Niitä näitä

Kävin äsken lenkillä. Vinkin jälkeen menin katsomaan, olisiko Islannin tulivuoren purkauksen tuhka tehnyt auringonlaskusta poikkeuksellisen hienon? Olisiko hienoja valoefektejä? Ei ollut, ei.  Mutta jo keväistä oli.

Ja joutsenia oli. Näin yhteensä neljätoista. Ja muitakin lintuja. Älkää vaan kysykö, mitä lintuja. Tunnen linnut paremmin ruokalistoissa kuin taivaalla. Näin huolimatta siitä, että olen pian parikymmentä vuotta tuntenut aktiivisia lintuharrastajia, ammattilaisia, biologeja, joiden kanssa olen ollut ainakin kymmenellä linturetkelläkin, mutta minä mitään linnuista opi! Noilla retkilläkin minulla on ollut päällimmäisenä huolena ja huvina toimia piknik-vastaavana.

Joutsenet sentään tunnistan. Ja kun ei ollut luomuvalo- eikä haloefektejä, niin leikin vähän photoshopilla (klikkaamalla suurenee).

Tammikuussa kerroin muutamista meidän huushollin suosikkituotteista (muistanette: käsivoide, teekannu jne.)  ja nyt on vuorossa tuote-esittely vol. 2.  Miksi juuri tänään? Koskapa iteljooni (vrt. posti > posteljooni, itella > iteljooni) on jakanut kaikille keltaiset Hullut-lärpäkkeet. Ja vaikka kammoan ruuhkassa ostelua, enkä juuri Stockalle näinä päivinä uskaltaudu, on ehkä perjantaina mentävä.

Ja syy on säilykepurkki! Purkkiruokaa halvalla. Tai noh, suunnilleen puolet halvemmalla kuin tavallisesti, eikä ole kyse mistä tahansa nöttikötti-purkista. Ranskalaisen RougiÉn ankankoipipurkissa on 4 – 5 valmista kypsää, tavattoman hyvää koipea, jotka on  purkin ohjeen mukaan vain lämmitettävä. Porkkanoiden ja lanttujen, riisin tai/ja omena-sipulihillokkeen ne ovat ennalta-arvaamattoman herkullisia. Ei purkkiruoaksi uskoisi. Olen tarjonnut häpeilemättä vieraillekin.  Normaalisti purkki maksaa melkein kolmekymppiä, nyt (siis perjantaina) hinta on noin puolet vähemmän.

Muuta en osaa ko. lehtisestä suositella, mutta samalla jos menet Stockalle tai ensi kerralla kun menet, osta kokeeksi liha- tai kasvis-, kana-, riista- tai kalalientä litran tömppö. Oulussa ko. tuote on lähellä maitohyllyjä, pakatun jauhelihan tiskin päädyssä.  Nämä eivät sisällä glutamaattia, eivätkä muitakaan E-juttuja.  Liemissä ei ole myöskään suolaa kuten kuutioissa tai fondeissa.  Liemien käyttö on kalliimpaa (n. 4 euroa/pänikkä) kuin kuutioiden, mutta kyllä maku on hinnan väärti.

No sitten samaan mainospuheeseen voisin liittää Cliniquen mascaran. Ricils´n 38 -ripsari on melko monen ”se ainoa oikea mascara” ja onpa aika monille Hulluille päiville töistä niitä ostamaan lähtenyt työkaveri saanut meiltä muiltakin pyynnön: ”Tuokko samalla mullekin”. Nyt en edes katsonut onko ko.  tuote katalookissa, sillä olen jo pari putkiloa sitten vaihtanut merkkiä. Siis tämä. Pysyy yhtä hyvin, mutta on ”ohuempi” käyttää. Siis uusi suosikki!

Apteekkireissulla – jos perinteiset hammaslangat ovat vaikeita mutta pakollisia käytettäviä – kannattaa ostaa pussi Plackerseja. Minun tiheät hammasvälini, ainainen hammaskivi ja muutoinkin ongelmallinen purukalustoni vaatii hammaslangan käyttöä, mikä ei ollut aivan ongelmatonta ennen kuin löysin nämä.

Ja sitten makeaksi lopuksi suklaata. Ihan parasta! Jos on suklaata syötävä, jos on mahdollista sitä syödä, jos minä saan valita, niin sitten Maraboun sitruuna-inkivääriä. Mmmm. Ja kyllä tuon sarjan kaikki suklaat on hyviä. Chilisuklaa (Lindtin) on ainoa, jota tähän voi edes verrata.

Sittten lopuksi varoituksen sana: jos tarvitsette datisti-apua, wordpress-blogin päivitysapua, tilastojen asennusapua, haittaohjelmien poistoapua tai ylipäätään mitään näihin asioihin liittyvää asiantuntemusta niin minun puoleeni EI kannata kääntyä. Systerin blogia, konetta ja sen ohjelmia ja kaikkea sellaista tuossa pari tuntisen mestaroin; no onneksi pehtoori tarjoili meille sentään jätskiä välillä. Ettei ollut ihan hukkareissu siskollakaan.

