Tänään merenrantaan.
Ensin suoraan – kulkematta minkään mutkan kautta – Kellon kalasatamaan. Siellä yhden kalastuskunnan porukka keräili ja pakkaili talvikalastusvehkeitään kuorma-auton lavalle. Moottorikelkka ja isot ahkiot/reet pois jäältä. Paria kalastusvenettä oli muutama mies korjailemassa, joku maalasikin. Torinrannasta Aleksandra ja joku toinen turistiajeluvene olivat laiturissa talviparkissa, jäässä.
Ei tuoksunut meri eikä kala, mutta savustuspönttö sentään tohisi ja tuoksui – ehkä joku porukka oli vielä käynyt avannolla verkoilla, tuskin muutaman pilkkijän saalista olisi isoon savustusuuniin laitettu. Tiedä häntä.
Hiljaista oli. Istuskelin aallonmurtajalla, nautiskelin reppuun pakkaamani lounaskahvin. Meri vielä jäässä, hohkasi kylmää.
Paluumatka kotiin päin rauhallisemmin, kierrellen ja kaarrellen. Pateniemen rannassa ihailin uusia taloja, yksi uusi kerrostalokin sinne oli noussut talven aikana. Oulun ehkä, ainakin minun tietääkseni, hienoin ulkokuntopuisto oli ihan tyhjillään, joten kävinpä muutamat salitreenitoistot varovasti tekemässä. Vähän absurdi olo tuossa tuli. 🙂
Uimaranta oli sekin vailla väkeä, ei edes koiranulkoiluttajia.
Kesä on vielä kaukana. Mutta kokonaan edessä – paljon siis jäljellä. 🙂