungista, jossa tuntuu nyt olevan ennätysmäärä tietöitä, saksalaisia turistibusseja ja pyöräteillä hortoilevia koiria ja vanhuksia.

Tuiranpuiston rodot jo melkein kukintansa ohittaneet…

Tänään vain salaattilounas (illalla tiedossa ravintolaruokaa), joten oli hyvä syy pysähtyä Mon Choun (”monsuunin”) kohdalla ja käydä ostamassa pari croissantia. Sen edessä (kuten toisellakin puolella Pakkahuoneenkatua) on riemunkirjavat kukkalaatikot. Melkein kuin olisi ulkomailla. 🙂

Liekkö Monsuunissa käyttävät croissantien voiteluun paahdettua voita, – vai mikä on toffeisen maun salaisuus? Ja ilokseni hoksasin, että pasticceria oli saanut laajennuttua pikkuruista konditoriaa useilla pöydillä. Hyvä, hyvä.

Illalla olimme Rotissööri-illassa: Koivurannan kahvilan smokeryssä

MENU
Savustettua lohta wakame-pedillä ja savustettuja jättikatkarapuja
24 h savustettua briskettiä kauden lisukkeilla
Amerikkalainen juustokakku ja vadelmamelbaa

Vaikka en oikein pidäkään Koivurannan idyllisen kahvilan pihapiirin muuttumisesta parin ison teltan peittämäksi, oli ilta mukava, ruoka oikeinkin hyvää. Erityisesti nuo savustetut katkat olivat mieleeni, eivät olleet sitkeitä, sopivan chilisiä. Nam. Jälkkäri on ehkä heikoin lenkki. Mutta upposi toki sekin. 🙂

Ja niinhän se nyt on että minulla on taas kymmeniä kuvia huomenna editoitavaksi. Mutta ei haittaa. Aikaa on.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini Viini

Mökin jälkeen, ennen juhannusta

Eilisen mökiltä paluun ja huomisen juhannusaaton välissä yksi päivä; paljon sitä ehtii, kun herää aamukuudelta. Ollaan edelleen aamutuurissa, ja minä edelleen myös iltatuurissa. Siis unta noin kuusi tuntia yössä. Kuulostaa ihan kiireisiltä työviikoilta – sikäli kuin muistan. 😀

Kahdeksalta istahdin kampaajalle hiusten leikkuuseen, sitä ennen ehdin pyöräillä (ihan liian vähällä vaatteella) reilun tunteroisen, käydä hautausmaallakin heippaamassa vanhemmille hyvät juhannukset ja Lapin terveiset, niitä äiti ainakin odotti. Tai minä ainakin muistin, että hän olisi ne halunnut kuulla.

Tästä kukkaistutuksestakin tuli äiti mieleen. Se on Oulussa ihan keskustassa kampaamon parkkipaikan ja viereisen Makia-kahvilan pation vieressä. Ukonlaukkaa ihasteltiin äidin kanssa kesällä 2021, jolloin olimme pyörätuolilenkillä ja nautimme lounaskahvit ulkona. Se oli viimeinen päivä kun äiti oli ulkona. Seuraavana päivänä alkoi pitkä sairaalajakso, ja sen jälkeen suoraan hoivakotiin.

Mökkijuttuja

… piti täällä blogissakin vielä kertomani.

Kuten kerroin, tänä vuonna minulla oli tunturissa ahkerassa käytössä ”Suomen muuttolinnut” -äppi. Ja niinhän siinä kävi, että se linnun laulu, josta en erityisemmin pidä ja josta olen täällä höpissyt monta kertaa tyyliin ”taas-järripeipon-narinaa-metsässä”. Järripeippo on aiheetta saanut minulta nuivat kommentit vuosi toisensa jälkeen. Se on VIHERpeippo, joka narisee. Toki järripeippokin, mutta ei niin pahasti, sillä on paljon laulavampi ääni. En aio ryhtyä etsimään vanhoista postauksista järripeippoa loukkaavia lausahduksiani, korjaus näin riittäköön. Sori koko Saariselän järripeippo-yhteisö!

