Viikonloppuna vedet ja taivas sinisiä – Toppilan sataman aamussa ei haitannut vaikkei Oulu-laivalla mihinkään päässytkään; syksyisillä pyöräteillä oli melkein lämmin ja oli aika valoisaakin, ja värikästä, kulkea kotikaupunkia ristiin rastiin.
(Ei niin, että Oulu-laivalla koskaan olisin merelle lähtenytkään. Tänä vuonna (vielä 25.10.) sillä olisi mahdollisuus päästä risteilylle, – ehkä ensi kesänä voisi lähteäkin… )
Eilen ei näyttänyt kesäiseltä, päinvastoin, mutta edelleen Trekin kanssa kuljettiin aika pitkäkin reitti. Päämäärättömästi edelleen. Ulkoilma, puistot, merenrannat, Knuutilankankaan rantatie, Hietasaari, Pateniemen ranta, hyvä kirja kuuntelussa (Anneli Kanto, Elämänlangalla), mihinkään ei koske, mikään ei särje, ei kesken mitään välttämätöntä, … Levollisen riemullista kulkemista.
Tänä aamuna jo aika aikaisin liikkeellä, pikkupakkasessa aamusella ajelin Tuiraan fyssarille ja olihan se aamunvalossakin pysähdyttävä kuvaamaan. Kokeilemaan uutta kameraa; nimenomaan uuden puhelimen kameraa.
Minä vaihdoin kuin vaihdoinkin vanhan luurini uudempaan, sellaiseen, jossa olisi mahdollisimman hyvä kamera, sellaiseen, jolla voi ottaa myös raw-kuvia. Näin siksi, että en enää joka päivä, enkä joka paikkaan kanna järkkäriä mukanani, en enää tarvitse, mutta kuvaamattakaan en osaa vielä oikein olla.
iPhonessa on ymmärtääkseni, tietoja pengottuani ja kokemuksia kyseltyäni paras kuvanlaatu, mutta … Apple-maailmaan en halua vaihtaa, olisi sitten vaihdettava paljon muutakin kuin puhelin, joten nope.
Samsungilla oli kamppis, että vanhasta puhelimesta saa hyvitystä 200 € + vanhan puhelimen kunnosta ja mallista riippuen muutamia kymppejä tai satasia lisää. Koska vanha Samsunguni oli ihan kunnossa, kolhuton ja verraten uusi (3 v. + muutama kuukausi), sain uudenpuhelimen hinnasta yli kolmanneksen hinnasta pois. Siispä nyt on Samsung S26 Ultra, ja vihdoin olen saanut kaikki aplikaatiot ja muut asetukset ”omikseni”, kuvakansioita järkätyksi ja tyhjennetyksi ja nyt uuden kameran käyttömahdollisuudet ja kuvien laatu ovat testauksessa.
Otsikkokuvan jälkkäristä otin, kun olimme iltapäivän lopulla ystävien (Amicit) kanssa syömässä kaupungilla (Bistro Sanzt, again). Sekä kuvan että ruoan laatuun olen tyytyväinen. Myös seura hyvää. Sitä ei enää tarvitse ”testata”; vuosikymmenten ystävyyteen voi luottaa.