On ollut kauniita, aurinkoisia päiviä. Lapista palattua, etelään lähdössä, – puuhailut sen mukaisia. Kesän purkua, syksyn tuloa. Äänikirjojen kulutusta paljon, mm. kolme mainitsemisen, suosittelemisen arvoista kirjaa peräjälkeen.
- Maikkarin Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja (oululaisen) Mari Karppisen ”Minun Amerikkani”
- Syntyään venäläisen, mm. Ukrainassa YLEn toimittajana olleen ja suomalaistuneen Faxim Fedorovin ”Suomi: ylipitkä oppimäärä”
- Neuvostoeliittiperheen tytär joka on elänyt teinivuosistaan asti Suomessa, eikä Ukrainen sodan alettua enää haluakaan palata Venäjälle: Julia Kuokkanen, Kremlin kasvattama.
Kaikki kolme kirjaa ovat kuuntelemisen/lukemisen väärtejä. Ja oli hyvä lukea ne – vahingossa – peräkkäin. Ja juuri tässä maailmantilanteessa: näiden kolmen kotimaastaan lähteneiden näkökulmien, elämänkokemusten, kasvatusten, koulutusten ja arvojen erot ovat monet, mutta kuitenkin — lopputulema kaikissa mielestäni sama. Kannattaa lukea.
Minähän en lintuja juuri tunne, mutta kun pyörälenkillä löysin Ainolan puistoon ehkä talveksi jääneen Oulun korkeudella harvinaisen harmaahaikaran näin, tunnistin heti! 🙂