Liikkuminen

Showing: 1 - 10 of 283 RESULTS
Lappi Liikkuminen Neulottua

Mökkielämänmenon juhlaa

Loppiaisen jälkeinen paluu arkeen ja kaamoksen ’virallinen’ päättyminen tänään ei ole muuttanut meidän elämänmenoamme juurikaan.

Saariselkä:

Auringonnousu tänään 11:57.

Auringonlasku tänään 12:36.

Yllätykseksemme pakkanen aamulla laski aika nopeasti liki 30-pakkasasteesta alle -20 asteeseen, ja niinpä olinkin ladulla hämäränhyssyssä puolikymmenen aikoihin. Ketään muuta en puolentoista tunnin aikana nähnytkään. Luistoa ei nimeksikään, mutta ei sillä väliä: pakahduttavan kaunista oli.

Erityisen kaunista, liki idyllistä oli 1½ kilometrin yhdysladulla/metsäladulla, jonka eteläpuolen mökkituttu on tänäkin talvena kelkallaan ajanut, ja tehnyt siitä vielä piston suoraan meidän mökkipihaan. Satumaailmassa saan/saadaan hiihdellä. Ehkä Pehtoorikin sitten taas keväthangilla; nyt on tykännyt tepastella talvikävelyreiteillä, joita on ihan uusiakin tänä talvena avattu ja huollettu (ks. Saariselkä Trails).

Iltapäivällä surffaillin taas ”Islanninneuleet”-Face-keskusteluissa etsien kirjoneulemalliin ideoita tekeillä olevaan neuleliiviin. Ryhmässä keskustelu kävi vilkkaana myös neuleiden epäonnistuneista lopputuloksista ja varsinkin valmiiden neuleiden viimeistelypesuissa tehdyistä mokista. Noh, minullahan oli tähän keskusteluun hyvinkin oma kontribuutioni: Miniän heppaneule Roope-nallen paidaksi (ks. kuva) Oli lohdullista nähdä ja lukea etten suinkaan ole ainoa, joka on töpeksinyt pesuohjelman valinnassa.

Samaisessa ryhmässä hoksautettiin, että nythän on mitä mainion sää lumipestä islantilaisneuleet, miksei muutkin villaneuleet, joita ei kovin tiuhaan tarvi eikä kannata pestä. Lumipesu me on toki ´aina´ pääsiäisen tienoilla tehty matoille, mutta tänään eka kertaa keräsin kaikki täällä mökillä olevat ja paljolti täällä neulomanikin islanninneuleet ja kävin heittelemässä ne puron penkalle raikastumaan ja puhdistumaan.

Tyynyt ja nallet ovat olleetkin ulkotouhuissa jo viikon verran, mutta nyt Pehtoorin Riddari ja paksu Alasuq sekä kolme omaa paitaani kellivät rannalla päivän.

Sapuskan tekoon olen näillä pakkasilla käyttänyt joka päivä melkoisesti aikaa, – kolmen ruokalajin menut jatkuivat siis  näin arkenakin. 🙂

Kuvien editointiin, julkaisuun ja postailuun on kulunut hyvinkin muutama tunti.

Ja illat ovat kuluneet telkkaria katsellen. Päivittäisen La Promesan lisäksi joka ilta joku elokuva suoratoistopalveluista, uutisia jopa vältellen (minä välttelen, Pehtoori ei todellakaan), ja  samalla takkatulen ääressä istuskellen ja neuloen!

Hyvää mökkielämää tämä tämmöinen.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä Valokuvaus

Vinkkelipatikka Kiilopäälle

Vinkkelipatikka ei ole ihan uusi ”liikuntamuoto” minulle: kerran aiemminkin olen tepastellut, paremminkin kahlannut, jopa Kiilopäälle, vinkkelit jalassa.

Alkumatkasta porot koettivat johdatella Niilanpään ladulle, mutta enpä tällä kertaa sinne.

[Kuvassa Ahopää]

Myös ainakin Iisakkipää ja Kaunispää on tullut huiputetuksi huopatossut jalassa. Näin siitä huolimatta, etteiväthän vinkkelit mitkään patikkakengät ole. Ja tänään varsinkin alastulo oli vähän humplahtelua ja rauhallista tarpomista, sillä oli mentävä hangen puolelle, koska polulla luisto oli turhankin vauhdikasta.

