Reija

Myrsky repii puita ja … ei sentään salamoi, mutta koko illan ollut hirmuinen tuuli. Oli jo aamulla Linnanmaalle polkiessa.

Tänään olen kaivannut ulkona oloa, haluaisin vaeltaa tunturissa, kiivetä Iisakkipäälle, katsoa kauan – kauas, kuunnella hiljaisuutta. Tänään päätin, että ensi kesänä käydään isonveden äärellä, ajetaan Jäämeren rantaan. Vihdoinkin käydään Pykeijassa.  Ehkä mennään Tromssaankin. Otsamo-tunturin huipulle haluaisin kiivetä. Ehkä me menemme sinne Inarinjärven ”taakse” jossa on kuulemma hienot vaellusmaastot. Niin olen antanut itselleni kertoa. Tulistelemme siellä. Siikaleipiä ja purovettä. Leetapullaa ja kahvia.

Haluaisin ajella Järvi-Suomessa, piipahtaa jossain vanhassa kartanossa perinnelounaalla, käveleskellä Lounais-Suomessa kallioilla. Tutustua johonkin ”uuteen” keskiaikaiseen kivikirkkoon ja sitä ympäröivään kirkkotarhaan.

Kuinka olisikaan mukavaa, kun voisin lukea loppuun sen sisarelta synttärilahjaksi saamani kirjan, eikä tarvisi ajatella, että on sammutettava valot ja nukuttava, jotta aamulla jaksaa herätä salille ja duuniin. Voisi lukea auringonnousuun ja sitten nukahtaa ja mennä vasta puolelta päivin rullislenkille kun Koskelantiellä ei ole paljon liikennettä. Ja jos iltapäivällä sataa voisi laitella Strasbourgin reissun kuvista matkakertomuksen nettisivustolle. Ja sitten voisi tehdä suuren kulhollisen salaattia, ja tsatsikia ja viritellä grilliä ja kutsua pojan ja tyttöystävänsä töiden jälkeen syömään. Ja ehkä sitten voisi tehdä tyttären perjantaisiin pileisiin herkkuja.

Montako yötä juhannukseen onkaan?

Lähes jokaisella on varmastikin ainakin kerran vuodessa kutsu juhliin, joissa on buffet-pöytä. On synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, viiskymppisiä, kirjojen julkistuksia,   – lakkiaisia. Kun olet noutopöydän ääressä, mitä valitset mieluiten? Toivotko että pöydässä olisi sen seitsemän sortin pikkuleivät, paakkeelsia ja pullaa yllin kyllin. Vai oletko suolaisten leivonnaisten ystävä: lohipiirakkaa, salaattia ja coctail-paloja? Tai oletko sitä mieltä, että kunnon hyvä iso kakku kuuluu juhlaan eikä muuta tarvita?

Itse nautin sellaisista juhlabuffeteista, joissa on pieniä makoisia, erilaisia suolaisia tarjolla. Esimerkiksi viiime lauantaina saimme pinchos (pintxos)-makupaloja, jotka ovat jotensakin sama kuin espanjalaiset tapakset, mutta nämä pienet makupalat kuuluvat nimenomaan baskikeittiöön. Lauantaina monien erilaisten joukossa yksi oli ylitse muiden: taatelikääröt. Taateleista poistetun kiven tilalle oli pantu nokare vuohenjuustoa, ja sitten taateli kiedotttu pekoniviipaleeseen ja nämä coctail-tikulla kiinnitetyt pikku kääröt käytettiin kuumassa uunissa. Kuinka ne olivatkaan erinomaisia! Juuri sellaisista pidän hyvin paljon.

