Niitä näitä – Sivu 248 – Tuulestatemmattua

Se Parempi Nizzan Salaatti

Nyt kun vihdoinkin olen saanut päälle töihin kävely/pyöräilyvaihteen, niin on ihan hiton kylymä. Aurinko on paistanut koko päivän, mutta meri on vielä kylmä. Oululaisittain kylymä, Linnanmaalle mennessä ei niinkään tuntunut, mutta palatessa – vastainen, ja kylmä!

Eihän tuolla Linnanmaalla ruuhkaa ollut.

Niinpä minäkin hyvällä omallatunnolla tyydyin vain hakemaan tulosteet, papereita, luettavaa kotiin, ja sitten takaisin toukokuun hyytävään keliin. Jotta etätyöpäivä, aika kevyt sellainen, tänään.

Iltapäivän lopulla lähdin Stockalle hakemaan ruokaa. Meillä on ”kautta maailman sivu” syöty Nizzan salaattia: Abban tonnikalaa, kananmunia, salaattia ja kesäsipulia, ehkä edellisen päivän keitettyjä perunoita. Mutta tänään nautimme siitä De Luxe -version eli Se Parempi Nizzan Salaatti. Ohje on hyvin pitkälti Tomi Björckin reseptiikkaa… sipuliosuutta säveltelin kun ei ollut aineksia, eikä Stockalta löytynyt tuoreita vihreitä papuja, joten oli tyytyminen tölkkitavaraan, mutta ei huonoa tullutkaan. Tonnikalan paistoin vähän ylikypsäksi, mutta kunnon loraus oliiviöljyä pinnalle auttoi kummasti…

Ja kyllä, kyllä söimme jo uusia perunoita. Kotimaista Timoa, euron kappale!! Eikä tonnikala, eivätkä viiriäisen munatkaan mitään edullisia ole, joten kuten sanoin: De Luxe! Mutta oli se kuulkaa hyvääkin! Björckin kirjassa tämä on alkuruokaosastolla ja annoksesta on tarkoitus riittää neljälle. Me söimme satsin kaksistaan pääruokana.

Nizzan salaatti

Ja ohje (jota siis tuunasin) menee näin:

Sipulipikkelsi:
2 piehehköä Roscoff-sipulia
1 dl (siideri)valkoviinietikkaa
2 rkl Italian metsähunajaa

(alkuperäisohjeessa on 1 punasipuli, ½ del punaviinietikkaa ja 1 rkl sokeria)

2 tuoretta tonnikalapihviä, sormisuolaa

Salaattia, purkkipapuja
6 uutta perunaa
8 oliivia
8 viiriäisen munaa

Leikkaa sipuli renkaiksi. Kiehauta etikka ja hunaja mikrossa. Laita sipulit lillumaan hunaja-etikkaliemeen. Keitä perunat kypsiksi, samoin viiriäisen munat (n. 2 min.). Kuori ja puolita.

Paista tonnikala oliiviöljyssä ruskeaksi. Anna levähtää hetki, leikkaa paloiksi. Kokoa annokset.

Nizzan salaatti 2

Muistan tehneeni Nizzan salaattia Hailuodon kaivauksilla iltaruoaksi meille kaikille jotka yövyimme koululla. Se oli monen mielestä hyvää. Muistan tehneeni Nizzan salaattia kalaaseihin kesällä 2002. Se oli monen mielestä hyvää.

Muistan tehneeni Nizzan salaattia Kataloniassa, Rosesissa, kun olimme VMP:n kanssa neljästään lomalla siellä (jolloin pehtoori ja Majakka kävivät notkumassa El Bullin (aivan! se maailman parhaaksi rankattu ravintola!!) portin takana (ks. kuvia) ja valittivat etteivät ole saaneet koko viikon aikana kunnon ruokaa (mokomat kiittämättömät ;)), muistan tehneeni Nizzan salaattia Hangasojalla nuorisolle ja kavereilleen pääsiäisenä, mutta en muista koskaan ennen tehneeni näin ERINOMAISTA Nizzan salaattia.

Kun haluat tarjota vieraillesi simppeliä mutta de luxe -salaattia, kannattaa harkita tätä!

Bon Appetit!

