Tänään paluu arkeen, – Järvenpäästä palasin jo lauantaina.
Palasin vähän etuajassa, yhden suunnitelman mukaanhan oli tarkoitus että Pehtoorikin olisi tullut sinne jo torstaina, mutta tilanteet muuttuivat moneen kertaan, niin päätimme, että hän ei tulekaan tällä kertaa ollenkaan ja minä lähden alkuperäissuunnitelmaa aiemmin ajelemaan kotiin. Oltiinkin miehen kanssa edellisen kerran oltu näin pitkä pätkä eri paikkakunnilla sellaiset 43 vuotta sitten. Silloin Pehtoori oli tilausajoreissulla Ranskassa vähän reilun pari viikkoa ja minä olin Oulussa (töissä). Nyt siis 10 päivää eri osoitteissa. Mutta lauantaiaamuna kuudelta lähdin pimeän, aution, pakkasen hyydyttämän Järvenpään majapaikasta kohti koti. Huolimatta että etelän hiihtolomalaisia oli teillä niin aika sujuvasti pääsin huurruuttelemaan; 7 ½ tuntia on tyttären perheen ja meidän välissä.
Kelpasihan se kotiin tulla: Pehtoori oli kokkaillut kolmen ruokalajin päivällisen ja lisäksi poksautimme kaksistaan kuohuviinin neljännen lastenlapsen syntymää juhlistaaksemme.
Eilen kävin yksikseni katselemassa Nallikarin kansainvälisen Snow Fest -lumenveistokilpailun teoksia. Kilpailun voitti Espanjan joukkue (neljäs kuvagalleriassani), ja Suomen joukkueen pilkkivä miesveistos oli yleisön suosikki.
Tänään pääsin taas hiihtämään. Olipa ilo!