Reija

Keskellä kesää

Keskellä kesää – heinäkuun hommia

Luin (jostain), että Haukiputaan kirkon kellotapulissa on taas kesäkahvila. Olen edellisinäkin pyöräkesinä siellä käynyt kääntymässä, ja se valikoitui kohteeksi tänään. Virpiniemen kautta painostavassa kelissä kummallisen kirjan (Ikipuut) siivittämänä perillä kymmenen jälkeen: kahvila avataan vasta klo 12. Argh. En kirkon portilla kiroillut, vain vähän tupisin.

Toinenkin kohde oli tiedossa: kuin jatko-osana eiliseen White House -piipahdukseen ja putiikkipostaukseen kävin tänään Keltaisessa Kolibrissa, joka on Haukiputaan keskustassa, torin reunalla Liikku-keskuksen takana – vähän piilossa. En edes muista mitä kautta ko. liikkeen sivuille eksyin. Sivuilla oli kuitenkin mukavan näköiset lasit ja päätin, että jollain pyörälenkillä käyn ne katsomassa, josko muutama sellainen sopisi mukaan uudeksi osaksi arkikattaustamme. Meillä kun on niiiiiin vähän laseja ennestään!

Tänään sitten kauppaan. Lasit olivat juuri niin kauniit kuin kuvassa, mutta ne olivatkin aika paksut ja painavat, joten jätin ostamatta. Ehkä otan arkikäyttöön antiikkimessuilta ja -kaupasta hankittuja Kaj Frankin laseja. Mutta kaupassapa oli myös Italian herkkuja!! Juuri kun tuotatin sisarella hänen Tampereen reissulta Keittiöelämästä monta pussia sitruunapastaa! Sitä on myynnissä myös Haukiputaalla! Jo sen takia kannattaa piipahtaa tuossa putiikissa. Monia muitakin Oulusta saamattomia juttuja siellä on, mm. pistaasitahnaa, jolla ajattelin täyttää tuulihattuja. Ostin myös pienen keramiikka-alusen – tulette varmasti näkemään kattauksissa.

Paluumatkalla näin Holstinmutkan risteyksen tienoilla aapiskukon ja kanoja. Viime kesänä ne olivat useinkin sen yhden keltaisen talon (jossa on kaunis, hoidettu, kukitettu vanhan ajan pihapiiri) ja maantien välisellä pientareella ja pyörätiellä. Eivät ole ihan tavallisia, vaan sellaisia kuin ulkomaalaisissa lastenkirjoissa aina on. Ne on hienoja. Kameraa en ehtinyt penkoa, mutta kännykällä pari otosta.

Iltapäivällä puutarhalla, äidin luona, Pekurin K-kaupassa – ja Alkossa: ostamassa alkoholittomia viinejä! Niitäkin. 🙂 Kotosalla pihahommia ja puheluita. Huolehtimista ja huolta.

BTW: Jos olisit menossa ruokajuhliin, jossa on teemana ”Meri”, mitä toivoisit saavasi syödäksesi? Jokin erityinen kala- tai äyriäisruoka tai mikä olisi merellinen jälkiruoka? – Kerrohan: voisin saada ideoita, mitä laitan kun parin viikon päästä on rotissöörien perinteinen piknik, ja tänä vuonna teemana on meri!

Niitä näitä

Nettiostoksia

Parin viime vuoden aikana (lue: korona prkl) olen hoksannut, että on minulla on ollut tapana tehdä ostoksia nimenomaan reissuissa. Helsingistä kenkiä, kirjoja, astioita, ruokaa, lentokentiltä (tax-free) kosmetiikkaa, ulkomailta spesiaalivaatteita (esim. Roomasta ja Itävallasta) sekä laukkuja ja sitten paikallisia käsitöitä (liinoja, pyyhkeitä, kesäkoruja (esim. Madeira, Kreikka tai Kanaria). No nyt korona-aikanahan ei ole tullut ostetuksi paljon muuta erityistä kuin urheilu- ja ulkoilukamppeita. Ei ole tullut käytyä kaupoissa. Ei ole tullut käytyä missään. Paitsi nettikaupoissa! Tosin niistäkään en ole kovin kummoisia tilaillut, kunhan olen käynyt katselemassa kaikkea kaunista ja miettimässä että josko joskus vielä tarvisi …