Vappubrunssilla

Ouluun uusi ravintola: Nallikarin Rantaravintolasta on talvi kohuttu ja keskusteltu. Vastoin kaikkia perinteitä ja tapojamme varasin jo kuukausi sitten meille (kahdelle) pöydän Vappubrunssille. Yleensä ei sellaisia harrasteta. Vappuna haravoidaan, tehdään pihatöitä, pyöräillään, syödään kotona (parsaa ja prosciuttoa), nautitaan skumppaa naapureiden (ex) kanssa.

Nyt erilainen vappupäivä. Pyöräiltiin kyllä, mutta pyöräiltiin Vappubrunssille Nallikariin. Tiedättehän, – – minulle Nallikari, ja meri ovat tärkeitä paikkoja, nimenomaan lenkillä ja kuvauskohteena, rauhoittumisen paikkana, mutta nyt sinne suuntaan siis syömään.

Ja kyllä kannatti. Suht vilpoinen keli, mutta kahden tunnin brunssin jälkeen oli olennaisesti lämpimämpi sitten kun jatkettiin illansuuksi – ihan vaan perinteinen vuoksi – eksnaapureiden luo vielä ”jälkiviineille”. 😉

Brunssimenu2

Klikkailehan kuvat isommiksi, näet mitä kaikkea hyvää oli tarjolla.

Muutamia poimintoja menusta: jääkellarin lohi, josta yleensä aina pidän, oli erinomaista, tavallista parempaa, rakenne miellyttävän kevyt, lime-graavattu lohi niin hyvää, että tekee mieli kokeilla itsekin. Sillikaviaari – ehkä vappupäivästä johtuen 🙂 – oli mieleeni. Makkaran ystävänä ilahduin hirvimakkaroista (ennenkokematon maku!) ja saaristoleipäänhän minä en kyllästy. Kaikkinensa kalapöytä ja kuminanäkkäri olivat jo sinänsä käynnin väärti.

Kuha on nykyisin ehdoton suosikkikalani, ja nyt saimme kyllä hyvää. Ei kuivaa, ei ylikypsää, rapsakka, kevätsipuli pinnassa oli oivallinen juttu.

kuha

Possua ei tullut edes maistetuksi.

Jälkiruoissa ei mitään vikaa, mutta ei mitään ylivertaistakaan. Kahvi oli pahaa. Tarjoilu ja maisema miellyttivät. Viinilistassa muutama mielenkiintoinen erikoisuus, joita nyt ei ehditty testata.

Maistettu Masse Brut Champanja (kuten listassa luki) oli saanut luonnehdinnan ”kuiva, jykevä ja hedelmäinen”. Jykevä samppanja? No joo. Hyvälle sekin maistui.

Tuo ”pömpeli” on kylpyallas. Siellä huipulla voi lillua lämpimässä vedessä…

Nallikarissa vappubrunssilla-3

vappubrunssi

Ja tämän kaiken jälkeen poljettiin Alppilaan, kuten sanottu – perinteistä on hyvä pitää kiinni. Eksnaapureita on aina ilo tavata.

Vappu on nautittu!

Niitä näitä

Vapuista ennen ja nyt

Ei mitään uutta auringon alla? Vappuaattona vuonna 1900 Kalevassa oli uutinen, jossa todettiin:

”Lunta tuli eilen paksulta kaupunkimme kadulle. Tuuli on pohjoisesta edelleen ja ilma koleaa. Ei tuntune Wappu huomenna kowankaan kesäiseltä.”

(klikkaamalla suurenee, näet fraktuuran paremmin)

Samaisen lehden takasivulta vielä leike tähän:

”Citronisimaa Campaniapulloissa tai ilman” sekä tippaleipiä toivottelen teille kaikille Vappu-iltamiinne!

Muutoinkin mainiossa blogikirjoituksessa Kai Aulio toteaa kuplista näin:

”Hiilidioksidin synnyttämät kuplat sitovat itseensä ja kuljettavat mukanaan kaikkia yli 600 kemiallista aromi- ja makuyhdistettä, joten kuplimisen määrä ja kestoaika vaikuttavat ratkaisevasti juoman tarjoamaan nautintoon. Lasin reunaa myöten tarjoilua kaadettaessa kuplien määrä ja kestoaika on ranskalaistutkimuksen mukaan kaksi kertaa suurempi kuin vaihtoehdossa, jossa juoma kaadetaan suoraan lasin keskelle.”