Blogiini mökkiviikoilla laittamiani kuvia selailin tänään täällä kotona isolla, kalibroidulaa näytöllä, ja hämmästelin. Ovat paikoin kovin hailakoita, vähäkontrastisia, utuisiakin. Editointi on paikoin hyvinkin pielessä: on koetettava ens reissulla mökkiläppärin näyttö kalibroida. Noh, muutoinkin kone alkaa kyllä olla jo tehtävänsä tehnyt, aika raihnaista on toiminta. On mietittävä, mitä tehdä. Pahoittelen siis kuvien vajavaista laatua.

Ja sellainen juttu vielä kerrottava tässä ”etusivullakin”, jos kaikki eivät lukeneet kommenteista tietoa, joka liittyy Kaunispään päällä olevaan valkoiseen ”mysteeripalloon”. Pallo on säätutka, kertoo Lapin Kansan uutinen. Samassa jutussa kerrotaan myös – taas – uudesta Kaunispään rinteille suunnitellusta isosta hotellista.

Juhannusta tehden

Keittiössä ja Festassa, järjestellessä, vähän siivoillessa, enemmän leipoessa ja kokatessa, on päivä paljolti kulunut. Saaristolaisleivät, Pinocchio- alias Brita-kakun pohjat mansikkakakkua varten sekä kirsikkaclafoutis uunissa vuorotellen. Kirsikkapannaria ja jätskiä nautittiin jo tänään jälkkäriksi.

Ja sitten graavasin lohen. Kauppahallista haetaan huomenna perinteistä rasiallinen, mutta tein puolen kilon palasesta myös uuden – vähän uskaliaan? – kokeilun. Miniä kertoi viikolla, että Alkosta haetaan Aperolia todella paljon – nimenomaan juhannuslohen graavaamiseksi. Meillä on usein kesäisin Aperol-pullollinen muutenkin kaapissa, joten olihan se kokeiltava. Löysin tik-tok-videon, ja sen mukaan tein tällaisilla mitoilla.

Aperol-graavattu lohi

500 g pala lohta
1 – 2 rkl karkeaa suolaa
4 cl Aperolia
tillinippu
yhden appelsiinin raastettu kuori

Kuivaa kalan pinta, painele siihen kevyesti suolarakeet.
Valele file Aperolilla.
Silppua tilli, raasta appelsiini ja sekoita niistä tahna,
ja levitä se kalan pinnalle.

Kääri lohi tiiviisti talouspaperiin, laita vielä kelmu tai folio päälle,
ja paketti jääkaappiin vuorokaudeksi (tai kahdeksi?) pienen painon alle .

Saapa nähdä kuinka maistuu.

Toivottelen jo nyt aurinkoa ja aurinkoista mieltä keskikesän juhlaan!

Reseptit Ruoka ja viini

Tomaatin ja tryffelin sopuisa paritus

Kesäpäivä.

Siihen kuuluu – aina – tomaatit. Pienet, isot, mustat, kirsikka-, luumu-, terttu-, helmi-, napostelu-, pihvi-, kelta-, raf = mustat tomaatit. Lisäksi tietysti MUTTI, sose, kastike, maustettu, paseerattu, pizza…. Salaateissa, kastikkeissa, vuokaruoissa, sellaisenaan, täytettyinä, grillisssä, focacciassa, keitossa, pizzassa, lämpimissä leivissä. Tomaatti kuuluu kesään, ja kaikkiin vuodenaikoihin.

Pehtoori toi tänään kaupasta kauniista isoja tomaatteja, joten nyt oli hyvä tilaisuus tehdä niistä, mozzarellesta ja tryffelistä Burrata al Tartufo. Toki vähän oikaistuna.

Söimme sitä kevättalvella Oulun Nallikarissa, olen syönyt Roomassa, ja nyt tehnyt muutaman kerran kotonakin. Järvenpään reissulla ostin sieltä tryffelijauhetta ja saman tuottajan tryffelivoita ja tryffeliöljyä sain systerin Firenzen reissun tuliaisina. Nyt on siis ”pakko” käyttää näitä.

