Niitä näitä

Olin aamuvarhain lenkillä. Aika aamuvarhain… Silloin räntäsade ei kyllä ollut noin sakeaa kuin kuvasta voisi luulla. Mutta päivällä oli. Sää ihan kuin yleensä pitkänäperjantaina pohjoisessa. Lämmintä (plusmiinusnolla), räntäsateista.

Kaupunkiin oli lähdettävä: ensi viikonloppuna on Paistinkääntäjien talvikapituli Kuusamossa, ja ulkonäköpaineita on. Tai siis paineita, mihin kamppeisiin itsensä pukisi (lue: mihin mahtuisi) ja miten muutenkin saisi habituksensa huolitelluksi. Siispä uusi huulipuna, hiuksille seerumi, perjantai-illan dinerille uusi musta poolo ja  jälleen kerran yksi huivi: ostin promootion mustan pitkän silkkipuvun ”asusteeksi” sähkönsinisen mohairhuivin, mutta onko se sittenkään soppeli…? Mutta toivottavasti sähkönsiniselle juhlakamppeelle on lähivuosina joka tapauksessa käyttöä. 🙂

Ja sitten löysin uuden työkamppeen: Masain valikoimiin (Vimassa) oli tullut uusia tunikoita. Minulla alkaa noita Masain vetimiä olla melkein yhtä paljon kuin Marco Poloa ja Tommy Hilfigeriä. Kertoo mistä? Ikääntymisestä? Siitä että pitkät, löysät tunikat ovat aina vaan mukavampia kuin tyköistuvat jumpperit tai paitapuserot?

Sitten Herkkuun. Onhan kuitenkin syötävä … 🙂 Olen sesonkien kannattaja ruokavaliossa, eikä siksi olisi kuulunut edes pysähtyä kuin näin hevi-hyllyssä perulaista parsaa. Parsahan kuuluu kevääseen, mutta otinpa nipun kuitenkin. Ja kalatiskistä kuhaa, virolaista, tuontikalakaan ei kuulu periaatteisiin, mutta hyvännäköistä oli ja vielä tarjouksessa, joten… Siispä: voin lämpimästi suositella sekä virolaista kuhaa että perulaista parsaa, niille hollandaise-soosi (hyvin vähällä voilla) ja olihan ihan gourmettia.

Nyt lauantai-ilta. Vapaapäivän ilta. Sehän tuntuu mukavalle.

Katsoimme juuri viimeisen osan BBC:n minisarjasta Ylpeys ja ennakkoluulo. Saimme DVD:n lahjaksi ystäviltä ja kuinka noista kahdesta rompusta, kuudesta tunnin mittaisesta jaksosta onkaan ollut iloa ja arjen unohdusta…! Tämän viikon lopuksi tuntui ansaitulta vain istua ja katsoa ”happy ending”. Kyllähän mr. Darcyn silmiä ihan unohdukseen asti katsoo … 🙂

Tällä viikolla ylpeys ja nimenomaan ennakkoluulot ovat olleet kalvavia.  Tällä viikolla olen joutunut arvioimaan monia asioita uudelleen…

Mutta jotain mukavampaa kerrottavaa: juniori pyysi minua kaveriksi verenluovutukseen, joten enhän voinut muuta kuin iltapäivällä sulkea työhuoneen oven ja lähteä pojan kanssa luovutukseen. Tällä kertaa (vrt. täällä) homma pelitti. Ja siitä hyvä mieli.

Sitten mentiin Jäälin mummulaan. Anoppi oli hämmästyksissään kun me miniät kannoimme keittiöön lohileivät ja kakut, keitimme kahvit ja pistimme juhlat pystyyn. No eihän meitä montaa juhlijaa ollut, mutta ihan mukava ilta vietettiin ,…

Rex-kakku ei saanut minua lopettamaan paastoa, mutta siikarieska oli syötävä…

Paaston jälkeen, viikon ennakkoluulojen jälkeen – nyt väsyttää, väsyttää kovin paljon.  Ja kuinka iloinen olenkaan, että huomenna on vapaapäivä. Pitkästä aikaa kokonainen, kaikinpuolin vapaapäivä.

Vuodenvaihde hurahti niin, etten ehtinyt ollenkaan mitään uudenvuodenlupauksistani kertoa. En periaatteesta niitä teekään, mutta nyt tein. Ette ehkä halua kuulla, mutta kerron silti.

