Tänään on ollut hieno hiihtopäivä. Kerron siitä huomenna, mutta nyt ruokafilosofian ratkaisu, ja arvontapäivä!
~~~~~~~~~~~~~~~~
Ruokafilosofia muiden ja omin silmin
Viikko sitten oltuani Radio Kalevan haastattelussa, jossa kyseltiin ruokafilosofiastani, en oikein itsekään tiennyt, mitä se voisi olla, joten kyselin teiltä, hyvät blogissa kävijät ja tutut, mitä se teidän mielestänne voisi olla. Ja ilokseni sainkin vastauksia. Kaikkiaan seitsemän vastausta tuli: kommenteissa Anneli, Toini, Lähes naapuri, Katri, MS, Kati, Raila kiteyttivät näkemyksensä näin:
- Makua, hyviä raaka-aineita, mietittyjä atriakokonaisuuksia ja kaiken kuorruttaa kaunis kattaus
- Kokeileva, laatuun panostava, herkuttelija, toisille hyvän mielen tuottaja
- Aina uutta kokeileva ja vanhoihin hyväksi koettuihin palaileva
- ”Yhdessä nauttien, ruoalla rakastaen, avoimin mielin uutta kokeillen”.
- ”Nyt minä olen syönyt ja ajatellut ja nyt minusta tuntuu,että asiat rupeavat selviämään.”
- Terveellistä, nautinnollista ja sosiaalista.
- Ruoka on keskellä pöytää, jonka ympärillä perhettä tai ystäviä jakamassa keskenään elämää. Yhteisöllisyys, turva ja välittäminen. Läsnäolo.
Tässähän ei ollut kyse siitä kuka vastaa ”oikein”, vaan nimenomaan siitä, millaisena muille ruoanlaittoni näyttäytyy, miltä tuntuu…
Olen oikeastaan aika yllättynyt, ja kieltämättä aika lailla otettukin, kommenteista. Ja ilahtunut siitä, että muut osasivat noin hyvin sanoittaa ruokapuuhasteluni. Toki noissakin näkee, että käsitys on (enimmäkseen) muodostunut sen kautta, mitä täällä blogissa julkaisen. Luonnollisesti.
Totta puhuen, se on vähän vääristynytkin kuva. Näin siksi, että tänne kirjoittelen juuri silloin, kun olen kokeillut jotain uutta ja silloin kun on juhlan aika. Toki häivähdyksiä arkisemmistakin, tavallisista kahden hengen sapuskoista, on täällä ollut.
Kyllä nuo kaikki kommentit – mielelläni – allekirjoitan ja ehkä nyt osaisin itsekin sanoittaa ”ruokafilosofiani” paremmin: hyvää arkeen ja juhlaan, uutta ja perinteistä vuorotellen, raaka-aineet ja maku edellä, ja tosiaan olen ruoalla välittämistä osoittava. Teen ruokaa aatellen sitä/heitä, jotka ruokapöydän ympärille tulevat/ovat. Eikä ruoanlaittoni ole mitään pipertämistä. Enimmäkseen sellaista yksinkertaista, rustiikkista, raaka-aineeseen luottavaa.
Ehkä lyhyesti noin. Ja sitten sellainen, mikä näkyy kyllä keittokirjoissani, ja myös täällä blogissa, ja joka on aika paljon ruokavuotta säätelevä juttu – tosin liittyy jo edellisiin: ruokavuoden, satokauden ja ”kausien” huomioiminen kokkailuissa ja juhlissa. (Muistatteko esim: Jokaviikkoinen soppamme!) On blinikausi, laskiaispullakausi, parsakausi, pääsiäisruokien herkullinen aika, uusien perunoiden aika, sitruunoiden aika, syyssiian aika, on sadonkorjuun aika… on aikoja.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ja voittaja on!
No mutta nyt tämä on selvä juttu. Kiitos vastanneille, ja kaikille seuraajille.
On aika arpoa voittaja vastaajista!
Löysin netistä arvontasivuston, sellaisen koneen, jolla saattoi arpoa syöttämällä arvontaan osallistujien nimet. Nyt kun täällä mökillä ei ole jälkipolvea, lapsenlapsia, nostelemassa arpalipukkeita, käytin tätä konettta.
Ja voittaja on!!!
Onnea, Katri!! Kommenteissakin olet monta kertaa kertonut kokeilleesi jotain blogistani löytyneitä reseptejä. Tiedän, että ainakin saaristolaisleipä on jäänyt elämään 🙂 ! Minulla ei taida olla osoitettasi, laitatko sen minulle spostissa (reija at satokangas.fi), jotta voin jo huomenna viedä pienen paketin Saariselän postilaatikkoon.
Huomennakin on hiihtopäivä.