Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

T(uttu): Oletkos laihtunut?

M(inä): .. no enpä taida, ehkä pari kiloa on tilapäisesti hävöksissä …

T: Nii, se näkyy kyllä heti naamassa jos edes hitunenkaan lähtee. Ikää kun tulee lisää, niin sitä menee heti ruttuseksi naamastaan.

M: Niinhän se taitaa olla.

T: Mutta et ole kuitenkaan niin väsyneen näkönen…

M: Hyvä, tulikin mökillä nukuttua univelat pois ja ulkoiltua auringossa, se tuntuu niin hyvälle.

T: Hyvä että välillä edes saa itsensä kondikseen.

M: nii-in….

Taisi siinä sittenkin käydä niin, etten tässä keskustelussa tullut millään muotoa saaneeksi positiivisia mainesanoja osakseni.

😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sattuipa sellainen juttu, että lähdin töistä kovalla kiireellä kampaajalle, ja kun olin kadulla kampaamon lähellä, huomasin antiikkikaupan ikkunassa neljä kaunista, pientä, sinistä lasia. Kaj Frankin laseja, samaa sarjaa kuin ostin antiikkimessuilta  joku vuosi sitten. Sopisivat samaan kattaukseen ja saisin tusinan täyteen… Mietin hetken menenkö liikkeeseen, mutta sittenkin …  maksavat viisikymppiä, vain neljä lasia, ja meillä laseja kyllä riittää muutoinkin ….. ja sitäpaitsi

kf-1

KF-2

oli muutoinkin hyvin nippa nappa, että ehtisin ajoissa kampaajalle. En millään siis ehtisikään ostaa. Ja siinä samalla hoksasin, ettei minulla ole parkkirahaa kuin tunniksi ja kolmeksi vartiksi, mutta päätin riskeereta: kyllä sen pitäisi riittää, vaikka väri ja leikkaus vievätkin aikaa reilusti.

No niinhän siinä sitten kävi, että kampaajalla pari tuntia hurahti. Kun juoksujalkaa menin autolleni, olin täysin vakuuttunut, että kampaamoreissun hinta nousee vielä parkkisakon verran. Mutta ei, ei mitään lappua ikkunassa! Yesh!

Siis? – No, ihan luonnollista on,  että tällä tavoin lasit oli melkein tienattu. Raha niitä varten oikeastaan säästetty, eikö? Ihan pettämätön päättelyketju!!

Ei, en ostanut niitä. – Vielä. Kauppa oli nimittäin jo kiinni. 🙁

Mutta tukka on hyvin, vaikka naama olisi kuinka ruttunen. 😀

kotona-2

2 kommenttia artikkeliin ”Kaikki ei ole sitä miltä näyttää”

  1. Keskustelu ”Tutun” kanssa toi mieleeni ”niin mutta” -tyypit. Lienemme vaihtaneet näkemyksiä heistä joskus? Sanotpa mitä tahansa, he eivät koskaan sano ”kyllä” tai ”ei”; pelinavaus on aina ”niin mutta”.

    -Suomi on valittu Newsweek-lehden testissä maailman parhaaksi maaksi.
    -Niin mutta siinähän oli jokin laskuvirhe.
    -Ehkä oli, mutta se korjattiin.
    -Niin mutta se korjattiin vasta jälkikäteen. Tuomaripeliä. Sveitsille oli laskettu liian vähän pisteitä.
    -Kyllä me oltiin silti parhaita. Myös Suomen pisteet oli laskettu liian alas.
    -Niin mutta eihän siinä vertailussa ollut mukana kuin sata maata, puolet puuttui.
    :
    :
    (och så vidare)

    (Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti 34/2010)

    Vastaa
    • Olemme keskustelleet tästä ”niin mutta” -heimosta kuin myös AOOAL-henkilöistä (aina oikeassa olevien armolahjan -omaavista, vai miten se menikään) ja besserwissereistä.. mutta silti tämä Jukka Ukkola -lainaus täydensi hyvin kertomusta.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.