Kaadelkaahan siis reunaa myöten!

Niitä näitä

Kylmästä lämpimään -haaveita

Töihin polkiessa kylmä, vähän ripsikin. Olin ajatellut, että kun lähden tarpeeksi aikaisin, niin minulla on aikaa kierrellä, ehkä käydä aamuhetki kasvitieteellisessä kuvaamassa, tai vain pyöräillä ja kuunnella linnunlaulua. Eihän se niin mennyt: poljin todella lujaa, etten olisi paleltunut ja kastunut.

Mietin esikoista, joka oli kysyttyäni tekstariin vastannut: ”Meinaahan tuo vähän soijaa pukata … + 38 C pyöriny viime päivät, eilen oli yöllä kymmenen aikaa vielä 30. Keskiviikkona pitäis viiletä vähän. 😛 ”

Ei Taskila – Linnanmaa välillä paljon linnutkaan tarenneet laulella. Sunnuntaiaamun liverrys ja sirkutus, joka Hietasaaressa oli kuulunut, oli vain muistoissa.

Sinitiaisenkin siellä näin, ja jonkinmoisen kuvankin onnistuin suht kaukaa räpsäisemään.

Töistä palatessa yhtälailla kylmä kuin aamullakin, ja ripsikin. Taas vauhdilla ja mietin taas lämpimiä: muutoinkin olen ollut Italia-ikävissäni tässä viime viikkoina. Tasan, päivälleen, kaksi vuotta sitten, vuorotteluvapaalainen heräsi tällaiseen maisemaan:

Hotelli oli yksi viehättävimpiä, joissa koskaan olen ollut. Sen nimi on Bella Vista, – ´kaunis näkymä´. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Ja sellainen sieltä näkymä todellakin oli!

Taustalla häämöttää lumihuippuinen Monte Baldo, edessä Gardajärvi – ja edessä kolme toukokuista viikkoa Umbriassa, josta oli vuokrattu tämä talo.

Villa Francosta on kuvia lisää. KLIKS.

Sinne – ja Italiaan yleensä – minulla on kova ikävä.

Kun sinne nyt en pääse, haluaisin lähteä viikonloppuna jonnekin ”kotiseuturetkelle”.

Olisiko ehdotuksia päiväreissuksi? Mihin kannattaisi lauantaina ajella?

Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Jäät on lähteneet!

Oli pakko päästä merenrantaan, Möljälle. Vaikka lähtö viivästyi, oli siellä vielä kymmenen jälkeenkin seesteistä, hiljaista, rauhallista. Olin kauan. Jäät lähteneet, lintuja. Västäräkkikin. Aika törstinä on. 😉

(kannattaa klikkailla kuvat isommiksi, ehdottomasti kannattaa)

Siis enää vain vähäsen kesään, … siltä tuntui.

Minun massallani ei paljon hypähdellä, mutta mieli hypähteli ilosta, keväästä. Hiljaa mielessäni lauleskelinkin. Mutta vain mielessäni. 😉

♬ ♬♬ ♪♪ ♬ ♪♪

Pajunkissoja, paljon. Ja tyrnipensaan oksia. Jotenkin aika ornamentaaalisia, kauniita ovat.

Möljällä 4_2014-13

Jäät lähteneet. Aallonmurtajalla mukava istuksia. Katsella, nauttia.

Ennen kuin lähdin halliin ja kaupungille, kävin vielä kuvaamassa siilot. Olipa mukava kun oli aikaa itsellä käydä hallissa ja ruokakaupassa, kaikkea hyvää kokkailtavaksi ostin. Nuoripari kävi sitten syömässä; pehtoori savusti lohirullia, minä tein lisukkeita ja jälkkkärit. Festaa laittelin kesäisempään kuosiin, vaihtelin tabletit, lisää yrttejä, kukkia. …

Pehtoori jo pihan siistinyt, haravoinut, pensaiden juuret putsannut. Minulle ei jää kuin hifistely. Ja tänne sisälle ”pientä-kesää-kohti” -sisustelua.

