Japaninkellot (miljoonakellot yms.) ovat monena vuonna olleet meillä ikkunoiden alla laatikoissa ja portinpielissä. Tämä kesäkukka on helppohoitoinen, ei tarvitse nyppiä, kukkii koko kesän, kerran viikossa kunnon kastelu riittää. Tänä vuonna Säynäjäahon puutarhalla oli uusi (heille ja minulle 🙂 ) kerrottu, pinkki kukka. Ostin niistä monta. Ne ovat nyt löytäneet paikkansa pihapiiristä. Muutoinkin melkein kesä.
Kovin paljon kesäjuttuja ei vielä ole ollut meidän arjessa saatikka juhlassa, mutta toissailtanahan minä tilasin 20 tonnia!!! kivituhkaa. ”Halavalla” (= 260 euroa rahteineen) kun sain! Enkä suinkaan kotipihalle, vaan mökille! 20 tonnia! Minä, jolta kärrääminen on kielletty ja minä, joka olen vuosikymmeniä koettanut maisemoida mökkipihaa ”luonnonmukaiseksi” ja nyt sitten Sodankylästä asti ”siirtomaata” Hangasojalle. Kunhan (toivottavasti jo viikon päästä) möksälle päästään, avaan tätä ehkä enemmän.
Tänään oli tarkoitus viimeistellä minun osuuteni täällä kotona pihatöistä, tai siis pihan ”somistuksesta”, mutta eihän sitä eläkeläinen kovin montaa juttua yhdelle päivälle ehdi. Kaupungissa, asioilla, odottamattoman hyvin sujuneilla sellaisilla, kului iso osa päivästä, mikä kyllä helpotti eloa ja oloa.
Illansuussa lähdettiin Pehtoorin kanssa aiotulle päivälliselle ”ulos”. Pitkästä aikaa kaksistaan, ihan noin vaan. Pyöräiltiin keskustaan, ja näinäkin päivinä vahvasti tuntuneeseen Italia-kaipuuseen vähän lievitystä kun menimme pitkästä aikaa Rotuaarilla olevaan Italica Tabernaan. Pasta ja jälkkärit (menu), kuin myös Sisiliasta oleva Syrah, olivat lempeitä, makoisia, italialaisia, kylläyttäviä, muistoja tuovia.
Silloin kun se kolme vuotta sitten avattiin, oltiin melkein ensimmäisten asiakkaiden joukossa: vietettiin kolmestaan systerin nimppareita. Juuri tänään olikin taas niin ikävä. Haluaisin nytkin vaihtaa kuulumisia! Niin paljon haluaisin.
