Niitä näitä – Sivu 47 – Tuulestatemmattua

Kesän juhlaviikolla

Hopusti kesäpäivä humahti iltaan, – liikkeellä, liikkeessä oikeastaan koko päivän.

Paljolti kotona. Siivoushommia koko huushollissa, Festassa, pihalla, … Toki pyörälenkillä myös.

Illansuussa vielä Ranta-Toppilan rantaan pyöräillen, kumppareissa ja aika tiiviisti pukeutuneena. Jos aikoo rämpiä rantakaislikossa hakemassa pihalle kaisloja ja heiniä on syytä suojautua; punkithan on rantautuneet Ouluunkin jo jokunen vuosi sitten. Mökillä niistä ei tarvi olla huolissaan, mutta Oulun seudulla vitikoissa ja rannoilla kyllä.

Pihalla on vihreää kyllä ilman kaislojakin, mutta kun tapana on niitä yhteen isoon ruukkuun joka kesä laitella, niin sitten nytkin. Suurimman, suuren osan puutarhahommistahan meillä hoitelee Pehtoori, mutta pihan ”irtaimisto” on ehkä enemmän minun heiniäni. Heh, heiniäni todellakin. Ainakin tänään.

Työhuone, johon Tyär on tällä viikolla etätyöpisteensä pystyttänyt, alkaa peittyä kesäiseen asuunsa. Nyt olen oikein tyytyväinen, että laitoinkin tänä vuonna japaninkelloja, enkä pelakuita. Tokihan nuokin tuosta vielä ryöpsähtävät, mutta jotenkin tälläinen hillitympi on nyt enemmän mieleiseni. Alppiruusut ovat nyt kukassa, pinkki hehkuu – kuten yleensäkin juhannusviikolla.

Pihalla myös söimme – tänäänkin, kuten koko viikon, hyvin kasvispainotteista. Tytärkin kun on ilmoittanut mielellään olevansa edelleen lellittävänä kuten veljensä lapset 😀 . Joten ihan perinteinen gratinoitu kukkakaali pääruokana, – onhan se hyvää ja makeaa. Lisäksi eilisiltä grillikekkereiltä vähän rääppiäisiä.

Ja jätskiä jälkkäriksi: Magnumin Sunlover on NYT the best!! Mun mielestä, – perheessä ollaan kyllä muutoin aika tummasuklaa-hasselpähkinä-nougat-fudge etc. faneja.

Juhannuspöytään alkaa raaka-aineet olla hankittuna, menu suunniteltu ja huomenna sitten jo niitä tekemään. Mansikka-tiramisun aattelin eka kertaa tehdä. Hillamisun ohjetta mukaillen.

Tähänkö tämä loppui?

Nyt on kriisi!

Jos on 49-vuotiaasta 65-vuotiaaksi JOKA PÄIVÄ tehnyt postauksen, kuvallisen, lyhyen tai pitkän, hyvin harvoin ihan kuvattoman ja kun nyt toisen kerran (2017 edellinen vastaava haaksirikko) iso osa blogin sisällöstä on hävöksissä, niin tuntuu vakavasti siltä, että lopetan koko homman. On melkoinen menetyksen tunne, kiukku ja turhautunutkin olo.

Mitä minä vastaisuudessa teen iltaisin – reissussa, mökillä ja kotona – jollen ilolla tai velvollisuudesta (ketä kohtaan? – ehkä enimmäkseen itselleni) kirjoittele tänne jotain päivän tunnoista, tapaamisista, tapahtumista, resepteistä ja reissuissa, matkoista ja muksuista? Jollen enää aamuin, päivin, illoin raahaa mukanani kameraa, jotta olisi iltasella joku kuva blogiin liitettävänä?

Jollen enää vastaisuudessa muistele menneitä, en näitä päiviä, en enää kertaa menneitä ja enkä pohdi tulevia, niin mistä löydän muistikuvia ja kuvia reissuista, töistä, talvista ja kesistä, arjesta ja juhlista…

En enää aio palata paperisiin päiväkirjoihin, – ne vievät minut yksinpuhelun suohon. Se ei ole hyväksi – minulle, eikä kenellekään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään aamupäivällä kävi selväksi, että puolet blogin kuvista (n. 10 000 kuvaa!!) ovat (ainakin näillä näkymin) hävinneet, tuhoutuneet tai jotain – ovat joka tapauksessa poissa. Eikä uusia kuvia voi ladata.

