Aamukuudelta alan miettiä voisinkohan jo nousta. Puolen tunnin turhanaikaisen pyörimisen jälkeen ymmärrän nousta ylös: ulkona paistaa aurinko, Iijoki on vieressä, uusia lenkkireittejä tiedossa. Ylös, ihminen! Kannatti.
(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)
Palattuani lenkiltä laittelin aamiaisen tarjotttimelle ja koriin; sisarenkin jo herättyä vietimme laiturilla aamiaisen, levollisen, leppoisan aurinkoisen aamiaisen. Katselimme cumulus-pilviä. Eikä enää niin paljon asiaa. Suunnitelmia, aikeita… ja minä uhkaan tulla pian uudestaan. Kauan eläköön kesäloma ja vuorotteluvapaa!
Vähitellen Iijoen sulan (sinisen) lyijyn kaltainen tyyni pinta alkaa väreillä. Aamu alkaa vaihtua päiväksi.
On aika pakata ja lähteä kohti Oulua.
Alkuiltapäivästä käy työkaveri – työasioissakin – ja koskapa kutsu myös vaimolleen on tuottanut tulosta, syömme mansikoita, katselemme puutarhaa. Mukavasti vierähtää tovi.
Ja sitten Rantapellon aurinkoisella piazzalla laittelen sapuskaa – ihan vauhdilla ja ihan reilummasti. Illalla on pojan armeijaan lähtiäisillallinen.
Oli. Nuoret lähtivät jo. Huomenna heipataan, vielä en niiskuttanut.