Linnasta linnaan, – ei ihan niin, mutta linnasta laivaan, ja ilta tosiaan tänäänkin päättyi ”linnaan”.
Jätimme Kakolan ja aamuseitsemältä olimme Turun satamassa, josta Viking Linen Glory lähti kohti Turun saaristoa, – ja Maarianhaminaa!
Vaikka melkein kaikki isoimmat Välimeren saaret on käyty, Gotlannissakin on vietetty pari päivää, niin Ahvenanmaa on jäänyt vain laiturissa käyntiin. NYT meillä on kolmen päivän ”risteilypaketti”, johon kuuluu myös majoitus Maarianhaminan keskustan Park Hotel Ålandiassa. Kuvassa oikealla.
Kahteenkymmeneen vuoteen ei olla isolla laivalla oltu, Tallinnassakin käyty vain kahdesti, mutta 1980-luvun alussa Ruotsin (ja Tanskan) laivoilla tehtiin matkaa Eurooppaan, tultiinpa upouudella Finnjetillä Lyypekistä Helsinkiin, ja kihlauduttiinkin laivalla.
Sitten 1990-luvun jälkipuolella seilailtiin Finnlinesin laivoilla Travemündeen. ja takaisin samaa reittiä (ne OLI hienoja reissuja!!). Silloin oltiin lasten ja ystäväperheen kanssa talonvuokrausreissulla Kataloniassa, Gardalla, Loiren laaksossa. Ja nekin oli ikimuistoisia, tapahtumarikkaita, upeita matkoja.
Tänään aamupäivän olimme Itämerellä. Olipa leppoisa laivamatka hulppeassa paatissa. Taas tulin todenneeksi, että off-season -matkailussa on (hintojen lisäksi) etunsa: laivalla vähän väkeä, työmatkalaisia ja eläkeläisiä, väljää ja kaikki sujuu helposti.
Aamutuimaan istahdimme päivän ”kakkoskahville” yhteen laivan ravintoloista, ja viereiselle sohvalle istahti puheliasta juttuseuraa, joiden kanssa rupattelimme tunteroisen. Tax-freeostoksillakin käytiin: parikin mielenkiintoista viiniä (mm. Masin Nectar Costasera ja aussi Cabernet Sauvignon 2019 Grant Burge (Barossa Valley), make-uppiakin ja suklaata tietysti (Pehtoorille!). Kosmetiikkaa ja muksuille tuliaisia. Ja sitten syömään.
Matkavaraukseen olin liittänyt myös laivan lounasbuffetin: kannatti. Puolenpäivän lounaalla ollessa, tyyntä merta laivan ikkunasta kahden hengen pyödästä katsellessa käsityksemme laivaristeilyistä oli jo muuttunut entistä valoisammaksi, rauhallisemmaksi ja vähemmän ruuhkaiseksi. Ja aika makoisaksikin. Olen edelleen tyytyväinen, että maltoin, jopa kalapöydän ääressä!
Kolmen aikaan kirjaudumme hotelliin, ja sitten kävelemään. Kävelystä tulikin oikeastaan pieni patikka: Maarianhaminan satama, näköalakukkula, hautausmaa (taas aivan uudenlainen!!, monta ennennäkemätöntä piirrettä, mm. ristejä hautakivissä hyvin harvoin, vain vanhemmissa haudosissa niitä oli.)
Reitin varrella myös satamakylä, jonka Salt-käsityökaupasta mökin pirtin pöydälle uusi, kaunis, väreiltään melkein hehkuva liina, Pommern-laiva ulkoapäin, Norrgatanin pitsihuvilat…
Paljon viehättävää, erilaista, ruotsalaista?, suomalaista?, ahvenanmaalaista?, ulkomaalaista?, joka tapauksessa varsin leppoisaa, viehättävää katseltavaa ja kuljettavaa.
Pari ravintolavinkkiä oli meillä mielessä, molemmat niistä kiinni ja sitten Indigo! Ja kuinka ollakkaan! Tämänkin ravintolan historiassa on jakso, jolloin se toimi vankilana: siis linnasta linnaan tänään. Indigon Toast Skagenia voin suositellla!! Oi, että, muistelen sitä hyvällä kauan!
Siispä. Kotimaassakin voi kokea paljon hienoja juttuja, syödä hyvin, nähdä uutta, yllättyä ja iloita. Eikä auringonpaiste ole ollenkaan pahitteeksi.