Arvannette, että on aika synkeä juttu minulle.

~~~~~~~~~~~~~~

Yritän huomenna selvittää, josko webhotelli, jossa lähes 6 000 postaustani ja yli 20 000 kuvaa ovat, voisi jotenkin korjata tuhon jäljet.

Niitä näitä

Kyläilemässä ja kotipihan lämmössä

Blogin tallennustila on TÄYNNÄ!

Kuvien lataaminen ainakin tovin tauolla.

🙁 Pahoittelen.

Tämä päivä lyhyesti…

Aamulla kodin ja pihapiirin huoltoa, siistimistä, ruoan valmistelua, – aamupäivä paljolti normilauantai. Pyörällä lenkille, yrttiostoksille ja apteekkiin: olen täysin riippuvainen Nova Nightista.

Iltapäivällä uusi hame ylle ja vastoin aiempaa aietta sittenkin autolla kyläilemään. Pyörässäni kun ei ole pinnasuojaa/hamesuojaa. Hyvin harvoin pyöräilen hameessa, saatikka ”paremmassa” sellaisessa, joten oli vaihdettava kulkupeli pyörästä autoon.

Tähän pihapiiriin mennessä sellainen vanhanaikainen, melkein pitsinen, hamesuojus olisi ollut omiaan, olisi sopinut paikan henkeen. Mutta siis menimme kuitenkin autolla.

Pitkä tovi siellä viihdyttiin, matkoista, pyöräilystä, kävelystä keskustelua samanhenkisten, uusienkin tuttavuuksien kanssa. Pihapiirissä paljon kaunista katseltavaa. Runsaista tarjoiluista huolimatta onnistuimme säilyttämään ruokahalua myös illansuuksi: olihan meille tulossa ruoka”vieras”. Tytär ja Vävy tulivat Ouluun: vävy vanhemmilleen, Tyär meille.

Hyvä oli lämpimällä piazzalla istuskella, syödä hyvin, livenä kuulumia vaihdella.

Kuvassa minun ”kahden puun oliivilehto”.

Lämpöaalto jatkukoon.

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini Viini

Kotona ja kotikotiin tulevia odotellessa

Paluu perusasioiden äärelle tänään. Kesäperjantai kotona, mikä tarkoittaa pyöräilyä, pyykkiä, päivänpaistetta (mikä ihana kesäpäivä!!), Perämeren lohta ja pinaattipastaa.

Pyörälenkki taisi olla pituudeltaan liki 40 km, mutta silti aikaa kului yli kolmisen tuntia, mikä on aika paljon: pysähtelin paljon, kuljin hitaasti, kuvailin, ajelin keskikaupungillakin, mikä olennaisesti hidastaa vauhtia. Yleensä vauhti sähköavustuksen alimmalla teholla (Eco), siis enimmäkseen itsekseen polkien, on 10 km puolessa tunnissa. Niinpä vakiolenkkiini Knuutilanrantaan (Oulujokea ylävirtaan 10 km) ja takaisin kuluu tasan tunti. Kävin siellä tänäänkin, mutta tosiaan kiertelin ja kaartelin mennessä ja tullessa, kunhan vain nautiskelin. Minä alan oppia… 🙂

Pikisaaressa on taas Pikinen poloku.

Tänä vuonna siellä oli monta teosta, joista pidin, pidin paljonkin. Tämän nimi on ”Pieni konsertti” (Päivi Pussila). Istahdinkin, ja juuri tänään konsertti tulikin viereiseltä saarelta, Kuusisaaresta, jossa on tänä viikonloppuna Varjo-festivaali, minkä vuoksi päivällä oli sound-check, eikä linnunlaulua tuoleille juuri kuulunut. Mutta pidin ideasta.

[Janica Tarasti, Enkeli taivaan]

Polulla on myös valokuvaajien (mm. minun näyttötutkinnon vastaanottajan) teoksia, ja niistä kaikista tykkäsin. Ehkä vähän jopa inspiroiduin. 🙂

Iltapäivällä, kun kotiuduin, Pehtoori oli palannut Jäälistä, joten oli aika istahtaa kotipiazzalle kuohuviinille…