Ensinnäkin päätin vähentää kulutusta: aloitin lopettamalla kaikkien aikakauslehtien tilaamisen. Paino sanalla kaikkien (Deko, Viini-lehti, Glorian ruoka ja viini ja Kamera-lehti). Hyvä on, tein sen. Nyt olen ostanut vasta yhden irtonumeron. Siis en ihan repsahtanut. Miten muuten kulutus on vähentynyt? Hmmm – hyvä kysymys.

Toiseksi päätin, jotta opettelen suhtautumaan joihinkin asioihin ”teflonisti”. En anna tarttua, koskee nimenomaan ihmisten sanomisia/tekemisiä. Ei ole vielä oikein tämä oppi mennyt perille.  Valurautaa sikäli edelleen.

Kolmanneksi vaadin itseltäni tietokoneen kuvakansioiden ajantasaisena pitämistä. Saman tien kun puran kuvat kameralta, tsekkaan ne läpi, deletoin töpeksinnät, ja järjestelen loput aiheenmukaisiin kansioihin ja samalla huolehdin varmennustallennuksesta. Järjestelinkin vuodenvaihteen tienoilla urakalla tuhansia kuvia,  jotta voin ryhtyä toteuttamaan uutta systeemiä heti. Ja just! Nyt on tammikuun kuvat yhdessä läjässä ja osa hukassa jossakin tietokoneen sisuksissa. Tähän postaukseen oli tarkoitus liittää aika onnistunut otos juustoista, mutta … Argh!

Päätin lukea varhain syksyllä aloittamani Don Quijoten loppuun. Mutta vielä Sancho Panza isäntänsä kanssa seurailevat minua iltaisin takkahuoneeseen, työpöydän ääreen, yöpöydällle, mökkilaukkuun, … Eikä suhteellemme loppua näy.

Päätin, että koetan vähentää juustojen syömistä; syön niitä ihan liikaa. Ja täysin johdonmukaisesti tämän päätöksen kanssa olenkin nyt järjestänyt ensi keskiviikoksi (2.2.) oikein ISON juustojen maisteluillan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin siihen olisi mahdollisuus osallistua. Ainakin 10 henkeä mahtuu vielä mukaan. Ilmoittauminen minulle ennen perjantaita.

Lentoliput Strasbourgiin (Stuttgartiin itse asiassa) on varattu!

Tänään oli Finnairilla joku ”lähtöhintojen” viimeinen varauspäivä, joten oli varattava. Mutta olisin varannut joka tapauksessa – hinnalla millä hyvänsä.  No ei nyt ihan niinkään, mutta hyvä kun on edes vähän alennusta tiedossa. Voipahan käyttää nekin eurot choucrouteen (paikallinen hapankaali, joka on merkillisen hyvää paikallisten valkoviinien kanssa).

Juniorikin lähtee tekemään katselmuksen* sisarensa kevätlukukauden opiskelukaupunkiin. Mukavahan se. Ja pojallahan on aikaa kun on kerran se lukulomakin! Viime keväänä kirjoitusten aikaan oli hyvä lähteä Dubaihin – ihan vaan lukemaan. Heh! Ja nyt sitten Alsaceen (taivutetaanko se noin? En kuitenkaan halua käyttää siitä saksalaista muotoa Elsassiin – sen verran historiallisia tosiasioita on kunnioitettava). Viime kevään lukuloman jäljiltä sekä englannin että terveystiedon yo-kirjoitukset menivät ”keposesti” läpi, joten jos nyt sitten äidinkieli ja matikka simahtaisivat.

Alsacessa on kerran vietetty viikko: vuokrattiin kesällä 1999 Interhomen lomaosake Gérardemeristä. Ajeltiin pitkin poikin viinimaakuntaa ja tulomatkalla käytiin Europa Park -huvipuistossa. Ja toisella kerralla automatkalla Espanjan Interhome-taloon oltiin ystäväperheen kanssa pari yötä Riquewihrissä. Ne on huikean kauniita seutuja. Ja viinillisiä.

Ajatuksena on sitten kierrellä porukalla myös naapurimaakunnassa, jonka tyttären poikaystävä  on valinnut vaihtokohteekseen. Troyes kun sijaitsee Champagnen maakunnassa niin ei voi muuta kuin käydä tervehtimässä vävykokelastakin. Ihan vain haluan nähdä ranskalaisia korkeakoulukaupunkeja ja yliopistoja.

Mutta parasta on tietty lähteä. Tavata tytär.