Noustessa vastaan tuli mm. turisti, siis oikein turistituristi, yksin italialainen miesoletettu, ja muutaman sanan vaihdoimme. Hän ihmetteli vaelluskenkiäni (hänellä oli varrelliset Meindlit – siis tekijä!) ja esittelin omia huopikkaitani, enkä todellakaan löytänyt sanaa englanniksi saatikka italiaksi. Noh, hän uskoi, että ovat lämipimät! Hän oli tulossa jo alaspäin huipulta ja kertoi, että ylhäällä – huipulla – on KYLMÄ, ja siellä tuulee. Sanoin niin arvelevanikin. 🙂

Vinkkelit taitaa olla enimmäkseen pohjoinen ilmaus? Mitä ne sinulle ovat?

Vinkkeleistä viis, tai siis ehkä juuri niiden ansioista, olipa hyvä olla ulkona, liikkua. Ylhäällä tosiaan oli kylmä, ja siellä tuuli, mutta eipä pakkanen oikeastaan purrut, ja kuten sanottu: ylhäällä on yleensä aina lämpimämpää kuin alhaalla. Esim. tänään mökkipihassa pakkasta liki kaksinkertaisesti verrattuna siihhen mitä oli Kiilopään huipulla ( – 16 C huipulla ja mökkipihassa – 28 C).

[Millään en saanut laajakulmalla kunnolla kuvaan vinkkaa ja tunturin laella kulkevaa pistelevää lumituiskua.]

Edellinen Kiilopään huiputus olikin vähän erilaisissa olosuhteissa; kesäkuun alussa mentiin kaksistaan pojanpojan kanssa. Aika ainutkertainen juttu oli se.

[Olen viime päivinä kuvaillut kuuta eri lokaatiossa, eri aikoina päivää – vähän kuin harjoituksena, etsien hyvää kuvakulmaa, sillä huomiseksi on luvattu täysikuu, eikä mitä tahansa kuutamoa, vaan luvassa on mansikkakuu! Saapa nähdä!]

Tänään tunturissa muistin/koin yhden toisenkin tärkeän patikan Kiilopäälle; se oli ensimmäinen niistä kerroista, jolloin M. ja K. olivat kanssamme Kiilopäällä. Tietyt paikat tuovat mieleen muistoja, mennyttä, ja tuovat taas ikävänkin, – toisaalta me tänään melkein ´juttelimme´, oikein hyväkin ´kohtaaminen´ meillä poisnukkuneen ystävän kanssa oli … Varmaan moni muukin kokee tällaista, eikö?

Mökille palatessa Pehtoorilla oli Tuulentuvan patteriremontti juuri päätöksessä. Saunaa ei kuitenkaan tänään lämmitetty, ei vaikka on perjantai. Perjantaiko? Pyhät ja arjet sekaisin, tai ei niitä erota. Mitäs huomenna? Ei huomennakaan ladulle…? No Canonin kanssa tunturiin etsimään sitä mansikkakuuta! Ehkä.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Hiihtämään, hiihtämään …

Onhan se mökkiläisen elämä täynnä muuttuvia tilanteita, merkittäviä löytöjä, uusia kohtaamisia, isoja ratkaisuja, fyysistä suorittamista, onnistumista tutuilla elämänalueilla  .. vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

– Ei sentään, vaan mukavaa chillailua, olemista, leppoisaa tekemistä, tavallista, hyvää mökkielämää ja luonnossa ja ladulla liikkumista.

Hieman on tänään ollut vaikea suhteuttaa ulkona liikkumista ja pukeutumista siihen, mitä säätiedotukset ovat luvanneet… Oikeasti ne ovat lähes tunneittain vaihdelleet ja lämpötiloissa on muutaman kilometrin välillä ollut tavallistakin suurempia eroja.

Aamulla ´piti´ olla sopiva hiihtokeli (alle – 10 C) ja olikin – 19 C,  siis ei niin hyvä hiihtokeli. Siispä suunnitelman muutos: ensin Ivaloon kauppareissulle ja vasta iltapäivällä sitten ladulle JOS sää lauhtuu. Ja lauhtuihan se. Pieranvaaran lemppariladulla tänään. Kymppi oli just hyvä.

Paluu aamupäivään. Tokmanni on tulossa Ivaloon: vähän meitä(kin) huolettaa, miten käy Extra-Pisteen. Me emme siitä enää luovu, – jollei ole pakko. Tänäänkin kynttilät, neuleliivilangat (vain 2 kerää, muutoin aion tehdä jämälangoista), pesuaineet, servietit, nappipatterit, mutterit, linnunruoat … Kaikkea pientä tarpeellista ja vähemmän tarpeellista.