Nyt olen kokoamassa ”perhetilausta” Cocopandasta. Minä kun käytän hiuksiini kaikenmoisia samppoita, hoitoskeja, vaahtoja, hoitokuureja etc., eikä kelpaa mikään ”Erittäin Hieno Suomalainen” -samppoo, Pirkka-hoitoaine tai Elnet-hiuslakka, vaan olen aika uskollinen Redkenille ja Kerastaselle, ja niitähän ei Tokmannin hyllyiltä juuri löydy. Kampaamoissa ne maksavat paljon. Tosi paljon. Kasvojen ja kropan iholle olen hoitovoiteet etc. ostellut enimmäkseen tax freestä tai jonkun kampanjan sattuessa kohdalle Stockalta tai Sokokselta. Nyt Cocopandan ostoskoriin kertyi näitäkin muutamia. Ko. nettikaupasta olisin saanut sen eilen ostamani Lancomen huulipunan melkein puolet halvemmalla. Siellä on paljon tuotteita, ja selkeästi halvemmalla kuin esim. Sokoksen kempparissa! Myös miehille ja lapsille. Ehdottomasti suosittelen Cocopanda.fi

Kerran olen tilannut virolaisesta Prokosmeetista kosteusvoidetta ja kuorinta-aineen, joita ei Cocopandassa ole: Obey n tuotteilla koti-spaahan saa ylellisen tunnun ja ihanan tuoksun. Toki Prokosmeetiikassakin on paljon kaikkea, mutta Cocopanda on laajempi valikoimaltaan.

Isoja pöytäliinoja on minulla aina etsinnässä: Chamois-kaupan sivuilta olen jo valinnut pari sisustustuotetta ihan varuiksi. Jos meillä joskus vielä on isoja illallisia, kalaaseja tai jotain perhejuhlia, silloin lähtee pöytäliinatilaus tuonne.

Vaatekauppa, jonka sivuilla käyn jatkuvasti katselemassa kaikkea, mitä voisin ostaa jos vain tarvitsisin!! Neuleita, takkeja, kesäksi, melkein tämmöinenhän minulla jo onkin (Wienistä ostettu) mutta niitä muita ihania olisi kymmeniä. Jos vielä olisin töissä, esitelmöimässä, … siis kauppaan nimeltä Frankonia! Siellä on myös ”outdoor”-vermeitä ja miehille erinomaisen hyvännäköisiä vaatteita. Itselle mieluisia hameita, mekkoja, ja kun en Bombalta sitä feresiä ostanut, niin entäs jos tilaisin dirndlin!

Nyt kun Pieni astiakauppa on taas saanut täydennystä valikoimiin, olen aikeissa tilata syksyn ja talven sunnuntaipöytään uuden tarjoilupadan. Koetan olla sortumatta moneen muuhun ihanaan. Muistattehan, minulla on ennestään jo astiakaupasta useampikin ostos hankittuna. Muffinsivuokakin olisi ihan kaunis sellaisenaan…. 😀 Ja jos luopuisi IKEAn peltisistä lasagneastioista ja hankkisi porolasagnen tarjoiluun tällaisen tai syksyn marja-, sieni- ja omenapiirakoille uusi ihana vuoka!

Astioista puheenollen. Kävinpä tänään White Housessa. En missään nettikaupassa vaan ”livenä”. Minähän olen usein ennenkin siitä tänne kirjoitellut, kerran vuodessa olen jotain tarpeellista tai ainakin kaunista kotiin hankkinut. Mattoja, pöytäliinoja, kynttilälyhtyjä, saippuoita, kynttilöitä, lautasliinoja, kulhoja. Aiemmin liike oli Kiimingissä, mutta on nyt muuttanut (vaarallisen 🙂 ) lähelle Hinttaan (Utoslahdentien risteyksen lähellä, Sienikuja 9).

Tänään löysin sieltä (aiemmin mm. Ranskan nettikaupoistakin turhaan hakemiani) aterimia. Pienet salaattiottimet ja meidän kahden hengen arkipöytään uudet haarukat ja veitset, lusikat olen ostanut joskus aiemmin. Arjen estetiikkaa, pientä uutta kotiin. Ja pikkuvessaan uusi matto.

Liikkeessä on paljon mm. Riviera Maisonin, Lexingtonin ja Mailegin tuotteita lisäksi koreja, tyynyjä, pienhuonekaluja. Instasta voi seurata uusia tuotteita etc.

