Ruijanpolku on vuosisatainen (jo 1600-luvulta) keino (~ polku, väylä), joka kulki Inarin ja Utsjoen läpi. Jäämerentie (Sodankylä – Petsamo ja Ruijanranta) valmistui vasta 1910-luvulla.
Joten menneinä vuosisatoina Ruijanpolkua käyttivät enimmäkseen Ruijaan, Jäämerenrannalle kulkeneet kalastajat, kauppiaat ja sekä nälkää pakoon lähteneet muuttajat. (*Tähän liittyen kirjavinkki: Ingeborg Arvola, Jäämeren laulu. Todella hyvä kirja! Hyvä vaikket koskaan näille tienoin patikoimaan tulisikaan.)
Nyt Ruijanpolusta on noin 35 kilometriä kunnostettu välillä Sompiojärvi–Laanila. Se kulkee siis tuossa parin kilometrin päässä meidän mökiltä.
Me lähdimme tänään polulle Kiilopääntien parkkipaikalta (ks. kuva) ja palasimme latupohjaa/kesäreittiä pitkin lähtöpisteeseen. Reilun kympin lenkillä hiljaista, huikeita näkymiä, Saariselkä ja Kiilopää sivulla, tunturinkuve ruskainen, vaivaiskoivut keltaisia, riekonmarja hehkui syvää punaa. Vähän kulkijoita, aurinkoa, liki kesäistä tuulta.
Kunnes juuri Suomen ladulle päästyä uhkaava sinimusta pilvi peitti taivaan. Ei sekään sitten satanut.
Hieno reitti, hyvä ruskapäivä!
