Vielä tämäkin ilo – laivalla

Vielä oli mahdollisuus uida. Aamu alkoi sillä, että vuorollamme tepastelimme järveen! Jo aamupuolikahdeksalta (Valkealammen) mökkipihamme mittarissa +22 C. Olin varannut mökin ”omasiivouksella” (ostettu siivous olisi ollut 60 €, joten meillä pieni touhutuokio uinnin, pakkauksen ja aamupalan jälkeen). Mutta niinhän me lähdetään omaltakin mökiltä, siivoten, joten osattiinhan me. 😉

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli viimeistään tänään ajella Lieksaan, mutta tyydyimme lyhennettyyn versioon: Nurmekseen ja Bombaan. Helteinen maanantaiaamupäivä Juukassa (paikalliset taivuttavat sen noin, me taivuttaisimme Juuassa) koettiin, pieni lenkki Puu-Juukan uinuvassa kylässä. Idyllistä, rauhallista, melkein pelottavan hiljaista. Mutta kaunista siellä oli.

Bomballakin näytti hiljaiselta, vasta puoleltapäivin avautuivat näyttelyt, ravintolat, kahvilat. Kiertelimme, muistelimme. Ja emme muistaneet. Kumpikaan ei muistanut sitä, missä mökissä 80-luvun alussa oli asuttu. Väliäkö sillä?

Mutta oli otettava toisintokuva samasta kohdasta kuin vuosikymmeniä sitten (ks. kesän 1981 kuva täältä)

Edelleen miljöö viehättävä. Ja siellä oli kaksi mielenkiintoista näyttelyä. Karhutarinoita ja Karjalanliiton näyttely. Jälkimmäinen, aikalaiskuvineen, evakkotaipaleesta (Näyttely Karjalaisevakkojen matkassa 1939-1945) kosketti. Kirsti Timosen ”Karhutarinoita” -valokuvanäyttely oli sympaattinen, taidokas, vähän kadehdittavakin.

Toriputiikissa ja Itä-Karjalan kädentaitajien puodissa katselin feresejä, olipa yksi minulle kovasti mieleenikin. Tummansininen, pienillä valkoisilla kukilla… Ehkä käyttökertoja ei kuitenkaan olisi tiedossa kovinkaan tiuhaan.

Sitten paluu etelämmäs: paluu Kuopioon! Taas yllätyimme, kuinka vähän asutusta näiden teiden varrella onkaan. Auton lämpömittari kohosi yli +30 c.  Aina vaan enempi sellainen olo, että ollaan ulkomailla.

Varsinkin kun ajelimme laivasatamaan, ja kannoimme laukkumme hyttiin! Ensi yö nukutaan laivalla! Tosin ihan vaan satamassa. Hotellilaiva Wuoksi on lomasen viimeinen tavallisesta poikkeava majapaikkamme. Hytti on pieni, niinhän ne laivoilla on, se on siisti, vain vähän keinuu.

Niin ajoissa olimme, että ehdimme valokuvakeskuksen näyttelyyn! Martin Barrin maailmaa kiertänyt valokuvanäyttely ”Life´s a beach” on mitä mainioin kesälomaan sopiva kokemus. Tykkäsin kovasti.

Koska on maanantai, on moni tuntemamme, kokemamme hyvä ruokapaikka kiinni ja koska olemme turisteja, lähdimme Puijolle. Siellä ravintolassa oli lupauksena lähiruoka-buffet, hyvä pääruoka ja vielä joku jälkkärikin. Olisi lomamme juhlaillallisen aika. Ja se oli juhlaillallinen. Puijontornin huipulla pyörimme – paikallaan istuen, katselimme Kallaveden (vähäistä) veneliikennettä. Lomailu on niin mukavaa!

Paluu botskille. Meillä on täällä aurinkoterassi, johon kaikki majoittujat saavat tulla, halutessaan tuoda omat eväänsä ja juomassankin. Aika monella on. Rantakadun iltalämmössä kulkee paikallisia, turisteja, aasialaisiakin. Kielten sekamelskaa, savon murretta, leppoisaa, leppeää oloa.

 

6 kommenttia artikkeliin ”Vielä tämäkin ilo – laivalla”

  1. Sielläpä vasta ” oikeita immeisiä ”, kauppahallista tai torilta tietenkin Partasen kalakukkoa, nam ! monesti on sekin koettu !

    Vastaa
  2. No eipä satuttu yhtä aikaa Kuopioon. Olin siellä viime viikon ti – ke. Wuokseen kiinnitin itse asiassa huomiota, kun läheisestä maalla sijaitsevasta hotellista köpöteltiin Wanhaan Satamaan lounaalle. Musta Lammas oli sitten illallispaikkana, mutta se taitaa juuri olla maanantaisin kiinni.

    Vastaa
  3. Oispa ollut mainiota tavata! Ihan mukava – vähän erilainen – majoitusvaihto oli tuo (Ismo Apelin) Wuoksi-laiva.

    Musta Lammas mekin olisi valittu, mutta tosiaan maanantaisin kiinni. Ja Puijontornin ravintola oli oikein hyvä ja meille uusi kokemus.

    Vastaa
  4. Ihanaa Savoa..kävittekö Bomballa Raija Kokkolan Juuret valokuvanäyttelyssä?On ”instagram-tuttu” ja mahtavia kuvia.
    Tuo kansallispukumuoti on hieman muuttunut…mukavasti kevyempään suuntaan.
    Hienot yöpymispaikat teillä!

    Vastaa
  5. Bomballa katseltiin kaikk näyttelyt, Kokkola myös, mutta minua kosketti eniten valokuvanäyttely Karjalan evakoista sekä ne karhut.

    Karhukuvia ja niiden muikeat sanoitukset netissäkin: https://www.petokuvaaja.com/

    Yöpymispaikat onnistuivat. Kaikki kolme olivat kaikkea muuta kuin ketjuhotellien standard-huoneita.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.