Vielä mainittava:

Mosaiikkikauppa, jonka vinkkasin askartelu- ja käsityöfriikille sisarelleni, koronan alkumetreillä. Eikä mennyt kauaakan, kun hän oli jo tehnyt parvekkeenpöydälleen minipuutarhan.
Puotirundi auttaa löytämään pieniä putiikkeja kotimaan kesälomamatkalla. Monella Puotirundin liikkeellä on myös verkkokauppa, joten siksikin kannattaa vilkaista.

Olisko muilla jakaa vinkkejä mukavista nettikaupoista, erikoiskaupoista?

Niitä näitä

Ei niin vakavaa

Sen sijaan, että aamuisen kampaajan jälkeen olisin palannut kotiin ja mattopyykille kuten seitinohuena, jäsentymättömänä ajatuksena oli mielessä häivähtänyt, meninkin huulipunaostoksille! Lauantaina ennen luokkakokoukseen lähtöä hukkasin punani: minulla oli se jo kädessä, kun olimme lähdössä ja sitten se hävisi. Kyllä, kyllä minä pystyn tuollaiseen. Eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Ihan laadukas Lancomen aika vähän käytetty puna kaiken lisäksi. Kaksi vanhaa, kuivunutta pinkkiä olivat päivettyneellä iholla ”aavistuksen” halvan näköisiä; jopa niin että Pehtoorikin sanoi, että parempi kun lähdet ihan ilman mitään lipstickejä. Siis kertakaikkinen kriisi!

Jotta nämä suuret tragediat eivät loppukesällä enää toistuisi [hyvänen aika, näitä ensimmäisen maailman korona-ajan ongelmia!!!] kävin tänään tuhlaamassa ja ostin KAKSI uutta punaa. Uudet (tosi)lyhyet hiukset ja uusi huulipuna. Nyt on kuulkaa ulkonäköpaineet taas vähäksi aikaa selätetty. 😀

Shoppailun jälkeen ajelin Oulunsaloon aikeena ja toiveena päästä kirkkoon – tutustumaan valoihin ja varjoihin. Mutta vähän kävi vaikeaksi siellä yhteistyö… No onhan tässä vielä aikaa ennen kuvauskeikkaa. Sentään hääjuhlapaikan ja potrettimiljöön sain tsekattua.

Puolelta päivin kotimatkalla oli hellettä jo niin paljon, että todellakin toivoin pakanneeni mukaan uintitarpeet.

Mattopesu siirtyi edelleen eteenpäin, mutta tietokoneen ja webhotellin tiloja siivosin, toimintaa paransin. Ja välillä piazzalle ottamaan aurinkoa ja kuuntelemaan kirjaa. Lomameiningillä mennään.

Isovanhemmuus Niitä näitä

Kylpyläpäivä

”Kesälomalaisena kotikaupungissa” -päivä tänäänkin. Minulla oli aamukymmeneltä treffit Edenin edessä: tiedossa polskintaa kylpylässä. Juniori tuli lasten kanssa: minä sain olla Eeviksen kaverina, vaikka aika lailla neljästään lilluttiin, kelluttiin ja uitiin.

Vähän on jo Oulun Eden kulahtunut, mutta puhdasta oli ja hyvin mahduttiin mukaan, vaikka toki siellä oli paljon muitakin lomalaisia. Alun jännityksen jälkeen Eeviskin riemastui uimaan ja höpöttämään niin että oli melkein vaikea perässä pysyä.

Silloin kun omat muksut olivat 2 – 5-vuotiaita, kävin heidän kanssaan muutaman kerran pahimpina pakkaspäivinä Edenissä; tänään mietin, miten ihmeessä silloin ehdin valvoa ja vahtia kahta. Mutta kolmevitonen äiti on nopsempi ja tottuneempi kuin yli kuuskymppinen mummi.

Sitä paitsi Eevishän on hyvin omatoiminen. ”Ite” halusi pukeakin. Ainakin halusi, ja sai kyllä yrittääkin. Ite. 😀

Jos oli lapsille ja isälleenkin mukava reissu, kun käytiin vielä hampurilaiset kylpylän aularavintolassa syömässä, niin minulle ihan mahdottoman iloinen juttu. Että saan olla mummina, että voin, että näen ilon ja luottamuksen muksuissa, että haluavat jakaa riemunsa: ”Mummmiiiiii, tuu tänne …. ” ”Mummi, kato!”

