Elokuinen Lappi – suosittelen

Hangasojan elokuu-3

Mökkiterassilla, parin tunnin sieniretken jälkeen, mietin, kuinka on kummallista, että tätä Lapin loppukesän leppoisaa, rehevää, täyteläistä maisemaa ja luontoa ei ole onnistuttu millään muotoa markkinoimaan, tekemään tiettäväksi kotimaan matkailua, edes Lapin matkailua, harrastaville suomalaisille saatikka ulkomaalaisille. Miksei tänne järjestetä ohjattuja patikointilomia? Suomi on liian kallis maa matkailijoille? Ehkäpä siksi.  No tänä viikonloppuna täällä on kyllä iso tapahtuma, joka on kerännyt satoja, ellei toistatuhatta osanottajaa: Jänkhällä jylisee! On moottoripyöräilijöiden kokoontumisajot. Nelostieltä on koko päivän kuulunut prätkien äänet.

Toisaalta eihän mekään ole ymmärretty tätä loppukesän auvoa ennen kuin kymmenisen vuotta sitten. Tietysti työelämä häiritsee meidän monen tänne tuloa, tietysti sää täällä(kin) on hyvin epävarmasti näin hellivä kuin tänä viikonloppuna (klo 15.30 on + 22 C), tietysti tänne on aika pitkä matka, mutta silti. Kyllä tänne silti kannattaa tulla.

Hangasojan elokuu-2

Joka tapauksessa kaikista mieluisista vuodenajoista ja kuukausista – jos minulta kysyttäisiin – suosittelisin juuri tätä aikaa; elo-syyskuussa tänne kannattaa tulla. Silloinkin. Tietysti jos hiihtää haluaa, niin aikataulutus kannattaa suunnitella toisin. 😉

Hangasojan elokuu-4

Kun viimeksi täällä ollessamme heinäkuun viikko kului sellaisessa ”työleiri-meiningissä”, niin nyt on sitten voitu vain nauttia puhtaasta mökistä ja siististä pihapiiristä. On voitu nukkua (herättiin yhdeksältä! Jihuu! Eläköön pitkät yöunet!), käydä kylillä Kuukkelissa ihailemassa jo nyt (vai olisiko sitten viime vuotinen? :D) esille laitettua joulukoristelua,

Hangasojan elokuu

lukea, istuksia notskilla ja tässä terassilla, sienestää (mikä vaatii kyllä myös hieman jälkitoimia sisällä), olla jouten.  Patikointia ei tälle päivälle (metsässä samoilua sieniä etsien ei lasketa patikoinniksi), ei mitään muutakaan. Ja mikä parasta: ei ole ollut sellaista ”seuraavaksi-minun-pitää” tai mikä vielä pahempaa ”minun-pitäisi”. Sellainen olo kun minulla tahtoo kotona yleensä olla. Aina on jotain, mitä ”pitää” tai ”pitäisi” tehdä. Nyt ei pidä mitään. Ja se on juhlaa se! Huomenna vasta pitää. Vasta huomenna iltapäivällä lähdemme takaisin maalikyliin.

Sieniretki? Varsin onnistunut, vaikka olisihan noita tatteja tuossa ovenpielessäkin. 😉 Tatteja sen verran, että kutsuin nuoret keskiviikoksi sopalle ja äsken nautimme niitä jo isohkon annoksen. Kehnäsieniäkin sen verran, että piirakan saan tehdyksi ja kangas-, haapa- ja karvarouskuja iso suolasienipurkillinen. Monta monituista sienisalaattia niistä tulee.
Hangasojan elokuu-6

Vielä paistaa. Korkealta. On Lapin kesä.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.