Taas olen tehnyt sen! En osannut sanoa ei. Sanoin jo pari viikkoa sitten, että ”joo, voinhan minä tulla”.
Tälle aamupäivälle sovittiin meetinki. Radio Kalevan Hulikakku-ohjelmaan olin lupautunut haastateltavaksi. Ja aiheena? – Tuulestatemmattua! Niin juuri: tämä blogi. Ja toki myös kaikki muukin, mitä ruokaa liittyen olen viimeiset vuosikymmenet puuhaillut.
Ei, ei aihe ole vaikea, eikä ollut toimittajakaan. Kiitos HK sujuvasta homman hoitamisesta. Ja onneksi oli kyse nauhoituksesta. Suoraan lähetykseen olisin osannut kieltäytyä lähtemästäkään, mutta nauhoitukseen suostuin.
Tunti juteltiin, mutta ohjelmasta tulee (onneksi vain) puolituntinen. Vaikka en olekaan erityisen ylpeä suorituksestani, niin kerron sitten, kun se tulee ulos – kuukauden sisällä joku tiistai-ilta kuulemma.
Monta turhaa asiaa kerroin, mutta ehkä kuitenkin ohjelmasta selviää, etteihän Tuulestatemmattua suinkaan ole mikään ”tavallinen” ruokablogi. Sekametelisoppahan tämä. Kaikkea – enimmäkseen hyvää – elämänmenostani, näkemästäni, kokemastani, kuvaamastani.
Olisi pitänyt etukäteen kysyä, teiltä hyvät blogin seuraajat, se, mitä minulta kysyttiin, enkä oikein osannut vastata:
”Mikä on mun ruokafilosofiani?”
Onko minulla sellaista? Millaisena se näyttäytyy tämän blogin tai keittokirjojeni kautta? Tai millaiseksi ”livenä” ruokapöydässämme olleet ja kokkailujani syöneet sen ovat kokeneet? Olisi mielenkiintoista tietää?
Kerro kommenteissa ajatuksesi. Hommaan ensi viikolla mökkimaisemista jonkun mukavan ruokaan liittyvän palkinnon arvottavaksi kaikkien vastanneiden kesken. Kerron palkinnosta enemmän kunhan sellaisen hankin. Vastausaikaa on viikko.
Ja kaikki vastaukset ovat oikeita. Mikä sinun mielestäsi on ruokafilosofiani?
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
PS. Monta ´tärkeää´asiaa jäi sanomatta, ja eniten harmittaa se, etten kertonut siitä, kuinka hyvin minua ja blogiani on kohdeltu. Somekiusaamista en ole täällä kokenut, vuosikausien postaamisella olen saanut ”etätuttuja” vakiseuraajista, ja uusia tuttavuuksia ja ystävystymistäkin on tullut osakseni. Mikä on tietysti ollut yksi syy siihen, etten monista (viime aikaisista) aikeista huolimatta ole tätä elämäni osa-aluetta ajanut alas, enkä Tuulestatemmattuja juttuja vielä päättänyt. En loppulausetta kirjoittanut.
Sinun ruokafilosofiasi voisi mielestäni kiteyttää makua, hyviä raaka-aineita, mietittyjä atriakokonaisuuksia ja kaiken kuorruttaa kaunis kattaus. Unohtaa ei toki voi antamiasi sopivia viinivinkkejä eri ruokien kanssa.
Eipä taida meillä Varsinais-Suomessa kuulua Radio Kaleva…
Sanoisinko: Kokeileva, laatuun panostava, herkuttelija, toisille hyvän mielen tuottaja….. nämä tuli ensimmäisenä mieleen.
Unohtamatta ”silmän ruokaa”, kaunis kattaus ja ruuan esille tuominen.
Anneli ja Toini! Iso kiitos näistä kommenteista. Mielenkiintoista. Arvonnassa mukana. Tähän mennessä teillä kahdella on aika voiton mahdollisuudet. Tosin toivon ja uskon, että muutkin kertoisivat aatoksiaan. …
Aina uutta kokeileva ja vanhoihin hyväksi koettuihin palaileva. Viinijutut täydentävät kokonaisuuksia.
Ajattelen, että ruokafilosofiasi voisi olla ”Yhdessä nauttien, ruoalla rakastaen, avoimin mielin uutta kokeillen”.
Lähes naapuri ja Katri, te(kin) pitkään blogin ruokajuttuja seuranneet, kiitokset kommenteista. Onhan tämä mukavaa kun ”ulkopuoliset” auttavat oman ruokafilosofian tunnistamisessa.
”Nyt minä olen syönyt ja ajatellut ja nyt minusta tuntuu,että asiat rupeavat selviämään.”-Muumipappa-
ps.Kaikki hauska on hyvää vatsalle!-Muumipapan urotyöt-
Tämä on mainio! Kiitos, Kati!
Terveellistä,nautinnollista ja sosiaalista.Kaikkea tätä taidolla ja kokemuksella.
Aika selkeä ajatus ruokafilosofiastani. Kiitos, MS. Kokemusta kyllä alkaa olla, taitoa ei suinkaan aina.
Ruoka on keskellä pöytää, jonka ympärillä perhettä tai ystäviä jakamassa keskenään elämää. Yhteisöllisyys, turva ja välittäminen. Läsnäolo.
Tässä on ruokafilosofiani ”kokemusasiantuntijan” määritelmä. Kiitos tästä, ja illan arvonnassa sinäkin mukana.