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Ukkossunnuntai herkutellen

Nythän on niin, että minun (ja Tuulestatemmattua-blogin ”koti” = webhotelli (Hostingpalvelu) ilmoitti, että tila on täynnä. Että 15 vuoden aikana – huolimatta lukuisista lisätilan ostoista – minun ja blogini elintila on nyt kerta kaikkiaan käytetty, ei enää pienintäkään vapaata nurkkaa, mihin tunkea juttua ja kuvia. Vielä yritän tänään jotain saada tungettua mukaan, ja heti huomenissa lunastaa lisäneliöitä sepustuksilleni ja kamerani kennolle tallentuneille otoksilleni.

Tämän päivän parhaat kuvat jäävät muutenkin julkistamatta: iltapäivällä täällä oli pari pientä ukkosrintaman aikana, rankimmassa vesisateessa pelaamassa isänsä ja R:n kanssa jalkapalloa nurmellamme. Riemunkiljahdukset ja hillitön riemu olivat niin ihania kuunnella, katsella ja kuvailla.

Sitä ennen mummikin oli päässyt mukaan vesileikkeihin: Apsu ja Eevis saivat kaikella ilolla ja tarmolla ruiskutella vesipyssyillä minkä ikinä jaksoivat. Juostiin, naurettin ja kastuttiin litimäriksi. Ja sekös oli mitä suurinta riemua!

Aamupäivän lösössä, ukkosta enteilevässä säässä kävin sinnillä polkemassa sen ”pakolliset” 30 km, ja olipa Oulujokivarressa aika hienoa kuunnella kirkonkellojen soitto, istahtaa purkkikahville pyörätien reunaan.

Kotiin palattua eilen tehdyn mansikkakakun viimeistely. Samoin Kokkolan kurkkukeitto valmiiksi tarjoilua varten. Sehän se on hyvä, pehmeä, kylmä hellepäivän lounasruoka tai hieno alkuruoka niin kuin meillä tänään. Juniori saatikka R. eivät olleet sitä ennen saaneet, ja tykkäsivät kovasti.

Sitä ennen – pienten nauttiessa melonia ja mansikoita alkupalaksi, molempien suurta herkkua – me nautimme uuden makuparin: roseesamppanjaa ja rubysuklaata. Olin hieman varauksellinen moisesta yhdistelmästä, vaikka suklaa-ammattilaiset olivat sellaista suositelleet. Toimivat yhdessä kuin junan vessa tai noh, ei ehkä ihan paras kielikuva tähän yhteyteen, mutta joka tapauksessa voin suositella. Ehkä lahjaidea?

Any way, oli mahdottoman mukavan suvisunnuntain ylellinen hetki. Rubysuklaata ja muita käsintehtyjä suklaaherkkuja saa Oulun keskustan liikkeestä: ChocoSomnia

Suklaan lisäksi oli vuohenjuusto, mansikka, hunaja-leipäsiä. Ne, kuten tietysti suklaa, kelpasivat myös muksuille.

Pääruokana grilliherkkuja: broilervartaita, grillikasviksia, haloumia ja vuohenjuusto-hunajamelonisalaattia.

En itse ole kermatäytekakkujen ystävä, enkä edes ”kerran kesässä” perinteistä mansikkakakkua tapaa tehdä, mutta nyt tein. Melkein perinteinen se oli vaikka välikerroksiin laitoin Valion uutta (?) kinuski-tuorejuustoa ja olipa kostukkeena pari-kolme ruokalusikallista home-made-mansikka-vadelma-samppanja-hilloakin. Kukaan ei valittanut. 🙂

Niitä näitä

Luokkakokous vol. 3

Meillä oli luokkakokous. Palasimme juuri.

Olipa ilo. Nauraa, nähdä, murtaa myyttejä, muistella, muistaa.

Ei meitä tällä kertaa (tämä oli kolmas kerta viiden vuoden sisällä) ollut kuin yhdeksän paikalla. Joukossa yksi, jota emme olleet tavanneet 45 vuoteen. Ei vaikeuksia kohdata ja jutella.