Melkein olisi tehnyt mieli lähteä Raksilaan katsomaan matsia: viimeksi olen käynyt Kärppien peliä livenä katsomassa noin 10 vuotta sitten. Tänään olisi ollut mukava olla paikalla! Jäät voi nyt lähteä hallistakin. 🙂

Niitä näitä

Vanhentumisesta

Olen käyttänyt – ihan liian – paljon aikaa tämän blogini ulkoasun parissa. Tämä kun EI minua nyt, vielä, vieläkään miellytä! Miten ihmeessä saan tuon vasemman palkin vihreän värin vaihdetuksi harmaaksi, tai valkoiseksi tai … ? Tähän ne nyt kulminoituvat minun suurimmat ongelmani.. 😉 Tai noh…

Nyt kun on tämä merkillinen kevät, on näitä merkillisiä päiviä… tulee miettineeksi kaikenmoista.

Tänäänkin. Eikä merkillisyys ole kiinni vain säästä, ei vain auringosta, ei vain ihanasta lämmöstä, jonka soisin huomenna ja sunnuntaina jatkuvan, jotta tulisi oltua kunnolla ulkona, vaan myös vanhenemisesta, tai sen lähelle tulemisesta, omakohtaiseksi kokemisesta. Vanheneminen tuo viisautta, sanotaan. Tuoko? Ja mietin, että aika kova hinta on viisastumisella. Eikä ole kyse VAIN kehon vanhenemisesta.

Väistämätöntä on, että on meillä jokaisella on perimämme, geenimme, perinnölliset sairautemme, piirteemme, hyvät ja huonot puolemme. Halusimme tai emme, vanhenemme. Näemme itsemme vanhenemassa – tai osa meistä ei näe, tai kieltäytyy näkemästä, kieltävät menneen itsessään, kieltävät itsensä osana sukupolvien ketjua … – ehkä historioitsija ei kieltämiseen sorru niin usein kuin muut…? tai noh, tiedä häntä!

Näiden pohdintojeni taustalla romaani Neljäntienristeys, sen maailmasta kumpuavat yöstä toiseen jatkuvat (painajais)unet, tänään sairaalareissu äidin kanssa, gradu, joka on arvosteltava ja jonka aihe ´karjalainen identiteetti´ – evakoiden ja heidän lastensa identiteetti – siis minunkin identiteettini. Taustalla oma lääkärireissu, perhetuttujen, monessa mukana olleen, melkein kuin kummilapsen kihlautuminen, minulle tärkeän opiskelijan raskaus, josta halusi kertoa… Vanhenen.

No mutta tähän päivään, hetkeen… Siinähän sitä pitäisi oppia elämään, – mikä taas on historioitsijalle vähän vaikeaa, mutta …

Siis nyt! Perjantai-illassa maistuu hyvälle pieni jälkiruoka, helppo makunautinto: Comte-juustosiivu, parapähkinöitä, Reese´s ja lasillinen punaviiniä. Ei mitään turhaa pipertämistä, mutta maistuu perjantailta. Ja siinä on antioksidantteja, flavonoideja, terveellisiä rasvoja, verenpainetta alentavaa punaviiniä, relaksoivia aineksia, – siis ihan pelkkää vanhuuden torjuntaa koko herkku. Mitä makeampi punaviini, sitä paremmin sopii Reese´sin pähkinävoin suolaiseen makuun. Ja huomaat nuorentuvasi. 😉

Niitä näitä Yliopistoelämää

Opiskelijoista

Historiatieteiden jokakeväiset kinkerit eli palautepäivä oli eilen. Kevätkinkerit toteutetaan aina retkenä: eilinen reissu suuntautui Hailuotoon, niin kuin teki ensimmäinen tällainen retki 20 vuotta sittenkin, jolloin ihan itse olin sitä ideoimassa ja järkkäämässä. Ja sen jälkeen monia muita, ja ainakin mukana olen ollut vaikken olisi ollut vetovastuussa. Eilen en päässyt. Mikä minua harmitti ihan suunnattomasti: eilinen luento ja massiivinen kokous pitivät minut pois palautekyydistä ja -palaverista. Pois kuvaamasta ja ulkonaolemasta.

