Iltapäivällä – vihdoin – lähdin ”ihan sillä töin” – Kaunispäälle, Etelärinteelle ja Saariselän keskustaan, kylille, kuvailemaan pakkasta, tammikuun valoja ja värejä. Ja olihan niitä.
Aika lailla reilusti kampetta keräsin ylleni, kaikkea ainakin kolminkertaisesti, koska terassin mittarissa – 29 C. Ja kuinkas sitten kävikään: kun nousin (autolla luonnollisesti 🙂 ) tunturiin, olikin siellä vain – 15 C. Eikä huipulla edes tuullut. Ja toki japanilaiset turistit tarkenivat avopäin ja -käsin, mitä katselin vähän kummeksuen, mutta edelleen tyytyväisenä omaan varustukseeni.
Säätutkan huipulla ei ole lamppu, vaan sovittelin nousevan kuun sen huipulle. 🙂
Olin ajatellut vain ”piipahtaa” räpsäisemässä pari otosta, mutta kaikkinensa sekä ylhäällä että kylällä vierähti liki pari tuntia. Tulipahan oltua ulkona, vaikka hiihtämään en tarennutkaan.
Kulkieassa ja kuvaillessa unohtui kaikki muu, kaikki. Vielä minä jaksan ilahtua, ihastua ja ihmetellä Lapin valoa ja luonnon kauneutta. Että se on!
Sydänkin löytyi tunturista. 🧡
Muutoinkin päivä ollut hyvä. Aamupäivä järjesteltiin, siivoiltiin, Pehtoori kantoi puita, tein sapuskaa puolivalmiiksi. Kotihommia, tai siis mökkihommia! Sisällä. Koska taas kylmä. Aamureposet kävin pihalla kuvailemassa, mutta ei mitään ladulle lähtemistä.
Perjantaina parempaa pöytään. Poikkeuksellisen makoisaa tuli tänään.
Kuvia tältä päivältä lisää, ehkä huomenna, ehkä tulevassa kalenterissa. 🙂
Kirjoitat ”vielä minä jaksan ilahtua ”. . . . .eipä ihme , että jaksat noissa maisemissa ja auringonnousun ihmeessä. Kyllä sitä ilahtuu viittä vaille kahdeksankymppinenkin vielä luonnon kauneutta katsellessa. Täällä Kymenlaaksossa ei näy auringosta häivääkään, lunta sen sijaan on tullut monta päivää.
Ehkä ”jaksamiseen” vaikuttaa myös se, että Lapin luontoon pääsemiseen ei ole vielä päässyt kyllästymään. Se ei ole jokapäiväistä, ja tietää että pian se on taas jätettävä ja palattava kaupunkiin, pois metsistä ja tuntureilta.
Ja luulen, että luonnon kauneuden ihailu, jos sellaista on omassa mielessä, lisääntyy vuosien kertyessä, eikö vain?