Nyt vielä mielessä illan jutut, vuosikymmenten takaiset päivät.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Aina ei voi onnistua, mutta sitten kuitenkin …

Eilen ennen nukkumaanmenoa pakkasin kamerarepun valmiiksi, etsin kaikki tarpeelliset pyöräilyvermeet ja -vaatteet kylppärin penkille, varmistin, että on akut ladattu pyörään, puhelimeen, kuulokkeisiin, kelloon ja kameraan, että on muistikortit, Starbucks-kahvi, vesipullo ja aurinkolasit völökissä. Ajatuksena että hiljaa hipsin ylös ja ulos herättämättä Pehtooria. Iloitsin jo valmiiksi kesäaamun tuoksuista, linnunlaulusta, yksikseen olosta, aamun rauhasta, reippaudesta ja aamuvirkkuuden tuomasta päivän pituudesta: ajattelin, että kun lähden kuudelta ehdin paljon.

Ja sitten: herään aamuyhdeksältä! Yhdeksältä!! Se sitten siitä pitkästä aamun pyörälenkistä. En muista, milloin olen viimeksi nukkunut yhdeksään. Kaikesta huolimatta sehän tekikin hyvää. Mutta kyllä on päivä sitten nilkuttanut koko ajan. Väliäkö sillä?

Ehdin kuitenkin pyöräillä aamupäivän. Noh, ei mitään kuvia tyyliin ”kaupunki herää” tai ”merenrannalla auringon noustessa”. Kunhan kiertelin pari tuntia. Kotimatkalla maskeja apteekista ja mansikoita torilta. Muutamia kohtaamisia. Ehkä palaan niinhin(kin) …

Iltapäivän helteessä, vilvoittavassa tuulessa, vielä äidin luona käytyäni, Kauppahallin kautta ajelin kotiin. Päätin päästä helpolla, mutta ajattelin, että syödäänpä kuitenkin oikein hyvin. Siis lohivartaat (kevyesti marinoin Kikkomanin sitruunasoijalla ja öljyllä), valmismarinoidut scampivartaat ja rasiallinen jumalaista ”katkarapuherkkua” (kermainen, kutkuttavasti, pienesti makea, chilikastike ja katkoja), uusia perunoita, kurkkua, sipulia kastikkeeseen ja vehnäjuurisämpylöitä. Kotipiazzalla aurinkoa ja englantilaista ihan kelpoa roseeta (Balfour).

Ja kyllä, kyllä nyt voin leuhkia, että olipa todella hyvä sapuska! Kuin jossain etelänmaitten kalaravintolan terassilla. 🙂

Niitä näitä Savo_Pohjois-Karjala

Kesälomamatkalla jossain Itä-Suomessa

Kesäaamut ja kesäillatkin tuntuvat olevan vaikeita nukkua. Illalla ei malta, aamulla herää kuin on niin valoisaa, aurinkoista ja tietää tulevan lämpimän päivän. Tänään on kyllä ollut melkoinen tuuli, ei kylläkään kylmä.

lähes koko päivän olen ollut ulkona, illansuussa istahdin vihdoin koneelle ja nyt on kesälomareissumme kuvakansiot jotensakaan kuosissa. ”Kuvatekstit” ovat edeltävien päivien blogipostauksissa.

Meidän Sinivuokko-mökistä Valkealammen rannalta on kuvia myös sisältä (pikkukamarista ei ole 🙁 ). Siitä jäi kyllä hyvät muistot. Se oli hyvin varusteltu, ja neljälle hengelle hyvä majapaikka. Ja kuten jo moneen kertaan olen hehkutellut tällä mökillä oli oma ranta, laituri ja soutuvene. Päärakennuksen (entinen koulu) yhteydessä on pieni kioski-baari, siinä on myös respa koko alueelle. Muitakin majoitusmahdollisuuksia, mökkejä ja leirintäalue.

Monta kertaa reissulla kaipasin heinäseipäitä pelloille, kun kerran oli aika nostalgista muutenkin automatkailla kotimaasas heinäkuussa. No Kolin (Ahmovaaran) mökin seinällä oli mökistä kuva vuodelta 1965 ja siinä (Hildan) pelloilla niitä oli. 🙂

Reissun kolme kuvakansiota – poikkeuksellisen jäsentymätöntä räpsimistä näyttää olleen. Mutta minähän olinkin lomalla. 😀

LINKKI KUVIIN

Niitä näitä

Kotiutumistoimia

(Kesä)lomamatkalta (tai mökiltä) palattua on aina edessä ”asettuminen”, mikä sisältää mm. pihan ja puutarhan huoltoa ja nyt varsinkin kastelua, Pehtoorilla nurmenleikkuu etc. Tosin tälläkin kertaa Juniori oli huolehtinut, ettei nurmi ja yrttipenkit pala, etteivät kukat kuihdu. Ja tietysti: meidän pionipenkki oli neljässä päivässä herennyt kukkimaan! Onneksi kukinta ei ehtinyt mennä ihan ohi!

