Lokakuun aurinkoinen maanantai, ja meillä kaksi syyslomalaista kaverina Oulun uudessa Tiimassa. Tiedekeskus, Oulun museo, Lasten museo ja Elämystila Visio avattiin pari viikkoa sitten. Sitä me on lapsenlasten, Aan (11 v.) ja Een (pian 8 v.). kanssa odotettu; oltiinhan me Tietomaan ja Pohjois-Pohjanmuseon aktiivikävijöitä, ja nyt kun ne ovat olleet liki kolme vuotta suljettuina, on ehdtitty kaivata museokäyntimahdollisuutta.
Tänään arveltiin muidenkin lomalaisporukoiden Tiimaan tulevan, ja oltiinkin hyvissä ajoin ennen valtavan tiilisen keskuksen avautumista paikalla, ensimmäisenä päästiin sisälle klo 11.
Toki väkeä tuli heti pitkä jono perässämme ja koko aamupäivän paljon lisää, mutta eipä me montaa hetkeä jouduttu odottelemaan omaa vuoroamme jonkin laitteen, kokemuksen tai simulaattorin äärelle pääsyä. Eikä läheskään kaikkea kokeiltukaan, mm. Elämystila Visio jätettiin suosiolla ensi kertaan.
Kyllä me kiersimme kaikki huoneet, hallit. Koettiin, kokeiltiin ja kummasteltiin: rumpujen soitosta naulamatolla makaamiseen, noustiin torniin, tuoksuteltiin planeettojen ominaishajuja (huh!), kokeiltiin tasapainoaistiamme, Aurora-salissa tietysti, …. paljon, paljon, paljon nähtiin.
Myös museo-osassa viivähdettiin pitkä tovi. Paljonkaan ei näyttelytekstejä luettu, ei yritettykään mitään perehtymistä, mutta nähtiin, koettiin, opittiin, paljon uutta vanhaa oli esillä.
Lounastauko pidettiin H2O-ravintolassa; ja sitten homma jatkui. Yli kolme tuntia vierähti nopeasti, ja todettiin neljästään, että tullaan varmasti uudelleen. Ja minä käyn varmaan jo pian (syyslomaviikon jälkeen, väen vähennyttyä) yksikseni uudelleen. Museokortti on tullut tänä vuonna hyvinkin hintansa väärtiksi ja nyt se vielä madaltaa tähän uuteen kulttuurilaitokseen tutustumista pala kerrallaan ajan kanssa.
Tänään parasta koko jutussa oli olla muksujen kanssa kokemassa, oppimassa ja olemassa.