Kuohuviineistä puheenollen, ja kun juhannuskin on viikon päästä, voisin suositella yhden mökkiviikolla hyväksi havaitun tölkkiviinin (ei kuohua). Gnarly Head Chardonnay Se ei ole halvimmasta päästä tömppöviineistä, mutta me todettiin se oikein hyväksi grillatuille mökkiruoille: lohi, makkara ja juustoinen pastakin tykkäsivät olla tämän viinin kanssa samassa kattauksessa. Ja kyllä se maistui ihan ”sinälläänkin”. Ei liikaa tammea, mutta silti makua, hedelmäisyyttäkin, ja vielä kerran makua, täyteläisyyttä.

Paljon lisää juhannusviinisuosituksia perhepiiristä 🙂 löytyy suoraan Alkon etusivulta: Juniori on siellä päässyt esittelemään viinisuosituksia koko juhlivalle juhannuskansalle, huom. myös alkoholittomat mukana.

Tällä hetkellä poika on kesälomamatkalla avokkinsta R:n kanssa, mm. Alsacessa. Vähän kuin palkintomatkakin, kun sai suoritetuksi vallan vaativan, kolmiosaisen WSET-koulutuksen. Etäkoulutuksena suoritti, mutta tentit (sekä maistelu että teoria) olivat Helsingissä ja arviointi (joka kesti kauan!!!) Englannissa. Ja viime viikolla Juniori oli koulutusmatkalla Etelä-Ranskassa, Languedoc-Roussillon´issa (mitenhän tuo taipuu??). Vähän nyt on sellainen tuntuma, että meille on tulossa viinisuosituksia nimenomaan Ranskasta aika pitkän aikaa.

Noh, joka tapauksessa, tänään nautimme kaksistaan kuohuvat, ja sitten Pfaltzin rieslingiä ruoan kanssa. Pehtoori grillasi Perämeren lohta ja minä puuhasin oheen lisukkeita. Vähän kuin harjoitus juhannusta varten. Tällä hetkellä näyttää siltä, että saamme ”koko poppoon” koolle juhannusaaton viettoon. Esikoinen kun on J:n kanssa huomenna ajelemassa Järvenpäästä Ouluun, jossa myös Ranskan matkaajat ja muksut ovat tiistaista lähtien.

Kannatti palata möksältä kotiin. 🙂

Mökkielämää Niitä näitä

Mökin sisustusta

Aamupäivällä satoi räntää. Kyllä, hyhmäistä märkää räntää. Annettiin sataa.

Lähdettiin käymään kylillä, Kuukkelissakin. Uusi, uljas Kuukkeli ei nousekaan tuhkasta vielä marraskuuksi, kuulemma ehkä vuodenvaihteeksi, – ehkä. Tänään kylillä aamusella oli niin vähän väkeä, että pieni kioski riittäisi päivittäistavarakaupaksi. Autio oli Saariselän keskusta.

Kauppareissun jälkeen sain uuden islantilaislangoista neulomani ja sitten huovuttamani tyynynpäällisen ommeltua kiinni ja paikalleen.

Kokeeksi siirsin sen ”tohtorin tuolista” myös kamarin käsinojalliseen tuoliiin: ja sopii sinnekin. Siis syksyllä puikoille uusi, toinen tyyny. Samoilla väreillä ja kuviolla taidan tehdä.

Puolenpäivän aikaan taivas selkeni, joten pihahommiin. Monta tuntia meni siihen, että sain pihan siivotuksi mieleisekseni. Tänä vuonna tein sen mitä olen monta vuotta aikonut: harvensin kuntassa olevan suopursun määrää aika lailla. Ehkä se on jotenkin väärin, luonnonvaraiseksi tarkoitettua kunttaa ei saisi (kai?) harventaa, mutta mie tein mustikalle ja juolukalle tilaa. Suopursu sisäänkäynnin edessä on minusta ollut sellaista ”risukkoa”, josta olen halunnut eroon ja tänään sen tein. En kadu.

Pehtoori lähti jossain välissä korvasienten metsästykseen, palasi joskus kolmen jälkeen muutaman litran kanssa. Hyvä alku. 🙂 Käydään vielä joku päivä yrittämässä josko löytyisi lisää. …

Rantasaunan (ah, onnea!!) ja sapuskan jälkeen ripustin vanhaan mökkiin, Tuulentupaan, uudet verhot. Miehän jo viime kesänä niistä kirjoittelin. .. Vanhat olivat ruudulliset kapat, mutta nyt on kevyempää.

Tässä vielä pieni yksityiskohta (uudemman) mökin sisustuksesta, viime kesänä ostin Hailuodon retkellä tällaisen:

Se on Meri Tuuli Calamniuksen teos, jolla on kaksi nimeä: joko ”Perintö” tai ”Vetää kaikista nurkista”. Kuvasin sen ulkona jotta yksityiskohdat pääsevät oikeuksiin, mutta mökissä se on kirjahyvllyn päädyssä. Se ei ole iso, mutta minulle se on iso ilo siinä missä on. ArtKirjaMeren töistä ja työtavoista artikkeli täällä KLIKS

Josko sitä huomenna tarkenisi ja ehtisi tunturiin?

Mökkielämää Niitä näitä

Kulleroiden aikaan

Jo aika monena vuonna – kun on ollut mahdollisuus valita, kun on ollut mahdollista, ollaan oltu kesäkuun alussa mökillä. Kulleroiden aikaan, korvasienten aikaan, itikattomaan aikaan, valoisan aikaan ollaan täällä viihdytty. Niinpä nytkin pyrimme ja saimme järkätyksi siten, että saatoimme mökkimaisemiin tänään ajella.

Niin täpinöissään olimme molemmat, että jo aamuviideltä oltiin puurolautasten äärellä ja kuudelta jo motarilla kohti pohjoista. Ihan liian aikaisin, vai olimmeko sittenkään?

Matkalla ei tarvinnut edes käydä kaupassa, kävin eilen, joten ennen puoltapäivää olimme Hangasojalla. Näin huolimatta siitä, että viivähdimme tovin Vaattunkikönkään taukopaikalla Napapiirin tuntumassa – äidilläni oli mökkimatkoillaan tapana siellä nauttia termarikahvit ja leivät, – ei mennyt turhaan markkoja huoltoasemien kahviloihin. 🙂

Ja kieltämättä paikka on kaunis. On vuosia siitä, kun on viimeksi siellä pysähdytty: tänään oli hyvä aika sille.

Raudanjoki virtasi ja Ystävyyden sillalla oli kaunista katsella kosken kuohuja.

Patikkapolkujakin tuosta lähtee, mutta meillä jo kiire kohti ”omia” polkuja. Matka jatkui hyvin vähäliikenteisellä tiellä. Satunnaisesti saksalaisia ja sveitsiläisiä asuntoautoja, muutamia ranskalaisia, hyvin vähän ketään muita Sodankylän pohjoispuolella. Poroja, yksinäisiä poroja, ja yksi pieni, ihan vitivalkoinen hädin tuskin jaloillaan pysyvä vasa (enhän ehtinyt kuvata 🙁 ) , yksi pitkän matkan pyöräilijä, yksi motoristi, jokunen bussi, muutama rekka.

Perillä karun kaunista, ja kylmää!! + 7 C! Ja remontteja joka puolella! Mökkitienvarren viemäröinti joka jo pääsiäisenä oli vireillä,on taas vauhdissa, ja tässä Alahangantien varrella, jossa on neljä mökkitonttia, joista meidän on yksi, on kahdessa muussa remonttia ja uuden rakentamista, joten ylimmäisenä mökkipihassa ei kuulu puron pulputus kuten tavallista. Mutta aika aikaansa kutakin.

Mökkipihassa on talven myrskyjen jäljiltä paljon oksan ja puun kappaleita, roskaa ja risua kottikärrykaupalla. Siinäpä minulle jumppaa moneksi tunniksi.

Illansuussa kävi timpuri neuvonpidossa: uutta on tulossa ja suunnitteilla meidänkin tontille. Niitä palaveerasimme, kerron kuvien kera lisää kunhan asiat etenevät.

Nyt uni vie …

Niitä näitä

Hopusti hommia alta pois

Pitkän päivän ilta…

Touhua ja tekemistä koko päiväksi, pitkälle iltaan.

Kuvakansiot Oikeustalon avajaisista vaativat vielä tänäänkin aika lailla työstämistä, mutta nyt paketti on valmis ja toimitettu asiakkaalle. Saattoipa olla viimeinen iso keikka, jonka valokuvaajana tein. Hiljalleen alan luopua noista hommista, – nyt on eka kertaa moneen vuoteen, ettei ole kalenterissa yhtään tilattua kuvausjuttua. Harvakseltaanhan niitä on ollutkin, mutta nyt on kalenteri siltä osin tyhjää täynnä. Nyt hyvä näin.

