Ystävänpäivä tänä vuonna. Mitenkäs ystävänpäivä tänä vuonna toteutuukaan? Mitenkäs minullakin, joka en näistä uusista vuotuisjuhlista paljoakaan perusta. Halloween ja ystävänpäivä kun ovat vanhalle sielulleni edelleen vähän vaikeita juttuja. Minä kun edelleen olen kekri-ihmisiä ja ystävyyteen päivittäin luottavia. Ja kuitenkin, vuosi vuodelta herpaannun: kun aihetta iloon ja juhlaan, niin mikseipä!
Tänään siis niiden lähimpien kanssa jo aamupäivällä viesteilyä, toivotuksia, ajatuksia.
Ja jo aamupäivällä riensin asioille. Käsilaukussa nippu ystävänpäivätarjousvinkkejä ja kauppalappu ja muistilappu. [Erityismaininnan ansaitsee se, että olen AINA tarvinnut sekä kauppa- että asioiden toimittamislapun. Ei siis liity ikään. Ainakaan vielä.] Ja kuinka olinkaan tyytyväinen, kun parissa tunnissa hoitelin kaikki tarvittavat jutut. Niitä olikin aika paljon. Koska: ajatuksena on taas lähteä piakkoin kohti pohjoista.
Tässä blogiyhteydessä, näinä aikoina, on erikseen mainittava hankkimani samppanja. Ostin bestiksen kanssa nautittavaksi. Montbra Champagne Brut
Halpissamppanja yli puolivuosisataa kestäneen ystävyyden kunniaksi. Bestikseni (= Pehtoorin) kanssa sen nautimme. Ja uskokaa pois: samppanja ja pihvi ovat ihan hyvä makupari.
Pitkästä aikaa pihviä, ”kotimainen premium ulkofile”, astetta parempi kuin entrecote. Kuulemma on, – ja minähän uskoin ja ostin.
Lihamestarilla (= vaimollaan 🙂 ) oli tällaista herkkua tiskissä ja on vielä huomenna. Jos kohdalle sattuu ja on pihvin tarvetta, niin kyllä!
Olipahan makoisa pihvi. Pihvistä on usein vaikea saada herkullista kuvaa. Niin nytkin. Joten enpä pilaa makumuistoa huonolla otoksella. Erikseen on mainittava yhdestä lisukkeesta: paahdetut maa-artisokkanapit. Niitähän voisi syödä pellillisen ihan pääruokana.
Tänä vuonna, helmikuun ollessa aika lempeä, ystävänpäivään kuului myös hiihto. Enpä olisi itsestäni sellaista 10 vuotta sitten uskonut. Olisi kannattanut. Hiihtäminen on hyväksi! Ainakin tänään.