Nythän on niin, että olen ihan hirmu väsynyt. Menen typerän kirjan (Juhannus Italiassa… hohhoijaa…) kanssa hetkeksi takkahuoneen isoon nojatuoliin, ja hämmästelen kuinka ennalta arvattavasti kirja eteneekään, ja luulen, että ennen kymmentä olen syvässä unessa. Toivottavasti olen.

Tänään vain näin.

Liesussa koko päivä. Lenkillä, kaupungissa, suoraan iltapäivälounaalle Helsingin ystävien kanssa (oi, kuinka olikaan mukava tavata heitäkin!), sieltä pikaisesti kotiin, auto talliin ja juniori vei meidät viininmaistiaisiin: Itävalta ja Italia rulettaa!  Nyt on niin täys, että jalkapohjatkin on ihan pyöreät!

Palattu on. Ei riemastuta.

Miksi minulla on heti tämmöistä: muista, etsi paperi, vastaa, varaa, peru ja maksa. Laadi lista, tee se, pese nämä.  Pakkaa salkku, mene ajoissa nukkumaan, lue ja muista. Käy siellä, mene tuonne, ole ajoissa. Kerro ja kirjaa, järjestä. Liiku, ota lääkkeet ja laske kalorit. Katso ja kysy. Avaa posti, vastaa, kirjoita kirje. Suorita ja selviä.

Huomenna en edes huomaa mitään erityistä – paitsi ehkä, että olen levännyt ja rentoutunut – mutta nyt ahistaa!

Räntäsateen määrä Saariselän pääsiäisenä on vakio.

Jollei sada pitkänäperjantaina tai lankalauantaina sitten sataa ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Ja tänään on totisesti satanut! Ja nyt sataa vettä.

Siispä enimmäkseen pirttipäivä. Aamupäivällä tunteroinen lumitöissä, sen verran että sauna ja sapuska tuli ansaittua.

Mutta kaikesta lumen ja rännän määrästä huolimatta viihtyisin täällä vielä tovin.

Vertaa tammikuun lumitilanteeseen (klik!)

Viihtyisin – vaikka täällä on kyllä tarjotun ruoan taso paljon surkeampi näin kun ei ole vieraita, – kun ei ole ystäviä mukana. Enempi sellaista tankkausmentaliteetilta tehtyä tuntuvat nyt tarjoiluni olleen. Eipä ole pehtoori kuitenkaan valittanut.

Voisin tehdä periaatteessa ensi viikonkin töitä täällä: artikkeleita kirjoitettavana ja käsikirjoituksia luettavana olisi kyllä yllin kyllin. Mutta on kai sorvinkin ääreen ja vastaanoton pitoon tästä välillä lähdettävä.

Toisaalta viime viikolla töistä tulleet viestit, Kalevan uutiset ja muutama kollegan puhelu sekä toisaalta täällä viihtymisen helppous saavat minut vakavasti harkitsemaan vuorotteluvapaalle jäämistä. Juuri nyt ajatus houkuttaisi kovasti.

Mutta ehkä odotan siihen, että hulivilipoikamme menee armeijaan, … Sitten ei tarvitse enää pitää työrytmiä yllä. Kai. En tiedä.

Ja olisi minulla kaikenlaista ”tuottavaakin” tekemistä, vaikka jäisin kurjistuvasta yliopistomaailmasta poiskin. Olisi paljon kirjoitettavaa ja tutkittavaa… Yhteen kirjaan olisi ainekset valmiina, kun vain olisi aikaa kirjoittaa se. Ja se herkkukauppa-ajatus on aina vaan taustalla…

Noh, kunhan täältä taas Ouluun asti onnistun kulkeutumaan, niin varmasti taas unohdan nämä täältä – kerta kerralta vaikeammat – lähtemiset.

Ja pianhan on helatorstai… Ja me tulemme taas…. !

Kameran ja lumilapion kanssa pihapiirissä kevättä kuvaamassa ja tekemässä. Käsittämättömän lämmin (+ 8c). Eikä satanut, vaikka Ilmatieteen laitoksen gurut niin yrittivät esittääkin. Yhteen asti paistoikin. Mökkinaapureiden kanssa raatailin: ensinnäkin kertoivat,  mistä Rönkönlampi (meidän minivaellus/iltakävelypaikka) on saanut nimensä ja toiseksi totesivat, että 60-luvulla on viimeksi ollut täällä näin paljon lunta. Mutta tänään hanget ovat pudonneet monta senttiä!

