Kenellekäänhän ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että pidän jäätelöstä. Ihan erityisesti italialaisesta jäätelöstä, Aino-jäätelöistä, ja joskus Ben & Jerry -jäätelöistä, ja Mövenpickeistä
ja omatekoisista jäätelöistä ja ravintoloiden artesaanijäätelöistä ja tietysti tötteröistä, tuuteista, pikareista ja Ingmanin Kaktus-tuuteista ja niistä isoista Lakkatuuteista, joita ei ole pitkään aikaan näkynyt missään. Oliko nekin Jättistuutteja vai Valion?
Mutta lopultakaan en niin kovin usein syö jäätelöä, nyt vain olisi ollut lupa, liki lääkärin määräyksellä voisin nyt syödä jäätelöä, mutta kun kotona EI OLE YHTÄÄN!
Niin kuin ei ole suklaata, ei juustoja, ei siideriä, ei croissanteja, ei muutakaan hömppäruokia tai -juotavia. ”Pois silmistä, pois mielestä” tai ainakin on vähän vaikeampi mussuttaa noita, jollei niitä ole! 😉
Mutta jäätelöä kuitenkin olisin suonut pakastimesta löytäväni. Nope! Mutta oli siellä purkki ”frozen yoghurtia”. Ja vielä hyvää sellaista. Saksalaisessa herkussa on enemmän kaloreita kuin Arlan proteiinirahkoissa, mutta paljon vähemmän kuin jäätelössä. En ole vielä maistanut muuta kuin tuota ”originalia”, mutta ainakin se on hyvää, raikasta ja täyteläistä, ei maistu jäähileille.
http://www.kissyo.de/en/home.html
Ja kyllä sekin minun poskeni turvotusta ja tykytystä, (enää) pientä särkyä ja arkuutta helpottaa. Tai ainakin lohduttaa! 😉 Eilen aamusella ruuvattiin taas pari ruuvia leukaperiini, vierekkäin vasemmalle alas. Burana, Amoxion (anbitiootti, kuten anoppini sanoo) ja Kissyo ovat nyt olleet avuksi. Ja olen toki mussuttanut muutakin; eilen tein erityisen hyvää parsakaalisoppaa ja siihen sattumiksi pakastetun bolognese-kastikkeen jämät. Oli muuten hyvää, ja helppoa, syötävää. Tänään sitten uudenlaista munakasta. Toki meillä on aika usein arkena munakasta muutenkin, mutta tämänpäiväisessä olennaista oli, että paprikat ja sipulit olivat tosi pientä hakkelusta, ja tonnikala ja juustoraastehan nyt eivät purukalustoa tai siis turvonneita ja tikattuja (4 tikkiä) ikeniä rasita. Ja tuollainen mössömunakas olikin oikein mielenkiintoista ja makoisaa. 
Tässä terveysasioista puhuttaessa on kerrottava varsinaisesta ihmejutusta: joulun alla luin jostain (blogista/lehdestä?) sellaisesta pirteyttä ja vastustuskykyä lisäävästä aineesta kuin Oras Plus. Ja mikä ihme päässäni pehmeni, sillä terveystuotekaupan ohi kävellessäni poikkesin (minä en noissa juuri käy) ja ostin pussillisen Oras-jauhetta.
Olen sitä nyt kuukauden joka aamu sekoittanut lasilliseen vettä, jossa on myös puolen sitruunan mehu. Miksi? – En minä vaan tiedä. En ainakaan maun takia.
Olen tässä odotellut nyt erityisen pirteitä fiiliksiä, eipä ole mitään erityishavaintoa, paitsi se, että puolet ”Oras-ajasta” olen ollut lomalla ja nukkunut ennätyspitkiä unia, ulkoillut, syönyt hyvin ja voinut vallan mainiosti. Ehkä olisin sairastunut influenssaan ilman Orasta. En ottanut influenssarokotetta, mutta jos se onkin Oras, joka on pitänyt minut suht terveenä. Jollei ikiaikaisia olka- ja hammas/leukaperäsärkyjä lasketa.
En paljon perusta tuollaisista ihmeparannuskuureista ja -jutuista. D-vitamiinia ja kalkkia popsin ja aina satunnaisesti B-vitamiiniakin purkista. Siinä kaikki.
Onko muilla jotain terveys- tai hyvinvointituotteita, joiden nimiin vannot? Pitääkö omena lääkärin loitolla vai ovatko ehkä omega-kapselit tai haineväuutteet sinun juttusi? Oras-pussillisesta on melkein puolet vielä jäljellä, ja kerron kyllä jos elämäni auvoisemmaksi ja pirteämmäksi tässä tuon myötä muuttuu.