Tänään sitten opiskelijoiden KOPO-vastaava (koulutuspoliittisista asioista vastaava) oli jakanut palautelaput meille opettajille. Eipä minulle oikeastaan juuri uutta. Arjen historian kurssi on ollut ennenkin tykätty, harjoitustyöt on kerrasta toiseen koettu mielekkäiksi ja oppimista edistäviksi, joidenkin mielestä vähän turhan työläiksi, mutta yhtä kaikki enemmistö on pitänyt niitä monin tavoin hyvinä, vuorovaikutuksesta ja keskustelevuudesta kiiteltiin ja – niin nyt kuten ennenkin – paikoin turhan nopea luennointitahtini kirvoitti joitakin moitteensanoja (vaikka tänä vuonna olin omasta mielestäni liki verkkainen ;)) mutta yksi uusi asia kahdessa (!) liki 30 palautelapun joukossa oli: kaksi opiskelijaa oli ”vapaa sana” -kohtaan maininneet kiittäen että ”luennoitsijalla rauhallinen, miellyttävä ääni” ja ”vakaa, muttei puuduttava ääni”. Tämmöinen on ihan ennenkuulumatonta. Makunsa kullakin. 😀

Opiskelijoista puheenollen: eilen jo aamukahdeksan aikaan luennolle mennessä hoksasin, jotta Linnanmaan keskusaulassa oli puolensataa opiskelijaa lattialla istuskelemassa, makuupusseissa nukkumassa, pelaamassa pokeria, lukemassa, läppärit sylissä surffailemassa, kirjoittelemassa, jonottamassa joka tapauksessa. Vappuhan on tulossa, joten jotain siihen liittyvää? Kysyin sitten, että mitä jonotatte? – Puolelta päivin alkoi Wesibussin VIP-korttien myynti: viidenkympin kortilla saa sitten ajella koko vapun wesibussin kyydissä. Ja tänä vuonna teekkarit lanseeraasivat uuden ”iskuri-paketin”:

Iskuri-pakettiin kuuluu koko wapun rullaaminen Wesibussissa, MUTTA saat ottaa aina jonosta jonkun mukaasi. Voit valita että kenet otat seuraksi rullaamaan kanssasi, olipa tämä kaveri, mahdollinen tuleva puolisosi tai sitten tuntematon henkilö jonka vain haluat nähdä bussissa. Saat siis valita seuraksesi yhden (1) henkilön aina tunnin ajaksi ja pääsette jonon ohi bussiin. Iskuri-paketin hinta on 500 euroa!!

Kun puolelta päivin menin kokoukseen, kohti ”terävää päätä” (= hallintorakennus), kuljin taas keskusaulan kautta, ja tämä lipunmyynti oli jo alkamassa. Suunnilleen sata opiskelijaa oli tuolloin jonossa. Jotta sellaista meininkiä teekkareilla ja muillakin opiskelijoilla.

****

Niitä näitä Ruoka ja viini

Töitä ja juhlaa. Kokouksia ja dinneri

Viisi tuntia kokousta yhteen menoon! Sitä ennen viisi tuntia duunia, josta kaksi opetusta. Sellainen syö naista. Eihän siinä muuta, mutta kun kuudelta piti olla keskikaupungilla seuraavassa kokouksessa ja sitten illallisella.

Valitanko? Herra varjelkoon, en! Sekä työpäivä että ilta vallan tyydyttäviä. Hyviä. Itse asiassa – nyt kun asioita mietin – erinomaisia.

Aamun opetustuokiossa tunsi, että ei ole mennyt oma eikä muiden opetus hukkaan. Opiskelijat ovat oppineet, osaavat keskustella, haluavat kertoa osaamisestaan, esittävät fiksuja ajatuksia, ovat miettineet, tietävät, mistä puhuvat. Opettajakin oppii. Siis hyvä.

Vastaanotolla liki ruuhkaa, ja sitten kokoukseen. Koulutusneuvosto ei ole (minulle ainakaan) ihan mikä tahansa luottamustoimi tai homma, joka hoidellaan vasemmalla kädellä. Vaatii kaikenmoista. Mutta palkitseekin. Ja vie voimia. 😉

Äkkiä kotona vaihtamassa lennosta vaatteet ja Ynninkulmaan: Ouluun saatiin tänään uusi rotissööri-kilpiravintola. Holiday Inn´n Ynninkulma on nyt juhlallisin menoin ja menuin ”aateloitu” kilpiravintolaksi. Eikä syyttä.

