Olipa kiva lauantai.
Kiva? – Sehän kuuluu mummin elämään. Kivaa on nimenomaan lasten kanssa. Ja pitkästä aikaa heidän kanssaan ja heitä varten olen saanut tänään olla paljon.
Heti aamusta pullataikina kohoamaan, ehdin pullat paistaa ennen kuin Juniori ja A & E tulivat hakemaan minua: mentiin Nallikariin. Siellä avautui tänään Talvikylä, jossa meillä on monena vuonna ollut tapana käydä ja siellä oli tänään Nallikari Snow Festin jääveistokset valmiina. Kansainvälinen veistoskilpailu alkoi tiistaina ja tänään ne olivat valmiit. Palkintojen jako menossa kai parhaillaan (la klo 18… ).Me olimme siellä helmikuisessa pakkaskeskipäivässä, aika varhain, joten oli tilaa kulkea ja kuvailla.
Muksut laskivat tuubimäet, pyörivät hoijakoissa, katselivat poroja, pohtivat, olisiko nakkien vai Tazza-kaakaon aika, porukalla oltiin piilosilla labyrintissä, ja sitten ykskaks tuosta vaan, Eepi päätti, että hänhän se koettaa ajella pikku mönkkärillä.
Kuusi vuotta ja kypäräpakko olivat kriteerit, eikä Eepillä ollut mitään niitä vastaan: siitä vaan lyhyen opastuksen jälkeen valmiina radalle! Eikä mitään ongelmaa.
Parituntisen jälkeen palauduin kotiin editoimaan kuvia ja tekemään sapuskaa. Illansuussa talvikyläkaverit tulivat syömään. Poronkäristys ja muusi upposivat, ja Nutella-pullat tietysti. Sitten vielä piilosilla, ristikoita tehden (A. ja minä, pappa ja A., iskä ja A. ja Eepikin. Mutta Eepillä meni taas oma show´nsa: akrobatiaa, jumppaa ja joogaa.
Kuten sanottu: kiva lauantai.