Pehtoori kävi hiihtämässä – Tievatuvalla kuulemma. Tänään täyttyi talven hiihtokilometritavoite: oma ikä x 10. Onhan ihan riemastunut tuon hiihtämisensä kanssa. Ja sen lisäksi tietysti normaalit 3 – 4 kertaa viikossa salilla ja sauvakävelemässä pari kertaa viikossa, ja kaikki hyötyliikunta (mm. eräätkin lumityöt) ja sitten ne reilut 500 kilometriä hiihtäen. No onhan sitten timmissä kunnossa … Kateeksi käy.

Minä olen yrittänyt opetella mitääntekemättömyyttä. Ei ole edes ruoanlaittoa tehtävänä. Siis se ei ainakaan ole välttämättömyys, – tosin jotain hyvää kuitenkin meille uunissa jo valmistumassa…

Minun tuomiani narsisseja …

 ja pehtoorin tuomia narsisseja.  Jotta tällaisia floristin kykyjä itse kullakin …

Varhaisten (hyvin aamuvarhaisten!) viikinkiretkien ja Pohjolan kristillistämisen (lue: pääsykoekirjan lukeminen) jälkeen puolelta päivin aika ryhtyä mökkihommiin.

Myötätuulessa on lomailtu ja eletty jotensakin tasan kolme vuotta, eikä kaappeja ole järjestelymielessä vielä paljon availtu. Nyt siis sen aika. Ja tulos? Pienen mökin viidestä kaapista, keittiön laatikostoista ja astiavitriini/kirjahylly -yhdistelmästä noin puolet läpikäyty.

Lautasliinoja ainakin on riittämiin: vaikka koko Inarin väestö tulisi vieraaksi, olisi minulla kattaa kaikille kauniit servietit. Ja kynttilöitä on niin, että Hangasojan kaikki mökit valaisisin pidemmänkin sähkökatkoksen ajaksi. Sekä lautasliinoja että kynttilöitä on kaikkiin vuodenaikoihin ja fiiliksiin. 

Ja pastaa löytyy. Minulla kun on vankkumaton käsitys, että Kuukkelin (paikallinen K-kauppa) makaronivalikoiman laatu ja monipuolisuus ei tyydytä minun, perheeni ja vieraitteni vaativaa makua. Niinpä tänne on tullut rahdattua tagliatellea, spaghettia, pennejä ja lasagnelevyjä siinä määrin, että niistä riittäisi puolijoukkueen ruokkimiseen. Viikoksi.

Entäs suolakeksjä? Ette tiedä niin monenlaisia olevankaan kuin täällä on! Myös muroja ja erilaisia puuroaineksia on enemmän kuin tarpeeksi. Eikä se ole mökki eikä mikään, jossa ei ole tryffelioliiviöljyä ainakin kaksi pulloa! Ja  tiedättekös, täällä on kuusi purkillista etanoita: Porvoosta ja Tampereelta ja Oulusta ostettuja etanoita. Nehän on joka Lapin mökin peruselintarvike, eikö?

Ja tietoliikenneosasto? Meidän komeroissamme on kaikki viimeisen kymmenen vuoden Nokian kännyköihin sopivat laturit. Sama koskee Canonin kameroiden latureita. Ja keittiöpyyhkeitä! Ikeasta, Italiasta, kauppahallista on näköjään löytynyt puna-valkoisia pyyhkeitä aika monenlaisia. Ja pesuaineita: lattiaa, ikkunoita, liettä, saunaa, kyllästettyä puuta, uunia, grilliä, kaakeleita, wc:tä, keittiötasoja varten. Joka lähtöön löytyy. Ja kaksinkappalein useimpia.

Vaateosasto? Olen näköjään käyttänyt mökin vaatekaappiani t-paitojen, villapuseroiden ja verkkareiden kaatopaikkana. Oikeastiko ajattelin isoksi tai pieniksi jääneitä, kauhtuneita ja kuluneita kamppeita täälläkään käyttäväni? Missä on Saariselän Pelastusarmeijan kierrätyslaatikko? 

Mikä on lumitilanne? Minun mielestäni lumentulo voisi jo loppua! Lumitöitä on riittänyt, enemmän kuin hyötyliikunnaksi asti, onneksi on linko! Sillä ajelin ristiin rastiin: purolle (ihme, jollen täällä ollessa vielä hyiseen veteen pulahda. Saunalle vesiä hakiessa avantouinti oli taas liki) ja Nimilopun (naapurimökin) polun putsailin. Jos vaikka naapurimökkiin tulevat pääsiäiseksi. Mukavampi tulla. Muistan kyllä, kuinka oli kiva syksyllä ystävien kanssa tulla kun naapuri oli enimmät lehdet pihalta haravoinut… 

Illansuussa hieroja. Oli tosi hyvä: olkavarsi taas rento. Sauna ja sapuska kruunasivat nautinnon. 

Nyt ohjelmassa vähän historianopiskelua ja ehkä valokuvausta. Jo vain minä viihdyn.