Tälle päivälle muutakin sovittua, luvattua, varattua… kauppa-asioita, pakkaamista, kukkahuoltoa.

Huomenna jotain mielenkiintoisempaa. 🙂

Isovanhemmuus Niitä näitä Puutarhahommia

Kakkukekkerit

Koskapa kronologinen asioiden esittäminen on ehdottomasti täysin yliarvostettua (toteaa historioitsija, jolla on vuosikymmeniä ollut aivan eri käsitys tästä asiasta) aloitan postauksen tällä kuvalla.

Siihen kiteytyy tämän päivän olennaisin sisältö.

Tänään on meillä vietetty Apsun (myöhästyneitä) 8-vuotissynttäreitä. Kakussa ei (tänä vuonna) ollut mitään sankarihahmon kuvaa (Spiderman, Marvel tai ryhmä Hau tms. mitä näitä nyt on ollutkaan) vaan hedelmiä, mansikoita – ja kynttilät!

Niistä poika oli puhunut jo aika päiviä sitten, ja olin ne hommannut jo ajoissa. Ja hän oli tyytyväinen kynttilöistä. Ja mansikoista, mintunlehtiäkin maistoi. Lautasliinalleen ne kaikki – tapansa mukaan hyvin järjestelmällisesti – järjesteli. Minusta tämä on mahdottoman hieno installaatio. 😀

Pilvibongarin oli pysähdyttävä toviksi: kerta kaikkiaan näytti siltä kuin tuo cumulus putoaisi jokisuistoon hetkenä minä hyvänsä. … Ei pudonnut. Jatkoin matkaa ja kohteena kauppakeskuksesn lelukauppa: mitä ihmettä Apsulle lahjaksi? Olin ajatellut löytäväni Splitistä tai lentokentän liikkeistä jotain mukavaa pientä, mutta mitään ei ollut tähän aamuun mennessä hankittuna, joten lelukauppaan. Jonkin pelin ajattelin ostavani kun ei muutakaan tullut mieleen, eikä poika ollut esittänyt mitään toiveita. Mikroskooppihan se olikin sitten ostokseni! Aika täpinöissään oli poika: yrttipenkistä löydettiin kastemato, pyydystettiin muurahaisia ja tapettiin hämähäkkejä – ihan vaan tutkimuksellisista syistä.

Aamupäivällä ennen pyöräily/ostosreissua tein toiveiden mukaisen (lohta, hunajamelonisalaatti, perunamuusia) sapuskan mahdollisimman valmiiksi, täydentäen aikuisille tsatsikilla ja marinoiduilla kesäkurpitsoilla etc.

Ruokapöydässä ei lippis päässä istuta muuten kuin nettikuvausta varten, – semminkin kun se on uusi. Ekaluokkalainen on nyt tokaluokkalainen, joka ei oikeastaan ollut kovin iloinen kesäloman alusta. On tykännyt koulua käydä, – siellä on tekemistä ja kavereita.

Juhlavieraiden lähdettyä sain kesäkukkaistutukset tehtyä loppuun. Tänä vuonna en laittanutkaan pelakuita portinpieliin ja ikkunalaudoille vaan monen vuoden tauon jälkeen japaninkelloja, – ovat vielä helppohoitoisempia. Ja halvempiakin. Eivät ole niin näyttäviä, mutta nyt tuntui olevan niiden aika. Lisäksi muutama valkoinen surffiina ja ruusubegoniat seinäruukkuihin. Siinäpä ne.

Kesää siis hienokseltaan havaittavissa.

Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Valokuvaushommia juhlassa

Tänään oli se iso kuvauskeikka, joka oli yksi syy meidän Provencen loman vaihtamiseksi Kroatiaan ja varhentamiseksi viime viikolle. Ranskan reissu olisi ollut tällä viikolla, joten Oulun uuden Oikeustalon avajaisjuhla ja kuvaaminen, sekä aamupäivän henkilökunnalle suunnatussa juhlassa että iltapäivän-illan kutsuvierasjuhlassa, olisi ollut jonkun muun homma kuin minun, jos olisimme lähteneet aiotulle polkupyöräreissulle Ranskaan.