___________________________

* Katselmus! Opimme tänään oppiaineen kokouksessa uuden sanan, joka on tullut yliopistoliturgiaan: juuri kun emme edes enää huomaa termin ”luopumisosaaminen” järjettömyyttä niin meidän on hiljalleen totuttava siihen että yhdelle jos toiselle asialle tullaan suorittamaan katselmus! Eikö sotilasparaateille tehdä katselmuksia? No ehkä mie en vain ymmärrä…

Tänään piti käydä lenkillä, tehdä pojille ensi viikoksi ruokia, leipoa kakkupohjat, soitella laiminlyödyille ystäville, perata kirjahyllyjä, katsella ja silitellä ensi viikoksi työkamppeet valmiiksi, maksella laskut, katsella ensi viikon opetus kondikseen,  laitella kynnet kauniiksi, kylvettää ja muutenkin huoltaa  talvilevolla oleva kilpikonna, …. Ja niinpä minä sitten olen tehnyt osan, – ja osan jättänyt tekemättä. 🙂

www-sivustoa olen rempannut, jotensakin saattanut kuntoon kauan vireillä olleen uudistuksen. Erityisesti olen Ruoka-sivua siivonnut. Tuo uusi Kuvia-sivu on koottu vanhoista, mutta sen siivoan seuraavaksi ja rakentelen sinne uutta. Tässä joskus kun on taas aikaa, käsi kunnossa ja inspistä. Mutta käykääpäs katselemassa uutta ilmettä osoitteessa: 

www.satokangas.fi

Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, että oikea talvi on mahottoman mukava asia.

Nyt on kuulkaas taas niin, että on liian monta aihetta, joista voisi kirjoittaa, mutta kun ei millään viitsisi. Ei viitsisi, vaikka otin äsken pienet unosetkin. Meitsihän on sen verran levoton tyyppi,  ettei paljon päiväunia osaa harrastella, mutta äsken, syötyämme, ei ollut mitään vaikeuksia vähän uinahtaa. Mitäs söimmekään? Paistoin pojille nieriäfileet, kun pehtoori oli niitä päivällä veljensä vaimolta kauppahallista käynyt hakemassa. Olenko koskaan muistanut kertoa, millainen rikkaus se kaltaiselleni kalaruoan ystävälle on, että miehen veljen vaimo on kalakauppias Oulun kauppahallissa. Sekin ansaitsisi oman postauksensa.

Niin ja ruoasta vielä,  minulle oli Kauppahallin Tomo-sushibaarista muutama sushi. Ilokseni kuulin viikolla, että Tomo laajentuu myös Stockan taloon; 4. krs:een avataan toinen Tomo, jossa on työpaikka kollegani vaimolle, joka on japanilainen. Minullehan tämä oli ilouutinen. Sushia Stockan reissulla. Nam!

Sen kuukauden kuvasarjan voisin tietysti aloittaa. Kuvanhan sitä varten otin jo viime viikonloppuna. Olen päättänyt, että otan tänä vuonna, joka kuukausi kuvan patosillalta Merikosken voimalaitokseen päin. Minun opiskelu/työmatkani kulki Toivoniemestä Patosillan ja Hupisaarten kautta Kasarmintielle (valehtelematta varmaan yksi kauneimpia reittejä, joita Oulussa voi olla) puolenkymmentä vuotta, ja opin katselemaan tuota näkymää vuodenaikojen rytmissä – ihaillen jo silloin. Tulevan kuukauden kuvan kuvauspaikka on alle kilometrin siitä, mistä viime vuonna otin Puutteenperä-kuvia.

Yllä oleva kuva on otettu uudesta kuvauspisteestä Patosillalta ylävirtaan päin; kuvankeskellä on se rantatörmä, josta kävin (useimmiten lauantaisilla piipahduksilla  hautausmaalle ja Caritakseen) kuukauden kuvan ottamassa. Tänä vuonna käännän selkäni ylävirtaan ja otan kuvan voimalaitoksen padon päällä olevalta sillalta kohti voimalaitosta ja kohti Toivoniemen 50-luvulla rakennettuja kerrostaloja, joissa me pehtoorin kanssa aloittelimme yhteisasumista 80-luvulla. Oulujoen suistossa siis tämänkin.

Alla olevassa kuvassa on Tuiranrannan uimaranta, mattolaituri ja pakkashuurussa patosilta, jolta tuleva(t) kuukauden kuva(t) on siis otettu.