Helppo ja hyvä keino on ostaa laadukas mozzarellapallo, laittaa se edellisenä iltana tryffeliöljyyn ja ripotella päälle vielä tryffelijauhetta. Palloa kohti 1 – 2 rkl öljyä ja ehkä teelusikallinen jauhetta. Kannattaa peittää purkki, sillä muutoin KAIKKI jääkaapissa tuoksuu tryffelille. Kuvasta näkyy kuinka helposti annos kahdelle valmistuu. Alle revittyä salaattia, reunoille rucolaa, viipaloitua tomaattia ja kaiken päälle viipaloitu mozzarella.

Lisäksi meillä oli pienet grillipihvit maustevoilla, maissia ja kermaviilikastiketta (valkosipulia, ketsuppia, suolaa, chilijauhetta, valkopippuria).

Giuliano Tartufi -tryffelituotteita näkee Suomessakin hyvin varustetuissa ruokakaupoissa, sekä netin erikoismyymälöissä tai vaikka Turun Italian herkut -liikkeessä.

Italia Reseptit Ruoka ja viini

Limonen inspiroimana 🍋

Gardajärven länsirannan Limone-kaupungissa olimme veneretkellä toissasunnuntaina, ja sehän olikin piristävä, keltainen, sitruunainen kaupunki monin tavoin. Tulin ostaneeksi kaikenlaista pientä sitruunaista, mutta Limoncelloa en ostanut. Itseasiassa Pohjois-Italiassa sitruunalikööri on Limoncinoa ja etelämpänä (Rooman seutu taitaa tässäkin olla rajana) se on Limoncelloa.

Limoncinoa/Limoncelloa ei Limonesta tuotu, mutta päätinpä taas tehdä kotona. 🙂 Limoncella di Casa -pullollinen on meillä useana kesänä ollut jääkaapissa ”vierasvarana”. Nyt on taas uusi pullollinen jo alkuvaiheessa tekeillä…

Limoncello di Casa

Ensin:
viisi kauniskuorista sitruunaa
pullo Vodkaa tai vaikka Absolut Citron´ia (50 cl)

ja parin viikon kuluttua:
1/2 litraa vettä
1/2 kg sokeria

Pese (luomu)sitruunat saippuavedessä. Kuori sitruunoista keltainen ohut osa. Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin ja kaada päälle vodka.

Jätä pullo ikkunalaudalle pariksi viikoksi. Siivilöi sen jälkeen kuoret pois.

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Yhdistä keltaiseksi, sitruunaiseksi makuuntunut vodka ja sokeriliemi.

Laita likööri kylmään (vähintään) kuukaudeksi.

Tästä ei tule kovinkaan makeaa, eikä kovinkaan vahvaa (20 %), mutta juuri sellaisena se kesän lämpiminä päivinä hyvin jäähdytettynä maistuukin parhaalta, vaikka pikkuruisena jälki”ruokana”. Kermavaahtoon lisättynä siitä saa vaikka täytekakkuun tai mansikoille sitruunaista raikkautta. Ja tänä kesänä ajattelin testata sitä Limoncello Spritziin, jospa osaisin tehdä yhtä raikkaan ja hyvän kuin saimme Limonessa. Yksinkertainen ohje siitä mm. Alkon sivuilla.

Kunhan saan oman koe-eräni juhannuksena tehdyksi, niin kerron sitten lisää. Minulla on pienen pieni pullollinen viimekesäistä mökillä jemmassa, joten se lienee uuttunut hyväksi perustaksi hyvälle spritzille.

Toinen vanha hyvä resepti, joka on pitkään kulkenut mukanani on cantuccinien eli mantelikorppujen ohje. Koska viime viikolla kävimme myös Cassonessa, jossa niitä maistoin ensimmäistä kertaa, on nyt hyvä syy julkaista ohje uudelleen. Semminkin kun niitä on nytkin meillä keittiössä kulhollinen.