Ivalossa olimme aamupäivällä, emme varsinaisesti aamupäivän valossa, mutta minähän tästä kaamosajastakin nautin. Aika paljonkin.

Näinä päivinä on neljä tuntia ”tehokasta peliaikaa”, siis aikaa, jolloin ulkona pärjää ilman lisävaloja. Ja muutoin voi nauttia sinisistä hetkistä, rauhasta, suorittamattomuuden olosta. Ja päivä pitenee koko ajan. Ensi viikolla jo nousee aurinko.

Siis tavallista mökkieloa tänäänkin: ruoanlaittoa (tuli muuten aika hyvä Normandian kanapata), neulomista, saunomista ja telkkarin katselua/äänikirjoja, ja huom. niitä EI lasketa suorittamiseksi. Eikä postaamista, – paitsi joskus. 😊

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Kaunispäällä kaunista

Ilmatieteen laitoksen sivulla luki aamulla:

Päivän pituus
Auringonnousu tänään 9:45.
Auringonlasku tänään 14:04.
Päivän pituus 4 h 19 min.

Mökin ulkolämpömittari näytti  -18 C, joten aamupäivän agendalle ei merkitty muuta kuin kauppareissu, latujen lähtöpisteellä käynti ja tilanteen tarkastus ja ensimmäiseksi käynti Kaunispään huipulla katsomassa auringonnousua.

Varttia vaille kymmenen siellä olimme me ja bussilastillinen kiinalaisia.

Laskettelurinteiden lumetus teki maisemasta usvaisen ja dramaattisen.

Latutilanne alhaalla näytti paikoin tältä.

Kun murtsikkaladut olivat osittain vielä ”vaiheessa”, en todellakaan halunnut puoliammattilaisten kanssa lähteä sivakoimaan 1,5 km valmista pätkää edestakaisin, joten menin tänäänkin metsään. Hyvä mieli tuli siitä vitosen lenkistäkin, johon kului aikaa ja kaloreita ainakin sen verran kuin kympin lenkkiin höylätyillä laduilla ´oikeilla´ suksilla. Pääasia on ulkona liikkuminen ja kaunis luonto: happea ja hyvää oloa mieleen ja kehoon.

PS. Mun Insta-tilin stooreissa on pieni videoklippi tältä päivältä… https://www.instagram.com/tuulestatemmattu/ 

Liikkuminen Mökkielämää Neulottua Valokuvaus

Pakkasella sisällä – ja ulkona

Mökkiterassin nurkassa Mörkökin hampaat irvessä kun pakkanen kiristää!

Aamupäivällä asteita melkein -30 C, joten päätin, ettei  mitään tarvetta rientää ulkoilemaan ja liikkumaan. Pehtoorihan tietty lähti kylille, Aurora-polulle ja ties minne. En liittynyt seuraksi.

Niinpä oli valoisan aikaan oiva tilaisuus – vihdoin – saada joululahjaneuleen kriittinen vaihe tehdyksi: Miniän toivepusero on ehkä vaikein niistä yli 20 islantilaisneuleista, joita olen viime vuosina tehnyt. Tämä ei olekaan ”tavallinen” kaarrokeneule, vaan raglan-hihallinen. Olen sellaisia kyllä joskus opiskeluaikoina tehnytkin, mutta en koskaan sellaista, joka on aika mutkikasta kirjoneuletta koko villapusero. Ei auta kuin sinnillä yrittää. Ei vielä lähelläkään onnistumista.

 

Toinen tekeillä oleva joululahja vei osan iltapäivästä: Emmiliinille, joka on vajaan kolmen ikävuotensa aikana ehtinyt kiintyä mökkieloon, uusi mökkikuvakirja, jossa myös kuvia serkuistaan. Tyttärentyttärelle Järvenpäähän muistikuvia pohjoisesta…

Ja olihan sitten iltapäivällä kuitenkin ulos lähdettävä: ”maantie vaatii kulkemaan… ”?, ei vaan metsään menin taas. Liukulumisuksilla liikkuminen pehmeässä hangessa vaatii sen verran tekemistä, ettei pakkanenkaan purrut. Vielä sitten puronrannassa ja mökkitiellä tepastelua, jotta ruokahalua tuli hankittua.