Voisin siis esitellä tämän kohteen ja kertoa sen historiasta, mutta kun nyt ei millään viitsisi – teen sen helmikuun kuvan yhteydessä, mutta paljastanpas nyt eka kuvan kuitenkin. Siis 1/12  vuodelta 2011 on tässä:

Tai tässä, jompi kumpi näistä… Kumpihan olis parempi? onko mielipiteitä? (kuvat suurenevat klikkailemalla)

Nyt tuulet nuo viestin jo toivat . . .

Hyvän viestin toivat. 🙂

Täällä blogimaailmaassa on jo kauan pyörinyt haaste ”elämäni aakkoset” (kokeile vaikka googlaamaalla niin löydät kymmeniä, ellet jopa satoja elämäni aakkosia). Lifestyle-lehti Gloriassa on myös ollut pitkään palsta, jossa julkkikset vastailevat kysymyksiin ”elämänsä  aakkosista”. Sieltä minäkin joskus idean keksin, ja olenkin muutaman kerran vuosien varrella itselleni kirjoitellut oman elämäni aakkosia.  On ollut jännä  nähdä, miten aakkoset peilaavat sen hetkistä elämäntilannetta, miten ne muuttuvat. Ei ollenkaan hullumpi itsereflektion keino. Kokeile vaikka.

No, sisaren kanssa on tässä joskus puhuttu, että pitäisi osallistua tähän blogihaasteeseen, mutta aina se on meiltä jäänyt. Nyt sitten päätimme kirjata aakkosemme  ja toinen toisemme haastaen julkistaa ne yhtä aikaa. (ks. sisareni Railan aakkoset)

Ja samalla heitämme kaikille bloggaaville tai kommentoiville blogiystävillemme haasteen… Sinun elämäsi aakkoset?

Ja tässäpä minun aakkoseni tänään anno domini 2011, olkaapas hyvät.

________________________________________________

A Aamu, alku. Päivän paras hetki. Olen innokas aloittamaan…

B Blogi, siitä on tullut osa jokaista päivää.

C Mitä enemmän Celsiuksia sitä parempi.

D Divina comedia (Dante) ja Dublin. Aina on kirjoja, jotka haluaisi lukea. Aina on paikkoja, joissa haluaisi käydä.

E Eilinen. Elän liian usein eilisessä tai tulevassa. Olisi opittava elämään tässä ja nyt, eikä niin paljon mennyttä muistella tai tulevaa toivoa.

F Farkut ja elämänikäinen yritys pysyä jotensakaan farkkuihin sopivana.

G Gastronomia – on mukava syödä hyvin, kirjoittaa ruoasta, tehdä ruokaa, viihtyä ruokaharrastajien seurassa, puhua ruoasta, kuvata ruokaa, reissata ruoan perässä …

H Historia. Työ ja elämäntapa.

I Italia. Maa, viinit, ruoka, historia. Kiehtovat minua.

J Juhlat. On ihana juhlia. Järjestää juhlia, olla juhlissa.

K Kirjat. Ilman niitä vaikea tehdä töitä, ilman niitä vaikea viettää lomaa.

L Linja-autot. Olleet iso osa elämääni – hyvin monella tasolla.

M Myötätuuli. Lapin mökki. Toinen maailman parhaista paikoista.

O Onni on matkalla oloa. ”Ei pidä vain vartoa perille pääsyä, on nautittava matkalla olosta”. Arjessa on onni.

P Pekka. Mitäpä sitä selittelemään, kiertelemään:  rakkaimmistani se ensimmäinen.

Q Kuu. Kuutamo. Valvominen –  sitä tulee aina välillä tehtyä. Se ei ole hyväksi.

R Elämäni läheisissä on aina ollut monta R:llä alkavaa.

S S. on yksi kolmesta rakkaimmistani. Teki minusta äidin, teki minusta eheämmän.  Nyt ikävä! Iso Ikävä.

T T.  ihan kuten S:kin, yksi kolmesta tärkeimmästäni. Ja kuinka minä olinkaan onnellinen kun vielä pojankin sain!

U Ulkoilma ja urheilu. Sekä välttämättömyyksiä että tyydytyksen tuottajia. Tänäänkin.

V Valokuvaus. V:n kohdalla oli vuosikausia väitöskirja, mutta nyt se on vaihtunut valokuvaukseksi. Ei vie kyllä ihan yhtä paljon aikaa, mutta on nykyään iso osa elämänmenoa.