Esikoisen lakkiaisten aikaan, kolme vuotta sitten, olin periaatteessa koko toukokuun virkavapaalla, (mitä nyt kävin proseminaarit hoitelemassa, tenttikysymykset tekemässä ja vastaanotot pitämässä :)), mutta joka tapauksessa aikaa lakkiaisten järkkäämiseen oli jotensakin reilusti enemmän kuin nyt. Huolimatta siitä, että olimme tyttären kanssa melkein kaksi viikkoa Kiinassa (paossa minun puolivuosisataisia ja tytär yo-lahjamatkalla, jossa ahkeroi ja luki pääsykokeisiin ison osan ajasta!). Mutta siis. Noihin lakkiaisiin leipominen ja kaikki järkkääminen lähti silloin totaalisesti lapasesta: tein 21 kakkua, suolaista piirakkaa ja torttua (voileipäkakuista en itse pidä, enkä osaa niitä tehdäkään, joten sellaisia ei meidän buffeteissa nähdä) ja kaikenlaista muuta. Huolimatta siitä että meillä kävi 101 vierasta, kaikkea kuitenkin jäi – paitsi, että suolaiset pikkupalat loppuivat. Enhän voinut yksin niitä syödä?!

Nyt kun aikaa on todellakin vain murto-osa noista kesteistä, olen päättänyt,  että muutan vähän konseptia.

Mielenkiinnon vuoksi laittelen tähän kyselyn… Et voi ruksata kuin yhden kohdan, mutta klikkaa siis yksi vastauksesi ja äänestä! Jollei mikään näistä vaihtoehdoista ole mieluisesi, niin viimeiseen kohtaan voit kirjoittaa oman vaihtoehtosi…

(Suljen äänestyksen viikon päästä.)

Aamuvarhain (oikeasti varhain! Kahdeksalta olin jo takaisin) oli merkillinen näky kun Rajahaudassa sähköpylvään nokassa tikka nakutti metallista johtojenjakolistaa ihan mielettömällä vimmalla. Luulisi nokan tylsyvän moisesta. Muutoin hiljaisessa, yön myrskyn jälkeisessä aamussa merkillisen absurdi näky. Itsekseni hihittelin kun katson tikkaparan touhuja.

Pihaprojektit jatkuivat, ja kävin puutarhallakin. Säynäjäahon puutarha Patelassa on minun suosikkini. Siisti, ja kukat hyviä. Eikä pahan hintaisiakaan. Kovin paljon pihakukkia ei vielä uskaltanut ostaa, voi olla vielä pakkasöitä. Tänä vuonna aion laittaa vähemmän kuin aiemmin, sillä meillä on pihalla monta isoa perennapenkkiä ja tänä vuonna kasteluhommat voi olla entistä vaikeampi järkätä. Poikakaan kun ei enää täällä asu. Mutta jotain sentään jo nyt laittelin: orvokkeja ja ruusubegonioita moneen purkkiin. Poika pesi autoa, tytär luki ja otti aurinkoa, pehtoori istutti piazzalle kosmoskukkia ja lumihiutaleita. Pihalla lämmintä! Liki idyllistä.

Ilta meni Festaa siivotessa. Touhuaminen on hyväksi.

Tämän lauantain ykkösjuttu on ollut olla ulkona. Tänään on ollut yksi niistä päivistä, jotka vuodessa ovat parhaita. Olemme laitelleet pihaa kesäkuosiin.

Aamulenkkien (molemmat erikseen, niinhän se meillä menee) jälkeen tuunasimme pihaa, Huvilan ikkunat pesin ja muutenkin siivosin. Huvila on pihalla oleva ”huvimaja”,  joka on nyt jo toistakymmentä vuotta vanha, mutta joka on jäänyt vähälle käytölle sen jälkeen kun  tontin toiselle laidalle saimme La Festan valmiiksi. Huvilaan on tullut vuosien varrellla kerättyä kaikkea sinistä. (Värkkäilen tässä joskus kollaasin  …)

Jokaiselta ulkomaanmatkalta on ostettu jotain pientä, pääasia että on sinistä … Kreikasta on ollut helpoin löytää jotain mukavaa, ja siellähän on tullut käytyä eräänkin kerran. Italian jälkeen eniten … Onhan Huvilan sinisissä  Ranskaa,Marokkoa, Maltaa, Kiinaa… ja paljon mitä tässä kuvassa ei näy…

Matkailutilpehkoilemassa

Iltapäivällä lähdimme kaupungille, molempien lasten huushollien verhoasioissa ja muutenkin. Esikoinen vietiin Tomoon. Sushi maistui ja sitten Oulunsaloon.