Sitruuna-limejäädykettä, mantelikakkua, Grand Marnier -keksi. Eikä tämä todellakaan ollut illan ainoa jumalainen lautasellinen joka eteen kannettiin. Meitä oli kolmisenkymmentä rotissööriä todistamassa ja maistamassa tätä tapahtumaa; ja kuinka mielelläni olisin jäänyt dinnerin jälkeen istuksimaan iltaa ja jutustelemaan ruoasta, ruoan ja Oulun historiasta ja ensi kesän Kuopion kapitulista. Kuinka mielelläni olisin tutustunut jo eilen tapaamiini ruokaihmisiin ja jutellut entisten tuttujen kanssa, mutta … huomenna on klo 8.15 oltava paikassa YY301.

Pehtoorin kanssa lähdimme ensimmäisinä. 🙁

Niitä näitä

Huhtikuun loppua kohti

WP_20140422_08_24_42_Pro20140422095804 (Custom)

Jokohan voisi lopettaa D-vitamiinatabujen ottamisen, – aurinkoa jo on! Allergialääkettä on kyllä vain lisättävä, – lepän siitepölyä jo on! Entäs joko saisi huomennna laittaa tennarit töihin? -Ai, että töihin ei muutenkaan laiteta tennareita. Höh! Kesällä voi laittaa, mutta ei huhtikuussa, kun on vielä ”virallisia” kokouksiakin. Aurinkolaseja voi työmatkalla käyttää.

Julma valo on ohi. Lukukauden seesteinen vaihe menossa. Kahden kokouksen, kahden opetuspätkän taktiikalla mennään pari viikkoa. No on sitä niissäkin. Ja sitten vielä harrastukset päälle. Tosin ihan ”edustustehtävässä” olen illan ollut ja ”joutunut” tällaisen nauttimaan.

Parsaa kolmella tavalla: sorbettina, naturel hollandaisen kanssa ja mousse. En tiedä mikä tapa oli paras. Ehkä tuo mousse. Ja huomenna teema jatkuu…

Lappi Niitä näitä

Ruoan ja liikkumisen juhla

Ruokajuhlahan tästä pääsiäisestä tuli. Ja ulkoilun ja auringon juhla. Liikkumisen ja nukkumisen juhla.

Muutamista tarjolla olleista ruoista Juniori on todennut, että ”kuvausrekvisiittaa”, mutta toisaalta on myöntänyt saaneensa sittenkin vatsansa täyteen. 😀

Toivottavasti teille, jotka ”Pienen pääsiäisruokakirjaseni” mukaan jotain pääsiäispöytäänne rohkenitte kokkailla, on pääsiäinen ollut ruokajuhla.

Aaltoilee. Hyviä aaltoja. Ystäviltä lahjaksi saatu Ribeira del Duoron Aalto-viini vuodelta 2008 oli karitsalle oivallinen kumppani. Juniorikin piti. Juhlaviini.

Edes koko kipollista ei kolmestaan olla syöty, vielä. 🙂

Minulla on tullut oltua sekä ladulla että mäessä.
Ehkä olen kuitenkin enemmän – edelleen – laskettelija kuin hiihtäjä.

Tänään sikäli harvinainen rinnepäivä, etten palellut. En koko päivänä, en vaikka tunturissa tuuli lujaa.
Huipulla erityisesti. Mutta olihan juhlaa laskea, auringossa, lämmössä, hyvissä rinteissä.

Tulin keskiviikkona bussimatkalla ottaneeksi käyttöön Instagramin, jonka käytössä olen Facebookiakin surkeampi, mutta kun menin Instagramin aloituksen Pehtoorille & Pojalle tunnustamaan, on näillä riittänyt pään aukomista selfie-postailuista (joita siis EN ole tehnyt), mutta ihan yllytyksen vuoksi sellainenpa tuossa yllä nyt sitten on. Hississä kohti Kaunispään huippua: varjoselfie.

Olipas mukava olla mäessä. Ihan ylivertaisen mukava. Jäi sitten tämän kauden ainoaksi mäkipäiväksi. Paljon enemmän olen ollut ladulla. Tähän ikään on tultu? Niin tai näin. Ilo on ollut liikkua, olla ulkona, auringossa. Eikä ole ollut ongelmia ruoan maistumisen tai yöunien kelpaamisen kanssa.

Aurinkoisen pääsiäisen jatkoa kaikille!