Pyykkihuolto silittämisineen ja manklauksineen hoideltu, kauppa-asiat tietysti. Ja pääsin pyöräilemään. Itse asiassa jo eilen iltasella kävin pienen lenkin, mutta tänään sitten jo kunnolla sain suhata. Ukkoskuuroja tosin jouduin pitkähköllä lenkillä pidättelemään. Samalla reissulla kävin äitiäkin tervehtimässä, vaihteeksi laturitoimitusta etc. ja mennessä hain torilta mansikoita. Ne sentään entistäkin vähäruokaisemmalle, haurastuvalle maistuvat.

Kotiin ostin uusia perunoita. Olettekos muuten hankkineet Potturin? – Meille sellainen ostettiin juhannuksen ”suurperhettä” ruokkiessa. Ei maksa paljoa, Prismoissa ja Cittareissa olen nähnyt, ja kyllä se hyvä vempain on. Varsinkin jos on vähänkään isommalle porukalle aie pottuja pestä, kuoria ja keitellä.

Tässä illan päälle olen vielä purkanut ja tehnyt matkakuvia – eiköhän matka-albumi huomenna ole julkaistavissa.

Niitä näitä Savo_Pohjois-Karjala

Savo Tour tehty

On ”Suven ja runon päivä”

Kun tänään Savo Tourimme kotimatkalla oli Koljonvirran taistelupaikalle viitoitus, olihan sinne poikettava. Jo penskana Sven Dufva -runo, tai varmaankin enemmän sen perusteella tehty elokuva, jotenkin kosketti. Koljonvirrasta ei tietenkään mitään tietoa, Suomen sodan taistelupaikan nimi vain jäi mieleen, – ja sympaattinen Sven Dufva, jota näytteli Veikko Sinisalo.

”Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen,
ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen:
”Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan,
pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.”

Kartano oli vähän kulahtaneen oloinen, paljon erilaisia kulkupelejä pihapiirissä. Hoksasin, etten ole ollut millään muotoa sähköpyöräilyn eturintamassa. Ainakin sukupolvi, jollei parikin, ennen minua, on päässyt nauttimaan sähköpyöräilyn ilosta!

Koljonvirran kartanossa on majoitusta, leirintäalue ja uimaranta, joka kyllä houkutti, mutta emme uimaan jääneet, vaan matka jatkui kohti kotia.

Ennen Koljonvirtaa olimme jo pysähtyneet Iisalmessa. Golden Domen bysanttilainen ravintola ja sen lounas houkuttivat, mutta oli vielä liian varhaista kunnon lounaalle. Katselimme katutaidetta, kaupungin läpi kulkevan puistokadun varrella ja keskellä oli paljon erilaisia tilataideteoksia.

Tietysti kävimme torilla, torikahvilassa syömässä jätskit ja Kauppahallista ostamassa pari pientä kukkoa. Vain seitsemän euroa kappale, ja ihan huippuruokaa ovat. Niitä nautimme kotiin päästyä. Lohikukko ja porokukko olivat oikein makoisia, tein niille kermaviilisoosia ja salaattia oheen. Sopiva piste Savon retken päätteeksi.

Kauppahallissa oli myös Ponsse. Pikkuista vaille, että Apsulle sellaisen tuliaiseksi hankimme ja Vieremällä oli käytävä Ponssen tuotantolaitokset katselemassa. Olihan Einarin Vidgrenin Ponsse-elämäkerta koko nelipäiväisen Pohjois-Karjala – Savo – turneemme tausta”musiikkina”. Juuri parahiksi äänikirja loppui kun Ouluun tulimme.

Koko lomareissun helli helle, joka erityisesti minulle sopi oikein hyvin. Ainoastaan hotellilaivan pieni, siisti, just sopiva hytti oli turhan lämmin viime yönä. Mutta pikku juttu sekin. Aurinkoinen Pohjois-Karjala ja Savo olivat leppoisia, lupsakoita, vieraanvaraisia, ystävällisiä – ihan kuten kaikki kliseiset mainoslauseet väittävätkin.

Kotiin oli hyvä tulla.

PS Eilisessä postauksessa on nyt kuvat mukana.