Viinikerhon supistetulla kokoonpanolla seitsemäs viininmaistias-kilpailu. Mertaranta ei selosta, mutta takana oleva harjoittelukausi kaikilla vähintäänkin doping-tasoinen… ja selkeästi muut pärjäävät paremmin kuin meitsi … Mutta jälleen kerran toteamme porukalla, kuinka nimenomaan tässä ”maistelukohteessa” on mukava käydä. Monin tavoin verraton paikka.

Yhdestä opinnäytetyöstä opin uuden käsitteen ”myötäelävää perussympatiaa”, sitä soisin hallitsevani, mutta tänään on käynyt niin, että sitä onkin riittänyt minulle päin. Sitä on tänään riittänyt! Lähdöntunnelmaankin (lukukauden loppu on aina ero!) on riittänyt sympatiseeraamista, empatiaa, haikeutta – ja onnitteluja ja kaikkea. Siitä olen ollut iloinen. Myötäelämistä pitäisi olla maailmassa PALJON lisää. Se on hyväksi. Maailma olisi parempi paikka jos sitä olisi enemmän. Kateutta ja katkeruutta vähemmän ja sympatiaa enemmän! Tällä sloganilla ei taideta maailmanhistoriaan jäädä, mutta hiton hyvä idea se minusta on! 🙂

Muutoin huonosti nukutun yön jälkeisestä päivästä on kovin vähän mitään kerrottavaa.

Lakkiaisten järjestely tekee hyvää.

Olen jo suunnilleen saanut tarjottavat ja kattaukset suunnitelluksi.

Eivät uskoneet töissä, etten ole mitään tehnyt etukäteen. Mutta en ole. Tyhjästä lähdetään, ja kuten esimies lohdutellen sanoi: yöthän ovat valoisia.

Huomenna piha- ja kukkapäivä!

Näillä mennään!

Nyt on  luento-opetus (tälle lukuvuodelle) ohi! Aiheena  Linjuriauto on maantien ässä – vai onko? ( luennon kuvat yms.) Ko. luentosarjalla jossa olin vierailevana, oli vain vähän porukkaa, mutta sitten muutama ”ylimääräinen” – johan lämmitti.

Muutenkin oli ajanvietettä ja puhumista koko duunipäivä niin paljon, että kotiinpäästessä tunsi töitä tehneensä.

Tiedättekös, mitä minä teen nyt illalla? Aivan: kotitöitä, ehkä vähän aikaa pihalla putsailuja, ehkä vähän pyykkejä, makrohaasteeseen en taida jaksa ryhtyä värkkäilemään mitään (värkkäilin sitten kuitenkin :)). Ja sitten kahdeksan jälkeen hankkiudun telkkarin ääreen. Sarjan (12 osaa)  nimi on Haukka ja kyyhky. Esittelyteksti menee näin: (Il falco e la colomba) ”Eletään 1500-lukua Italiassa, jolloin maallinen ja kirkollinen mahti taistelivat vallasta. Elena Campireali on kasvanut luostarissa. Nyt perhe on naittamassa häntä varakkaalle miehelle.” Italialaista romantiikkaa! Molto bene!

Enhän minä muuten, mutta italiankielen harjoittelun vuoksi. Jos vaikka Italiassa tässä jossain välissä piipahtaisi. Huomenna aamulla kuulemma saa yo-tulokset. Jollei juniori pääse läpi, niin voisin lähteä kesäkuun eka viikonloppuna Roomaan. Finnairilta tuli taas Plussa-tarjous. … Ihan vaan ajankuluksi, jollei ole lakkiaisia.

Kaikenlaista ajankulua siis ollut, ja on tiedossa.