Cantuccinit ~ italialaiset mantelikorput

200 g mantelimursketta
1 sitruuna kuori
3 munaa
250 g sokeria
3 rkl aitoa vaniljasokeria
400 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl voita
ripaus suolaa

Paahda mantelisilppu paistinpannussa, sekoita koko ajan ja jätä sitten jäähtymään. Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Vatkaa keltuaiset ja sokerit vaahdoksi.
Valkaa valkuaiset toisessa kulhossa ja kääntele valkuaismassa keltuaisiin varovaisesti.
Sekoita raastettu sitruunankuori ja mantelit taikinaan, lisää seuraavaksi jauhot ja leivinjauhe.

Jaa taikina kolmeen osaan ja leivo niistä kolme paksua tankoa. Paista 35 minuuttia.
Leikkaa tangot lämpiminä sentin paksuisiksi viipaleiksi ja jätä kuivahtamaan.

Kesällä 1997 Cassonen kylän pienessä kaupassa saimme niitä paketillisen cantuccineja kaupanpäällisiksi. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin niitä maistoin. Myöhemmin opin, että niitä on Italiassa tapana kastaa Vin Santoon – pyhään viiniin. Nykyisin meillä syödään niitä ihan arkena, jos vain olen niitä leiponut. Annoksesta riittää meille kahdelle kahvin särpimeksi hyvinkin muutamaksi viikoksi.

Näitä voi myös varioida: olen ainakin kerran korvannut mantelit tummalla taloussuklaalla. Joskus olen laittanut taikinaan pari ruokalusikallista – sitruunaa!

Niitä näitä Puutarhahommia Ruoka ja viini Viini

Puutarhassa ja samppanjamaisteluissa

Kesäkukka-aamupäivä. Huvilan suursiivousiltapäivä. Samppanjanmaisteluiltapäivä. Siitepölyäihanhillittömästikokopäivä. Allergiaoireidenpäivä. Samppanjailta.

Joka vuosi päätän/päätämme laittaa edellistä vähemmän kesäkukkia. Tänä vuonna se taisi onnistua. Toki portinpielet ja parit ikkunanalukset (japaninkelloja), parit yhden ruusubegonian seinäkukat, molempiin valurautatolppiin verbenat ja lumihiutaleet.

Kun kesäkukat olivat purkeissaan, siirryn kasvimaan/yrttipenkkien puolelle; maankääntöhommia. Vähän mutta kuitenkin. Ja sitten Huvilaan ikkunat puhtaiksi, luuttuaminen lattiasta kattoon, ulko- ja sisäpuolelta. Vähän pipertämistä tuossa mutterissa on, mutta toisaalta, näkyy käden jälki. Kesäksi kaikki nyt siistinä ja kunnossa.

Ja alkuillasta samppanjamaistiaiset. Teemana Samppanjan eri tyylit.

Rotissööriys on viime aikoina ollut minulla aika vähäistä, mutta tänään kannatti osallistua. Magnum-samppanjoita maisteltiin, parin tunnin luennolla opittiin uutta. Hieman varauksellisesti suhtauduin vinkkiin, että tryffelipopcornit (!) ja samppanja ovat hyvä pari. Mutta onhan ennakkoluulottomasti sekin ehkä vielä joskus testattava.

Garda Ravintolat Reissut Ruoka ja viini

Michelin-ravintolassa

Eilen illaksi oli varaus puolikahdeksaksi ravintola Vecchia Malcesineen. Michelin-ravintola.

Tämä ei ollut ensimmäinen Michelin-ravintolakokemus: edellinen Helsingissä keväällä 2016 OLOssa, jonne oli lahjakortti työkavereilta. Sitä ennen Madeira, Milano, Helsinki (Demo).

Ravintola oli tyylikäs, näköala Lago di Gardalle. Palvelu välitöntä, kohteliasta, sujuvaa. Myös maestro itse (Leonardo Luppi) piipahteli salin puolella. Kahdeksassa pöydässä yhteensä parikymmentä asiakasta. Mesuava amerikkalaisporukka, neljä nuorta, ranskalais-italialainen perhe, jonka isä puhui koko illan! Muuten pariskuntia, ruokafriikkejä, illastajia.