Toinen syy siitä aikeesta luopumiseen ja pyöräilyn vaihtaminen kävelyyn (käveltiin Kroatiassa muuten melkein 100 kilometriä (76 km on melkein 100 🙂 ) oli pelkoni ja epäilyni sen suhteen, miten minun resu olkapääni viikon intensiivisen pyöräilyn kestäisi; noh, tuskin olisi pärjännyt kovin hyvin, kun sen kanssa saa kipuilla aamuöisin edelleenkin, myös Kroatian lämmössä ihan ilman pyöräilyäkään.

Joten hyvä kun ollaan tänään oltu Oulussa ja olin suhteellisen toimintakykyisenä myös viime viikolla reissussa. Siispä tänään kuvaushommissa Oikeustalolla hienoissa 300 + 300 hengen juhlissa.

Samalla sain kuulla Oulun ja Pohjanmaan oikeushallinnon kehityksestä, historioitsija minussa tykkäsi kovasti, kun ohjelmassa oli monessa kohtaa menneiden vuosikymmenten ja satojen vaiheista asiaa ja anekdootteja, ja myös selvitystä vaiheista, jotka tämän uuden talon aikaansaamiseen on läpikäyty. Ihan erityisen kiinnostavaa oli kuulla arkkitehtien ja taiteilijoiden näkemyksiä ja taustoitusta töilleen ja ratkaisuilleen.

Talo on hieno! Ajatuksella suunniteltu, turvallisesti jyhkeä olematta raskas, levollinen ja siellä on monia hienoja kuvataideteoksia. Ja kuten aiemmin jo paljastinkin henkilökunnan taukotilassa on minun ottamastani valokuvasta tehty tapettiseinä. Sitäkin sai tänään juhlia. 🙂

Seitsemässä istuntosalissa ja aulan seinillä on Otto Karvosen tilateos ”Kuin kaikkialla virtaava vesi”.

Kai Rentolan työt ovat vanerille painettuja isoja tauluja. Hienoja nekin. Tekoprosessi ainakin minulle ennestään tuntematon.

Ja valokuvia oli toisen ja kolmannen kerroksen tiloissa toki muiltakin kuin minulta – seinänkokoisia ei tietääkseni muita. 🙂

Illan juhla oli myös ruokajuhla, tovin söinkin ja sen voimalla vielä tässä jo perannut kuvasaalista, huomenna homma jatkuu. Hyvä päivä tänään.

Niitä näitä

Aurinkoa – sisällä ja ulkona

Vielä tänäänkin kahden maan vaiheilla; Kroatian lämpöä ja patikkapolkuja kaivaten, mutta kotonakin taas kaikkea hyvää kovasti arvostaen.

Ja sitäpaitsi: eilen Eevis oli tunteroisen kanssani kun isänsä ja veljensä olivat sulkapalloa pelaamassa, ja kun pahoittelin ääneen, että oli järkyttävän kylmää, eikä auringosta tietoakaan, niin tyttö päätti piirtää minulle auringon.

Se on tänäänkin paistanut, – ihan niin kuin oikeakin.

Tänään kuvien tekoa, pyöräillen fyssarille – mutkien kautta.

Tuomet kukassa!

Uikkareita en ole sentään vielä satulalaukkuun pakannut – ei taida vielä viikkoihin olla tarvetta täällä.

Ei tarvita kuin viikko ulkomailla ja kaiken viherryksen tulo kaupunkiin, niin kotikaupunkikin näyttäytyy taas hyvinkin mieluisana paikka asua ja elää. Tai on minusta oikeastaan aina ollut hyvä paikka.

Kroatiassa moneen kertaan todettiin, että onneksi sinne ei Venäjä ole keksinyt ulottaa avustus- ja vapautustoimiaan. Splitissä on rakennuskannassa tai elämänmenossa enää hyvin vähän sellaista ”yleisliittolaista” tunnelmaa, jota Itä-Euroopan valtioissa kylmän sodan, Varsovan liiton ja sosialismin aikana oli. Jugoslavian hajoamisotien jälkeen maa on parissa vuosikymmenessä muuttunut: minusta se näyttää nyt vähän kuin Italian pikkuserkulta, maalaisserkulta. Ainakin Adrianmeren rannikon osalta näin, sisämaassahan me ei olla juuri käytykään – ainoastaan läpi kuljettu päiväretkelle Bosnia-Hertsegovinaan.

Jatkan kuvien muokkailua, yritän ehkä jo huomenna kansiot julkaista, sillä loppuviikko meneekin vähän kuin työhommissa.