X Aina on x-tekijöitä ja kysymysmerkkejä. Aina on mielenkiintoisia asioita, joita pitäisi opiskella. Aina on vähintäänkin pieni huoli jostakin tuntemattomasta.

Y Ystävät. Olen riippuvainen.

Z ZZZZZ.

Å Ruotsin kieli. Olisi pitänyt opetella ajoissa.

Ä Äärimmäisyydet ovat minusta vastenmielisiä, kaikenlainen fanatismi niin maailmanhistoriassa kuin yksilöissäkin on kaihdettavaa. Intohimoa saa olla, pitääkin olla, mutta äärimmäisyydet eivät ole hyväksi.

Ö Hämmennys, ööö. Se on ikävä tunne. Paitsi joskus. Jos hämmentyy liikutuksesta, niin se voi olla hyväkin tunne. Tunteet on tärkeitä.

Aamulla – 25C.

Arvelutti lähteä lenkille: mie jäädyn siellä! Mutta mitä vielä: siellä on mahdottoman raikasta, tyyntä, hienoa ja mikä parasta: valossa häivähdys keväästä. Varmasti oli. Lopulta olin yhteensä melkein pari tuntia ulkona. Stocka ja Caritas samalla reissulla; kaikki toppavermeet yllä en kuulunut Herkun turkkitätien kanssa samaan joukkoon, mutta mitä väliä. Sapuskat tuli ostettua, ja koristukset illan jälkkäriin.

Meillä on tänään (kohta) ne viinikerhon siirretyt loppiaisnyyttärit. Toisin kuin yleensä, olen lupautunut tekemään jälkkärin – teen mieluiten jotain alkuruokia). Teemana on siis Etelä-Afrikka: illan järjestäjäpariskunta on sieltä vastikään viinien kanssa palannut ja nyt myös ruoka on tarkoitus olla Etelä-Afrikka-teemaan passelia. Siispä tein Trifflen.

Kun me olimme Etelä-Afrikassa tuntui, että joka buffet-pöydässä oli näitä trifflejä tarjolla. Ne ovat lasimaljaan tehtyjä jälkkäreitä, joissa on (hyytelöityjä) hedelmiä, sokerikakkua, (vanilja)vanukasta, usein pähkinöitä, ja ehkä myös kermaa… (ks. kuvia täältä). Minulla ei ollut mitään erityistä reseptiä (eikä korkeaa lasimaljaa), mutta olenpahan kerrostanut kaikkea… Saapas nähdä miten maistuu. (klo 23.51 hyvin maistui :))

Kuvausreissusta kerrottava vielä, että  otin sitten eka kuvan tämän vuoden ”kuukausikuva” settiin.

(Puutteenperä-kuukausikuvasarja näyttää jääneen joulukuulta päivittämättä, joulukuun kuvakin kyllä on, mutta olkoon nyt vain 11 kuukauden juttu).

Laittelen tässä viikon sisällä esille ensimmäisen uuden kuvasarjan kuvista kunhan saan ”taustatekstit” valmiiksi.

Muita kuviakin kertyi. Huikean kaunista oli!

Ja huomenna ”elämäni aakkoset”.

Norwegian Airlines on aloittanut lentoliikenteen Oulusta Helsinkiin. Lentolippu maksaa 60 euroa! Kuusikymmentä! Ja Roomaan pääsee Oulusta 110 eurolla! Esimerkiksi.

Voisinkin lähteä Helsinkiin, tai siis oikeastaan pitäisi.  Työn takia. Ja Roomaan lähtemistä vastaan minulla ei ole koskaan mitään. Voisin siis lähteä Roomaankin.

Oletteko koskaan ajatelleet, että Pantheonin katolla on pienet portaat? Yksi opiskelu/työkaverini on kerran kiivennytkin noita portaita (klikkaile kuva isommaksi, niin näet paremmin). Minäkin haluaisin.

Tuli vaan mieleen kun pehtoori on tänään pudotellut lunta katolta. Ei, ei Pantheonin katolta, vaan meidän katolta.

Ehkä tietäisin Roomassa yhden hyvän (ainakin yhden :)) trattorian missä illastaa…

Ja reitin, missä käydä aamulenkillä.

Niin, että joko olen ostanut lentoliput? En ole, en. Enkä kai ihan heti Roomaan ole lähdössäkään, mutta onpahan nyt vaan jotenkin levoton olo, – ja edes haaveilen. Haaveita pitää olla. Ja Helsinkiin on maaliskuussa varmaan mentävä.