Lohimousse-torttuja ja datterine-tölkkitomaateista keitto! Josko huomenna saisin aikaiseksi ja kirjoittelisen reseptit. Pääruoasta ei juuri mainittavaa eikä reseptiikkaa jaettavaksi. 🙂

Puron pulputus kuuluu vielä virtapaikoissa …

Liikkuminen

Pyöräilykauden päätöslenkillä

Vielä tänään, ainakin vielä tänään oli kaunis, aurinkoinen, liki tyven päivä.

Kuin ei olisikaan marraskuu, kuin ei olisikaan aika luopua pyörälenkeistä ja koettaa harrastaa jotain muuta ulkoilua ja liikkumista.

Ajelin kaikilla lempparireiteillä, aika hiljaksiin, nautin valosta, kantrimusiikkia nappikuulokkeista, ristiin rastiin, ilman tavoitetta… Lempeältä jäähyväisajelulta se tuntui.

Tänä(kin) vuonna melkein jokainen Oulussa olo päivä oli pyöräilypäivä, tänä vuonna ei montakaan pitkää (= yli 40 km), mutta enimmäkseen 20 km tai yli. Ja pääsin kuin pääsinkin tavoitteeseeni: se oli polkea niin paljon, että saisin täyteen 3200 km. Meni muutaman sadan ylikin.  Ei ennätysvuosi, mutta parempi kuin pari edellistä. Tavoitteeksi asetin tuon 3200 km siksi, että kun se tulisi/tuli täyteen, niin olen kesästä 2019 lähtien seitsemänä vuonna ajellut sähköpyörällä yhteensä 25 000 km!

Tänä vuonna en ole juurikaan kuvaillut pyöräretkillä. Toisin oli vuosina 2020-2022, jolloin pyöräretket olivat myös kuvausretkiä: kuvatoimisto Vastavaloon laittelin silloin satoja kuvia jotka olivat pyöräreittien varsilta. Nyt ei ole enää ollut tällaista ”työmatkapyöräilyä”. Mutta mukavaa se on ollut.

Millehän nyt alkaisi? – Lumesta ja ladusta ei ole tietoakaan vielä pariin kuukauteen. Ei ainakaan Oulussa. Ehkäpä minä sitten taas yritän tepastella, – kuntosalistakin ollaan Pehtoorin kanssa puhuttu, mutta eipä kumpikaan ole vielä mitenkään aktivoitunut asian suhteen. Ulkoilmaa kuitenkin on saatava tavalla tai toisella talvenkin tullessa.

 

 

Isovanhemmuus Liikkuminen Niitä näitä

Liikkuva lomanen Vuokatissa

Kolmas yhteinen kylpylälomanen vietettiin Vuokatissa: 10-vuotias (Apsu) ja 7-vuotias (Eepi) haettiin torstaiaamupäivänä äidiltään Haukiputaalta ja lähdettiin kohti Kainuuta, Vuokattia ja Katinkullan (Holiday Club) lomakeskusta. Siellä  vietettiin joskus 1990-luvun lopussa muutamia kertoja lasketteluviikonloppuja omien lasten kanssa. He olivat silloin suunnilleen samanikäisiä kuin nämä tämänkertaisen reissun matkaseuralaiset.

Aiemminhan me on Aan ja Een kanssa käyty kaksi kertaa käyty Kalajoella, jossa on vietetty muutama kylpyläpäivä, mutta nyt oli päätetty mennä Vuokattiin. Ja jos lapset saavat päättää, niin sinne mennään seuraavallakin kerralla, jonka he toivovat olevan pian.

Meillä oli siis hyvä pidennetty viikonvaihde (to – su) Katinkullassa kaikkien aktiviteettien parissa. Perjantai-iltana lasten iloksi myös isänsä liittyi seuraamme.

Katinkulta oli odotuksia parempi. Asuimme ”uudessa siivessä” ja meidän kolmio-huoneisto kylppäreineen, keittiöineen ja saunoineen oli oikeinkin siisti, tilava, valoisa ja toimiva meidän poppoolle. Saunaa ja keittiötä ei kyllä tarvittu, sillä kylpylä ja ravintolat olivat meillä päivittäin käytettävissä ja käytössä.

Kylpylässä uitiin, polskuteltiin, lilluttiin, kelluttiin, laskettiin liukumäkiä – lasten mielestä ”vaan” – pari tuntia joka päivä. Pelattiin biljardia ja pelattiin sulkapalloa.