Tämä oli Pehtoorin synttärilahja minulle, ja siihen kuului menu pidemmän kaavan mukaan, sekä viiniparit annoksille.

~~~~~~~~~~~~

Ruoka-annoksia taisi olla kaikkiaan 12 (välipaloja mukana!), viinejä (4 – 8 cl annos) kuusi vai seitsemän? Meillä meni melkein neljä tuntia.

Alkupalaleipä (juureen leivottu) oli lämmintä ja sen ohessa tarjotussa voissa oli Gardajärven suolattuja sardiineja makuna. Hyvin alkoi.

Alkuun, amuse bouche pasta cardonara… sitten Char-leipä oli harmaanieriää, ”puhdasrotuiset tacot” olivat yksi parhaista: hyvin suolattua sardellia rapean leivän välissä. Ja piikkikampela. Sitä haluaisin ehdottomasti joskus pääruoka-annoksena. Puukyyhkynen!! Enemmän kastiketta kaipasi, kuvissakin näkyvä ”koipi” oli aivan mahdottoman hyvää.

Ja suolainen jälkiruoka!! Valkosuklaakastikkeessa graavattua taimenta ja raastettua piparjuurta!!

Ja varsinainen jälkiruoka: meille molemmille erilaiset.

Feminiini ja maskuliini. Mistä tiesivät, että meistä kahdesta juuri Pehtoori on se makean perso, suklaafriikki.

[Nyt on lähdettävä bussipysäkille: aurinko paistaa ja me lähdemme järven pohjoispäähän patikalle. … Palaan taas illalla. EDIT illansuussa. Kuvat ja tekstiäkin lisätty.]

Alla menu kopsattuna netistä ja googlekääntäjän versio siitä.

asta.

Paluumatka melkein puolenyön aikaan kuutamolla…

Oulu Ruoka ja viini Viini

Hyvä päivä tänään

Meillä on pihapiirissä sepelkyyhkypariskunta, joka aamuisin kurkkuäänillään hallitsee kaikkien lintujen laulua, laulavat, kurnuttavat kaikkien muiden ylitse. Ja järripeippoja, joita on paljon, – melkein kuin Lapin tuntureilla kulkisi. Kotipihan västäräkit ovat jo monta viikkoa hyppineet – hankien päällä 🙂 – mutta pääskysiä ei ole vielä näkynyt. Silti tänään on ollut kesä.

Reissua varten ja muutenkin kesävaatehuoltoa, jopa ompelukoneen otin esille! Asia on siis jo melkoisen vakavalla tasolla! On vaan niin mahdottoman mukavaa päästä reissuun, päästä Italiaan.

Illalla toisen viinikerhon maistiaiset, joihin hyvin skeptisenä kuitenkin päätin mennä: epäily ja jahkailu johtuivat siitä, että teemana oli Sauvignon Blanc -rypäle. Ja sehän ei todellakaan ole minun mieleiseni, mutta annoin sille mahdollisuuden. Ja mitä tapahtuikaan: Juniori sekä Grand Old Alkon viiniasiantuntija JJ esittelivät ja maistattivat sellaisia versioita, jotka käännyttivät minutkin! Uskon nyt, että SB voi olla hyvää, jopa erinomaista. Nämä viinit Italiasta, Ranskasta, Chilestä, Uudesta-Seelannista ja Itävallasta eiväto olleet lajinsa tyypillisimpiä edustajia, eivätkä todellakaan edullisimpia, mutta … Varsinkin Pouilly-Fume (Henri Bourgeois) oli mieluinen ja Sancerre tietysti. Mutta: samalla rahalla ostan edelleen jotain muuta.

Tapaaminen oli muutenkin poikkeuksellisen mukava, leppoisa, välitön. Olin ehkä poikkeuksellisen hyvässä kohdassa, hyvässä seurassa.