Pojat kävivät 18-väyläisen frisbeegolfradan kiertämässä. Se oli friba-friikille Apsulle ehkä reissun kohokohta. Hyvin poika kiekkoja jo heittää. Repullinen niitä selässään kulki ja isäänsä haastoi, – ja pärjäsi!

Sillä aikaa Eepi ja minä ulkoiltiin Vuokatin Urheiluopistolla ja leikkipuistossa.

Pehtoorin kanssa kävimme lyhyellä lenkilläkin; golfkentälle pääsi kävelemään. Vuokatinvaaralle jäi tällä reissulla kapuamatta, sillä päivät olivat liikkumista täynnä muutenkin, eikä sateinen sääkään houkutellut patikalle.

Mutta kierrettiin lasten kanssa myös lomakeskuksen sisätiloissa oleva rastikierros: aika hyviä tehtäviä oli kahdeksalla rastilla. Ja palkinnot saatiin hakea respasta.

Lauantai-iltana keilattiin ja shuffleboard´iakin kokeiltiin.

Syötiin Classic Pizzaa, käytiin O´Learys-sporttibaarissa hampurilaisilla ja ensimmäisenä iltana syötiin buffetpöydästä päivällinen. Erityismaininnan ansaitsee Robets Coffeessa (se on yksi kylpylähotellikompleksin neljästä ravintolasta) myytävä gelato!!

Hyvä kohde oli Vuokatti! Lapset ovat jo ´tilanneet´  seuraavan reissun. Mieluusti lähdetään  toistekin!

 

Lappi Liikkuminen Valokuvaus

Ruska ja elämä on nyt!

Ruskan alkuhetkestä, sen värikylläisyydestä, kauneudesta ja kestosta  Lapissa/Saariselällä on paljon eriäviä mielipiteitä. Meidän mielestä se on täällä nyt. On ollut jo ainakin viikon verran, se on taas kaunis ja tänään aurinkoisena, uskomattoman lämpimänä (mökkipihassa iltapäivällä +21 C) syyskuun torstaina kulkiessamme Kaunispään ”takarinteillä” ruska oli värikylläinen.

Metsissä, paljakassa ja purojen varsilla tuoksui syksylle, maatuvalle ja – ruskealle. Keväällä tuoksuu keltaiselle, alkukesällä vihreälle. Talven tuoksu on pistävä valkoinen. Ettekö tuota tienneet? – Kerroin näistä tänään Pehtoorillekin patikallamme ja mies oli ihan kummissaan. Tarvinnee jakaa väriterapiaa enemmänkin! 😀

Tuuli oli lämmin, tuntui että se oli tuttu.

Sitä tänään(kin) mietin, että vaikka sukujuureni ovat vahvasti, jopa vuosisataisesti toisaalta Karjalankannaksella ja toisaalta Varsinais-Suomen rannikolla ja ikäni olen asunut Oulun laitakaupungilla, niin sittenkin tänään (taas kerran) tunsin olevani kotonani juuri näissä maisemissa.
Tai ainakin mieleni lepää ja täällä on hyvä. Liikkuminen silkkaa riemua. Lapin syksy.
Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Täällä pysytään

Tänään, syyssunnuntaiaamuna, aamukasteen aikaan mökkipuron varressa kulkiessa tulee miettineeksi, miksei sittenkin jäisi tänne elelemään pysyvästi?

Joka tapauksessa: tänään ei ollut mitään syytä, ei tehtävää, ei työtä, ei kokousta tai palaveria, ei tuttua, ei ystävää, ei vanhempaa, lasta, lastenlasta, ei lääkäriä, ei kutsua, ei velvollisuutta, joiden tai jonka vuoksi tai tarvitsemana olisi ollut palattava etelään, kotiin. Ei lähdetty. Ei todellakaan.

Lähdin puronrantaan. Canon kaverina.

Kuinkahan kauan jaksaisin/haluaisin täällä lopulta pysyväisesti asua? – Tämä 1/4 tai 1/3 vuodesta -rytmi tuntuu nyt oikein hyvälle.

Sääennuste lupasi tälle päivälle aurinkoa, ja lämmintä. Käytimme sen hyödyksi, – yhdessä ja erikseen. Tämä polunpätkä tepasteltiin keskipäivän auringossa ja lämmössä. Se oli hyvä polunpätkä: valoisa, aika suora, pehmeä, mutta pohja oli silti  vankka, turvallinen, ja ympärillä valoa ja väriä, matkaa kaksistaan edessä ja takana, hiljaisuutta ja hyvä hengittää. Elämä on.